Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ylläoleva meni osin offtopiciksi, mutta vain osittain, sillä ylläolevat vladin ja minun kokemukset koulukiusaamisesta on luontevaa liittää King-aiheiseen kirjakeskusteluun siltä osin, että Stephen Kingillähän on erittäin monessa teoksessaan vastaava asetelma, jossa päähenkilöt joutuvat kokemaan kovia "isojen poikien" taholta. Kingille ominaisesti nämä isot pojat ovat todella kovaotteisia kusipäitä. SE-kirjan kiusaajajengin johtaja Henry Bowers oli puhdas psykopaatti, joka aikuisiällään päätyikin vankimielisairaalaan.
Stand By Me - Viimeinen kesä -tarinassa (Ruumis-pienoisromaani) poikanelikkoa on vastassa myöskin rajuotteisen väkivaltainen isompien jätkien jengi, ja hyvin monessa muussakin Kingin teoksessa on samoja teemoja. Erinomaisessa Christine-kirjassakin päähenkilö on näppylänaamainen teini Arnie, jota sen kirjan paha poika, teinikunkku Buddy Repperton rääkkää ja nöyryyttää toden teolla. Eivätpä selviä Kinginkään kirjoissa asiat juuri koskaan puhumalla, vaan vastarintaan nouseminen ja usein väkivallalla väkivaltaan vastaaminen jäävät ainoiksi keinoiksi jäädä rauhaan.
Mahtaakohan Kingillä olla omassa lapsuudessaan vastaavia kokemuksia? Niin terävästi ja tarkkanäköisesti hän näistä kiusaamistilanteista ja isojen poikien harrastamasta väkivallasta kirjoittaa, ja niin viiltävästi hänen kirjoissaan toteutetaan lopulta kosto kusipäisille rääkkääjille, joiden kuolemista lukijakin saa katarsiksen.
Stand By Me - Viimeinen kesä -tarinassa (Ruumis-pienoisromaani) poikanelikkoa on vastassa myöskin rajuotteisen väkivaltainen isompien jätkien jengi, ja hyvin monessa muussakin Kingin teoksessa on samoja teemoja. Erinomaisessa Christine-kirjassakin päähenkilö on näppylänaamainen teini Arnie, jota sen kirjan paha poika, teinikunkku Buddy Repperton rääkkää ja nöyryyttää toden teolla. Eivätpä selviä Kinginkään kirjoissa asiat juuri koskaan puhumalla, vaan vastarintaan nouseminen ja usein väkivallalla väkivaltaan vastaaminen jäävät ainoiksi keinoiksi jäädä rauhaan.
Mahtaakohan Kingillä olla omassa lapsuudessaan vastaavia kokemuksia? Niin terävästi ja tarkkanäköisesti hän näistä kiusaamistilanteista ja isojen poikien harrastamasta väkivallasta kirjoittaa, ja niin viiltävästi hänen kirjoissaan toteutetaan lopulta kosto kusipäisille rääkkääjille, joiden kuolemista lukijakin saa katarsiksen.