Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Toejoen Veikko]

Serbia - Euroopan sairain mies.
Jugoslavian hajoamissotien paikan päällä eläneen suomalaistoimittajan tekele.

Tekijä maalaa pitkälti samaa kuvaa kuin länsimaat ylipäätään, eli että Serbia ja sen valtiojohto olivat syypäitä ja rikollisia, muut uhreja.

 

[tsajari]

Luen parhaillaan Zlatanin kirjaa ja täytyy sanoa vaikuttavan oikeinkin mielenkiintoiselta omaan makuun. Juuri ennen sitä ahmaisin Theoren Fleuryn vastaavan, ja vaikka samoihin kauhuuksiin ei tässä jälkimmäisessä päästä niin silti voidaan puhua karuista oloista tulleesta kaverista. Heille nousee kirjojen myötä aina sympatiat ja ymmärrys noita isoimpia hölmöilyjä kohtaan. Kasvatuksella ja nuoruudella on niin paljon vaikutusta myöhempään elämään ettei sitä kaikki edes käsitä. Vielä kun jostain syystä tommoinen machoilu toimii itselle paremmin (mm. Balotelli, Ibrahimovic ja jos näiden sekaan voi mainita C. Ronaldo) kuin semmoinen rauhallinen persoona (Messi etc.).

Vähän jälkijunassa tuli kirja hankittua, mutta hyvä, että edes ylipäätään tuli aloitettua koko tekelettä.

 

[Mapo]

Lee Childin The Visitor, vitutti ankarasti kun pahis oli selvillä jo 137/468.

 

[Palstalegenda]

Tekisi mieleni lukea tämä:

Omaan kotiin: opas naimisiin aikoville naisille, kirjoittanut V.A.Astra, Helsinki 1926.

Eipä sitä näytä olevan Oulun kirjastoissa. Surusilmin totesin tämän seikan. En halua olla aikani lapsi vaan menneisyyden haamu, ruumismadoton elokas.

 

[-FNM-]

Juha Ruusuvuoren Tarzanin haudan luin. Ihan ok. Sellaista kevyttä iltalukemista. Nyt on menossa Lasse Lehtisen ja Arto Paasilinnan tekemä elämäkerta Nätti-Jussista. Myös hvyin kevyttä tavaraa.

 

[Mynsterin Makarov]

Theo Fleuryn - Kovaa peliä omaelämänkerta tuli luettua.

Villiä menoa ollut ainakin aikanaan nahilassa. Välipäivinä osattiin irroittautua lätkästä oikein kunnolla. Toki Fleuryn elämä ja ura ei taida vastata ihan keskimääräistä änärijätkää.

Suosittelen.

 

[Balrog]

Tim Weinerin FBI - liittovaltion poliisin historia, kyseessähän on "trilogian" toinen osa, ensimmäinen kertoi CIA:sta ja kolmas kertoo Pentagonista, aika mielenkiintoisia vaiheita FBI:ssä on ollut aina 1900-luvun alusta tähän päivään asti, J. Edgar Hoover oli kirjan mukaan jonkinlainen puolijumala FBI:ssä, miehen aikakaudella FBI tulkitsi lakia varsin mielenkiintoisesti, kaiken kaikkiaan nuo Weinerin kirjat CIA:sta ja FBI:stä ovat hyvin mukaansatempaavia ja informatiivisia, Pentagon-kirja tullee olemaan aikanaan varmasti edellisten kirjojen tasoinen.

 

[tsajari]

Blaine Hardenin Leiri 14 (Escape from camp 14). Kirja aukaisee hyvin silmiä niin Pohjois-Korean maan tilanteesta samalla kertoen päähenkilön paon kauheudesta kohti tuntemattomuutta. Käsittämätöntä, että Pohjois-Koreasta puhutaan niin vähän kun olot ovat järkyttävät. Mm. nälänhätä on paikoitellen isompi kuin kurjissa(ja/tai kurjimmissa?!) Afrkikan maissa.

Google Earthista näkee kirjan avulla tuosta leirityksestä ja henkilön pakoreitistä kuvia. Hyvää ajanvietettä siis löytyy kirjan jälkeenkin samasta aihepiiristä.

 

[Ikävänkantaja]

Käsittämätöntä, että Pohjois-Koreasta puhutaan niin vähän kun olot ovat järkyttävät. Mm. nälänhätä on paikoitellen isompi kuin kurjissa(ja/tai kurjimmissa?!) Afrkikan maissa.

Pisarakin öljyä Pjongjangin edustalla, niin tilanne olisi tyystin toinen. Toisaalta silloinkaan tuskin puhuttaisiin Pohjois-Koresta - enää.

 

[Turha Kaukalo]

Muutamanniin vujen jäläkeen jatkan Kalle Päätalon Iijoki-sarjan lukemista ja osa nummero 18 alkaa olla selevitetty. Pakko vissii lukia nro 19 kansa. Jollei löyvy kirjahyllystä niin juostava ihan just kirjastoon. Vittu kun en osaa tota murretta. Kait Piätalo vielä tapaa Vempel-Villen? Se yllättää ettei Kalle oo vielä tässä osassa käyny vieraissa saati tavotellu toisen omaa eli toisen omana tavotellu toista. Luotan että harjannostajaisissa Piä-Kallela suoro tojottaa niin että on pakko panna aulista karjalaista evakkoa. Harmi kun eivät saaneet Hutun koulun urakkaa, niin kun siinä mielesä harmi kun tuntee nämä Kallen lihan heikkouvet mutta toki kivempi ettei sitten tuu Kallen käytyä vieraisa. Tyrämäen tyttärethän kolkytäluvula vittuili jauhonhakijalle, jotta olis ollu hyvä näytönpaikka nyt uunituoreella rakennusmestarilla esitellä uusia saavutuksiaan. Mitä tulee tähän Laina Päätaloon, niin on todella rasittava ihminen, tulee väkisinkin oma onneksi ex-vaimo mieleen. Samanlaisia saatanan viinan haistelijoita. Eikö ne tajua, että se vain yllyttää juomaan ja ikävää kun ei voi olla kaverien kanssa kun koko ajan kotihirviö epäilee viinasta ja entä sitten jos hieman viinaksia otellaan. Häh. Vittusaatana.

 

[Ben Marco]

Life of Pi starttaa.

 

[scholl]

Pisarakin öljyä Pjongjangin edustalla, niin tilanne olisi tyystin toinen. Toisaalta silloinkaan tuskin puhuttaisiin Pohjois-Koresta - enää.

bullshittia. Venezuelassa on maailman suurimmat öljyvarat, eikä kukaan ole saanut Chavezin jengiä kuriin.

 

[Toejoen Veikko]

Tuomas Hoppu, Vallatkaa Helsinki -Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin 1918.

Olen sivulla 35. Ihan lukukelpoinen teos. Henk.koht. miellyttää aina ruohonjuuritason tapahtumien kuvaaminen ja aikalaisten äänten päästäminen kuuluviin.

 

[Drivedog]

Sain toissapäivänä loppuun Paolo Coelhon "Paholainen ja neiti Prym". Ei nyt mitään ihan huikeaa vaikutusta jättänyt, mutta eipä kyllä kadutakkaan että tuli luettua. Mitäänsanomaton, jos yhdella sanalla pitäisi kuvailla. Pää pointtina siinä oli kysymys, onko ihminen sisimmissään hyvä vai paha.

Sitä ennen oli Henning Mankellin "Kiinalainen". Sitä voin kyllä suositella lämpimästi, tapahtumia oli neljästä maanosasta ja yli sadan vuoden aikaskaalalla. Hyvin kuitenki Mankell onnistui saamaan kaiken niputettua toimivaksi kokonaisuudeksi.

Nyt lähtee J.M. Coetzee:n "Elizabeth Costello". Luin takakannen just neljännen kerran, eikä vieläkään ole oikein hajua, mistä toi kertoo. Pistän updatea jos/kun aukeaa. Valintaperusteena oli kirjan saama Nobel, ei varmaan ihan paskaa voi siis olla.

Ikuisuusprojektina tossa pöydällä on Kafkan Oikeusjuttu. Se ei kyllä etene yhtään, ei todellakaan helpoimmasta päästä. 30 sivua oon päässy, mutta ei nappaa hirveästi jatkaa. Tästä mä oisin mielellään ottanut mielipiteitä. Ajattelin tässäkin, että klassikkoksi tuskin ihan paska kirja nousee, mutta ei ole ainakaan vielä auennut. Onko hyvä? Tapahtuuko siinä missään vaiheessa yhtään mitään?

Edit.
Tuo Nobel on ilmeisesti mennyt kirjailijalle, eikä siis tuolle yhdelle teokselle.

 

[Eleanor]

Tuntematon Sotilas menossa ensimmäistä kertaa pienen elämäni aikana, viidettä lukua olisi tarkoituksena aloitella tänään. Alun perinhän aloin tätä lukemaan, kun koulusta kerran käskettiin.

 

[Turha Kaukalo]

Nyt lähtee J.M. Coetzee:n "Elizabeth Costello". Luin takakannen just neljännen kerran, eikä vieläkään ole oikein hajua, mistä toi kertoo. Pistän updatea jos/kun aukeaa. Valintaperusteena oli kirjan saama Nobel, ei varmaan ihan paskaa voi siis olla.

Oon lukenut puolen tusinaa Coetzeeta eikä ollut Elizabeth Costello paraasta päästä. Tykkäsin enempi Häpeäpaalusta ja nuoruusmuistelusta, jonka nimi oli melko tarkkaan Poikaikä. Häpeäpaalu oli itte asiassa aivan helvetin hyvä kirja.

Oikeusjuttu on kiero opus. Jos ei lähe niin kannattaa kokeilla Kafkan lyhempiä kertomuksia, jotka löytyy suomennoksina yhdessä niteessä.

 

[tinkezione]

Parikin muistelmateosta mennyt hiljattain pikalukuna:

Zakk Wylde - Maailmanvalloitusopas

Äijäilyä suomeksi. Ihan ok, huumoripitoinen katsaus Wylden uraan, fanikamaa.

I Am Ozzy

Tämä olikin hyvä opus! Hyviä sutkautuksia jatkuvasti ja erinomainen matka erään hevirokin suurista elämään ja uraan. Ehdottoman suositeltava!

Nyt meneillään Mick Wallin työstämä Run to the Hills; kirja, joka olisi pitänyt lukea jo ajat sitten.

 

[ms.qvist]

Kitty Fergusonin Stephen Hawking - Elämä.

Sinänsä oli erinomaisen mielenkiintoista lukea yksien kansien välistä otanta Stephen Hawkingin elämästä lapsuudesta alkaen ja päätyen sairauden toteamisen - ALS:n - kautta uraan tiedemaailman huipulla. Uran merkittävyyttä tuskin kovinkaan moni voi kiistää ja pituus on varmasti yllättänyt kaikki odotukset - myös Stephenin itsensä - ja hänen onnensa on se, että sairautensa on jäänyt varsin stabiiliin vaiheeseen eikä se ole koitunut hänen kuolemaksi tähän mennessä, vaikka muutaman kerran todellä lähellä kuolemaa on käyty, johtuen joko suoranaisesti sairaudesta tai se on välillisesti ollut vaikuttamassa tilanteeseen. Näiltä osin kirjan lukeminen on ollut avartava kokemus ja hienoa oli lukea siitä kuinka Stephen Hawking oppi elämään sairautensa kanssa ja kuinka hän henkisesti pääsi siitä voitolle ja kykenee täysipainoiseen työhön vielä 70 vuotta täytettyäänkin.

Toisaalta olisin kaivannut syvällisempää sukellusta hänen mielensä maisemiin ja erityisesti muiden tutkijoiden ja läheistän kokemuksia ja havaintoja persoonasta Stephen Hawking. Nyt tämä osuus kirjasta jäi minusta hiukan puutteelliselle käsittelylle vaikka esim. Hawkingin luonteen lujuuteen viitattiin useamman kerran ja toisaalta tuotiin myös esille hänen voimakas luonteensa, kenties se ei kaikkein helpoin ole. Ymmärsin asian siten, että siinä oli tiettyä tarkoituksellisuutta etteivät läheiset juurikaan päässeet ääneen mutta lukijana olisin kaivannut enemmän läheisten inhimillisiä havaintoja.

Vaikka hänen uraa käsiteltiin tarkasti ja kirjassa nostettiin esille teemoja joita hän on uransa aikana käsitellyt niin ehkäpä häntä kohdeltiin hiukan silkkihansikkain. Toisaalta ristiriidatkin nostettiin esille sekä lukuisat rohkeat vedonlyönnit joihin Stephen on osallistunut. Mutta itse olisin kaivannut tältä osin hiukan lisää syvyyttä ja kollegojen haastatteluja. Nyt heidän kommenttinsa olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta irrallisia lauseita jotka nostattivat kysymyksiä vastausten sijaan.

"Hei. Nimeni on Stephen Hawking. Olen fyysikko, kosmologi ja aikamoinen uneksija. Vaikka en pystykään liikkumaan ja joudun puhumaan tietokoneeni välityksellä, omassa mielessäni olen vapaa". S. Hawking.

Mutta kaikkiaan mielenkiintoinen kirja eräästä tiedemaailman vaikuttajasta!

vlad.

 

[ukkometso]

Kirjan ja ruusun päivän ilmaisjakeluteos, Jari Tervon Jarrusukka tuli hotkaistua. Eipä tuosta paljon jää jälkipolville kerrottavaa. Jotenkin vasemmalla kädellä tekaistu, rahat pois kustantajalta, kun kerran pyysivät. (Onko muuten Tervo vasenkätinen?) Muutamassa kohdassa viitteitä kyrömäiseen sanaleikittelyyn, mutta kaikkiaan väkisin väännetty jo perusideasta lähtien, turha kirja.

No, ilmaiseksihan tuo kirjakaupassa käteen lyötiin. Niin ja olin ostamassa pojanpojalle lintukirjaa synttärilahjaksi, että eipäs siellä rakennella mitään ajatusmaailmoita tämän vietetyn päivän teeman kautta.

Edit. Tänks, Evil. Jotain muistikuvaa oli jäänyt Uutisvuodosta, että tuherteli hieroglyfejään vasemmalla, puhuessaan omasta mielestään hauskasti. Olikin joskus ihan osuva.

 

[Evil]

(Onko muuten Tervo vasenkätinen?)

On.

 

[Turha Kaukalo]

Kirjan ja ruusun päivän ilmaisjakeluteos, Jari Tervon Jarrusukka tuli hotkaistua. Eipä tuosta paljon jää jälkipolville kerrottavaa. Jotenkin vasemmalla kädellä tekaistu, rahat pois kustantajalta, kun kerran pyysivät. (Onko muuten Tervo vasenkätinen?) Muutamassa kohdassa viitteitä kyrömäiseen sanaleikittelyyn, mutta kaikkiaan väkisin väännetty jo perusideasta lähtien, turha kirja.

Lyötiinpä Jarrusukka miullekin kätöseen ja selailun perusteella oli sitä pikkukivaa soopaa mitä Tervo on kirjoittanut melko tarkkaan vuodesta ysiviis lähtien. Missä Tervon itsekunnioitus kun on tuommoiseksi mennyt?

Mutta tänään potsi toi uuden kirjan eräältä mielikirjailijoistani, kirjan nimi on Kaikki kaikessa, samalla luven Päätalon yheksättätoista osaa. Oman katon alle on mölläriin nimi.

 

[Japi]

Tällä hetkellä menossa "Lavatähti ja kirjamies". Muu viimeaikainen lukeminen on keskittynyt yrityshistorioihin (mm. KOP, Pohjola, Yhtyneet Paperitehtaat yms.)

 

[Evil]

Tervon paras kirja on Pohjan hovi, ylivoimaisesti. Kuka ikinä tahtoo paksun nipun hyviä onelinereita hihansa alle niin lukekoot sen. Tervo on hauska ja pikkunäppärä, mutta ei oikein klaaraa laajempia kokonaisuuksia tahi isompia teemoja. Se on parhaimmillaan kirjoittaessaan Rovaniemen rosvoista, synnynnäinen pakinoitsija.

 

[H.Incandenza]

Tervon paras kirja on Pohjan hovi, ylivoimaisesti.

Tosi kuin elämän vesi. Pohjan hovi on paras Tervon kirja, esikoisensa. Silti nostaisin häneltä joitakin muitakin onnistumisia, kirkkaimpana ehkäpä Myyrän. Tervon kirjat ovat ehkä hieman turhan juonivetoisia ja välillä riveiltä paistaa näyttämisen halu, että "kyllä minäkin osaan". Mutta välillä on taas oikein hienoa kieltä ja riemukasta lausetta. Ei toki suomalaisen proosan uudistaja tai edelläkävijä mutta mukavaa luettavaa kunhan ei heittäydy liian ajankohtaiseksi tai kantaaottavaksi. Vrt. Layla ja Koljatti.

 

[Evil]

Lisäksi kannattaa Tervolta nostaa esiin proosarunokokoelma Muistoja Pohjolasta. Ken Pohjan hovista tykkää, lukekoot sen, niissä on hieman samaa henkilöstöäkin välillä ja paljon yhteneviä teemoja.