Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Turha Kaukalo]

Lui Wittgensteinin Ajatusliikkeitä - päiväkirjat 1930-1932 & 1936-1937. Kyllä oli erikoinen persoona tämä Wittgenstein niin kuin Tapio Furuholm sanoisi. Aikoinaan olen tehnyt seminaariesitelmän Wittgensteinista ja nyt oli kiva palautella mieliin kaverin ajatuksia.

Mitenkähän on tuon Duff-sedän omaelämäkerran kanssa? Lukeako vaiko eikö lukeako? Sitä mietin nyt tässä. Olen fanittanut Guns N' Fuckin' Rosesia melkein neljännesvuosisadan joten ehkäpä luenkin. Mick Wallin Axl-kirja oli hirveetä paskaa. Todella katkeran nilkin kirjoittama vittuilukirja. Osoittautui, että Axl sanoi aivan oikein Mick Wallista jo vuonna 1991.

Zlatan-kirjaa selailin kirjakaupassa ja oli todella mielenkiintoisen oloinen. Perkele kun sais sen luettua mutta nykyään luen aivan vähän. Ennen vedin vuodessa lähemmäs sata mölläriiä, nykysin ehkä 30. Ja noistakin osa on sellasia, jotka on pakko lukea kun lukemisesta maksetaan. Eli Duff-setää tässä kaipaankin nyt! Slashin kirjaa en oo viittinyt lukea koska en jaksa sen jorinoita muutenkaan. Oottako kukkaan muuten kattonu, löytyy Youtubesta, Duffin avautumista Dr. Philissä? "I didn't remember we've been playing in Czech Republic jne." Laitan Appetiten soimaan, se on maailman paras levy.

 

[Everton]

Mitenkähän on tuon Duff-sedän omaelämäkerran kanssa? Lukeako vaiko eikö lukeako? Sitä mietin nyt tässä.

Lue vaan. Ainakin ensimmäinen puolisko. Siinä vaiheessa, kun tonokki hankkii maastopyöränsä, voikin sitten huoletta lopettaa lukemisen - jos siltä tuntuu.


Mitäs sanotte Michael Monroe -kirjasta? Paksuudestaan huolimatta nopeasti luettu, sujuvaa ja pitkälti kiinnostavaa tekstiä. Muutamaan kohtaan oli jopa omaa kosketuspintaa. Tavattiin Monroe nimittäin sen Backyard Babies -keikan jälkeen Tavastian edessä. Joku oli kirjoittanut Makkosen Volvon takaikkunaan "HINURI". Ja näemmä ei sitten kotimatka siitä ainakaan parantunut.

Kirjassa oli paljon hauskaa, mutta vielä enemmän kaikkea katkeraa. Joka kerran, kun oli mahdollisuus breikata tai saada hommat ylipäätään rullaamaan, niin Makkonen mokasi, suuttui tai sotki muuten vaan asiat ihan itse (tai vaimonsa avustuksella). Kirjoittajakin toi tämän monesti tyylikkäästi rivien väliin piilotettuna ilmi.

Hanoi Rocks -ajat tuossa sivuutetaan todella pikaisesti. Tietoinen valinta toki johtuen aiemmasta HR-kirjasta, mutta vaatii kyllä että Monroe-kirjaan tarttuva on lukenut myös tuon Hanoi-kirjan tai tuntee asian jo muuten riittävän hyvin.

 

[Jakke76]

Slashin kirjaa en oo viittinyt lukea koska en jaksa sen jorinoita muutenkaan.

Mun mielestä Slashin kirja on hyvä. Antaa ainakin hyvän mielikuvan millaiseksi kusipääksi Axl muuttui. Jatkuvat keikkojen myöhäiset alkamiset ymym... Bändi muuttui täysin yhden diktaattorin hallitsemaksi ja valitettavasti myös musiikin taso laski kuin lehmänhäntä. Ei ole Appetiten voittanutta levyä :)

 

[Turha Kaukalo]

Mun mielestä Slashin kirja on hyvä. Antaa ainakin hyvän mielikuvan millaiseksi kusipääksi Axl muuttui. Jatkuvat keikkojen myöhäiset alkamiset ymym... Bändi muuttui täysin yhden diktaattorin hallitsemaksi ja valitettavasti myös musiikin taso laski kuin lehmänhäntä. Ei ole Appetiten voittanutta levyä :)

Tuo on juuri toi ongelma, miksi oon hieman hyljeksinyt Slash-opusta, koska, kuten olen olettanut, siinä jälleen kerran kuvataan Axl kusipäänä jne. Mutta mitenhän on? Mikä on se kuuluisia totuus? Jotenkin tuntuu, ettei voi olla niin, että noin kaikki on hra Rosen syytä. Paljon kyllä, ei sillä, mutta jotenkin haiskahtaa ettei ihan kaikki.

Mitä olen pienessä päässäni kelannut niin Duff oli dena, kun taas Slash, Izzy ja Steven narkkeja. Sen sijaan Axl oli pikkaisen ihan muuten vain sekaisin päästään eli hullu. Fuckin' crazy. Eli jokaisella oli ongelmansa. Diktatuuriasiasta voi sanoa, että ehkä Axl koetti pelastaa hänelle sen maailman tärkeimmän asian kun muut sekoili. Totuus löytynee näkemysten (diktaattori vs. pelastaja) väliltä. Symppaan Axlia. Hänelle on vittuiltu niin paljon että tuntuu että vähän liikaa.

Mutta tutustun ja luen Slash-opuksen myös kehotuksestasi! Mulla on ennakkoluuloja sitä käkkäräpäätä kohtaan, mutta on vain oma vikani että näin on. Mua on ärsyttänyt kun Slash on "hyvis" ja Axl "pahis". Perkele etten vain viimein toteuttaisi haavettani laajasta teoksesta, jossa käsitellään mulle tärkeimmän bändin jutut. Guns N' Roses oli mulle "small town white boylle" aivan uskomaton elämys, että semmosta voi olla, että joku voi laulaa ja soittaa niin. Kaiken sen tukkahevipaskan keskellä. Marcel Proustin ja Fedor Mihailovits Dostojevskin ohella Guns N' Roses on mulle merkinnyt ja merkittee eniten.

OT:n välttämiseksi: luen just kirjaa, joka kertoo W.G. Sebaldista, kirjailijasta, joka oli kans kivan outo. Opuksen on kirjoittanut Rax Rinnekangas ja sen nimi on Nocturama. Tosin mua ärsyttää, kun tää kirjoittaja puhuu siitä, miten jotkut kirjailijat on joutunut kärsii mm. siitä että heidät on viety oikeuteen kunnianloukkauksesta, kun Rinnekangas ite vei oikeuteen kun Pekka Kejonen häntä mollas. Toki Kejonen on pösilö mutta silti.

 

[Jakke76]

Paljon kyllä, ei sillä, mutta jotenkin haiskahtaa ettei ihan kaikki.
Mitä olen pienessä päässäni kelannut niin Duff oli dena, kun taas Slash, Izzy ja Steven narkkeja.

Tottahan tuo on että kyllä varmasti jokaisessa siinä bändissä oli vikaa. Mutta tekihän tuo alkuperäinen viisikko niin uskomattoman kovan levyn yhdessä. Kuuntelen vieläkin tasaisin väliajoin Appetiten läpi ja kuulostaa aina yhtä hyvältä. Olisihan se mahtavaa jos tuo viisikko vielä yhteen saataisiin ja siten tekisivät vielä levynkin. Tulisikohan siitä vielä kunnon rokkipläjäys? Tosin tuskin saadaan kahta suurinta egoa, eli Slash ja Axl, enää mahtumaan samaan bändiin.
Duffin kirjassa olen päässyt nyt ensimmäisen ison luvun loppuun, eli ihan GnR:n alkutaipaleeseen. Mielenkiinnolla odotan että miten Duff kuvailee menestyksen huippuaikoja 1990-luvun alussa.
Sorry ot.

 

[ms.qvist]

Ensimmäinen Kauko Röyhkä "korkattu" Kesä Kannaksella myötä. Tiedän, että Röyhkää on kehuttu ja hänen kirjallista tuotantoaan arvostetaan varsin paljon mutta tästä huolimatta suhtauduin häneen kirjailijana hiukan varautuneesti ja pientä ennakkoluuloa oli ilmassa avatessani kirjan. Osin tämä johtuu siitä ettei suomalainen nykykirjallisuus ole liiemmin vakuuttanut minua - otanta on pieni - joten en oikein tiennyt kuinka suhtautua taitelijaan nimeltä Kauko Röyhkä.

Kesä Kannakselta on kooltaan pieni mutta lopulta sen välittämä inhimillinen tarina nousee kerronnaltaan huomattavan suureksi ja ihmisyys saa monessa kohdin aivan uuden merkityksen. Alkuun kirjailijan teksti tuntui hiukan "tökkivältä" ja liian suoraviivaiselta, sen sijaan suorapuheisuus ei minua häirinnyt, mutta loppujen lopuksi hyvin pian pääsin sisään kirjailijan tyyliin ja se avautui minulle todella hienolla tavalla. Kirjailijan suoraviivainen ja hyvin suorapuheinen kerronta oli kaunistelematonta ja klumeruulit loistivat poissaolollaan mutta samalla kerronta oli pontevaa ja inhimillisesti kaunista - siitä välittyi hienolla tapaa persoonallinen ote ja mitä pitemmälle kirjaa luin sitä enemmän siitä aloin pitää.

Kuvittelin tarinan olevan alkuun yksiselitteinen sotakuvaus rintamalta mutta kirjaa lukiessani havahduin siihen kuinka monipuolinen teos lopulta olikaan ja kuinka sen sivujen kautta välittyivät kaikki inhimilliset tarpeet rintamalta selustaan ja kuinka näiden tarpeiden kautta pureuduttiin ihmisyyteen ja sen eri muotoihin - kuinka jotkut haaveet ja toiveet tuntuivat toteutumattomilta ja kovin salaisilta, kuinka ihanalta johtajan alaston keho voikaan näyttää. Minusta teoksessa oli tavoitettu todella hieno ja jopa runollinen taso kuvatessaan filosofian opiskelija Nymanin salaista minuutta ja salaisia toteutumattomia haaveita. Kaunista! Mutta yhtälailla loistavaa työtä oli kuvata pervitiinin orjan kaukopartion johtajan Kaskisuon persoonaa monimuotoisella tapaa.

Teos on minusta kaunis, inhimillinen ja miellyttävä, joskin paikoin suoraviivainen, kuvaus ihmiskohtaloista jatkosodan tiiviinä hetkinä.

vlad.

 

[Evil]

Ensimmäinen Kauko Röyhkä "korkattu" Kesä Kannaksella myötä.

Seuraavaksi sitten Kaksi aurinkoa käteen.

Mie ajattelin kesän kunniaksi lukea suuren suosikkini James Ellroyn Alamaailma-trilogian taas kertaalleen. Nyt menossa avausteos Amerikan tabloidi. Jimmy Pagen elämäkertakin tuossa hyllyllä odottelee.

 

[hanu]

Tuossa työmatkalukemisena junassa viimeksi luin Mankellin kirjan Tea-Bag. Kuvittelin Wallanderiä saavani, vaan eipä tu sellainen ollut, vaan Ruåtsiin päätyneiden laittomien pakolaisten, eli palauttamistaan välttelevien tyttöjen, tarinoiden ympärille rakentunut sekava kirja. Pisti se vähän ajatattelemaan sekin, tli luettua loppuun.

t. hanu

 

[-FNM-]

Zlatanin elämäkerran jälkeen luin pitkästä aikaa Tervon Pohjan Hovin. Nyt on menossa Juha Vuorisen Kaksipäisen vekaran varjossa.

 

[ms.qvist]

Seuraavaksi sitten Kaksi aurinkoa käteen.

Nyt kädessä on Stanislaw Lemin Solaris mutta kenties tämän luettuani nappaan käsiini Röyhkän Kaksi aurinkoa. Tuossa se jo on kokoelmissani odottamassa lukuvuoroa ja takakantta vilkistessani kirjan tarina vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, joten eiköhän siihen tule hyvin pian tartuttua. Röyhkä vaikuttaa ensimmäisen teoksen perusteella mielenkiintoiselta kirjailijalta, joten hyvin mielelläni luen hänen tajunnanvirtaa.

vlad.

 

[U2]

Röyhkä vaikuttaa ensimmäisen teoksen perusteella mielenkiintoiselta kirjailijalta, joten hyvin mielelläni luen hänen tajunnanvirtaa.

Pidän kovasti Röyhkän kirjoista. Huonoa ei ole vielä vastaan tullut, mutta mielestäni Röyhkän paras on Ocean City. Suosittelen lämpimästi sitä, vaikka sitten mainion Kaksi Aurinkoa jälkeen.

Mulla on nyt menossa rinnakkain kaksi kirjaa: Ensin aloitin Reijo Mäen Sheriffin, mutta kun eilen löysin kirpparilta (0,50€) Mats-Eric Nilssonin Aitoa Ruokaa, tuli tuokin aloitettua saman tien. Sheriffi tuntuu olevan taattua Mäkeä - tykkään. Aitoa ruokaa taas on kokkausharrastuksen vuoksi erittäin mielenkiintoista luettavaa.

 

[Germanicus]

Onko kukaan palstaveljistä lukenut kyseisiä kirjoja? Nuo kaksi kiinnostaa kyllä kybällä, mutta haluaisin sitä ennen arvioita teiltä.

TERVETULOA HELVETTIIN - välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Vihervuori Marita, Kustannusosakeyhtiö Otava | Booky.fi

Snke Neitzel, Harald Welzer: Sotilaat. Taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta - MTV3.fi - Uutiset - Kulttuuri - Kirjat

Linkit kirjoihin.

 

[sampio]

Jälkimmäinen odottelee hyllyssäni lukuvuoroaan, ajattelin sen tuossa ensi viikolla aloitella kevyenä kesälukemistona. Viime kesänä lueskelin Michaen Burleighin tuhatsivuista natsi-epookkia Kolmas valtakunta, notta sillattis kevyellä linjalla. Mutta Sotilaat-kirjasta en osaa vielä sanoa mitään. Nappasin sen hetken selailtuani, kun vaikutti mielenkiintoiselta teokselta sotilaiden näkövinkkelistä ja tuntojen kuvaajana.

 

[morningstar]

Eilen illalla luin juuri ennen unen tuloa ensimmäisen luvun Orwellin 1984:ää. Kirja onnistui koukuttamaan välittömästi, odotan miellyttäviä lukuhetkiä lähipäiville.

 

[Ben Marco]

Joe Hill: Nos4A2 starttaa tänään. A Song of Ice and Fire (5 kirjan paketti) lähtee tilaukseen myös.

 

[sonnychiba]

Eilen ostettu ja tänään aloitettu Reijo Mäen uusi Vares eli Intiaani.

 

[sampio]

Eilen oli tentti, joten nyt on hetki aikaa keskittyä muuhun kuin oppimateriaaliin. Kirjastossa oleili Agassin elämäkerta, joka aukeaa ihan juuri. Sen jälkeen, jos ehdin, otan lukuun tuon Sotilaat. Siitä saisi pientä knoppitietoa duuniin varmasti, samoin kuin Kaunis turhuus -kirjasta, joka käsittelee elämää Ranskan hovissa ja aatelisväen parissa ennen vallankumoista.

 

[ms.qvist]

Stanislaw Lemin Solaris saatiin juuri päätökseen. Muistaakseni olen lukenut kirjan joskus 80-luvun lopulla jolloin luin suurimman osan paikkakuntani Maakuntakirjaston Lem-tuotannosta mutta olin jo onnistunut unohtamaan pääosin kirjan juonen ja sen syvällisen kulun eteenpäin ensimmäisiltä sivuilta alkaen eli tavallaan oli kuin olisin lukenut kirjan ensimmäistä kertaa.

Parhaimmillaan Solaris oli todella nautittavaa luettavaa ja se antoi runsaastikin pohtimisen aihetta - missä menevät ihmiskunnan oikeudet tutkittaessa toisia maailmoja ja mitä saamme tehdä tutkiessamme niitä ja mitä emme saa tehdä. Solaris oli kiehtova planeetta, sellainen mikä varmasti herättäisi ihmiskunnassa kiinnostusta ja halun luoda syvällisempi yhteys siihen mutta mikä Solaris sitten lopulta oli, osuuko Kelvinin rakentama selvitys oikeaan vai rakentaako meistä itsekukin oman tulkinnan sille mikä Solaris - mikä Meri - lopulta on ja miksi se toimii kuten toimii?

Minusta Lemin Solaris kuuluu niihin scifi-kirjallisuuden helmiin jotka jokaisen genreen tutustuneen kannattaisi lukea. Se on yksi tapa kuvata maailmaa mutta se on myös yksi hieno tapa kuvata maailmaa ja siinä samalla itseään tutkivan ihmisen mieltä. Solariksella on kyllä puutteensakin ja paikoin kenties liiankin kanssa uppoudutaan Solariksen historiaan mutta toisaalta se avaa omalla tavallaan planeettaa ja merta mutta samalla myös ihmiskunnan halua saada selvitys mieltään askarruttaviin kysymyksiin.

vlad.

 

[Buddha]

Gary Valentine Lachman ja tajunnan alkemistit. Helpompaakin luettavaa olis voinut valita....

 

[sampio]

Agassin elämäkerran viimeistelin loppuviikosta. Oli kaikkiaan ihan mielenkiintoinen elämäntarina tenniksestä mitään ymmärtämättömällekin, vaikka välillä töksähteleva tyyli hiukan häiritsi. Johtui ehkä enemmän suomennoksesta, voisin kuvitella.

Heti perään aloitin Bernard Cornwellin Azincourtin, joka on kyllä aika mukaansatempaava opus. Hiukan on lukijaa kosiskeleva meno tässä yhdestä maailmanhistorian merkittävimmästä taistelusta kertovassa teoksessa, mutta koska kyseessä on pitkästä aikaa ensimmäinen kaunokirjallinen opus, ei helppoudesta mitään haittaa ole.

 

[H.Incandenza]

Viikonloppuna luin J.D. Salingerin Franny & Zooey -teoksen. Tykkäsin aivan helvetisti. Osuva kirja oli myös sen takia, että on aiheena minua kiinnostava. Ei ole perinteisen ehjä teos rakenteellisesti, vaan koostuu kahdesta lehdessä alunperin julkaistusta novellista, joista jälkimmäinen eli Zooeyn osuus on pidempi. Meni lähelle minun top 10 listaani. Mutta lopullisen tuomion voin toki antaa vasta kun olen joskus myöhemmin lukenut sen uudelleen ja hitaammin ajatuksella. Ensimmäinen lukukerta menee helposti ahmimiseksi.

Nyt aloitin lukemaan Antikka.netistä tilaamaani Pynchonin Huuto 49 -kirjaa. Kovat on odotukset. Olen myös ennakkotilannut Pynchonin uuden suomennoksen Painovoiman sateenkaaren. Sitähän kuvataan Pynchonin pääteokseksi ja pidettiin pitkään mahdottomana suomentaa. On pieni riski ennakkotilata tälläinen suomennos ennen kuin on tutustunut yhteenkään arvosteluun käännöksen tasosta, mutta en malttanut.. Tosin on ihmeteltävä, että ensimmäisten tietojen mukaan suomennoksen piti ilmestyä ennen toukokuuta, sitten kesäkuun lopussa ja nyt vaikuttaa sille, että tulisi vasta elokuussa. Jotain ongelmia vai haetaanko vain kaupallisesti mahdollisimman hyvää hetkeä.

Olin aikaisemmin aloittanut lukemaan DFW:n Infinite Jesti:ä englanniksi, mutta se urakka piti väliaikaisesti keskeyttää. Sellaisen teoksen lukeminen englanniksi vaatii sen verran paljon aikaa ja keskittymistä, etteivät työpäivien jälkeiset lyhyet lukuhetket oikein tue kirjan sisäistämistä. Palaan asiaan sen kirjan kanssa sitten lomilla. Kirja oli kyllä mainio sen vähän perustella mitä sain sitä tankattua. Sanavarasto on suurin haasteeni. Jatkuva sanakirjan käyttö hidastaa ja hankaloittaa ajatuksessa pysymistä.

 

[Turha Kaukalo]

Nyt aloitin lukemaan Antikka.netistä tilaamaani Pynchonin Huuto 49 -kirjaa. Kovat on odotukset. Olen myös ennakkotilannut Pynchonin uuden suomennoksen Painovoiman sateenkaaren. Sitähän kuvataan Pynchonin pääteokseksi ja pidettiin pitkään mahdottomana suomentaa. On pieni riski ennakkotilata tälläinen suomennos ennen kuin on tutustunut yhteenkään arvosteluun käännöksen tasosta, mutta en malttanut.. Tosin on ihmeteltävä, että ensimmäisten tietojen mukaan suomennoksen piti ilmestyä ennen toukokuuta, sitten kesäkuun lopussa ja nyt vaikuttaa sille, että tulisi vasta elokuussa. Jotain ongelmia vai haetaanko vain kaupallisesti mahdollisimman hyvää hetkeä.

Ilmeisesti suomennosta vielä viilataan. Olen lukenut englanniksi ja on todella hankala käännettävä. Saa nähdä tuleeko ennen syyskuuta, no, on aikaa odottaa vuoden merkkiteosta.

 

[-FNM-]

Tervon Jarrusukan tuossa kävin läpi. Kokoajan oli ajatuksissa, että tämän olisi voinut myös Miika Nousiainen kirjoittaa.

Nyt luvussa on sitten Tervon Poliisin poika. Ajattelin käydä pitkästä aikaa läpi tuon Rovaniemi -sarjan.

 

[Niilo]

Seppo Jokisen uusin Komisario Koskinen kirja, Vihan sukua tuli luettua. Loistavaa tykitystä jälleen kerran !! Kirja kyllä tempaisi taas mukaansa ja se tuli luettua melkein yhtä soittoa, pari pientä taukoa välissä. Suosittelen lukemaan ko. kirjailijan tuotannon. Olen aika varma, että moni jää niihin koukkuun.
Mutta kannattaa aloittaa Siimamiehestä, se on eka kirja. Rikokset ovat aina uusia mutta perhe-elämän asiat etenevät kirjasta toiseen. Kirjoja on nyt ilmestynyt 18. Mutta ei pidä säikähtää, ovat helppoa luettavaa, n. 300 sivusia. Tuollaisen kirjan lukee kyllä helposti päivässä jos yhtäsoittoa lukee.

 

[J.Grönvall]

Tom Felling: Kuinka kokaiini valloitti maailman

Hmm... no on kai tämä ihan hyvä tietoisku, mutta jotenkin puskee läpi kirjoittajan asenteellisuus huumeongelmaa kohtaan. Tietenkin, olen itsekin sitä mieltä, että lienee mahdotonta kitkeä tuota koskaan mutta kyllä se nyt tulee selväksi jo parilla sanomisella.

Toisaalta ihan mielenkiintoista kiemuraa Etelä-Amerikan ja Karibian alueen kuvioista, CIA:sta sekä huumekaupan keskittymisestä Afrikkaan asti.

Tony Thompson: Gangland

Tämäkin on kesken mutta vaikuttaisi mielenkiintoiselta kirjalta. Kirjoittaja on siis rikostoimittaja joka on pistänyt itsensä peliin alamaailman kuvioihin. Aika tanakkaa tekstiä Lontoon katujengien ja huumekaupan toiminnasta. Juuri tuli tuossa Lontoossa käytyä ja oli ihan hauska huomata, että matkalla eläintarhaan tuli sitten samalla bongattua Lontoon vilkkaimpia huumekulmia!

Mielenkiintoinen detalji on muuten se, että molemmat kirjoittavat mainitsevat The Wire tv-sarjan, joten ilmeisen hyvin se on pystynyt todellisen katuelämän taltioimaan näiltä osin. Hämmästyttävää tavallaan on ollut huomata se, ettei katudiileri olekaan rikas, vaan esimerkiksi Englannissa tienaa alle minimipalkan. Itse asiassa ne king pin-tason kaverit ovat enemmän legendaa kuin todellisuutta, jos näihin kahteen teokseen on uskominen.