Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[sampio]

Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä. Ei varmasti itse Ibrahimovic mikään runoilijapoika ole, mutta luulisi ammattikirjailijoiden osaavan asiansa esittää hiukan sulavammin. Mutta ihan mielenkiintoista menoa ja suoraa puhetta. Jotenkin helppo kuvitella ne kaoottiset neuvottelut ja perhesessiot, joista Zlatan kertoo.

 

[ukkometso]

Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan.

Onkos tämä Zlatan joku vanha viisas mies, tai pitkän uran jälkeen sohvalle vetäytynyt mestariurheilija? Ei se on 31 -vuotias kloppi, josta kirjoitetaan varmaan aina viiden vuoden välein elämänkerta. Miksi?

Eiköhän kerta riittäisi, sitten joskus. Tosin onhan Katri-Helenastakin kirjoitettu useampi kirja.

 

[sampio]

En tiedä, mutta ihan mielenkiintoinen tarina tuo oli kolmekymppiseksikin. Enemmän on tapahtunut kuin keskivertojampalle vanhaksi ja viisaaksi asti ehtii tapahtua.

 

[scholl]

Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä.

jokuhan joskus sanoi, että se pitäisi ehdottomasti lukea ruotsinkielisenä, jotta saisi kaiken irti. Mulla se on tosin käytännönsyistä italiankielisenä.

Itse oon lukenut nyt Schwarzeneggerin kirjaa Total Recall. Sain sen kyllä suomeksi, mutta tässä tapauksessa kieli ei haittaa. Mainio mies ja meillä on paljon yhteistä kuten se, että molemmat fanitamme Ronald Reagania. Muutenkin hyvää juttua tossa kirjassa.

On kyllä nyt hirveästi kirjoja mitkä pitäisi lukea, muttei tunnu ehtivän. No pölyttykööt, keskityn olennaiseen eli Schwarzeneggeriin. Tuota kun lukee niin kirkastuu, mikä kaikki Suomessa on skeidaa.

 

[ukkometso]

jokuhan joskus sanoi, että se pitäisi ehdottomasti lukea ruotsinkielisenä, jotta saisi kaiken irti. Mulla se on tosin käytännönsyistä italiankielisenä.

Itse oon lukenut nyt Schwarzeneggerin kirjaa Total Recall. Sain sen kyllä suomeksi, mutta tässä tapauksessa kieli ei haittaa. Mainio mies ja meillä on paljon yhteistä kuten se, että molemmat fanitamme Ronald Reagania. Muutenkin hyvää juttua tossa kirjassa.

On kyllä nyt hirveästi kirjoja mitkä pitäisi lukea, muttei tunnu ehtivän. No pölyttykööt, keskityn olennaiseen eli Schwarzeneggeriin. Tuota kun lukee niin kirkastuu, mikä kaikki Suomessa on skeidaa.

Ei jumalauta, ei voi olla totta. Eihän? Reagan, kaikki Suomessa on skeidaa, itävaltalainen bodari on mainio mies. Ei, tämän on pakko olla sarkasmia. Onhan, scholl, onhan?

Itse olen lukenut nyt Risto Rasan runoja, lähinnä luontoon liittyviä. Suosittelen.

 

[Schröder]

Itse sain lahjaksi tuon Zlatanin elämänkerran tai mikä nyt onkaan ja nyt on se jo luettu. Ihan mielenkiintoista juttua, vailla loppupeleissä melkein kaiken tiesi jo ennakkoon muista yhteyksistä, toki jotain uuttakin siinä oli.

 

[vetoo]

Pukki toi lahjaksi Seppo Porvalin kirjoittaman kirjan 'Tuomas Gerdt - viimeinen ritari'. Se valittiin Vuoden sotakirjaksi 2012. Tuomas Gerdt on viimeinen elossa oleva Mannerheim-ristin ritari. Heitä oli alunperin 191.

Linkit vievät suomenkieliseen wikipediaan.

 

[Nume]

Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä. Ei varmasti itse Ibrahimovic mikään runoilijapoika ole, mutta luulisi ammattikirjailijoiden osaavan asiansa esittää hiukan sulavammin.

Teoksen on suomentanut Miika Nousiainen. Olen ihan samaa mieltä töksähteleväisyydestä, vaikkakin välillä taas mennäänkin mukavan suljuvasti eteenpäin. Huomenna laitan palautetta tästä jonnekin, kun keksin että minne. Muste tosiaan leviää todella helposti. Kenties otan yhteyttä ostopaikkaan.

 

[Uleåborgir]

Luen nyt Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Viimeksi sain valmiiksi Tuntemattoman sotilaan 19. kerran. Sinuhe on ollut minulla pari kertaa aiemminkin yritettävänä, mutta tyssännyt on alun maalailuun ja ajatustekstiin. Olen aiemmin pelännyt, että koko kirja on sitä. Järki on tietenkin aina kertonut, ettei näin tietenkään voi olla.

Kylläpä alkaa käydä lukemisessa veto, kun kirjan ensimmäinen känni on nähty parin-kolmenkymmenen sivun jälkeen, samalla alkaa dialogi. Uskallan paljastaa, että kirjassa ollaan koko lailla runsaasti hönössä.

 

[Hemingway]

Sinuhe on ollut minulla pari kertaa aiemminkin yritettävänä, mutta tyssännyt on alun maalailuun ja ajatustekstiin.

Sinuhe on paskaa isossa paketissa.

Luin jouluna parikin kirjaa, viimeksi Puskinin Kapteenin tyttären.

Nyt luen Kalanpelastajaa.

 

[Palstalegenda]

Sinuhe on paskaa isossa paketissa.

Minusta taas koko Hemingwayn tuotanto on ihan täyttä paskaa. On siinä vähän ideaa mutta ei se kanna.

Siis sen kirjailijan, joka sai Nobelin.

 

[Uleåborgir]

Sinuhe on paskaa isossa paketissa.

Terävä mielipide, ilkiätkö vielä perustella sen?

 

[Rommeli]

Sinuhe on paskaa isossa paketissa.

Kaikilla on toki oikeus mielipiteeseensä, muttei tuota noin yleisesti kovin paskana tunnuta pitävän, vaan ihan päinvastoin. On ihan maailmanlaajuisesti tunnustettu teos, enkä kertaalleen sen luettuani kovin paljon asiaa edes ihmettele.

 

[Footless]

Muste tosiaan leviää todella helposti. Kenties otan yhteyttä ostopaikkaan.

Käy vaihtamassa, selkeästi viallinen versiohan tuo on.

 

[Hemingway]

Terävä mielipide, ilkiätkö vielä perustella sen?

Sen latelemat viisaudet ovat tyypillistä myöhäisteini-iän jauhantaa, tavaraa, jota tulee ihmisestä ulos "syvällisessä iässä". Minulle tuo ikä sattui suunnilleen vuosiin 15-19. Kirjaa lukiessa taantuu takaisin teinivuosiin. Mitään se ei auta oivaltamaan, mitään se ei opeta, vaan perustuu ihmisyyden perushyrinän uikuttamiseen.

Viihteellisenä seikkailukirjana Sinuhe on ok, jos sellaisesta kirjallisuudesta pitää. Seikkailukirjanakin se on kuitenkin loputtoman pitkäveteinen.

Olen lukenut Sinuhen kirjana ja kuunnellut äänikirjana. Äänikirjana se on kirjaa parempi. Tarina sopii kerrottavaksi.

Mielenkiintoisin edes jonkin verran jäntevyyttä kirjalle rakentava teema on se, kannattaako pyrkiä elämään rehellisesti ja oikein (Sinuhe) vai ajamaan omaa etuaan (Kaptah). Vastauksen kirja jättää viisaasti auki. Se onkin koko tiiliskiven ainoa varsinainen ansio. Helvetisti Waltari kuitenkin käytti sivuja tämän ainoan mielenkiintoisen teeman käsittelyyn. Joku novellitaituri olisi tiivistänyt saman 40 sivuun.

 

[SamSal]

Preston-Child Pendergast-Tulikivi

Aivan loistava kirja

Ja seuraavaksi saman sarjan Veljensä vartija.

Veljensä vartija päätökseen ja loppuipa mukavaan paikkaan. Seuraavaa suomennosta odotellessa. En tiedä rohkeneeko noita englanniksi koittaa lukea saattaa olla liian raskasta touhua.

Jotain pitäisi löytää nyt tilalle kun Pendergastit loppuivat kesken. Prestonin ja Childin muutkin kirjat luettu.

Vihjeitä kaipaisin seuraaviksi kirjoiksi, jotain samantyylistä kuin Pendergastit.

 

[Noitarumpu]

Sen latelemat viisaudet ovat tyypillistä myöhäisteini-iän jauhantaa, tavaraa, jota tulee ihmisestä ulos "syvällisessä iässä".

Ohhoh! Noh, tulipahan taas uusi näkemys Sinuhesta. Itse olen Waltarin suuri ystävä ja luonnollisesti näen asian eri valossa kuin sinä. Kirja nyt vain aukeaa eri ihmisille eri tavoin, eipä siinä mitään.

Sinuhe on yksi maailman arvostetuimmista kirjoista, joita suomalainen on kirjoittanut, mutta ei se tietenkään tarkoita sitä, että on vain yksi totuus asioista. Itsehän en esim. diggaa pätkääkään Joycen Odysseyksesta.Olkoot kuinka ylistetty tahansa. Jokainen makunsa mukaan. Mun mielestä täyttä p:tä se kirja.

 

[mikko600]

Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä. Ei varmasti itse Ibrahimovic mikään runoilijapoika ole, mutta luulisi ammattikirjailijoiden osaavan asiansa esittää hiukan sulavammin. Mutta ihan mielenkiintoista menoa ja suoraa puhetta. Jotenkin helppo kuvitella ne kaoottiset neuvottelut ja perhesessiot, joista Zlatan kertoo.

Tämä on kyllä hiukan sääli. Siis käännöstyö. Meikäläinen luki tuon englanniksi ja laatu oli näköjään sama kuin suomenkielisessä käännöksessä. Eli töksähteli. Noh, hyvä kirja kuitenkin ja mielenkiintoinen persoona.

Tällä hetkellä menossa Ian.M.Banks-maratoni kolmen eri kirjan voimin. Ja pakkohan se oli myös aloittaa Ken Folletin Winter of the World, eli toinen osa tuosta Century-sarjasta. Taattua laatua tuokin.

 

[Puscutractori]

Joululahjaksi tuli Antti Tuurin Rauta-antura. Ihan mukava teos, joskaan ei Tuurin parhaimmistoa. Antti Tuurin ystäville kirja ei luultavasti ole pettymys, joten suosittelen.

 

[Hemingway]

Luin loppuun Verbeken Kalanpelastajan. Oiva. Kirja onnistui luomaan todellisuuksia ja liukumia niiden välille. Helppolukuinen, pelkkä siemaus, monille yhden illan juttu. Kiitokset myös kääntäjälle. Kieli eli mainiosti.

Kirjasta on paljon arvioita netissä. Alla pari.

Sinisen linnan kirjasto: Annelies Verbeke: Kalanpelastaja
Erjan lukupäiväkirja: Kalanpelastaja / Annelies Verbeke

Meneillään Isät ja pojat ja Ranskalainen testamentti.

 

[ukkometso]

Lopettelin tuossa viimein Janne Huilajan Jimin. Tyylipuhdas, etten sanoisi, tosin olisin toivonut vähän lisää pohjoisen pikkukylien nuorten miesten ja aikamiespoikien elämän rosoisuutta ja synkkyyttä. Löytyihän sitäkin toki. Ja aitoja elämänkaaria.

Suosittelen, samoin kuin Huilajan novellikokoelmaa Epäkelpo aines.

Kirjoittaja on Rovaniemeltä, en tiedä kotoisinko sieltä, mutta jotenkin "ei itse koetulta tai nähdyltä" vaikuta teokset, mutta on niissä kuitenkin ihan elämää sieltä pikkutiloilta, kyläbaareista ja työttömyydestä. Nuorten miesten kasvua.

 

[Jaws]

Aloitin juuri lukemaan joululahjaksi saamaani Zlatanin elämäkertaa. Kuvat katseltu ja ensimmäinen luku luettu, täytyy sanoa että aika huikealla tykityksellä alkoi. Mainio joululahja kertakaikkiaan!

 

[Da-Capo]

Aloitin juuri lukemaan joululahjaksi saamaani Zlatanin elämäkertaa. Kuvat katseltu ja ensimmäinen luku luettu, täytyy sanoa että aika huikealla tykityksellä alkoi. Mainio joululahja kertakaikkiaan!

Itsellä on sama kirja luettavana puolivälin tienoilla ja en ihan samoilla linjoilla ole. Ehkä vaikuttaa, että Mötley Crüen The Dirtin jälkeen ei jotkin polkupyörävarkaudet pahimpina kolttosina hirveästi tunnu miltään.

 

[sampio]

Itsellä on sama kirja luettavana puolivälin tienoilla ja en ihan samoilla linjoilla ole. Ehkä vaikuttaa, että Mötley Crüen The Dirtin jälkeen ei jotkin polkupyörävarkaudet pahimpina kolttosina hirveästi tunnu miltään.

Zlatan ei kirjassaan missään vaiheessa mennyt yksityiskohtaisiin bilekohelluksien kuvauksiin tai teiniajan rötöstelyihin, vaan kuittasi ne mielestäni ihan fiksusti löyhähköillä toteamuksilla. Jokainen varmasti tajuaa, mitä parikymppinen, äkkirikastunut poika ulkomailla saattaapi touhuta ja toisaalta sen, mitä tuollainen lähiönuoren elämä Zlatanin kuvaamilla taustoilla suurin piirtein on. Itse pidin siitä, että hän kuvasi kokemuksensa menemättä yksityiskohtiin jossain biletyksissä, ja keskittyi mieluummin pelikenttien valta-asetelmiin ja omiin fiiliksiinsä itse uransa varrelta. Kännikohellukset sitten niille, joille ei ole tapahtunut mitään merkittävää urallaan.

 

[Rommeli]

Kännikohellukset sitten niille, joille ei ole tapahtunut mitään merkittävää urallaan.

Näitä kirjoja on tehty molemmilla tyyleillä ja valitettavasti vain noita kännikohelluksia sisältävät teokset ovat mielenkiintoisempia.

Hyviä esimerkkejä merkittäviin saavutuksiin päässeistä, joiste kertovat kirjat sisältävät kaikenlaista kännikohellusta ja rankempaakin:

- Mötley Crue - Törkytehdas
- Anthony Kiedis - Arpikudos
- Ozzy - Oikeastaan kaikki miehen elämää sivuavat teokset

Ja sitten perään erittäin vaisuiksi jäävät teokset, jotka paneutuvat ainoastaan niihin saavutuksiin ja yleiseen hehkutukseen.

- Metallica (Joel McIver), Suoraan sanottuna aivan uskomaton paskakikkare tämä teos. Kirjoittaja on kova fani, mikä näkyy tekstissä kautta linjan. Bändin jäsenten yksityiselämä sivuutetaan tyystin, mikä on harmillinen juttu.