Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[SherwoodinHartsa]

Työn takia kun tulee vietettyä paljon aikaa hotelleissa, lentokentillä ja lentokoneissa niin erilaisia dekkareita menee välillä kolme viikossa. Viimeiseksi luin Nykäsen uuden Ariel dekkarin Leijonakuningas ja Marko Kilven uuden Kuolematon.

Nyt on toiseen kertaan työn alla Buzz Aldrinin Magnificent Desolation, jossa on astronautin nimmari etulehdellä.

 

[pappilanhätävara]

Tällä hetkellä olen puolessavälissä menossa Thomas Tynanderin Pelle Lindbergh - bakom den vita masken.

Erittäin mielenkiintoinen kirja uransa huipulla kuolleesta tähtimaalivahdin onnettomuudesta, sekä hienoja kertomuksia Lindberghin lapsuudesta/nuoruudesta.

Kirja löytyy alkuperäiskielen lisäksi englanniksi nimellä Pelle Lindbergh: Behind the White Mask.

 

[Noitarumpu]

Preston/Child: Kuolleiden kirja

Pendergast sarjan Diogenes trilogian päätösosa.

Mukaansatempaava ehkä vähän kliseinen, mutta ihan hyvä päätösosa sarjalle. Pendergast itse vähän sivuosassa tässä kirjassa ja itse pidin Diogeneen hahmon syventämisestä, mutta ei spoilata sen enempää. Hyvä kirja kaikenkaikkiaan.

Onko todella kyse trilogiasta ja sen päätösosasta? Mun mielestä jäi kesken ja onhan niitä jatkon jatkoja ennenkin ollut joissain muissa kirjoissa. Itse tämä Kuolleiden kirja oli jotenkin huonompilaatuinen aiempiin, sillä ennen puoltaväliä meikä jo tiesi lopun tapahtumat. Niin ei saisi jännäreissä käydä!!

Olikohan se toinen kirja tästä sarjasta, jossa se "otus" äänteli KRÄÄH KRAAH tai jotain siihen tyyliin. Meinasin lopettaa siihen, mutta sinnillä jatkoin ja hyvä niin. Tuntui vaan helvetin lapselliselta se kohta.

Uskon, että Kuolleiden kirjan tarina ei lopu tähän.

Lisäys:

Piti laittamani, että luen juuri Paula Tillin kirjaa Toisin minun Asperger-elämäni. Todella hyvä ja realistinen omakohtainen kokemus avaa myös tällaisen ns. "normaalin" silmiä. Läheiselläni on tämä sairaus ja aionkin vinkata kirjasta, jospa se antaa iloa hänelle ja uskoa siihen, että kyllä mä pärjään.

 

[scholl]

Näin alasko tämä ketju oli vajonnut. Porukka vissiin vain ryyppää nykyään.
Henning Mankellin Wallander-kirjaa Rauhaton mies olen yrittänyt viimeisen parin viikon ajan lukea. Nyt alkaa valkenemaan miksi se brittiläinen versio tv-sarjasta oli niin helvetin pitkävetinen, nehän perustui suoraan näihin romaaneihin, toisin kuin tällä vuosituhannella tehty ruotsalainen sarja.

Sehän ei ole tv-sarja, vaan tv-elokuvia, jotka on tehty jokainen eri kirjasta. Se brittiläinen sarja on siksi paska, kun se on brittiläinen. Siis tyyliin venäläiset tai latvialaiset nimet yritetään lausua oikein, mutta sitten lausutaan köört. Onhan se jumakauta kumma. Mikä hemmetin köört se muka on, jos se on ruotsalainen poliisi? Joku kerta vielä matkustan Englantiin (vaikken ole sielä tänä vuosituhannella käynyt, enkä halua käydä) ja lausun viikonlopun ajan kaikki nimet päin helvettiä.

Mä luen montaa kirjaa aina kerrallaan niin on vaikea nimetä vain yhtä. Keskimäärin tulee ehkä luettua yksi kirja per viikko, joskus reilusti enemmänkin.

 

[scholl]

Vieraskielistä kirjallisuutta on hyvä lukea ihan yleisen kielitaidon kohentamiseksi, harmittaa vieläkin, kun en lukioiässä sitä asiaa ymmärtänyt. Hain nuorempana useamman kerran yliopistoon englantia lukemaan, mutta pääsykoe osoittautui joka kerralla liian vaikeaksi. Vasta myöhemmin aloin lukemaan mm. Stephen Kingin romaaneja alkuperäiskielellä, ja huomasin että kyllä se sanavarasto on ollut aika suppea.
Saksankielisiä kirjojakin olen nykyään yrittänyt lueskella, mutta huonolla menestyksellä, kuullunymmärrys sujuu siinä kielessä huomattavasti paremmin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Alussa se on työlästä, mutta sanavarasto karttuu nopeasti (nimimerkillä kansantaloustieteen 1000s tiiliskivet ensimmäisenä opiskeluvuotena) ja sitten hetken päästä se menee kuin vettä vain. Onhan se toki helpompi lukea niillä kielillä, joissa se taito on sujuva, mutta se rikastuttaa toisaalta elämää, jos joskus panostaa vähän enemmän ja lukee vähän vieraammalla kielellä. Vaikka sitten sanakirjan avulla. Eikä se haittaa, jos ihan joka sanaa ei ymmärrä kunhan tajuaa mistä on kysymys. Lukiossa ei todellakaan tarvitse vielä olla lukenut vieraskielistä kirjallisuutta. Myöhemmin on aikaa vaikka kuinka paljon.

 

[Clocks]

Otan itse jokaisen verosenttini takaisin kirjastopalveluina, olen himolainaaja joka laittaa kännykällä kirjan kuin kirjan varaukseen nopeammin kuin Tex Willer vetää kuudestilaukeavansa. Vilkaisin piruuttani miltä näyttää lainaushistoriani vuoden 2011 alusta lukien, lainauksia 239 kpl. Osa muiden varaamista kirjoista on jouduttu palauttamaan ja lainaamaan uudestaan, joukossa myös tapauksia joissa on joutunut toteamaan että tää nyt ei ollut ihan sitä mitä haettiin. Joukossa on paljon roskaa tai oikeammin roskaksi todettua, mutta poimin tähän helmet vajaan kolmen vuoden ajalta lainausajankohdan mukaisessa järjestyksessä:

The snowball : Warren Buffett and the business of life / Alice Schroeder

Yksi parhaista kaikkien aikojen sijoittajaa koskevista kirjoista. Jos mies ja ajatuksensa kiinnostavat, niin vaikea nähdä minkä kirjan kautta pääsisi lähemmäksi.

Ruokavalio ja syöpä : syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla / Richard Béliveau, Denis Gingras ; suomentanut Kirsi Kinnunen

Läheisen sairastuminen sai tarttumaan tähän, helppolukuinen mutta uskottava opas muutaman terveellisen peruspilarin lisäämiseksi päivittäiseen ruokavalioon.

The spirit level : why greater equality makes societies stronger / Richard Wilkinson and Kate Pickett ; [foreword by Robert B. Reich]

Vakuuttaa tieteellisellä todistusaineistollaan.

Sattuman kauppaa Wall Streetillä / Burton G. Malkiel ; [käännös: Jussi Rosti]

Vaikkapa tämän voisi antaa ensimmäiseksi alan kirjaksi kummipojalle, joka suunnittelee ensimmäistä sijoitusta rahojen tilillä makuuttamisen sijaan. Nimestään huolimatta ns. järkikirja.

Stadin klassikot : maukkainta retroruokaa / Christer Lindgren ; [valokuvat: Tuukka Koski]

Hyvää safkaa maineikkaiden helsinkiläisravintoloiden klassikkoresepteillä.

Steve Jobs / Walter Isaacson

Hyvin kirjoitettu, avartava kuvaus vaihtoehtoisesta tavasta elää ja menestyä.

Quiet : the power of introverts in a world that can't stop talking / Susan Cain

Jokaiselle, joka joskus on joutunut miettimään tai käyttämään sanoja ekstrovertti, introvertti. Opittavaa molemmille.

Syötäväksi kasvatetut : miten ruokasi eli elämänsä / Elina Lappalainen

Viileästi kerrottuja faktoja suomalaisesta ruokaeläintuotannosta niille, joita aihe kiinnostaa.

Breakout nations : in pursuit of the next economic miracles / Ruchir Sharma

Leppoisasti etenevä ja miellyttävästi kirjoitettu maailmanympärimatka esim. niille, joita kiinnostaa sijoituskohteiden haistelu valtiotasolla.

Suomi öljyn jälkeen / Rauli Partanen, Harri Paloheimo, Heikki Waris

Ehkä pysäyttävin koskaan lukemani kirja. Jos haluaa lukemansa uskoa.

Älä kerro kaikkea : itsepuolustusopas verkkoon / Pernille Tranberg, Steffan Heuer ; [käännös: Mauri Laukkanen]

Perusteltua luettavaa jokaiselle netissä operoivalle, sisältää myös käytännönläheisiä tee näin -vinkkejä oman tietoturvan parantamiseen.

Puhdistus / Sofi Oksanen

Luen minä kaunokirjallisuuttakin välillä - ja näköjään viiveellä. Tämä kosketti kyllä, paikoin kovastikin.

Hjärnrevolutionen : varför din intelligens påverkar allt du gör - och allt du gör påverkar din intelligens / Johan Norberg

Helppolukuinen esitys suuresta mielenkiinnon aiheestani, eli aivojen plastisuudesta. Pistää miettimään.

Wahlroo$ : epävirallinen elämäkerta / Tuomo Pietiläinen & Tutkiva työryhmä

Kiinnostava aihe, ja tekijät ovat panneet kirjaan ihan huikean määrän työtunteja. Kyllä on Nallea vituttanut, että tietävät näköjään kaiken. Toki teksti myös mairittelee kohdettaan kun sen ansaitsee.

Maininta herralle nimeltä Michael Lewis, pitkän linjan rahakirjailija kirjoittaa talouselämän päättömyyksistä herkullisesti.

 

[TosiFani]

Onko todella kyse trilogiasta ja sen päätösosasta? Mun mielestä jäi kesken ja onhan niitä jatkon jatkoja ennenkin ollut joissain muissa kirjoissa. Itse tämä Kuolleiden kirja oli jotenkin huonompilaatuinen aiempiin, sillä ennen puoltaväliä meikä jo tiesi lopun tapahtumat. Niin ei saisi jännäreissä käydä!!...

Kysymys on Pedegastin veljen, Diogenesin, kostosta, jota käsiteltiin kolmen kirjan verran. Luin Kuolleiden kirjan viime viikolla ja olen samaa mieltä kanssasi, heikoin Pendergast.

 

[J.Grönvall]

Montahan tuossa on jäänyt ihan kesken. Nyt on kohta lopuillaan Walter Isaacsonin kirjoittama Steve Jobsin elämänkerta. Mielenkiintoinen kirja kyllä, varsinkin kuvaus Jobsista henkilönä on kaunistelematonta, eli aika hämmentävä persoona oli kyseessä. Joku lahja hänellä kuitenkin oli muotoiluun sekä ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen ymmärtämiseen.

Hauska yksityiskohta olivat ainakin Applen myymälät joiden kanssa sai ilmeisen moni analyytikko ja asiantuntija syödä sanojaan oikein mansikkahillon kanssa. Ne jotka Jobsia larppaavat nykyään niin muistavat sitten, että hänen mukaansa tärkein kokemuksena oli LSD:n ottaminen nuoruusvuosina. Siitä vain perässä rakentamaan imperiumia.

Seuraavaksi otetaan työn alle niinkin seksikäs aihe kuin suomalaisten liikepankkien historia, eli Teemu Keskisarjan Erehtymättömät.

Onko joku lukenut Sixten Korkmannin Talous ja Utopia? Mahtaako olla lukemisen arvoinen paketti?

 

[Clocks]

Ne jotka Jobsia larppaavat nykyään niin muistavat sitten, että hänen mukaansa tärkein kokemuksena oli LSD:n ottaminen nuoruusvuosina. Siitä vain perässä rakentamaan imperiumia.

Docventures esitti äskettäin hyvän dokumentin LSD:stä. Äärimmäisen kiinnostava aihe sekin.

Seuraavaksi otetaan työn alle niinkin seksikäs aihe kuin suomalaisten liikepankkien historia, eli Teemu Keskisarjan Erehtymättömät.

Tuo opus oli kuivakkaat lähtökohdat huomioiden ihan asiallinen, mielestäni enemmänkin yleistä Suomen historiaa. Se taas kertoo lähinnä pankkien ja rahoituksen merkityksestä oikeastaan aivan kaikelle.

Onko joku lukenut Sixten Korkmannin Talous ja Utopia? Mahtaako olla lukemisen arvoinen paketti?

On, ei ole. Pidän Korkmania viisaana miehenä, mutta se ei ole sama asia kuin hyvä kirjailija/kirjoittaja. Kirjan painoasu on vastenmielisen ja halvan koulukirjamainen, ja teksti itsessään on hämmästyttävän puisevaa jaarittelua. Wahlroosin Markkinat ja Demokratia on suoranaista revittelyä siihen verrattuna.

 

[Alamummo]

Sain etukäteisnimpparilahjaksi Herman Lindqvistin kirjoittaman teoksen När Finland var Sverige.

Mukava kirja Suomen ja Ruotsin yhteisestä historiasta. Herman on kirjoittanut kirjan selvästi ajatellen mistään tietämättömiä ruotsalaisia, mutta on tuossa mukavasti uutta tietoa tai ainakin mielenkiintoisia detaljeja tällaiselle asiaan jonkin verran jo aiemmin perehtyneelle lukijallekin.

 

[Järvenpää]

Karri Kiven "päiväkirjasta" puhtaaksikirjoitettu -Kiven Kovat- menossa tällä hetkellä.

Sitä edellinen opus, joka jäikin puoleenväliin kesken, oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Ei todellakaan uponnut minulle. Osaltani lukeminen oli totista pakkopullaa ensimmäisestä aukeamasta alkaen.
Kirjaa luonnehdittiin humoristiseksi, joka osoittautui kuitenkin tylsäksi jaaritteluksi. Oikeaa virkamieshuumoria.

Juha vuorisen kirjat sensijaan ärsyttävät nauruhermoani. Raivokkaasti.

 

[sampio]

Kirjaa luonnehdittiin humoristiseksi, joka osoittautui kuitenkin tylsäksi jaaritteluksi. Oikeaa virkamieshuumoria.

Voi tietysti olla niinkin, ettet vain tajunnut. Toki ei siitä pitää tarvitse silloinkaan.
---

Hauskasti oli Keskisarjasta juttua tänään, kun lisäkseni J. Grönvall näyttäisi aloittelevan hänen kirjaansa. Tuottelias tyyppi tuo Teemu, seitsemän vuotta ja 12 kirjaa, tosin osassa vain mukana, mutta kova tahti silti. Keskisarja onkin keskittynyt tietoisesti kirjalliseen tuotantoon opetuksen kustannuksella.

 

[SamSal]

Kysymys on Pedegastin veljen, Diogenesin, kostosta, jota käsiteltiin kolmen kirjan verran. Luin Kuolleiden kirjan viime viikolla ja olen samaa mieltä kanssasi, heikoin Pendergast.

Oliskohan Helen trilogia seuraavana suomennosvuorossa?

Tuli luettua nyt Ihmeiden kabinetti, jota on kehuttu parhaana Pendergast sarjan kirjoista ja hyvähän se olikin. Tosin Diogenes sarjan ensimmäinen kirja Tulikivi oli kenties vieläkin parempi.

Nyt olisi kaikki suomennetut Childin ja Prestonin kirjat luettuna ja mielellään ottaisin jotain vinkkejä vastaan samantyylisistä kirjoista. Vaimolla on iso kasa Remeksiä, mutta ne ei oikeen iskeneet.

Jotain klassikkoakin voisi tietenkin koittaa.

 

[ms.qvist]

Tässä oli pienoinen tauko kaunokirjallisuuden lukemisessa mutta tuossa jokin aika sitten aktivoiduin jälleen ja nyt sain päätökseen Cormac McCarthyn Veren ääriin - joka on varsin brutaali ja raadollinen kuvaus sotaretkestä intiaanien maille Meksikon ja Teksasin rajaseudulla 1800-luvun puolivälin kieppeillä.

Kerronta on tylyä ja raadollista, toisaalta McCarthy viljelee teoksessaan varsin paljon raadollisia mutta samalla tietyllä tapaa hyvin kauniita vertauskuvia - kirja on pullollaan niitä ja hetkittäin minulle tuli sellainen tunne, että kirjailija olisi voinut paikoin kertoa saman asian suoraan tylyin sanoin pukematta tapahtunutta runollisen vertauskuvan muotoon.

Paikoin teos oli minusta yllättävän raskas luettavaksi enkä päässyt siihen kunnolla sisään mutta sitten loppua kohden edetessä se imi minut jälleen mukaansa ja pojat sekä tuomarin ja monen monen muun sotaretkeä armoitetulla maalla oli kiehtovaa seurata - iloista se ei ollut, koska kirja kaikella tapaa oli raadollinen, brutaali ja raaka. Ja paikoin McCarthy kuvasi tappamisen julman yksityiskohtaisella tapaa, kuten esim. kirjan loppupuolella tanssivan karhun ampumisen baarissa.

Kyseessä on ristiriitainen ja kysymyksiä herättävä teos, eikä siinä länttä kuvata glorifioiden vaan tylysti ja julmasti - tarinan ytimen ihmiset olivat julmia tappajia antamatta juurikaan armoa vastustajilleen, tai aina edes sivullisillekaan.

"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi".

vlad.

 

[MustatKortit]

Juuri sain loppuun Waltarin Turms, kuolemattoman. Edellisestä lukukerrasta oli noin viitisen vuotta aikaa.

On kyllä älyttömän kova juttu, miten Waltari on saanut kudottua tuohon etruskeista kertovaan kirjaan Italian ja Välimeren alueen kulttuureja ennen puunilaissotia.

Hiljattain olin vierailemassa Lontoossa British Museumin etruski-osastolla ja kovin vähän faktaa on tähän päivään heidän kulttuuristaan säilynyt. Siinä suhteessa Waltari onnistuu faktaa ja fiktiota yhdistämällä kyllä loihtimaan erittäin uskottavan kuvauksen tässä(kin) teoksessa.

Taas kerran tuli naurettua makeasti sille Waltarin varsin karulle ihmis- ja maailmankuvalle sekä tietysti hänen naishahmoilleen, jotka ovat kaikessa ahneudessaan, ihanuudessaan ja hekumassaan suorastaan parhautta. Waltarihan toistaa käytännössä jokaisessa historiallisessa romaanissaan tuota samaa teemaa: ajat muuttuvat, mutta ihminen pysyy aina samanlaisena.

Mielestäni Waltari on kyllä huikea kirjailija ja olisi epäilemättä englanninkielisenä valloittanut maailman.

Se täytyy sanoa, että Waltarilla on monta yhtä hyvää kirjaa (ellei parempaa), kuin Sinuhe, rakas egyptiläisemme siis kerää turhaan kaiken huomion. Turms ja tietysti Johannes Angelos sekä Ihmiskunnan viholliset nyt ainakin.

 

[H.Incandenza]

Se täytyy sanoa, että Waltarilla on monta yhtä hyvää kirjaa (ellei parempaa), kuin Sinuhe, rakas egyptiläisemme siis kerää turhaan kaiken huomion. Turms ja tietysti Johannes Angelos sekä Ihmiskunnan viholliset nyt ainakin.

Itse olen tästä aika vahvasti erimieltä. Sinuhe on minusta erinomainen teos, mutta monet muut Waltarit olen joutunut lopettamaan kesken. Poikkeuksena Vieras mies tuli taloon.

Yllämainittu Veren ääriin on kyllä erinomainen kirja. Minusta siinä oli hyvää juuri se, ettei se mennyt loppuun asti ahmimalla vaan siinä oli hieman haasteellsempiakin jaksoja. Monesti tuntuu, että ns. vetävät kirjat on tehty vähän riman ali hyppäämällä ilman suurempaa kunnianhimoa.

 

[ms.qvist]

Yllämainittu Veren ääriin on kyllä erinomainen kirja. Minusta siinä oli hyvää juuri se, ettei se mennyt loppuun asti ahmimalla vaan siinä oli hieman haasteellsempiakin jaksoja. Monesti tuntuu, että ns. vetävät kirjat on tehty vähän riman ali hyppäämällä ilman suurempaa kunnianhimoa.

Pääosin tykkään lukea haastavampiakin teoksia joita joutuu pohtimaan ja puntaroimaan mielessään ja joihin ei välttämättä hetimmiten pääse kunnolla sisään ja joiden lukeminen moneen otteeseen voi tuntua tuskallisen raskaalta mutta samalla palkitsevalta. Tavallaan Veren ääriin oli tällainen kirja eli hyvin monessa paikassa se raskauden ja haasteellisuuden ohella tarjosi hienoja näkymiä länteen ja oli kiehtovaa luettavaa mutta toisaalta minulle tuli paikoin tunne etten koe kirjaa sillä hetkellä omakseni - tosin kenties haasteellinen elämänvaihe muuttoineen ja uusine työpaikkoineen saattoi osaltaan vaikuttaa siihen etten jaksanut keskisttyä riittävällä pieteetillä kyseiseen kirjaan.

Mutta missään nimessä huono kirja se ei ollut, raadollinen, raaka ja brutaali mutta samalla tietyllä tapaa kaunis. Ja mielummin minä sen luin kuin kymmenen "best selleriä" joltain Vuoriselta - jonka kirjat ovat minusta näkemättä paskaa.

vlad.

 

[-FNM-]

Pari uutuuskirjaa tässä kohta kahlannut läpi. Jari Tervon Esikoinen oli mielestäni hyvä. Mukavaa luettavaa ja hieno kerrontaa.

Tällä hetkellä menossa Tuomas Kyrön Kunkku. Tässäkin on hyvä ja hieno tarina.

 

[mikko600]

Alastair Reynoldsin "Aurinkojen Huone" tuli luettua ja tykkäsin todella kovasti. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia vastaavanlaisesta, mukaansa tempaavasta avaruusscifistä. Koko genre kirjallisuutena on itselleni melko tuntematon, joten melkein mitä vain saa ehdottaa, todennäköisesti se on minulta lukematta.

Hoo. Reynoldsin muut myös oikein luettavia, aloittelee vaikkapa "Ilmestysten Avaruudella". Suuri suositus myös Ian M. Banksin kulttuuri-sarjalle. Suosittelen aloittamaan alusta. Dan Simmonsin Hyperionit myös haltuun, kuten saman kirjoittajan Ilium ja Olympos. Peter F.Hamiltonilta löytyy myös hyvää tavaraa. Hmm. Asimovin Säätiö kannattaa lukaista. Onhan noita.

edit: Lisätään vielä klassikoista Frank Herbertin Dyyni.

 

[Reznik]

Viimeisin luettu on H.G Wellsin Aikakone. Voisi sanoa että vihdoinkin sain tämän vuonna 1895 kirjoitetun klassikon luettua, varsinkin kun scifistelyt on aina kiinnostaneet. Ja tätä tieteiskirjallisuuden perusteosta voi ihan kaikille suositella, varsinkin kun alle satasivuiseen tarinaan ei montaa iltaa saa tuhrattua.

Nyt on aivan loppusuoralla Thor Heyerdahlin Kon-Tiki: Lautalla yli Tyynenmeren. Kirja on kyllä ollut todella mielenkiintoista luettavaa kaikinpuolin. Tietysti tuossa uskaliaassa reissussa balsapuisella lautalla on kunnon löytöretkeilyn tuntua, mutta kaikkea muutakin mielenkiintoista niin merenkäynnistä kuin kulttuureista Tyynenmeren molemmin puolin saa kirjasta lueskella. Nälkää ei reissaajat ainakaan matkallaan ole nähneet, sen verran helppoa on kalastus ollut, että sitä on ihan urheilumielessäkin harrastettu. Luonnollisesti haikalojakin on yksinäinen lautta kiinnostanut ja kun haiden tavat on tarpeeksi tutuiksi tulleet, niin niiden kalastuksesta ihan käsin on myös jännitystä saatu matkalle. Aiheestahan löytyy myös tuore elokuva, josta pidin myös ja nyt kun on kirjan lähes lukenut, niin voi edelleen elokuvaakin ihan onnistuneena pitää. Vaikka tietysti elokuvaan on jännitteitä miehistön välille draaman kaaren vuoksi lisätty, jotka ei ainakaan kirjasta välity.

 

[mikko600]

Kiitos paljon, laitanpa tämän listan muistiin. Ajattelin nyt sitten aloittaa tuota Kulttuuri -sarjaa, vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta. Wikipediassa mainittiin sarjan toisen teoksen, eli suomennetulla nimellä "Pelaaja" kulkevan kirjan olevan paras esittely koko sarjaan. Onko siis järkevää aloittaa sillä, vai tarkoitiko nimenomaan tuolla kommentillasi, että kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä?

Ei ole niin tarkkaa. Molemmat hyviä vaihtoehtoja aloittamiseen.

 

[Alamummo]

Kiitos paljon, laitanpa tämän listan muistiin. Ajattelin nyt sitten aloittaa tuota Kulttuuri -sarjaa, vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta. Wikipediassa mainittiin sarjan toisen teoksen, eli suomennetulla nimellä "Pelaaja" kulkevan kirjan olevan paras esittely koko sarjaan. Onko siis järkevää aloittaa sillä, vai tarkoitiko nimenomaan tuolla kommentillasi, että kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä?

Ehdotonta suosikki-scifiäni!

Luin aikoinaan itse tuossa järjestyksessä kuin Wikipedia ne luettelee. Kolme ensimmäistä ovat mielestäni parhaat Kulttuuri-sarjan teokset ja niistä Aseiden käyttö (Use of Weapons) on suuri suosikkini erityisen monikerroksisen juonen ja lopun vuoksi. Sen jälkeen ilmestyneet eivät ole mielestäni niin hyviä, tosin viimeksi suomennettu Pintakuvio oli taas aika laadukas ja siinä taisi eräs vanha hahmo putkahtaa kehiin uudelleen. Nautittava anekdootti kaikissa kirjoissa ovat avaruusalusten nimet, ne ovat aika huvittavia ja oivaltavia. Olen lukenut näitä sekä englanniksi että suomeksi ja käännökset ovat minun mielestäni laadukkaita.

 

[Leelian Lepotuoli]

Nyt on jääny kaksi kirjaa kesken Lars Keplerin Hypnotisoija ja Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. En osaa lukea iltasin muutamaa sivua joten jos ei ole aikaa niin ei tule luettua.

Viimeisimmät on Khaled Hosseinin Afganistanin naisista kertovat kaksi kirjaa ja yhteen aikaan meni vaan 2.maailmansodasta ja erityisesti juutalaisvainoista kertovat kirjat, Alicia- juutalaistyttö oli ihan hyvä.

Ennen ostin isännälle joululahjaksi kirjoja, yleensä Kingin uusimmat, mutta meni aina pyhät nenä kiinni kirjassa niin vaihdoin ne TV-sarja- ja leffaboxeihin.

 

[Ben Marco]

Kingin - Dreamcatcher menossa nyt.

Marisha Pessl - Night film, täytynee hankkia seuraavaksi.

 

[Tiityy]

Lopettelen juuri Hydrogen Sonataa, Ian M. Banksilta (viimeisin, olisko tuleva suomennos sitten Vetysonaatti?). Bankshan kuoli kesällä, joten tämä on viimeinen Sci-Fi teos. Ei parhaita, mutta taattua laatua. Myös Ian Banksina kirjoitetut kaunokirjalliset teokset kolahtavat. Jos saa suositella, niin ei-kulttuurisarjaan kuuluva Sci-Fi kirja Algebraist (en tiedä onko suomennettu), oli mielestäni hauska ja pidin siitä eniten Player Of Gamesin jälkeen.

Uusimmassa sivutaan taas noita alusten nimiä taas ja paras kohtaus oli mielestäni Excessionissa (ei aavistustakaan suomalaisesta nimestä), jossa kaverukset luettelevat toisilleen "mahdottomia" nimiä ja toisen pitää arvata onko kyseessä Kulttuurin alus vai itse keksitty väärennös.

Suosittelen myös Neal Stephensonin teoksia. Toivotaan että ovat jo suomentaneet Anatheman, se on sekoitus kryptografiaa, matematiikkaa, filosofiaa, fysiikkaa ja Sci-Fia, huumoria unohtamatta.