Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[haunted shores]

Toki varmasti jos lukee kirjan ensin, niin kokonaisvaikutus on valtavampi. Näin ollen jos ei elokuvaa ole vielä nähnyt niin kannattaa ehdottomasti alkuperäisteokseen tutustua ensin.

Itselläni leffan katsominen etukäteen syö aina tehoja lukukokemuksesta, mutta sarjakuvien kohdalla tietysti tilanne on siltä kantilta toinen, ettei esim. hahmoja synnytetä muutenkaan eloon omassa päässä, vaan piirtäjän työpöydällä.

Tämän kyseisen teoksen kohdalla olenkin harmitellut oikeastaan vain sitä, että tarina on yksinkertaisesti niin hyvä, että olisin halunnut kokea sen ensikertaa kirjan sivuilta.

Seuraavaksi olisi odottamassa Kauko Röyhkän Kreikkalainen Salaatti ja kesälomaa ajattelin viettää tälläkin kertaa James Ellroyn viihteen parissa. Alamaailma-trilogia on vielä selailematta.

 

[tsajari]

Nyt luen ensimmäistä kertaa Dan Brownin Da Vinci koodia, ja +300 sivua lukeneena täytyy sanoa, että miten se on päässyt jäämään väliin? Arvostan. Tämä kesä on mennyt ja tulee menemään Dan Brownia lukien muutenkin..

edit: niin joo, elokuvat olen jättänyt väliin juuri siltä varalta että pilaavat kirjasta saatavan mielikuvan henkilöistä lähes täysin.

 

[SamSpade]

8 kappaletta Jim Butcherin Dresden Files kirjaa tullut luettua läpi muutamassa viikossa. Pidin.
Nyt latasin Kindleen lomalukemiseksi Hunger games trilogian. Ajattelin että noita on hyvä lukea rannalla loikoillessa.

 

[PeteX]

Sain yöllä loppuun Stephen Webbin kirjan Missä kaikki ovat? Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen. Viimeinen ratkaisu oli kirjailijan oma. Se oli hyvin perusteltu, mutta vastoin omia ajatuksiani. Veti yöllä kuitenkin meikäläisen suht vakavaksi ja asiaa pitää kyllä lähteä näin lomien jatkuessa miettimään rannalle muutaman mehun kanssa. Mikä kirjailijan ratkaisu sitten oli? Lukekaa itse.

 

[Dishier]

Sain tossa matkalla luettua loppuun paljon puhutun David Lagercrantzn kirjoittaman Zlatanin elämänkerran. Kirja oli mielestäni erittäin hyvä, eikä tylsiä kohtia ollut. Vaikka tämä oli vasta toinen elämänkertani, uskon silti pystyväni sanomaan, että se edestaa lajinsa kärkeä.

Kerronta on selkeää, todentuntuista ja hyvin jäsenneltyä. Kirjasta saa myös selkeän kuvan Zlatanista ja siitä, miksi hän on sellainen kuin on. Suosittelen kirjaa muillekin ja mikäli jalkapallo on vielä se oma juttu, niin tällöin kirja on mielestäni ihan must kamaa.

Toinen kirja minkä luin oli Reijo Mäen uusin Vares-romaani eli Sheriffi. Kirja on tyypillistä Mäkeä eli letkeää kerrontaa, hauskoja dialokeja ja pari ratkaisematonta murhaa. Toisin sanoen hyvää kesälukemista, mutta ei mielestäni tarjoa juuri enempää. Erityisesti loppu oli heikko. Silti suosittelen kirjaa dekkereiden ystäville ja niille, jotka tykkävät kevyestä ja helposti ymmärrettävästä tekstistä.

 

[Balrog]

Tim Weinerin CIA - Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, aikamoista tunarointia ja epäpätevyyttä on CIA:ssa ollut vuosien aikana..

 

[Sledge Hammer!]

Jarkko Sipilän Katumurha tuli luettua. Melko riisuttua kerrontaa mutta toimii hyvin kesädekkarina. Seuraavaksi voisi ottaa lukuun Roger Moore omaelämänkerran. Roger Moorehan on -kuten kaikki tietää- ainoa oikea James Bond

 

[sonnychiba]

Tällä hetkellä menossa Mäen uusin Vares - Sheriffi. Ei ole vielä tuottanut pettymystä siis vaikuttaa ihan perus Varekselta eli hyvä. Olen suurinpiirtein puolessa välissä. Lukeminen takkuaa, mutta ei johdu kirjan laadusta vaan hiton hienoista kesäpäivistä.

 

[Silkkeri]

Stephen Kingin Lisey's Story tuli viimeisimmäksi luettua. Aika taattua King-laatua, ahdistava tunnelma jälleen kerran ja hyvinkin mielenkiintoiset henkilöhahmot. Kingin kirjoille on yleensä ominaista se viimeisen ~100 sivun lässähdys, jolloin yleensä paljastetaan liikaa ja tunnelma katoaa siinä loppuratkaisun tienoilla. Tässä sitä ei mielestäni ollut, vaan kirja kyllä jaksoi pitää otteessaan ja aika tunteita herättävän lopunkin tarjosi.

Tähän väliin kysymys, heräteostoksena nappasin tuon Game of Thrones-sarjan 2. osan (Clash of Kings) kotiin. Kannattaisiko tuo 1. osa lukea ennen tätä? Sarjasta olen molemmat tuotantokaudet nähnyt pariinkin otteeseen, joten perus juonikuviot on kyllä aika hyvin muistissa. Näissä kirjoissa taitaa olla aika paljon hahmoja ja tapahtumia, joita ei sarjassa ole, joten ilmeisesti ykkösosa kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin avaan tätä?

 

[SamSpade]

Tähän väliin kysymys, heräteostoksena nappasin tuon Game of Thrones-sarjan 2. osan (Clash of Kings) kotiin. Kannattaisiko tuo 1. osa lukea ennen tätä? Sarjasta olen molemmat tuotantokaudet nähnyt pariinkin otteeseen, joten perus juonikuviot on kyllä aika hyvin muistissa. Näissä kirjoissa taitaa olla aika paljon hahmoja ja tapahtumia, joita ei sarjassa ole, joten ilmeisesti ykkösosa kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin avaan tätä?

Aika itsestään selvä. Kyllä. Ensimäisessä kirjassa pohjustetaan taustoja ja tulevia tapahtumia, sekä syitä niihin sen verran paljon että suosittelen ehdottomasti lukemaan ensimmäisen osan ensin.

 

[TumE#16]

Tähän väliin kysymys, heräteostoksena nappasin tuon Game of Thrones-sarjan 2. osan (Clash of Kings) kotiin. Kannattaisiko tuo 1. osa lukea ennen tätä? Sarjasta olen molemmat tuotantokaudet nähnyt pariinkin otteeseen, joten perus juonikuviot on kyllä aika hyvin muistissa. Näissä kirjoissa taitaa olla aika paljon hahmoja ja tapahtumia, joita ei sarjassa ole, joten ilmeisesti ykkösosa kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin avaan tätä?

Ehdottomasti kannattaa lukea 1. osa ennen toista. Toinen osa on melkolailla jatkumoa ensimmäisestä, joten jos ekaa ei ole lukenut jää varmasti hieman epäselväksi mistä tapahtumasta missäkin vaiheessa puhutaan. Itse olen nyt tätä toista osaa lukemassa ja kyllä on mainio sarja, ei voi muuta juuri sanoa.

 

[Footless]

Saman sarjan Dance of Dragons tarttui mukaan viime viikolla, vielä on aloittamatta kun tuntuu kaikkea hommaa olevan ettei kerkeä lukemaan. Sen tietää kun sen aloittaa, että melkein putkeen se tulee taas luettua.

 

[Orman Mollis]

Nelson Mandelan omaelämäkerta (Pitkä tie vapauteen) tuli luettua loppuun eilen. Oli kyllä lukemisen arvoinen teos, kirja "avasi" taas enemmän hienon miehen elämästä itselleni.

Tim Weinerin CIA - Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, aikamoista tunarointia ja epäpätevyyttä on CIA:ssa ollut vuosien aikana..

Tämä opus tuli napattua mukaan kirjastosta. Aika tuhdin oloinen kirja, mutta onhan tässä kesällä aikaa lueskella. Löytyi samalta reissulta myös mukaan Slashin sekä Herra Ylpön kirja.

 

[Krupieeri]

Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina tuli luettua. Kyseisen kirjan ovat kirjoittaneet Suomen Kuvalehden toimittajat Tapani Ruokanen ja Katri Merikallio ja ehkä vähän turhan "lehtimäisestä" kirjasta oli kyse. Kerronta siis asiallisen kuivaa ja hyvin taustoitettua, mutta kun pituutta on 655 sivua, se on vähän turhan paljon tuolla tyylillä kirjoitettuna. Vähän siis kivireen vetämistä oli paikoitellen lukeminen, etenkin kun tuota kirjaa ennen lukaisin Lippos-elämäkerran, joka oli mukavan vetävää ja omakohtaista tekstiä.

Joka tapauksessa taustottaa hyvin Ahtisaaren elämää ja en tiennyt läheskään kaikkea, missä Mara on pyörinyt ennen ja jälkeen presidenttiajan.

 

[Ramchester]

Aika itsestään selvä. Kyllä. Ensimäisessä kirjassa pohjustetaan taustoja ja tulevia tapahtumia, sekä syitä niihin sen verran paljon että suosittelen ehdottomasti lukemaan ensimmäisen osan ensin.

Ensin katselin sarjan ensimmäisen kauden ja sen jälkeen luin ensimmäisen kirjan. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi on tehty suoraan kirjasta, oikeastaan mitään siitä poistamatta ja mitään siihen lisäämättä. Itselleni jäi olo, että ykkösosan olisi voinut jättää lukematta. Toisaalta, ehkä Bran:ia tuli kirjassa avattua vähän enenmmän kuin sarjassa. Ja kirjassa käy ehkä vielä paremmin ilmi se, että mikään ei ole mustavalkoista vaan harmaan eri sävyjä...

Nyt toimin toisin ja Kuninkaiden koitos on nyt menossa kirjana ja luen sen loppuun ennen kuin katson sarjan 2. kauden.

On kyllä huikeaa settiä niin kirjana kuin sarjanakin.

 

[haepis]

Pekka Siitoin - Suomen Führer aukesi eilen. Katsotaan, mitä uutta Pekasta saan tietää... Mielenkiintoinen sekopäähän tuo oli.

 

[#97]

Ensitutustumiseni Tuomas Vimman tuotantoon tapahtui tänään Raksan muodossa.

Pidin kovasti Vimman tarinankuljetuksesta. Miehellä on kirjoituksessaan hyvä rytmi, jolla tarina etenee. Myös ei-niin-yleiskieliset ilmaukset toimivat näin kirjailijan ikätoverilla.

Pienet epäjohdonmukaisuudet päähenkilö Samin touhuissa voi antaa helposti anteeksi, sillä kokonaisuus jätti hyvän mielen. Lisäksi opin jotain uutta raksamaailmasta, olkoonkin että kyseessä on kaunokirjallinen teos.

Onko täällä muuten Hunter S. Thompsonin faneja? Rommipäiväkirja oli aikoinaan ilahduttava rillumareitarina. Hiljattain valmistunut elokuva ei (tietenkään) onnistunut tavoittamaan sitä hikistä karibialaistunnelmaa, joka teoksesta huokui.

Nyt on kesälukemisena meneillään ties monettako kertaa Fear and Loathing in Las Vegas.

 

[Jawested]

Onko joku lukenut Marie Hermasonin kirjoittaman kirjan Laakso? On tällä hetkellä harkinnassa kirjan hankkiminen, mutta lajityyppi ei ole oikein "oma", joten olisiko jollain heittää pientä arviota kannattaako kyseinen kirja lukea?

 

[ms.qvist]

Tulipa juuri luettua pysäyttävä ja ajatuksia nostattava Ismael Beahin elämänkokemuksiin perustuva Leikin loppu, lapsisotilaan muistelmat. Kirjassaan Ismael kertoo tarinansa Sierra Leonen sisässillisotien aikaan, siitä kuinka hän ajautuu sodan melskeissä sotilaaksi varhaisteininä Sierra Leonen asevoimien joukkoihin ja kuinka sodan mielipuolisuus vei hänet mennessään, kuinka elämä oli vuosien ajan pelkkää tappamista, kiduttamista, huumeiden nauttimista tavalla tai toisella, lopulta hän hyvän onnen myötä pääsi eroon asevoimista ja tästä alkoi pitkä kasvun ja eheytymisen aikakausi - mikä sekään ei ollut helppo kokokemus vaan hyvin raju ja paikoin väkivaltainen ja vieroitusoireiden täyteinen kasvu eroon menneisyydestä ja tappamisesta.

Vaikka Ismaelin tarinalla oli onnellinen loppu hänen osalta, kirjan sivuilta kävi selville se, että sadoille lapsisotilaille elämä ei hymyillyt samalla tavalla vaan väkivalta vei mennessään, sisällissota kaappasi uudelleen matkaansa ja lapsuus jäi hyvinkin lyhyeksi - olemattomaksi suorastaan. Nyt Sierra Leone on toipumassa vuosikymmeniä kestäneestä sisällissodasta, tiedä sitten kuinka kauan kestää kunnes sisällissodan haamut ovat lopullisesti hälvenneet ja kansalaiset uskaltavat katsoa luottavaisina tulevaan.

vlad.

 

[-FNM-]

Taisi edellinen olla Kyrön Ruskeakastike. Mukavan kevyttä tekstiä. Tässä Tervon Ohrana menossa jälleen. Lähinnä etsin niitä yhteenkuuluvia juttuja Troikkaan.

Seuraavaksi tuosta yöpöydältä löytyy Keith Richards - Elämä. Tämän aloittanen huomenna. Isäni mukaan nostaa Keithin arvostusta jopa minun silmissä, joten odotan mielenkiinnolla.

 

[Dynamo]

Nyt menossa Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded kneehen. Lännen valloitus intiaanien näkökulmasta. Intiaanisotien julmuudesta ovat yleensä kertoneet voittajat, valkoiset. Tämä on se häviäjien tarina. Monet kuolemattomat intiaanipäälliköt -Istuva Härkä, Geronimo, Punainen Pilvi, Hullu Hevonen -kertovat tässä kirjassa itse niistä vaiheista, jotka johtivat lännen valloitukseen ja valkoisten ja intiaanien viimeiseen suureen yhteenottoon Wounden Kneen verilöylyssä 1890.

Noin 80 sivua olen nyt lukenut (kirjassa 464 s.) ja tylyä luettavaa tämä on. Tylyydestään huolimatta, tai juuri siksi, tämä on parhaita kirjoja mitä olen vähään aikaan lukenut. Todellakin on avartanut historian käsitystä näiltä vuosilta (etupäässä 1860-1890), jo nyt, vaikken ole edes neljännestä kirjasta lukenut.

He antoivat meille monia lupauksia, enemmän kuin voin muistaa, mutta he pitivät vain yhden: he lupasivat ottaa maamme ja he ottivat sen. -Sioux-päällikkö Punainen Pilvi

 

[peruspata]

Theo Fleury: Kovaa peliä

Luin melkein yhdeltä istumalta koko kirjan. On Fleuryn elämä kyllä ollut melkoista taistelua. Kirja oli avoin, rehellinen tilitys yhdestä rikkinäisestä pojasta, joka yksinkertaisesti päätti tulla NHL-pelaajaksi, vieläpä tähtipelaajaksi.

 

[alwahla]

Hitaimmin koskaan lukemani kirja eli raamattu on kohta merkittävässä tienhaarassa eli 1/8 kirjasta on luettu. Syy hitaaseen lukemiseen lienee ennen kaikkea sopivan ajan löytäminen kyseiseen projektiin.

Moni kysymys on saanut vastauksen näiden kuukausien aikana ja toisaalta moni uusi kysymys on herännyt tätä teosta lukiessani.

 

[Amerikanihme]

Hitaimmin koskaan lukemani kirja eli raamattu on kohta merkittävässä tienhaarassa eli 1/8 kirjasta on luettu.

Joo, no harvempi meistä sitä kirjaa yhdessä illassa pänttää läpi.

Moni kysymys on saanut vastauksen näiden kuukausien aikana ja toisaalta moni uusi kysymys on herännyt tätä teosta lukiessani.

Näistä olisikin sitten kiva keskustella vaikka tuolla Vapaan "Uskotko Jumalaan" ketjun puolella, kun se ketju on viime aikoina ollut hiljaiselossa. Mutta paljon projektia sinulla on siis jäljellä. Minulla on menossa sama projekti, eli ko. kirjaa luen taas läpi, ja olen juuri aloittanut Esran kirjan, joten ollaanko suunnilleen samoissa? Tai olen ehkä vähän edellä? Aloitin tällä kertaa lukemalla UT:n tekstit ensin, ennen kuin aloitin VT:n alusta. Tarkoitus olisi päästä loppuun ehkä ensi vuonna.

 

[Turri]

Eilen sain paatokseen Jonathan Eig:n kirjoittama Get Capone, joka kertoo Al Caponen elamasta ja siita, kuinka mies saatiin kiinni ja vankilaan. Oikeastaan kirja keskittyy hyvin pitkalti vuosiin 1920-1931, eli sanoisiko noihin Caponen huippuvuosiin.

Kirja itsessaan oli hyvinkin helppolukuinen ja oikeastaan ainoat kohdat, jotka jaivat itselle auki, olivat ne joissa puhuttiin rahasta. Vain muutamissa kohdissa mainittiin, kuinka paljon esimerkiksi $1000 olisi nykypaivana. Eika sita sitten jaksanut tulla tarkistettua, etta paljonko ne vuoden 1924 $12 silkkibokserit olisi hinnaltaan nykypaivana. Ja kirjan alkupuoliskolla saa kylla sellaisen kuvan, etta 1920-luvun alulla Chicagossa ei ole paljon muuta tehty kuin juotu salaa viinaa ja ammuskeltu autoista konekivaareilla.

Mikali yhtaan kiinnostaa organisoitu rikollisuus, mafia tai muu vastaava, niin suosittelen. Kaannosta suomeksi ei taida loytya, mutta eikohan joku muu Caponen elamakerta loydy kaannettyna.

Seuraavaksi onkin muutama vaihtoehto mita luen. Mahdollisesti Mario Puzon Sicilian, kun Godfather tuli luettua viime vuoden puolella (suosittelen myos, loistava kirjanakin). Tai sitten tupla-Darwin, jossa on samoissa kansissa Voyage of the Beagle ja Origin of Species. Jostain syysta myos elamakerrat alkanut maistua, joten kirjastossa pitanee kayda tarkkailemassa mita loytyy, harmi vain, etta taalla Skotlannissa suurin osa noista kirjoista koskee joko jalkapalloilijoita, rugbyn pelaajia tai jotain poppari-the only way is essex-katie price -mukajulkkiksia. Noiden kirjojen mukana pitais saada aina pullo viskia kyytipojaks, etta olisi ees mahdollisuus pystya lukemaan lapi.