Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Luulajanpuisto]

Ajankohdasta riippumatta tai riippuen, on tässä tullut lueskeltua Matti Lukkarin Asekätkentä -kirjaa. Oikeastaan alunperin tämä aihe alkoi kiinnostamaan tuossa Kainuuntien varrella 80-luvulla tapahtuneen löydöksen johdosta. No, tämä kirja on kuitenkin kirjoitettu paria vuotta aiemmin, joten eipä tästä uutta tietoa siltä osin.
Mielenkiintoinen kirja kuitenkin on, vaikka välillä jotenkin luettelomainen. Ehkä "kaikkia" kätköön toimitettuja tarvikkeita ei olisi ollut tarpeenmukaista kirjan sivuille määrällisesti luetella. Valpon ja muiden kommunistien toimet siinä 40-luvun lopulla aiheutti lukijalle suurimmat verenpaineen nousut. Muistuttaa siitä perisuomalaisesta "Äitiii, Pasi poltteli kessua koulumatkalla" -asenteesta.

 

[ms.qvist]

Nyt on meneillään 1952 ensi esiintymisensä tehneen Havukka-ahon ajattelijan tuumailuista ja elosta kertova kirja - tosin uusintapainos on kyseessä, ei suinkaan Huovisen ensipainos vuodelta 1952.

Tähän mennessä Havukka-ahon ajattelija ei ole nostattanut minussa niin hykerryttäviä tunnelmia mitä esim. Veitikka minussa nostatti pintaan, ah kuinka verratonta olikaan lukea veijarimaisen Adolf Hitlerin elämää, mutta eipä Konsta Pylkänenkään aivan sanaton heppu ole ja onpa hänen tuumailujaan kiehtovaa lukea. Milloin tuumaillaan torakan sielunelämää ja milloin taasen mielessä rakennellaan atomisuojaa vuosen sisään.

Mutta tilanne ei suinkaan ole se, että tämä jäisi viimeisimmäksi Huoviseksi jonka luen vaikka tämä ei parhaimmaksi välttämäti nousisikaan - Veitikka on lukemistani kertomuksista paras jos lukuun ei lasketa hyvin karua ja synkeää Pojan kuolemaa, siinäpä teos mikä jokaisen kannattaisi lukea.

Ennen Huovista luin Arno Kotron ja Christer Lybäckin yhteistuumin väsäämän teoksen Veitsen terällä. Teos oli monin paikoin hyvin armoton kuvaus Christerin elämästä, nuorisorikollisesta, kuritushuonevangista, alkoholistista joka sitten ei tullut uskoon mutta löysi tuen kautta sisäisen rauhan ja halun olla selvänä ja joka päätti muuttaa elämänsä suunnan tyystin ja niinpä hän reilut parikymppisenä vankilassa luki itsensä ylioppilaaksi ja lakituspäivänä 31.5.1979 vapautui vankilasta. Tämä oli kuitenkin vasta elämän alku ja myöhemmin hän luki itsensä lääkäriksi ja se tie vei hänet lopulta väitelleeksi tohtoriksi ja arvostetuksi kirurgiksi.

Erityisesti pidin kirjassa Christerin lapsuuden ja nuoruuden kuvauksista, sekä raadollisista kuvauksista rikollisesta elämästä, vankilakierteestä - mukaan mahtui perinteinen raiskatuksi tuleminenkin, kiintoisaa oli myös lukea siitä kuinka hän sai elämälleen uuden suunnan ja lopulta sai rauhan itsensä kanssa ja pitkän tien kuljettuaan pääsi tavoitteeseensa eli valmistuneeksi lääkäriksi. Mielenkiintoisia episodeja olivat Tilkan kokemukset ja kuinka asevelvollisuuden suorittamisesta vapautettu Christer toimi hetken aikaa Tilkassa lääkärinä mutta ura ei siellä edennyt hänen taustansa tultua julki. Samoin lyhyt episodi tohtoriksi väittelemisestä oli mielenkiintoinen palanen hänen elämäänsä mutta sen sijaan minua ei kiinnostanut juurikaan lukea hänen autourheilukiinnostuksestaan tai autoistaan - luin nämäkin pätkät mutta minua ne eivät herättäneet, eivätkä ne antaneet minulle mitään erityistä tunne-elämystä mutta ymmärrän, että ne olivat osana kirjaa, koska Christerille autot olivat eräs elämän olennaisimmista osista.

vlad.

 

[Outsider]

Stephen Kingin 22.11.63 tuli luettua, kun päivämäärän osuessa kohdalle se sattui sopivasti olemaan tänä vuonna kirjastossa vapaana. Tykkäsin kovasti, vaikka aikamatkustus alkuun arveluttikin. Jos jollain on suositella vastaavan tyylisiä kirjoja, niin antaa palaa. Muu Kingin tuotanto on tuntematonta, mutta ilmeisesti aika scifiä meininkiä, joka ei oikein nappaa. Sitä ennen meni Max Mannerin uusin Räsynukke ja Islantilaisen Arnaldur Indriðasonin Erlendur kirjoista taitaa olla takana neljä tai viisi.

Tällä hetkellä kesken on Last Exit Brooklyn, joka kaikessa sekavuudessaan on saanut tehdä välissä tilaa jo varmaan parille kymmenelle kirjalle. Sen lisäksi kesken on Ian Flemingin From Russia With Love ja vuoroaan odottaa Ville Kaarnakarin Operaatio Para Bellum. Uusin Remeskin pitää perinteisesti lukea.

 

[Musta Nuoli]

Stephen Kingin 22.11.63 tuli luettua, kun päivämäärän osuessa kohdalle se sattui sopivasti olemaan tänä vuonna kirjastossa vapaana. Tykkäsin kovasti, vaikka aikamatkustus alkuun arveluttikin. Jos jollain on suositella vastaavan tyylisiä kirjoja, niin antaa palaa. Muu Kingin tuotanto on tuntematonta, mutta ilmeisesti aika scifiä meininkiä, joka ei oikein nappaa.

Ei Kingillä ole juurikaan scifi- eli tieteiskirjoja kirjoitettuna. Tai riippuu tietysti määritelmästä, onhan tavallaan aikamatkustuspätkäkin scifiä, mutta sehän ei ollut tuon kirjan pääasia vaan vain keino siirtyä Kennedyn aikakaudelle.

Jos pidit tuosta teoksesta, niin lukaise ihmeessä teoksen alkuosassa tutuksi käyneen Derryn kaupunkiin sijoittuvista teokset eli ensisijaisesti kauhuklassikko SE (mikä avaa kirjassa esiintyneen lapsikaksikon Beverlyn ja Ritchien esiintymistä ihan eri tavalla) ja Uneton yö. Myös Unensieppaaja sijoittuu osin Derryyn, mutta se on kirjana Kingin heikoimmasta päästä.

Kingin novellikokoelma Kauhun vuodenajat on ehdotonta luettavaa. Huonosta suomenkielisestä nimestään tarinoissa ei ole varsinaisesti "kauhua" vaan jotain ihan muuta. Tästä neljän novellin kokoelmasta kolmesta on tehty elokuva, ja niistä jokainen on erinomainen. Elokuvathan ovat:
-Stand By Me - viimeinen kesä
-Mallioppilas
-Rita Hayworth - Avain pakoon eli tutummin Shawshank Redemption, ehkä paras vankilaelokuva mitä on tehty, ja nykyisin yksi top3-elokuvista kun valitaan maailman parasta elokuvaa. Siis koskaan.

Hohto, Christine, Carrie, Tulisilmä, Cujo, Piina - varsinkin Kingin varhaistuotanto on hyvin tasokasta. Näistä on myös tehty pääsääntöisesti ne parhaat filmatisoinnit, Stanley Kubrickin ohjaama Hohto etunenässä.

 

[Outsider]

Ei Kingillä ole juurikaan scifi- eli tieteiskirjoja kirjoitettuna. Tai riippuu tietysti määritelmästä, onhan tavallaan aikamatkustuspätkäkin scifiä, mutta sehän ei ollut tuon kirjan pääasia vaan vain keino siirtyä Kennedyn aikakaudelle.

Jos pidit tuosta teoksesta, niin lukaise ihmeessä teoksen alkuosassa tutuksi käyneen Derryn kaupunkiin sijoittuvista teokset eli ensisijaisesti kauhuklassikko SE (mikä avaa kirjassa esiintyneen lapsikaksikon Beverlyn ja Ritchien esiintymistä ihan eri tavalla) ja Uneton yö. Myös Unensieppaaja sijoittuu osin Derryyn, mutta se on kirjana Kingin heikoimmasta päästä.

Kingin novellikokoelma Kauhun vuodenajat on ehdotonta luettavaa. Huonosta suomenkielisestä nimestään tarinoissa ei ole varsinaisesti "kauhua" vaan jotain ihan muuta. Tästä neljän novellin kokoelmasta kolmesta on tehty elokuva, ja niistä jokainen on erinomainen. Elokuvathan ovat:
-Stand By Me - viimeinen kesä
-Mallioppilas
-Rita Hayworth - Avain pakoon eli tutummin Shawshank Redemption, ehkä paras vankilaelokuva mitä on tehty, ja nykyisin yksi top3-elokuvista kun valitaan maailman parasta elokuvaa. Siis koskaan.

Hohto, Christine, Carrie, Tulisilmä, Cujo, Piina - varsinkin Kingin varhaistuotanto on hyvin tasokasta. Näistä on myös tehty pääsääntöisesti ne parhaat filmatisoinnit, Stanley Kubrickin ohjaama Hohto etunenässä.

Jostain on jäänyt mielikuva, että tuotanto olisi pääasiassa jos ei nyt varsinaista scifiä, niin ainakin jotain yliluonnollista tai sitten kauhua mikä ei myöskään kauheasti kiinnosta. Mutta pitääpä ottaa Kingiä lukulistalle ja korjata omia ennakkoasenteita. Kirjastosta noita näyttää tosin löytyvän yllättävän heikosti.

 

[Musta Nuoli]

Jostain on jäänyt mielikuva, että tuotanto olisi pääasiassa jos ei nyt varsinaista scifiä, niin ainakin jotain yliluonnollista tai sitten kauhua mikä ei myöskään kauheasti kiinnosta. Mutta pitääpä ottaa Kingiä lukulistalle ja korjata omia ennakkoasenteita. Kirjastosta noita näyttää tosin löytyvän yllättävän heikosti.

Kauhua ja yliluonnollista on Kingillä toki tarjolla, mutta olihan tuossa uudessakin kirjassa yliluonnollista koko aikamatkustus, ei se kuitenkaan tarinan pääosassa ollut. Mutta jos "vähemmän kauhu" kiinnostaa, niin aloita vaikka tuosta Kauhun vuodenajat -novellikokoelmasta.

SE-kirjaa suosittelen yhtä kaikki, se on varsin hyytävä tarina Derryn kaupungissa lapsia saalistavasta ja murhaavasta klovnista, Pelle Penninvenyttäjästä. Klovnit nyt muutenkin ovat lähtökohtaisesti pahoja ja kammottavia, ja vähintäänkin helvetin pelottavia.

 

[J.Grönvall]

Kingin novellikokoelma Kauhun vuodenajat on ehdotonta luettavaa. Huonosta suomenkielisestä nimestään tarinoissa ei ole varsinaisesti "kauhua" vaan jotain ihan muuta. Tästä neljän novellin kokoelmasta kolmesta on tehty elokuva, ja niistä jokainen on erinomainen. Elokuvathan ovat:
-Stand By Me - viimeinen kesä
-Mallioppilas
-Rita Hayworth - Avain pakoon eli tutummin Shawshank Redemption, ehkä paras vankilaelokuva mitä on tehty, ja nykyisin yksi top3-elokuvista kun valitaan maailman parasta elokuvaa. Siis koskaan.

Mites nuo kirjoina vertautuvat mainittuihin elokuviin? Molemmat leffat ovat henkilökohtaisella top 5-listallani, tuovatko novellit syvyyttä näihin? Tietysti ne voisi kyllä lukea ihan mielenkiinnostakin, tuskin kovin pahasti voi metsään mennä.

 

[Luulajanpuisto]

SE-kirjaa suosittelen yhtä kaikki, se on varsin hyytävä tarina Derryn kaupungissa lapsia saalistavasta ja murhaavasta klovnista, Pelle Penninvenyttäjästä. Klovnit nyt muutenkin ovat lähtökohtaisesti pahoja ja kammottavia, ja vähintäänkin helvetin pelottavia.

SE näyttää olevan nykyään aika kiven takana, se suomennos siis. Koskaan en ole edes nähnyt suomenkielistä pokkariversiota kirjastoissa tai kirjakaupoissa, se kovakantinenhan on (Suomessa) julkaistu kahdessa osassa. Mutta englanniksi tuota vielä toisinaan löytää ihan uusintapainosten muodossa, ainakin Akateemisessa noita vähän aikaa sitten näkyi olevan. Eli jos kielimuuria ei esiinny, nimenomaan kannattaa lukea se IT, suomennettu versio on mielestäni aika karmea, huonolla tavalla.
Vihreä maili on tietenkin myös yksi hyvä King -teos, tai sarja oikeastaan. Yliluonnollisuuskaan ei siinä ole kuin sivuosassa.

 

[Musta Nuoli]

Mites nuo kirjoina vertautuvat mainittuihin elokuviin? Molemmat leffat ovat henkilökohtaisella top 5-listallani, tuovatko novellit syvyyttä näihin? Tietysti ne voisi kyllä lukea ihan mielenkiinnostakin, tuskin kovin pahasti voi metsään mennä.

Erinomaisia novelleja. Elokuvissa on tietysti otettu vapauksia ja tehty erinäisiä muutoksia, koska kirjat ja elokuvat ovat kaksi eri taidemuotoa, mutta Kingin tekstin hengessä ja niiden teemojen mukaisesti kummassakin mennään. Eli kyllä nuo lisäsyvyyttä tuovat.

Novellit ovat oikeastaan pienoisromaaneja, Stand By Me -tarinan eli Ruumis-tarinan pituus on noin 190 sivua. Vähintään sata sivua per tarina.

Alkuperäiskokoelma on nimeltään Different Seasons, suomeksi nuo on käännetty parillakin eri nimellä eli "Kauhun vuodenajat I ja II" sekä jälkimmäinen osa myös nimellä "vuodenajat". Joka vuodenajalle siis oma pienoisromaaninsa, kummassakin osassa on kaksi tarinaa.

Shawshank Redemptionin ohjannut Frank Darabont on kunnostautunut muutenkin ensiluokkaisena Kingin tarinoiden ohjaajana. Hänhän ohjasi myös The Green Mile - Vihreän mailin, joka pohjautuu Kingin tarinaan Kuoleman käytävä. Hyvä elokuva sekin. Lisäksi Darabont ohjasi elokuvan The Mist, jonka äärimmäisen nihilistinen ja hyytävä loppu on siitä erikoinen, että se eroaa Kingin alkuperäistarinan lopusta (jossa oli siis vähän onnellisempi loppu), mutta King on itse sanonut, että Darabontin loppu elokuvassa on parempi ratkaisu.

Parhaista King-kirjoista on yleensä saatu myös erittäin hyviä elokuvia. Kubrickin ohjaama Hohto eroaa osin Kingin romaanista, kummatkin ovat hyviä. Tai siis Hohto on mestariteos elokuvana. John Carpenterin ohjaama Christine on hyvä ajankuvaus 1980-luvulta ja kauhutarina, ja Brian de Palman ohjaama Carrie tulkitsee Kingin romaania klassikkoasemansa veroisesti. Tänä vuonnahan tuli uusi filmatisointi Carriesta, pääosassa Chloe Grace Moretz, ja ihan hyvä elokuva sekin oli, vaikka ei de Palman teoksen veroinen.

Kingin nimessä on myös filmatisoitu iso kasa paskaa, mutta yleensä vika ei tällöin ole alkuperäistarinassa eli Kingin tekstissä vaan siinä, että joku tuottaja on oikeudet haalinut, ottanut tarinasta suurin piirtein nimen ja pari kohtausta ja tehnyt sitten mitä lystää. Loppumaton sarja Maissilapset-elokuvia on tästä hyvä esimerkki, koko roska perustuu yhteen Kingin lyhyeen (oikeasti lyhyeen, ei 200-sivuiseen "novelliin") tarinaan.

 

[Musta Nuoli]

Eli jos kielimuuria ei esiinny, nimenomaan kannattaa lukea se IT, suomennettu versio on mielestäni aika karmea, huonolla tavalla.

Suomennoksista vielä sen verran, että alkuvaiheen King-kirjat on Suomessa käännetty melkoisen huonosti, käännös ei tee aina oikeutta alkuperäistekstille. Näissä on ollut kääntäjänä Pentti Isomursu, joka ei suoraan sanottuna aina vain osannut, ei sujuvaa suomea eikä Kingin tyyliäkään. Isomursun käännöksissä pännii härkäpäinen tapa käyttää se-pronominia ihmisistä tyyliin "se hääri keittiössä" jos puhutaan vaimosta. Vaimokin on ihminen eli hän, tai sitten pelkkä vaimo, ei "se".

Sen sijaan myöhemmin kirjat on mielestäni käännetty ihan ok. Näissä käännöksen on yleensä tehnyt Ilkka Rekiaro tai Kari Salminen. Osa kirjoista kuten Kingin koko elämän päätyöksi laskettava Musta Torni -sarja minulla on kahdellakin kielellä hyllyssä, kun en jaksanut mitään käännöksiä odotella aikoinaan, mutta olen yrittänyt suomenkielisetkin sitten hankkia.

Kaikki Kingin käännetyt teokset minulla pitäisi suomen kielellä hyllyssä ollakin kahta lukuun ottamatta. Näistäkin puuttuvista toinen on englanniksi.

Nyt kun Kingistä oli puhe, niin Kingin ystäville suosittelen kirjailija Joe Hillin tuotantoa. Joe Hill on siis Stephen Kingin poika, kirjailija itsekin. Hän halusi kirjoittaa ja julkaista teoksensa salanimellä, jotta hän saisi luoda omat ansionsa kirjailijana eikä olla vain "Stephenin poika" tai King junior. Hyviä teoksia, joista Sarvet-romaanista on ensi vuodeksi tulossa Daniel Radcliffen tähdittämä paholaismainen kauhutrilleri teattereihin.

 

[ms.qvist]

Shawshank Redemptionin ohjannut Frank Darabont on kunnostautunut muutenkin ensiluokkaisena Kingin tarinoiden ohjaajana. Hänhän ohjasi myös The Green Mile - Vihreän mailin, joka pohjautuu Kingin tarinaan Kuoleman käytävä.

Ja tämä Kuoleman käytävä kannattaa myös lukea jos sen suinkin saa käsiinsä. Kirjana kuuluu lukemieni lukemattomien King-kirjojen parempaan luokkaan ja tuo omalta osaltaan syvyyttä elokuvaan. Luin kirjan ensimmäisen kerran aikoja sitten kirjastosta lainattuna ja tuolloin se oli ilmestynyt Suomessa moniosaisena novelli-sarjana ja tämä muoto toi minusta teokseen lisää tenhoa ja ulottuvuutta. Oli todella kiehtovaa lukea tarina ensimmäiseksi juuri sellaisessa muodossa jossa King sen ymmärtääkseni halusi julkaistavan. Tämä teossarja kulki nimellä Kuoleman käytävä mutta elokuvan ilmestyttyä kirjakauppoihin ilmaantui samainen Kingin teos yksissä kansissa ja nimellä Vihreä maili. Minuun kuitenkin iski - kenties nostalgisista syistä johtuen - eniten juuri se moniosainen pienoisnovellien kokoelma.

vlad.

 

[ms.qvist]

SE näyttää olevan nykyään aika kiven takana, se suomennos siis. Koskaan en ole edes nähnyt suomenkielistä pokkariversiota kirjastoissa tai kirjakaupoissa, se kovakantinenhan on (Suomessa) julkaistu kahdessa osassa.

Antikvaareista Kingin SE näyttää löytyvän mutta melkoisen hunajaiseen hintaan (myynnissä siis molemmat osat yhteishinnalla). Kannattaa vilkaista esim. Antikka.net -sivut.

vlad.

 

[Luulajanpuisto]

Antikvaareista Kingin SE näyttää löytyvän mutta melkoisen hunajaiseen hintaan (myynnissä siis molemmat osat yhteishinnalla). Kannattaa vilkaista esim. Antikka.net -sivut.

vlad.

Niinpä on. Tuossa pari-kolme vuotta sitten oli yhdessä oululaisessa antikvariaatissa osa1 suunnilleen noissa hinnoissa, eli ~35€. Olin kysyä myyjältä, että onko tuossa mahdollisesti decimaalivirhe tai vastaavaa.
Joskus vuonna -92 tai -93 oli "IT" Oulun Akateemisessa myynnissä kovakantisena. Hintaa oli jotain 200 markkaa. Nyt vähän kaduttaa kun ei tullut sitä ostettua, vaan valitsin sen pokkariversion, ja myöhemmin piti ostaa vielä toinenkin kappale kun alkoi olla sen verran kulahtaneessa kunnossa.

 

[Oijennus]

Onko kukaan tutustunut kirjaan nimeltä Sopimus Saatanan Kanssa, kirjoittanut Ladislaus Löb?

Siinä on mielestäni todella hyvä kirja liittyen holokaustiin juutalaisten silmin. Mitä ollaan valmiita tekemään itsensä ja perheensä vuoksi. Myös saksalaisia tuodaan kirjassa esille mielenkiintoisesti.

 

[SamSpade]

Kaikki Kingin käännetyt teokset minulla pitäisi suomen kielellä hyllyssä ollakin kahta lukuun ottamatta. Näistäkin puuttuvista toinen on englanniksi.

Mitkä kaksi puuttuvat? Ajattelin vain että minulla on myös melkoinen määrä Kingin kirjoja arkistoituna kellariin ja jos sattuu osumaan voisin tarvittaessa myydä pois jonkun kappaleen.

 

[Musta Nuoli]

Mitkä kaksi puuttuvat? Ajattelin vain että minulla on myös melkoinen määrä Kingin kirjoja arkistoituna kellariin ja jos sattuu osumaan voisin tarvittaessa myydä pois jonkun kappaleen.

Täytyy kotosalla tarkistella, mutta joku Musta Torni -sarjan loppupäästä puuttuu suomeksi, kun tulin ostaneeksi sarjan jo alkukielellä ja käännöksien hankkiminen jäi vähän sivummalle. Sitten taisi olla joku näistä heikoimman kolmanneksen Kingeistä eli lähinnä 2000-luvun puolivälin teoksista. Teokset olen kyllä lukenut, mutta ei vain tullut hankittua kokoelmiin. Täytyy harkita asiaa.

 

[ms.qvist]

Onko kukaan tutustunut kirjaan nimeltä Sopimus Saatanan Kanssa, kirjoittanut Ladislaus Löb?

Siinä on mielestäni todella hyvä kirja liittyen holokaustiin juutalaisten silmin. Mitä ollaan valmiita tekemään itsensä ja perheensä vuoksi. Myös saksalaisia tuodaan kirjassa esille mielenkiintoisesti.

Olen lukenut teoksen jokin aika sitten, arvio siitä löytyy aiemmin tästä ketjusta: Ladislaus Löb: Sopimus saatanan kanssa.

Luettava ja historiaa oivallisella tavapaa valottava teos, kannattaa lukea jos holocausti ja juutalaisten vainon historia Unkarin ja Romanian rajaseuduilla kiinnostaa ja myöhemmin vaino laajemmin kaikkialla Unkarissa.

vlad.

 

[Japi]

Joululahjaksi saamani Puolustajan lukeminen alkaa kello 19.25. Saa nähdä saanko luettua tänään?

 

[Keltainen]

Salman Rushdie:Satanic Verses. Suomensivat muistaakseni teoksen nimelle Saatanalliset Säkeet. Menossa kolmatta kertaa, enkä vieläkään ymmärrä miksi ajatollah vaati kirjailijan päätä vadille. Pitäisi varmaan lukea suomennettu versiokin, josko aukeaisi. Tämä tapaus on jälleen yksi osoitus ihmisen mielettömyydestä. Kuolemantuomio siitä, että osaa laittaa sanoja jonoon.
Meillä Hakalissa ei ymmärretä moista, siirryn takaisin autotalliin.

 

[Obloquy]

George Orwellin Nineteen Eighty-four. Viimeksi luin niteen lukiossa kirjallisuustutkielmakurssilla suomenkielisenä versiona. Huomattavasti enemmän jäi kyllä käteen lukukokemuksesta alkuperäisversiona ilman pakkomomenttia.

 

[Keltainen]

Tästä täysin samaa mieltä, jos yhtään kielipää taipuu, niin kirjat pitää lukea alkukielellä. Itselläni valitettavasti rajoittuu ruotsiin ja englantiin, ranskalaiset klassikot on ollut pakko lukea suomennettuna.

 

[Obloquy]

...ranskalaiset klassikot on ollut pakko lukea suomennettuna.

Ymmärrän tuskasi. Albert Camus:n tuotantoa olen tankannut useasti käännöksinä ja kuuluvat silti suosikkilistalleni. Voi kuinka paljon enemmän noista saisikaan irti, jos ranskan kieli sisältyisi omaan valikoimaani...

 

[Japi]

Joululahjaksi saamani Puolustajan lukeminen alkaa kello 19.25. Saa nähdä saanko luettua tänään?

Onnistuihan tuo. Urheilijan (entisen) kirjoittamaksi kirjaksi harvinaisen syvällinen ja juristin kirjoittamaksi harvinaisen mukaansa tempaava ja sujuva. Ehkä PARAS urheilijaelämäkerta minkä olen lukenut. Ja olen lukenut niitä paljon, tosin vain suomeksi kirjoitettuja tai suomennettuja.

 

[Freddie Freeloader]

Englanniksi alunperin kirjoitettua käännöskirjallisuutta näyttää yhä enenevässä määrin vaivaavan, että bestsellereiksi päätyvät alkukielellä kirjoitetut teokset pitää saada käännettyä härmäksi ja myyntiin mahdollisimman nopeasti, jolloin käännöstyö on useassa tapauksessa kerrassaan kelvotonta.

Onnistuneen käännöksen tekemiseen tarvitaan kirjallista ja kielellistä intuitiivista ymmärrystä sekä käännettävällä että kotimaisella kielellä ja lisäksi vielä dramatiikan tajua, joita ei opita kansanopiston kielenkääntökursseilla.

 

[Alamummo]

Joululahjaksi saamani Puolustajan lukeminen alkaa kello 19.25. Saa nähdä saanko luettua tänään?

Annoin tuon faijalle joululahjaksi ja hän on luultavasti päässyt sivulle 5. Hauska kuulla, että pidit kirjasta, lainaan tuon isukilta sitten joskus ensi kesänä.

Itse sain joululahjaksi Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan, mutta se odottaa vielä. Pitäisi ensin selvitä Richard Dawkinsin The Ancestor's Talesta ja Herman Lindqvistin När Finland var Sverigesta - molemmat todella mielenkiintoisia teoksia. En luen nykyään oikeastaan ollenkaan romaaneja vaan lähinnä tietokirjallisuutta tai elämänkertoja, joskus scifiä. Mulla on tapana lukea useampia kirjoja vuorotellen, joten aikaa kuluu.