Sain toissapäivänä loppuun Paolo Coelhon "Paholainen ja neiti Prym". Ei nyt mitään ihan huikeaa vaikutusta jättänyt, mutta eipä kyllä kadutakkaan että tuli luettua. Mitäänsanomaton, jos yhdella sanalla pitäisi kuvailla. Pää pointtina siinä oli kysymys, onko ihminen sisimmissään hyvä vai paha.
Sitä ennen oli Henning Mankellin "Kiinalainen". Sitä voin kyllä suositella lämpimästi, tapahtumia oli neljästä maanosasta ja yli sadan vuoden aikaskaalalla. Hyvin kuitenki Mankell onnistui saamaan kaiken niputettua toimivaksi kokonaisuudeksi.
Nyt lähtee J.M. Coetzee:n "Elizabeth Costello". Luin takakannen just neljännen kerran, eikä vieläkään ole oikein hajua, mistä toi kertoo. Pistän updatea jos/kun aukeaa. Valintaperusteena oli kirjan saama Nobel, ei varmaan ihan paskaa voi siis olla.
Ikuisuusprojektina tossa pöydällä on Kafkan Oikeusjuttu. Se ei kyllä etene yhtään, ei todellakaan helpoimmasta päästä. 30 sivua oon päässy, mutta ei nappaa hirveästi jatkaa. Tästä mä oisin mielellään ottanut mielipiteitä. Ajattelin tässäkin, että klassikkoksi tuskin ihan paska kirja nousee, mutta ei ole ainakaan vielä auennut. Onko hyvä? Tapahtuuko siinä missään vaiheessa yhtään mitään?
Edit.
Tuo Nobel on ilmeisesti mennyt kirjailijalle, eikä siis tuolle yhdelle teokselle.
