Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Eddie]

Sama juttu. Itsekin olen Tuomisen viimeistä äänikirjana lukemassa. Alku ainakin on ollut kovasti mielenkiintoa ylläpitävä. Ja kun hahmot ovat entuudestaan tuttuja ja mielenkiintoisia, niin mikäs tässä Arttu Tuomisen Lavastaja tarinaa kuunnellessa. Sen mitä olen ymmärtänyt, on tämä tämän sarjan päätöstarina. Arttu Tuomiselta odotan, että kasvaa dekkarien kirjoittajana vielä entisestään. Pori on varmaan aika pieni miljöö, mihin tarinat sijoittaa. Joku suurempi miljöö vaan seuraavaksi käsittelyyn - hyvin se Arttu Tuomiselta menee.

Nyt ollaan tietysti vähän vaarallisilla vesillä, mutta jos on viimeinen, niin kirjan loppu on.. no jätetään tämä tähän. Pitää selvästikin kuunnella se loppu uudelleen ajatuksen kanssa.

 

[lemponen]

Nyt ollaan tietysti vähän vaarallisilla vesillä, mutta jos on viimeinen, niin kirjan loppu on.. no jätetään tämä tähän. Pitää selvästikin kuunnella se loppu uudelleen ajatuksen kanssa.

Ei tietenkään mulla ole mitään varmuutta. Jostain vain luin jonkun kirjoituksen, josta ajattelin että aha, tämä on siis Delta-sarjan viimeinen osa. Mutta ei sen enempää tietoa.

 

[Sonny Burnett]

Auschwitzin kadonneet lapset | Into Kustannus

Anna Stuartin Auschwitzin kadonneet lapset on Auschwitzin kätilö -menestysromaanin odotettu jatko-osa!

intokustannus.fi

 

[Rod Weary]

Blake Crouch -maraton tuli ainakin väliaikaiseen päätökseen, kun sain Dark Matterin lukaistua. Ja täytyy sanoa, että olin hiukan pettynyt. Varsin perinteinen perhosvaikutus/rinnakkaistodellisuus -scifeily, kun sen ihan osiinsa purkaa. Lukija yritetään yllättää viemällä loppuhuipennus äärimmäisyyksiin, mutta minulle se oli kirjan heikoin osa. Mutta niinhän siinä helposti käy, kun kutoo tarpeeksi mahdottoman verkon.

Tuossa tarina vain ontuu niin pahasti pitkin matkaa, että ei sitä olisi mikään enää pelastanut, kun sen oli siihen pisteeseen päästänyt. Mutta siitä enemmän spoilerissa.

Spoileri: Juonipaljastuksia

En tykännyt tarinasta, koska pää-Jason seikkailee rinnakkaistodellisuuksissa aivan liian pitkään, yllättäen kuuluisalla viimeisellä yrityksellä löytää oman maailmansa. BLAAH! Ja sitten siellä omassa maailmassa on kaikki muut perkeleen Jasonit häröilemässä. Olisi ollut vähemmän lukijan aliarvioimista jättää tarina pää-Jasonin ja Jason2:n miekkailuksi. Nyt ne muut olivat ihan statisteja eivätkä varsinaisesti tuoneet tarinaan mitään syvyyttä. Kun se pää-Jason oli niin saatanan fiksu, ettei lähtenyt väkivaltalinjalle itsejään vastaan, miksi siellä oli sitten läjä niitä, jotka yrittivät ratkaista väkivallalla itsensä kukkulan kuninkaaksi? Eihän tuo kestä minkäänlaista lähempää tarkastelua noin kirjoitettuna.

Niistä rinnakkaisista maailmoista jo kitisin. Jo ekan jälkeen olisi täytynyt käydä Jasonille täysin selväksi, ettei niillä ole hänelle mitään tarjottavaa. Miksi niissä piti käydä erikseen vielä ramboilemassa? Helvetin fiksu kaveri kun oli. Ja miksei noissa muissa maailmoissa ollut sataa muuta Jasonia etsimässä omaansa? Jos siellä oli sekaisin tiedeuran luoneita Jasoneita ja perheenisä-Jasoneita, miksi niitä oli niin helvetisti? Jos se tiedemies keksi sen pirun laatikon ja hommasi itsensä toiseen todellisuuteen, mistä ne muut tulivat? Ei mene läpi eikä jakeluun. Olisivat nyt edes liitoutuneet keskenään ja vertailleet todellisuuksiaan.

 

[Tinke-80]

Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta

Rovelli, CarloSeitsemän lyhyttä luentoa fysiikastaSuom. Markku SarimaaTähtitieteellinen yhdistys UrsaUrsan julkaisuja 150Tallinna 2016, 95 s.

tiedekirja.fi

"Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta"

Tämän juuri aloitin. Saa nähdä miten innostun.

 

[Tarinankertoja]

Blake Crouch -maraton tuli ainakin väliaikaiseen päätökseen, kun sain Dark Matterin lukaistua.

Applen TV sarja oli sitten aika kirjan mukanen, imo aika blaah... mutta sarja on uusittu tokalle kaudelle. Casting siinä toki oli kohdillaan, eikä tuotantoarvotkaan mätänneet.

 

[Rod Weary]

Applen TV sarja oli sitten aika kirjan mukanen, imo aika blaah... mutta sarja on uusittu tokalle kaudelle. Casting siinä toki oli kohdillaan, eikä tuotantoarvotkaan mätänneet.

Kirjan kannessa oli ton sarjan puffausta. Sarjana se varmaan toimiikin jollain tasolla, jos sitä keskikohtaa venytetään ja varioidaan niin pitkälle kuin katsojia riittää.

 

[Stolk-2]

Heikki Kullan "Iceman - Kimin matkassa - This is it! Koko tarina" on kohta luettuna. Kirjassa on paljon aineistoa, ehkä vähän liikaakin. Paljon on hyppimistä edestakaisin ajassa ja tapahtumissa, mikä tekee kirjasta hieman sekavan. Aika paljon on monesta F1 kaudesta jätetty pois ja kerrottu vain jostain tapahtumasta sen kauden ajalta tai hypätään pari kautta eteenpäin. Sitten kirjassa on kaikenlaista muutakin tapahtumia ja muiden kertomuksia Kimistä. Muuten on mielenkiintoinen kirja.

​

 

[Stolk-2]

Nyt on luettavana Ray Manzarekin Matkani Doorsin kanssa. Densmoren ja Kriegerin muistelmat on luettu ja Morrisonista kertova kesytön Jim Morrison on luettu myös. Tulipahan samalla tilattua pari Doorsin live cd levyjä San Franciscosta ja Bostonista.

 

[Ilmari Ahde]

Julian Sancton - Jään ja pimeän vangit

Laivalla Antarktikselle, jäätävä reissu! Eihän se tietenkään putkeen mene, kuten kirjan nimikin kertoo. Kovaa hommaa on naparetkeily tänäkin päivänä, saatikka tuolla 1900-luvun taitteen liepeillä, sen ajan varusteilla ja ravinnolla. Melkoista mielenlujuutta kysyy olosuhteet muutenkin, entäs kun laiva juuttuu jäihin eikä vapautumista näy horisontissa, samat naamat ympärillä jatkuvasti ja hengenlähtö on herkässä tuossa vihamielisessä ympäristössä.

Hurja tositarina on tämäkin. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin Alfred Lansingin Kestävyys on tämän lajin klassikko.

 

[Zaster]

Julian Sancton - Jään ja pimeän vangit

Laivalla Antarktikselle, jäätävä reissu! Eihän se tietenkään putkeen mene, kuten kirjan nimikin kertoo. Kovaa hommaa on naparetkeily tänäkin päivänä, saatikka tuolla 1900-luvun taitteen liepeillä, sen ajan varusteilla ja ravinnolla. Melkoista mielenlujuutta kysyy olosuhteet muutenkin, entäs kun laiva juuttuu jäihin eikä vapautumista näy horisontissa, samat naamat ympärillä jatkuvasti ja hengenlähtö on herkässä tuossa vihamielisessä ympäristössä.

Hurja tositarina on tämäkin. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin Alfred Lansingin Kestävyys on tämän lajin klassikko.

Kerrassaan loistava kirjavinkki. Itse luin tämän reilu vuosi sitten ja pidin, pidin kovasti.

Uskomaton tositarina, monikerroksinen, upeasti kirjoitettu, kaunista luontokuvausta ja voi vain kuin kuvitella sitä taustatyön määrää mitä tämän kirjan kokoamiseen on tarvittu.

Kuten sanoit, mielenlujuutta tarvittiin ja tuo kulma on juuri yksi kirjan mielenkiintoisimmista.
Mitä tapahtuu kun joukko ihmisiä suljetaan pieneen tilaan ilman tietoa poispääsystä, miten tämä vaikuttaa ryhmädynamiikkaan, entä yksilöihin. Aina on niitä ihmisiä jotka ajattelevat, että tästä en selviä ja miten tuosta ennusteesta tuleekin itseään toteuttava. Sitten on Roald Amundsenin kaltaisia ihmisiä joiden sisäinen tuli roihuaa näissäkin tilanteissa kirkkaana.

 

[Ilmari Ahde]

Kerrassaan loistava kirjavinkki. Itse luin tämän reilu vuosi sitten ja pidin, pidin kovasti.

Uskomaton tositarina, monikerroksinen, upeasti kirjoitettu, kaunista luontokuvausta ja voi vain kuin kuvitella sitä taustatyön määrää mitä tämän kirjan kokoamiseen on tarvittu.

Kuten sanoit, mielenlujuutta tarvittiin ja tuo kulma on juuri yksi kirjan mielenkiintoisimmista.
Mitä tapahtuu kun joukko ihmisiä suljetaan pieneen tilaan ilman tietoa poispääsystä, miten tämä vaikuttaa ryhmädynamiikkaan, entä yksilöihin. Aina on niitä ihmisiä jotka ajattelevat, että tästä en selviä ja miten tuosta ennusteesta tuleekin itseään toteuttava. Sitten on Roald Amundsenin kaltaisia ihmisiä joiden sisäinen tuli roihuaa näissäkin tilanteissa kirkkaana.

Ei ole minussa Roald Amundsenia, ukkohan oli sitä tyytyväisempi mitä kurjemmat olot. Lukiessa tuli väkisinkin pohdiskeltua miten olisi itse pärjännyt, päädyin siihen että huonosti, tokkopa olisin tullut täysissä sielun voimissa pois, jos lainkaan. "Kirjanpitooni" kirjoitinkin, että hyvä kun napaseutuja tutkitaan ja joku tekee sen minun puolesta. Tuommoinen ääretön autius olisi mielenkiintoista nähdä ja kokea, muttei tuommoisissa oloissa ja noin pitkään.

 

[Sonny Burnett]

Tuntematon Rokka.

Petri Sarjasen vuonna 2000 kirjoittama romaani Viljami Pylkkään Talvi- ja Jatkosodasta sekä elämästä sotien jälkeen. Tätä voi suositella jos Tuntematon sotilas-teokset ja hahmot kiinnostaa. Mm oikea "Rahikainen" stm Rummukainen oli isosti esillä. Ja moni muu.

Tuntematon Rokka alias Viljam Pylkäs - Readme.fi

Antti Rokan hahmo on eräs Tuntemattoman sotilaan vaikuttavimmista ja rakastetuimmista persoonallisuuksista. Toisin kuin monilla Tuntemattoman sotilaan päähenkilöistä, Rokalla on selkeä ja kiistaton esikuva: Viljam Pylkäs, pienviljelijä Sakkolasta, Haparoisten kylästä. Kuten Rokkakin, Pylkäs oli...

www.readme.fi

 

[Dino]

Viimeksi luin minulle harvinaisempaa genreä, eli dekkarin. Kirja oli Jens Lapiduksen Paratiisikaupunki, joka kertoo vuoden 2025 Ruotsista, jossa maahanmuuttajat ja muu "ei toivottu" väestö on suljettu muurien taakse omille kielletyille alueilleen.

Nyt kesken on David Grannin Killers of the flower moon. Kyseessä siis tämä Osage-intiaanien oudoista murhista 1920-luvulla kertova kirja, josta Martin Scorsese teki viime vuonna elokuvan.

 

[Krepo]

Veikko Huovisen Hamsterit lukaisin tuossa yhtenä päivänä, kun rouva lainasi kirjastosta. Kuulemma sopii meidän meininkeihin aikas hyvin, enkä toki voi vastaankaan väittää. Joskus aiemminkin olin kyseisen kirjan lukenut kyllä. Oli erittäin viihdyttävä hetki tuon kirjan parissa, ja voin suositella, mikäli et ole vielä tuota lukenut.

Jälkiruuaksi katselin 2022 valmistuneen elokuvan, joka tuohon kirjaan perustuu. Tuolle en niin suuria suosituksia annakaan. Kovin jäi vaisuksi kirjaan verrattuna tuo filmatisointi.

 

[Kilgore Trout]

Luin Martha Wellsin kirjasarjasta Murhabotin päiväkirjat osan 3 Oikullinen protokolla. Viihdyttävää spefiä, hyvää huumoria, ei ihme että kirjasarjaa on myyty yli miljoona kappaletta.
Ainoa asia, josta antaisin kritiikkiä, on kirjan lyhyys. Sen lukee yhdessä illassa, vaikka lukemista jatkaisi mielellään pidempään.

 

[Skruf]

Ben Macintyre - Kova joukko, SAS ja erikoisjoukkojen synty.

Kirjassa käsitellään miten SAS syntyi ja toimi toisen maailmansodan aikana Afrikassa ja Euroopassa. Lopussa sitten lyhyesti, että miten SAS:n sotilailla meni sodan jälkeen.

 

[Stolk-2]

Nyt on lukuvuorossa Anne Applebaumin Punainen Nälkä kirja. Kirja kertoo kuinka neuvostojärjestelmä Stalinin johdolla johti Ukrainan nälänhätään. Kirjassa pohjustetaan hyvin niitä tapahtumia mitkä johtivat nälänhätään. Kirjassa käsitellään Ukrainan historiaa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien itsenäistymispyrkimyksineen ja kuinka Stalin boakäärmeen lailla rutisti ne pois Ukrainan neuvostotasavallasta. Kannattaa lukea tämä kirja, koska se hyvin kuvaa kuinka historia toistaa itseään. Kuinka venäläisten suhtautuminen peilaa historian kautta nykytilanteeseen. Kuinka Putlerilla on samat asenteet ja raa'at keinot käytössä nyt Ukrainassa.

 

[Quethas]

Pitäisiköhän sitä liittyä tähänkin kirjakerhoon...

Olen teinistä lähtien tykännyt fantasiakirjallisuudesta. Taru sormusten herrasta johti muihin 90-luvun/2000-luvun aikakauden fantasiakirjallisuuteen (Dragonlancet & Forgotten Realmsit...). Vähän lukuinnostus kuitenkin lopahti aikuisuuteen hypätessä ja vaikkei lukeminen missään vaiheessa täysin loppunut, mm. Ajan pyörään sain kulutettua vuosikaudet.

Viime vuonna hoksasin ettei kirjoja ollut alkuvuonna tullut juurikaan luettua, joten otin itseäni niskasta kiinni. Lopullinen saldo viime vuonnakin yli 20. Tänä vuonna tämän hetken luku on jo päälle 30.

Viimeisimpänä Robin Hobbin Narri ja näkijä -sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Tykkään kyllä Hobbin kirjoitustyylistä, jossa ei ole mikään kiire oikein mihinkään. Ja näkökulmakin siinä mielessä piristävä, ettei päähenkilö ole teini-ikäinen tai nuori aikuinen. Ensimmäinen osa Narrin salamurhaaja oli oikein hyvää kamaa ja toinen osa Narrin vaelluskin oli kelpo kamaa, vaikka välillä laahasi turhankin paljon.

Kolmas osa onkin sitten jo odottelemassa kirjahyllyssä, kun Salamurhaajan kohtalo löytyi vitosella Citymarketista.

 

[Zaster]

Ben Macintyre - Kova joukko, SAS ja erikoisjoukkojen synty.

Kirjassa käsitellään miten SAS syntyi ja toimi toisen maailmansodan aikana Afrikassa ja Euroopassa. Lopussa sitten lyhyesti, että miten SAS:n sotilailla meni sodan jälkeen.

Itse en ole tätä vielä lukenut, mutta jossain kohtaa olisi tarkoitus.

Onko Macintyren muu tuotanto tuttua? Jos et ole lukenut niin suosittelen ehdottomasti lukemaan. Toisen maailmansodan tapahtumathan ovat miehen kirjoissa keskiössä, kuten myös vetävä ja otteessaan pitävä kirjoitustyyli. Toki joissain teoksissa pientä pirstaleisuutta onkin havaittavissa ja nimien paljous myös hieman hankaloittaa juonessa pysymistä. Mutta kokonaisuudessaan loistavia kirjoja joita Macintyre kirjoittaa ns. tehtaantakuulla.

 

[Skruf]

Itse en ole tätä vielä lukenut, mutta jossain kohtaa olisi tarkoitus.

Onko Macintyren muu tuotanto tuttua? Jos et ole lukenut niin suosittelen ehdottomasti lukemaan. Toisen maailmansodan tapahtumathan ovat miehen kirjoissa keskiössä, kuten myös vetävä ja otteessaan pitävä kirjoitustyyli. Toki joissain teoksissa pientä pirstaleisuutta onkin havaittavissa ja nimien paljous myös hieman hankaloittaa juonessa pysymistä. Mutta kokonaisuudessaan loistavia kirjoja joita Macintyre kirjoittaa ns. tehtaantakuulla.

Juu, tuttua on. Olen tainnut lukea herran kaikki muut kirjat paitsi Agentti Sonja. Pitää sekin lukea jossain vaiheessa.

 

[axe]

Sain luettua tästä ketjusta bongaamani Kolmen kappaleen probleeman trilogian ja tykkäsin paljon. Hieno kaari kirjoilla, komeita visioita tulevaisuudesta ja melko synkkä teoria avaruuden älykkään elämän kontaktien puutteisiin jatkossakin. Välillä korkealentoista menoa esim. ulottuvuuksien suhteen mutta on sitä paljon hankalamminkin teknisteltyjä scifiöitä joskus kahlattu läpi.

Luin myös niin ikään täältä napsaistun Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa. Ei ihan yhtä lailla tempaissut mukaansa, että heti jatko-osille suuntaisin mutta eiköhän nekin vielä tule luettua.

Mullahan on siis tällainen lukemattomien kirjojen ongelma (pätee myös elokuviin ja tv-sarjoihin), että on ihan vitun vaikee keksiä itse mitään uutta luettavaa, vaan pitää tietää mitä hakee, muuten se on vaan turhauttavaa pyörimistä kirjastossa tai kirjapalvelussa ilman tuloksia. Nyt kuitenkin Bookbeatista osui jotenkin silmään ihan omana satunnaishakuna Kaliane Bradleyn Aikaministeriö, joka teki sen loksahduksen että tän mää voisin haluta lukea. Ideana siis, että nykyajasta käydään "varastamassa" menneiden vuosisatojen ihmisiä ja tuodaan heitä elämään tätä uutta aikaa. Hyvin alussa vielä, mutta alku on ollut kiinnostava.

Suosikki-lehden tarinaa odotellaan kans kirjastovarauksesta.

Sellaseen järkytykseen havahduin, että Stephen Kingiltä on edellinen tullut toukokuussa ja vieläkään ei julkaisuputkesta löytynyt seuraavaa. En muista tällaista tapahtuneen! Piti oikein etsiä ja sitten löytyi kesältä joku haastattelu, että ilmeisesti sitä saakelin Hollya olisi tulossa lisää. En ymmärrä Kingin fiksaatiota hahmoonsa. Ja tuo viimevuotinen hahmon oma romaanikin oli täysin meh. (Mikähän on nykyajan slangin versio tällaisesta blaahista tai mehistä, en vaan tiedä.)

 

[Rod Weary]

Jaa tää on trilogia? Kolmen kirjan probleema. Meillä on vaan yks osa ja se on mulla hiukan yli puolenvälin. Täytyy kyllä sanoa, että voisi olla aika heviä settiä, jos ei olisi asiaa liippaavia opintoja takana. Ihan lukion fysiikalla tuosta ei kaikki avaudu. Eikä tietokoneen teoriapuolestakaan haittaa ole.

 

[axe]

Jaa tää on trilogia? Kolmen kirjan probleema. Meillä on vaan yks osa ja se on mulla hiukan yli puolenvälin. Täytyy kyllä sanoa, että voisi olla aika heviä settiä, jos ei olisi asiaa liippaavia opintoja takana. Ihan lukion fysiikalla tuosta ei kaikki avaudu. Eikä tietokoneen teoriapuolestakaan haittaa ole.

Jea, epätarkasti mullakin ilmaistuna tuossa. Trilogia on nimeltään Muistoja planeetta Maasta, ja se sisältää kolme teosta: Kolmen kappaleen probleema, Synkkä metsä ja Kuolema on ikuinen. Ekan osan jälkeen varsinkin mennään kauas ja pitkälle.

 

[Tarinankertoja]

hyvä kun napaseutuja tutkitaan ja joku tekee sen minun puolesta.

Erinomanen opus on myös pohjoisnaparetkestä ilmalaivalla kertova Bea Uusma:n "Naparetki – Minun rakkaustarinani"

”Kolme miestä lähtee tavoittelemaan Pohjoisnapaa Vetypallolla vuonna 1897. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin heidän jäännöksensä ja leirinsä löydetään. Arktisessa ilmastossa jopa päiväkirjat ja filmit ovat säilyneet niin, että valokuvat pystytään kehittämään. Silti ei selviä, kuinka he kuolivat. Ja miksi? Mitä tapahtui? Läpi vuosikymmenten tapaus on kiehtonut niin lääkäreitä, tutkijoita, kirjailijoita kuin tavallisia ihmisiäkin.”

Ruotsalainen Bea Uusma alkoi lukea täysin sattuman oikusta kertomusta ruotsalaisen Andrée –retkikunnan epäonnistuneesta pohjoisnavan valloitusyrityksestä kuumailmapallolla.

Kertomus ja siihen liittyneet ratkaisemattomat arvoitukset imivät Uusman vahvasti mukaansa. Niin vahvasti, että Uusma kouluttautui lääkäriksi pystyäkseen selvittämään palapelin tiettyjä palasia. Matkasi vieläpä kolmeen otteeseen kauas pohjoiseen, että viimein napajäät väistyivät sen verran, että rantautuminen retkikunnan kuolinpaikalle Valkosaarille onnistui. Kymmenen vuoden selvittelyjen tuloksena syntyi teoria retkikunnan kohtalosta ja tämä 2013 julkaistu kirja ”Expeditionen. Min kärlekshistoria”. Se sai samana vuonna tietokirjallisuuden August-palkinnon.

Scifi puolelta on sitten Kim Stanley Robinsonin Antarktis

Suurin osa tarinasta keskittyy McMurdo-asemalle, joka on suurin asutuskeskus Etelämantereella ja jota Yhdysvallat ylläpitää tieteellisenä tutkimusasemana. Tarinassa korostetaan kestävän elämäntavan merkitystä ja haastavaa elämää vihamielisessä ympäristössä jaAntarktiksen merkitystä "tieteen mantereena". Romaaniin vaikutti voimakkaasti Robinsonin vuonna 1995 tekemä vierailu Etelämantereella osana Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön Antarctic Artists and Writers -ohjelmaa, ja se oli ehdolla Locus-palkinnon saajaksi vuonna 1998


ja tästä päästään ei kirjaan, eli TV elokuvaan, dokunettiin, eli
Antarktis - ikuisen jään seikkailu

Hieno kaksiosainen dokumentti kertoo Antarktiksella asuvista ihmisistä, jotka ovat lähinnä kansainvälisiä tutkijoita ja heidän perheitään. Kuinka he tulevat toimeen ihmiselle vaarallisella alueella, jonne ei hädän hetkellä ulkopuolista apua saa? Antarktis houkuttelee puoleensa myös extreme-seikkailijoita ja alueen merkitys on kasvamassa myös ilmastonmuutoksen myötä.

”King George Island maan kylmimmän ja yksinäisimmän mantereen reunalla. Saari on portti Etelämantereelle. Sen lounaiskärjessä poikkeuksellisen kiven ja jään maisemassa sijaitsevat tutkimusasemat, joita ylläpitävät viisi eri kansakuntaa: Chile, Venäjä, Uruguay, Etelä-Korea ja Kiina. Ristiriitaiset poliittiset näkemykset, motivaatiot ja kulttuurit elävät rinnakkain ahtaimmissa tiloissa. Mutta Etelämantereella voit selviytyä vain yhdessä. Erityinen haaste yhdellä planeettamme vihamielisimmistä osista. Kun tutkijat lähtevät saarelle töihin, kaikki on suunniteltava ja organisoitava huolellisesti – ruokatarvikkeista sairaanhoitoon. Tutustumme miehistöihin ja heidän perheisiinsä ja dokumentoimme heidän arkeaan vuoden aikana: Etelämantereen kesästä, jolloin kansainväliset tutkimusryhmät kokoontuvat tutkimaan turmeltumatonta ympäristöä ja alkuperäisiä eläimiä, talveen, jolloin vain muutama tutkija jää asemille. Tämä enemmän tai vähemmän omiin käsiin jätetty pieni yhteisö joutuu kestämään loputtomia lumimyrskyjä ja säälimätöntä kylmää. ”