Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Ben Marco]

Kusti polki seuraavat toumit:

John Verdon - Let the Devil sleep
Dean Koontz - Odd Apocalypse

Hunger Games trilogian Mocking Jay täytyy kohta laittaa tilaukseen myös myös.

 

[thv294]

Nyt luennassa parikin teosta;

Reijo Mäki - Marraskuu on pimeä hauta
Perus-Vares, tällä kertaa seilattu Tallinnaan Georg Otsin kyydissä vanhan kunnon Neuvostoliiton ollessa vielä jotenkin voimissaan.

Rochona Majumdar - Writing Postcolonial History
Moderni teoreettinen keskustelu-kurssin tenttikirja

e. hitstory-> history. Vaikka se alkuperäinen voisi olla mielenkiintoinen/-sempi.

 

[ms.qvist]

Kiitos näistä kommenteista, sopivan ympäripyöreitä niin, ettei mene koko tuleva lukuelämykseni pilalle. Olen kyllä yrittänyt etsiä kirja-arvosteluja tästä kirjasta niitä toistaiseksi löytämättä (ennen sinun kommenttejasi).

Tähdet ja avaruus -lehdessä 7/2012 on kyseisen kirjan arvostelu, arvostelijana tietokirjailija Markus Hotakainen. Arvostelu on luettavissa Tähdet ja avaruus -lehden digilehdestä, jota pääsevät tosin lukemaan vain Ursan jäsenet.

Missään muualla en ole nähnyt kyseisen kirjan arvostelua, en ainakaan vielä.

vlad.

 

[Amerikanihme]

Tähdet ja avaruus -lehdessä 7/2012 on kyseisen kirjan arvostelu, arvostelijana tietokirjailija Markus Hotakainen.

Kiitos tiedosta. Luen sen sitten siitä lehdestä, jahka se tänne asti ehtii. Mukavampi lukea paperilta kuin silmiä rasittavalta digisivulta.

 

[HighFlyer#95]

Tällä hetkellä on menossa Matti Laineen Pahojen miesten seura.
"Elias Vitikan NHL-veskarin ura tyssäsi alkuunsa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän elää yksinäistä elämäänsä ratin ja penkin välissä. Eräänä iltan Eliaksen taksin kyytiin nousee nuoria pelaajia ja lätkäjoukkueen huoltaja, joka tunnistaa entisen huippulupauksen. Mies tarjoaa hämärän keikan, joka vie Eliaksen takaisin kaukalon äärelle, pahojen miesten seuraan."

Näillä sanoilla kirjan juonta takakannessa esitellään ja omasta mielestäni tähän asti juoni onkin ollut hyvin etenevä, eikä tylsiä hetkiä juurikaan ole tullut. Pienen esittelyn ja arvion löytää tästä kirjasta myös Jääkiekkolehden numerosta 8/2012.

Seuraavana urakkana on Theo Fleuryn elämänkerta ja Kiekkotähti-sarjan kaksi seuraavaa osaa. Noissa jälkimmäisissä nyt ei paria iltaa kauemmin mene per kirja, mutta sisällöltään ne ovat mainioita. Nordström selvästi tuntee kiekkoympyrät kuin omat taskunsa ja sen huomaa tekstistä.

 

[Balrog]

Washington Postin toimittaja Dana Priestin Top Secret America, kirjassa käy hyvin ilmi kuinka jenkkilän erilaiset tiedustelupalvelut ja kaikenlaiset maan turvallisuudesta vastaavat virastot ja paikallisosastot ovat paisuneet kuin pullataikina, myös erilaisia lakeja on muutettu niille suotuisammiksi ja samalla heikennetty merkittävästi kansalaisten yksityisyyden suojaa.

 

[HJL]

Tällä hetkellä on menossa Matti Laineen Pahojen miesten seura.
"Elias Vitikan NHL-veskarin ura tyssäsi alkuunsa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän elää yksinäistä elämäänsä ratin ja penkin välissä. Eräänä iltan Eliaksen taksin kyytiin nousee nuoria pelaajia ja lätkäjoukkueen huoltaja, joka tunnistaa entisen huippulupauksen. Mies tarjoaa hämärän keikan, joka vie Eliaksen takaisin kaukalon äärelle, pahojen miesten seuraan."

Näillä sanoilla kirjan juonta takakannessa esitellään ja omasta mielestäni tähän asti juoni onkin ollut hyvin etenevä, eikä tylsiä hetkiä juurikaan ole tullut. Pienen esittelyn ja arvion löytää tästä kirjasta myös Jääkiekkolehden numerosta 8/2012.

Sain juuri luettua Pahojen miesten seuran loppuun. Meni aika lailla yhdellä suupalalla. Mielestäni erittäin viihdyttävää jääkiekkoa sivuavaa fiktiota. Suuria ja syvällisiä ajatuksia kirjasta ei löydy mutta eipä se ole tarkoituskaan. Fiktio myös pelastaa kirjoittajan asiavirheiltä. Toki epäilen, ettei niitä muutenkaan olisi juuri tullut. Voin suositella. Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan perusdekkari, kuten ei muutkaan Matti Laineen kirjat. Varsinkin hänen kolmas kirjansa, Ammattilainen, on mielenkiintoinen siitäkin syystä, ettei kirjassa tapahdu rikosta, vaikka se dekkarigenreen lasketaankin.

 

[ms.qvist]

Olikin jo aika tarttua kiinni Stephen E. Ambrosen Taistelutovereihin. Kirja oli minulle uusi tuttavuus ja kun sarjankin katsomisesta on ehtinyt vierähtää aikaa vaikka kuinka niin muistikuvat sarjastakin olivat hiukan hatarat, tosin aina siltä täältä muistin kohtauksia ja koetin palauttaa mieleeni muistikuvia sarjasta. Menikö kaikki siten kuten kirjassa kerrottiin, kuinka paljon sarja lopulta erosi kirjasta. No en muista, että suuren suuria eroja loppujen lopuksi olisi ollut, mitä nyt esim. Bastognen taistelu oli kirjassa minusta vaikuttavampi verrattuna sarjaan, jossa metsä, lumi ja vihollinen ei muistikuvieni perusteella ollut niin ahdistava ja voimia raastava. Kirjassa vastaavasti Dachaun vapauttaminen ei saanut niin suurta arvoa minkä se sarjassa sai, jossa muistaakseni lähes yksi osa käsitteli tätä teemaa, kirjassa vapauttaminen käytiin läpi muutamassa kappaleessa.

Koska sarjan katsomissesta on todellakin vierähtänyt niin kauan aikaa, en ryhdy tämän kummemmin vertailemaan sarjaa ja kirjaa toisiinsa vaan totean, muistikuvien perusteella, sarjan olevan eräs parhaimmista joita olen katsonut ja kirja taasen välitti hyvin autenttisenoloisen kuvan Easy-kompanjan taistelusta Normandiasta Hitlerin Kotkanpesään. Ja kirjassa oman roolinsa sai myös taisteluiden jälkeinen aika ja käytiinpä läpi joidenkin tärkeässä roolissa olleiden sotilaiden sodanjälkeisiä uriakin. Minusta tämä oli ihan kiintoisa osa kirjassa ja luin sen hyvin mielelläni.

vlad.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Viimeksi:
The thief of time - John Boyne. Highlander-teemainen tarina heebosta, joka on elänyt 256 vuotta. Tosin ilman "There can be only one" -miekankalisteluäijäilyä. Ihan luettava oli.

Nyt:
Ihmisten vuosi 1989 - Michael Meyer. tapahtumat likeltä nähneen Newsweekin kirjeenvaihtajan kirjoittama kirja rautaesiripun, kommunismin ja muurin yms. kaatumiseen johtaneista asioista ja kulissientakaisista päätöksistä juonimisineen. Mielenkiintoista, sano.

 

[J.Grönvall]

Tällä hetkellä:

Anthony Bourdain: Kitchen Confidential

Loppusuoralla mennään jo. Bourdainin ja yleensä ruoan suurena ystävänä tämä oli vain luettava ja kyllähän kyseessä on melko raadollinen kuvaus newyorkilaisen ravintolamaailman kulisseista. Huumeita, alkoholia, seksiä ja tietenkin ruokaa, ja paljon ruokaa. Eihän tämä tajuntaa räjäyttänyt mutta ihan mukava kirja kuitenkin.

Seuraavaksi:

Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen

Tätä kohtaan on jopa kovat odotukset ja jostain täytyy kaivaa käsiin myös Suomen pankkitoiminnan historiaa kertaava Erehtymättömät. Keskisarja on arvioiden mukaan jättänyt perinteiset kliseet pois ja lähestynyt aihetta todellakin siitä kulmasta mitä ihan oikeasti on tapahtunut.

Bubbling under:

Sitten tuossa olisi vielä Antony Beevorin kevyehkö Toinen maailmansota ja oma ikuisuusprojektini Harper Leen To Kill A Mockingbird.

Sanokaas muuten täytyykö olla yli 45-vuotias jotta voi lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistuksen? Onhan se nyt luoja paratkoon tylsä ja täysin mahdoton luettava.

 

[Puscutractori]

Sitten tuossa olisi vielä Antony Beevorin kevyehkö Toinen maailmansota ja oma ikuisuusprojektini Harper Leen To Kill A Mockingbird.

Hmm... surmaa se satakieli äkkiä ja ala lukea Beevoria. Haluaisin mielelläni tietää, kannattaako opukseen tarttua vai kerrotaanko siinä vain lyhennetysti samoja juttuja kuin ukon muissa kirjoissa (joiden taso sivumennen sanoen on hämmästyttävän vaihteleva).

Sanokaas muuten täytyykö olla yli 45-vuotias jotta voi lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistuksen? Onhan se nyt luoja paratkoon tylsä ja täysin mahdoton luettava.

Ei tarvitse, kun taas esim. Tolstoin Anna Kareninan lukemiseen pitää mielestäni olla vähintään 85-vuotias, pölyinen ja puhelinluetteloiden selaamista harrastava. Mulle Dostojevski maistui ihan hyvin jo aika nuorena, joskaan ei yhtä hyvin kuin esim. Gogol.

 

[ms.qvist]

Avoimin mielin Dostojevskin kimppuun.

Sanokaas muuten täytyykö olla yli 45-vuotias jotta voi lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistuksen? Onhan se nyt luoja paratkoon tylsä ja täysin mahdoton luettava.

Lainaan itseäni seuraavaksi:

Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus on luettu, joskin vaatimatonta tahtia kun on muut urakat pukanneet päälle (ynnä Jatkoajassa lorviminen). Pääsin kirjaan sisälle hivenen hitaasti mutta päästyäni, alkoi Dostojevskin luoma mielenmaisema ja kuvaus tuntua todella mielenkiintoiselta ja koskettavalta. Kirjassa oli lukuisia todella mielenkiintoisia henkilöhahmoja Raskolnikovin lisäksi. Heillä oli tapansa, oikkunsa ja maneerinsa. Kuka oli voimakastahtoinen, kuka huikentelevainen, keneltä löytyi yllättävää tahdonvoimaa ankarimmalla hetkellä, kuka taasen nöyrtyi kaiken edes katkeamatta kuitenkaan tyystin. Mielenkiintoista tosiaankin. Kokonaisuudessaan, uppouduttuani kirjaan, sen imettyä minut sisäänsä kirja oli mitä mielenkiintoisin luettava, en yhtään ihmettele, että kirjaa on kuvattu yhdeksi maailmanhistorian syvällisimmiksi teoksiksi, mutta, loistokkuudestaan huolimatta minuun on toistaiseksi kolahtanut Dostojevskin tuotannosta parhaiten Muistelmia kuolleesta talosta.

Tämän syvällisempää analyysia en nyt tohdi ryhtyä kirjoittamaan. Lukemani Dostojevskit ovat auenneet minulle verkkaisesti pl. Muistelmia kuolleesta talosta, joka imaisi minut sisäänsä hetkessä. Ja jos Dostojevskiin tarttuminen askarruttaa niin kenties ensin kannattaa lukea Muistelmia kuolleesta talosta ja sitten ryhtyä ainakin painoltaan raskaammansarjan teoksiin. Muistelmia kuolleesta talosta avaa myös itseänään Dostojevskia henkilönä.

Toinen suositeltava teos josta kirjailijaan tutustumisen voi aloittaa on Kirjoituksia kellarista, se on D:n tuotannon kulmakiviä ja samalla eräs nykyaikaisen psykologisen romaanin keskeisiä teoksia.

vlad.

 

[SteelGate]

Olikin jo aika tarttua kiinni Stephen E. Ambrosen Taistelutovereihin. Kirja oli minulle uusi tuttavuus ja kun sarjankin katsomisesta on ehtinyt vierähtää aikaa vaikka kuinka niin muistikuvat sarjastakin olivat hiukan hatarat, tosin aina siltä täältä muistin kohtauksia ja koetin palauttaa mieleeni muistikuvia sarjasta.

Olen lukemassa samaista kirjaa parhaillaan. Sarjan katsomisesta on minullakin jo aikaa, joten aika vaikea tehdä vertailua sarjan ja kirjan välillä. Täytyy ensin lukea tuo kirja loppuun ja heti perään katsella digiboksilta kaikki Taistelutovereiden jaksot, jolloin syntyy parempaa vertailupohjaa. Taistelutovereiden jälkeen kirjahyllyssä odottaakin pokkariversio Dostojevskin Rikos ja rangaistus -teoksesta.

 

[sampio]

Seuraavaksi:

Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen

Jos haluat esimakua kirjasta tai muuten vain kuunnella, niin tuosta lenkille tai työmatkalle kuunneltavaa: Kalle Haatanen: Raatteen tie -myytti ja todellisuus | Radio | Areena | yle.fi

Haatasen matsku on muutenkin ihan mielenkiintoista tavaraa historiasta ja yhteiskunnan eri ilmiöistä kiinnostuneille.
---

Mulla ei tällä hetkellä ole juuri muuta luettavaa kuin opiskeluihin liittyvät, joista tosin iso osa on mielenkiintoista tavaraa ja osa löytyy jo hyllystä muutenkin. Tietokirjallisuutta siis käytännössä, mutta enpä juuri kaunokirjallisuutta ole aiemminkaan lukenut kovin paljon.

 

[Toejoen Veikko]

Samaa mieltä ei tarte olla, mutta jos ei edes yritä ymmärtää toisia mielipiteitä asioista...

Terveisiä vaan Tarinankertojalle. Tällä hetkellä menossa Olli Rehnin "Myrskyn silmässä".

 

[Dängleri]

Kova päivä - Hyökkäys Osama Bin Ladenin piilopaikkaan. (linkki vie Otavan sivuille kuvaukseen kirjasta)

Viimeiset luvut käsillä - Osaman portteja kolkutellaan jo. Mielenkiintoinen kertomus yhden iskuun osallistuneen SEAL-sotilaan urasta, huipentuen bin ladenin ajojahdin päätökseen.

 

[ms.qvist]

John Ajvide Lindqvist teki minuun vaikutuksen Ystävät hämärän jälkeen teoksellaan. Ryhtyessäni lukemaan Kuinka kuolleita käsitellään pelkäsin hiukan sitä, että tapahtuuko tasonlasku - vaikka palstalla tätäkin teosta on muistaakseni kehuttu - mutta jo hyvin pian saatoin huomata, että tasonlaskusta ei ole tietoakaan vaan teos on hyvin laadukas ja monitasoinen ynnä monisyinen kuvaus siitä kuinka kuolleita käsitellään, mitä käy kun vast' ikää kuolleet henkilöt heräävät henkiin. Mitä käy ihmisille, kuinka se mullistaa heidän elämänsä ja mitkä teemat ottavat hetkessä vallan. Toisaalta teoksessa kuvattiin hienosti kuolleiden - zombeiksi heitä on paha kutsua koska klassisella tavalla zombeja he eivät minusta olleet - elämää heidän noustua kuolleista ja osan heistä ottaessa hyvin haparoivia askeleita tietoisuuden kehittymien tiellä.

Pidin Ystävät hämärän jälkeen -romaanin leffasovituksesta, tarkoitan tällä originaalia versiota ja olisi todella mielenkiintoista nähdä millainen elokuva sovitettaisi Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään teoksesta. Aineksia hyvinkin mielenkiintoiseen ja monitasoiseen elokuvaan on olemassa mutta onko haaste liiankin kova. Uskaltaako kukaan tarttua haasteeseen?

Kirjasta olisi mielenkiintoista kirjoittaa laajempikin analyysi mutta nyt kuuppa vaatii unta rankan työrupeaman päätteeksi, joten tällä erää tähän. Ennen lopettamista muutama sana Enqvististä, Karista meinaan.

Kari Enqvist jo tietokirjailijana on hyvin paljon erilainen verrattuna Esko Valtaojaan. Siinä missä Esko on hyvinkin positiivisuuteen taipuvainen ja hän uskoo teknologian avulla löydettävän ratkaisun moneen käsillä olevaan ongelmaan, on Kari Enqvist vastaavasti huomattavasti pessimistisempi ja paikoin jopa tylympi ajatuksissaan.

Kaikkein tylyimpiä ajatuskuvioita Vien rucolan takaisin teoksessa ei nostettu esille mutta yhtäkaikki, sen taso ja toteutus oli kaukana Eskon positisvismista. Tällä kertaa uskonto ei niin kovaa ""selkäsaunaa" Karin käsissä saanut mitä monessa muussa hänen teoksessa, mutta yhtäkaikki, osansa uskonto ja uskovatkin saivat. Oli myös erinomaisen mielenkiintoista lukea Karin filosofista pohdintaa yhdistettynä useiden filosofian suurnimien ajatuksiin, kuten Ludwig Josef Johann Wittgensteinin & co. Vaikka Kari ja Esko tiedemiehiä ovatkin, pikoin ovat kuin yö ja päivä - Kari siellä yön puolella, tai ainakin varjoisalla kujalla.

vlad.

 

[Wiljami]

Terry Pratchettin tuotanto (tai siis Discworld -sarja) tuli hommattua alkukielellä Amazonista (tai ostellut n 5 kirjan settejä kerrallaan parin vuoden aikana ja nyt alkaisi olla kaikki kirjahyllyssä) ja tällä hetkellä kirjassa 29/37 (tosin noista tuoreemmistakin 3 luettu). Hyvin huomaa miten alkuaikojen kepeä huumorifantasia on muuttunut vuosien saatossa synkemmäksi ja vakavammaksi, vaikka on noissa tuoreemmissakin edelleen huumori ajoittain esillä. Henkilöhahmot ovat vakavoituneet huomattavasti ja kertakäyttöpahikset muuttuneet raaemmiksi ja yleisesti vittumaisemmiksi.

 

[J.Grönvall]

Keskisarja luettu ja pohdiskeltu. Aiheesta kiinnostuneille hyvä kirja, joka antaa hieman lisää näkökulmaa talvisodan ihmiskohtaloihin. Raatteentiestä on varmasti kuulleet kaikki mutta onko Juntusrannan punaisesta hallituksesta tai suomalaisista neuvostovakoojista? Kuinka moni tietää, ettei talvi -39 ollut poikkeuksellisen kylmä ja suomalaisten pakkaskestävyys on pelkkä myytti. No, minä en tiennyt mutta nyt tiedän.

Ja kyllähän sen Ratteella teurastetun ukrainalaisjoukon kohtalo oli melkoisen karu. Piti tulla auttamaan kaveria mutta se lähtikin karkuun ja pelastajat jäivät jumiin ja lopulta ammuttavaksi. Suomalaiset kutsuivat etsintäpartioita leikkisästi jänisjahdeiksi! Näissä siis ammuttiin taistelusta karanneita vihollisia.

Ja hauska yksityiskohta oli kahden suomalaisupseerin täydellinen välirikko, joka aiheutti sen, etteivät välittäneet toisilleen mitään tietoja :D Se siitä talvisodan hengestä. Pohjoisen joukkojen komentaja sai fudut ja ensimmäisen taistelukosketuksen saaneen suomalaisjoukon päällikkö ampui päänsä irti.

 

[Uleåborgir]

Ja hauska yksityiskohta oli kahden suomalaisupseerin täydellinen välirikko, joka aiheutti sen, etteivät välittäneet toisilleen mitään tietoja :D Se siitä talvisodan hengestä.

Tällä varmaan viittaat silloisen eversti Hjalmar Siilasvuon ja everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen jäisiin väleihin. On totta, että he pimittivät toisiltaan tietoja tavoitellakseen omaa etua, mutta talvisodan hengen kanssa tällä asialla on hyvin vähän tekemistä. Ehkä näiden kahden välillä ei ollut talvisodan henkeä, mutta muuten tuolla asialla on hyvin vähän tekemistä talvisodan hengen kanssa.

Muutenkin tuo selvityksesi kirjasta kuulostaa vähän kritiikittömältä ja tarkoitushakuiselta.

 

[J.Grönvall]

Tällä varmaan viittaat silloisen eversti Hjalmar Siilasvuon ja everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen jäisiin väleihin. On totta, että he pimittivät toisiltaan tietoja tavoitellakseen omaa etua, mutta talvisodan hengen kanssa tällä asialla on hyvin vähän tekemistä. Ehkä näiden kahden välillä ei ollut talvisodan henkeä, mutta muuten tuolla asialla on hyvin vähän tekemistä talvisodan hengen kanssa.

Muutenkin tuo selvityksesi kirjasta kuulostaa vähän kritiikittömältä ja tarkoitushakuiselta.

Heh, no kuulostaa miltä kuulostaa. Jokainenhan sen voi lukea.

 

[Milanista]

Ben Goldacren uusi teos "Bad Pharma" kannattaa lukaista. Miehen edellinen;"Bad Science" hassutteli esim. Homeopatian kustannuksella. Valitettavasti Bad Pharmaa lukiessa ei kauheasti naurata.

Amazonilta tilattu: Nassim Nicholas Taleb : "Antifragility" , miehen kaikki edelliset teokset onkin jo hyllyssä.

 

[Bruno]

Nyt on lukuvuorossa tuo Zlatan Ibrahimovicin elämäkerta "Jag är Zlatan Ibrahimovic".
Tähän mennessä oikein mukaansa tempaava tarina, vaikka onhan Zlatan ehkä vähän omahyväinen kaveri.
Voin suositella kirjaa ainakin kaikille futiksen ystäville, miksei muillekin.

 

[Peteliuz]

Rajchman Chil: Treblinkan viimeinen juutalainen

Pieni raportti kuuluu kauheimpiin juutalaistuhon kuvauksiin. Siinä ei ole yhtään hengähdystaukoa eikä hyvää päivää. Rajchman kuvaa koruttomasti työtään kuolemantehtaalla, jota säestävät vartioiden raipaniskut, nälkä, lika, sairaudet ja itku.

 

[Kilgore Trout]

Ilpo Rantanen: Vuonna 85 – Manserockin lyhyt oppimäärä

Tuttua ja ihan tuntematontakin tarinaa Manserockista, sain isänpäivälahjaksi.