Andre Agassin muistelmateos Andre Agassi. En ole koskaan tykännyt tenniksestä, minusta laji on oikeastaan lähes aina tuntunut turhalta ja jopa vastenmieliseltä ja jotenkin snobistiselta - sellaiselta jota ei voi kuvitellakaan harrastavani, en vaikka lapsuuteni kodissa tennikseen suhtauduttiin positiivisesti ja kesän kohokohtia oli Wimbledon-turnauksen katsominen ja muistan itsekin katsoneeni jonkun loppuottelun, joissa Björn Borg taisteli hienosti turnauksen voitosta. Mutta minua tennis ei koskaan lajina kiinnostanut enkä halunnut harrastaa sitä - en tiedä olisinko saanut mahdollisuuttakaan jos olisin halunut - vaikka ystäväni tennistäkin pelaili toisinaan. Vaikka suhtautumiseni tennikseen oli (ja on) neutraalin negatiivinen tarjosi Andre Agassin kirja minulle todella mielenkiintoisen ja huikaisevanlukukokemuksen ja tenniksen maailma avautui silmieni edessä aivan toisella tapaa!
Olen harrastanut urheilua kansallisella tasallo ja haaveessani oli tulla todella hyväksi uimariksi mutta niin ei sitten kuitenkaan käynyt. Harjoittelin parhaimmillaan todella paljon - kaksi kertaa päivässä - mutta tästä huolimatta tuntui huikaisevalta lukea siitä uhrautumisesta johon nuori Andre pakotettiin hänen pelatessa - isän määräyksestä - tennistä ja kuinka hän taisteli "lohikäärmettä" vastaan päivittäin ja kuinka hän elämänsä aikana tuli lyöneeksi miljoonia lyöntejä taistellessaan tätä "petoa" vastaan. Tuntui hienolta lukea kuvauksia harjoittelemisesta ja siitä tunnemaailmasta jonka vallassa Andre lapsena oli,se viha tuntui käsinkosketeltavissa olevalta ja saatoin vain ihmetellä sitä kuinka hyvin Andre kaikesta huolimatta kesti tämän vihan ja jaksoi läpi lapsuuteensa ja nousi ihmelapsena maansa suuren yleisön tietoisuuteen. Kenties tästä vihasta nousi sitten jotain sellaista esille jonka avulla Andre Agassi raivasi tiensä maailman tietoisuuteen, kenties se sadistiselta ja psykopaatilta vaikuttanut isä - tai sitähän hän itseasiassa kyllä oli - kaikesta huolimatta tiesi mitä teki käskiessään poikansa lyömään sitä pallon tunti tunnin jälkeen koko lapsuutensa ajan. Toisaalta on Andren luonnekin ollut jollain tapaa poikkeuksellinen, koska hän on selvinnyt hengissä siitä rääkistä, ettei hän sortunut totaalisesti niin henkisesti kuin fyysisestikin, vaikka kuten kirjassa kerrotaan, hän kävi rajalla ja taisteli tiensä läpi psyykkisten oireiden mutta totaalisesti hän ei kuitenkaan romahtanut, ei siten, että olisi päättänyt lopulta elämänsä ennenaikaisesti omin käsin. Tunne on kuitenkin läsnä siitä, että lähellä tällaista loppua käytiin. Ja kyllähän hän eräässä vaiheessa elämäänsä liikkui tyhjän päällä.
Koin myös hyvin intensiivisenä kokemuksena lukea kirjasta kuvauksia tennisotteluita ja minulla todellakin kädet hikosivat näitä kuvauksia lukiessani ja elin itseni katsomossa kirjaa lukiessani ja näin silmieni edessä Agassin taistelevan pelin jokaisesta pallosta ja näin hänen toisinaan sortuvan paineen alla ja toisaalta toisella kertaa nousevan kaiken ylle ja suureksi voittajaksi. En muista lukeneeni koskaan urheilijan muistelmateosta, joka näin voimallisella tapaa olisi vaikuttanut minuun. Teos on epäilemättä parhaimpia lukemiani muistelmateoksia ja kenties paras urheilijan ura- ja elämäkuvaus. Ennen kirjaa Andre Agassi oli silmissäni "pitkätukka josta tuli kalju", oikeastaan muuta tunnetta minulla ei ollut olemassa ennen kirjan avaamista ja luku-urakan aloittamista mutta nyt mieleeni on muodostunut hieno palapeli pelaajasta ja ihmisestä nimeltä Andre Agassi. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille elämäkertojen ystäville ja ehdottomasti kaikille tennisfanaatikoille! Ja miksei muillekin joita kiinnostaa lukea kirjaa urheilijan elämästä. Minulle kirja oli silmät avaava kokemus!
vlad.