Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Musta Nuoli]

Mulla kuluu käsissäni parhaillaan Theoren Fleuryn elämäkerta. Ihan mielenkiintoista tarinaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että ei Theo mikään sanaseppo ole, ja lisäksi käännös on aika tökeröä tavaraa. Tekstistä paistaa lävitse amerikkalainen puheenparsi ja tönköt, suorat käännöset eri sanonnoista yms. Tätä varten varmaan kannattaisi hommata originaalit lukuun.

Luin tuon äsken minäkin. Pienkustantaja näytti olevan, näillä ei välttämättä suomennustyö aina kaksista ole.

Fleury on kirjoittanut tuon jonkun naiskirjoittajan kanssa, ts. todennäköisemmin sanellut tälle tekstinsä kuten yleensä on tapana urheilijaelämänkerroissa. Jos ei lue, niin ei osaa kirjoittaa, ja yleensä monet urheilijat oikein ylpeilevät sillä, etteivät ole elämänsä aikana yhtään kirjaa lukeneet. Tällöin on vaikea kirjaa kirjoittaakaan.

Fleuryn kirjassa kiinnosti eniten miehen kovat koettelemukset ja varsin suora itsekritiikki, jossa mies tilitti tekosiaan ja kuvaili itseään raivoavaksi, juopoksi mielipuoleksi silloin kun viina, huumeet, naiset, uhkapeli yms. pahiten veivät. Vähiten kiinnostivat välillä turhankin pikkutarkat selostukset, kuka tyyppi oli milloinkin ketjukaverina tai samassa joukkueessa ja kuka teki lokakuussa 19XX A+B pistettä jossain ottelussa, tuollaisia olisi pitänyt editoida ja laittaa vaikka joku erillinen tilastoliite.

Kuvaus Kanadan amatöörisarjoista ja intiaanipäällikön johtamasta amatööriseurasta oli huikea. Tosin tämäntapaiset kuvaukset vahvistivat käsitystäni kanadalaisesta jääkiekkoilusta ja sen rahvaanomaisen moukkamaisesta ja väkivaltaisesta perusluonteesta, mutta huikea se silti oli. Kamojen päälle kustaan ja veri lentää, meno oli kuin Lämärissä.

Kirjassa oli muuten myös asiavirheitä, ne pistivät välillä silmään. Lienevätkö suomentajan syytä vai alkutekstin virheitä? Välillä muistettiin mainita, että Kanada hävisi Suomelle Naganossa 1998 pronssipelissä, sitten kuvaliitteessä jo väitettiinkin, että Kanada hävisi USAlle finaalissa. Lisäksi venäjänkielisten nimien translitterointiketju saa lisää vettä myllyynsä, sillä nimiä oli translitteroitu sekaisin sekä englannin kielen mukaisesti että suomen kielen mukaisesti. Pari vuosilukuakin lipsahti pieleen.

Tajusin samalla, että olenhan minäkin nähnyt Theo Fleuryn pelaavan livenä. NHL:n työsulun aikaan nähtiin Turussa ottelu TuTo-Tappara itsenäisyyspäivänä 1994. Tuolloin Fleury syötti yhden maalin Tapparan paidassa. Mutta niin syötti Teppo "TuTo" Numminenkin TuTon paidassa. Sitä paitsi TuTossa oli silloin Jari Hirsimäki (1+1), jota eivät hampaattomat tai hampaalliset kanukit pidätelleet. TuTo voitti ottelun 3-2, niin kuin oikein ja kohtuullista oli. Tuossa pelissä oli kyllä kentällä todellista taitoa ja osaamista, jota harvoin SM-liigassa on nähty. Pullola, Tommila, Karjalainen, Leinonen, Kalteva, Kulonen, maalissa Timo Lehkonen jne. Ja tietysti TuTolla myös Ted "TuTo" Donato.

Tsekkasin yleisömäärän, joka oli 4325. Paljonkohan nykyään olisi yleisöä, jos tulisi NHL-työsulku ja vastaavassa ottelussa olisi kentällä useita NHL-miehiä, mm. Stanley Cup -voittaja sekä suomalainen kovan tason tähti? Ehkei paljoakaan enempää, koska vain suomalaiset starat vetävät hallit täyteen kuten esim. TuTo-Jokerit -matsissa tuolloin, jolloin Kurri ja Selänne pelasivat Jokerit-nutussa (tai varsin täydessä HIFK-pelissä, jossa olivat siis Tikkanen ja Ruuttu). Ei sitä nytkään tulisi yhtään enempää katsojia, jos jossain SaiPa-Ilves -ottelussa olisi Ryan Getzlaf Ilveksen paidassa.

 

[Bbird80]

Kaverin suosituksesta luin Hunger Games -trilogian 2 ekaa osaa (The Hunger Games ja Catching Fire) viikonloppuna ja kolmas on jo kädessä (Kindle). Hyvää viihdettä, yhteiskuntakritiikkiä ja julmaa menoa yhdessä paketissa. Ajattelin lukaista tämän Mockingjayn vielä tällä viikolla ja käydä sitten katsomassa leffan. Nämä menee mulla sarjaan Da Vinci -koodi ja Stieg Larsson -trilogia - ei voi jättää kesken.

Pari aiempaa kirjaa:

Laura Hillenbrand: Unbroken (erinomainen elämäkertakuvaus Louis Zamperinista)
Douglas Preston: Tyrannosaur Canyon (perushuttua, ihan jees viihdettä)
Douglas Preston & Lincoln Child: Cold Vengeance (Pendergast-addiktio sen kun jatkuu)

Musta muuten tuntuu, että luen puhelimeni Kindle-sovelluksella sähköistä kirjaa nopeammin kuin paperikirjaa. Ei käsi väsy ja kirja(t) aina taskussa.

 

[Johannes]

Yritin lukea Pekka Laihon elämänkertaa, "mutta voi herranjumala, vetäisin itseäni sillä kirjalla melkein turpiin" ja siis ei pystynyt 20 sivua enempää lukaisemaan, kiitos ja takaisin kirjaston hyllyyn.

 

[Amerikanihme]

Tim Tebow "Through my eyes". Eli Tim Tebow:n omaelämänkerta. Ihan mielenkiintoista tekstiä, joskaan ei ihan yhtä mukaansatempaavaa kuin Andre Agassin omaelämänkerta.

 

[Musta Nuoli]

Päätin toista viikkoa sitten lukea kaikki suomenkieliset Conan-sarjakuvalehdet ja -albumit vuodesta 1984 alkaen uudestaan läpi. Olisin lukenut 1970-luvun lehdetkin kaikki, mutta niitä minulla ei ole omassa kokoelmassa kuin yksi, sen sijaan 1980-luvulta alkaen kokoelmissa on kaikki numerot.

Conan-lehdet ovat oivallista luettavaa ja hyborisen ajan miehekästä viihdettä. Conan, tuo kovien aikojen kuvastin oli parhaimmillaan mustavalkoisena ja satasivuisena lehtenä. Väritarinoissakin oli hetkittäisiä hyviä kohtia, mutta mustavalkoiset, John Busceman kuvittamat pitkät tarinat painivat omassa sarjassaan.

Mielenkiintoista oli myös lukea vanhojen Conan-albumien lisäsivuina ollutta roolipelipalstaa, jossa esiteltiin suuremmalle suomalaisyleisölle tämä jalo harrastus ensimmäistä kertaa, ja jossa Lauri Tudeer ensin kauppasi omalla nimellään pelejä muillekin kunnes perusti oikein firman sitä varten, eli Fantasiapelit.

Conanin sivuille kirjoittivat lukijakirjeitä mm. Mikrobitti/Pelit-lehdistä tuttu Nordic sekä Joona Vainio, josta tuli myöhemmin Pelit-lehden kulttiavustaja. Kirjeitä ja piirustuksia kirjoitti myös Sami Hynninen, tuo Reverend Bizarresta "Albert Witchfinderina" tuttu muusikko ja taiteilija. Taisi myös Sami Toivonen lähettää jonkun kuvan. Sami Toivonenhan piirsi ensialkuun myös erilaisia fantasia/barbaariaiheisia kuvia ennen kuin päätyi puolisonsa Aino Havukaisen kanssa tekemään Tatua & Patua.

Hienoa suomalaista kulttuurihistoriaa Conanin sivuilla, ja hienoja sarjakuvatarinoita.

Toki hyllyssä ovat ihan kirjoinakin Howardin Conan-tarinat sekä suomeksi että alkukielellä, juuri viime vuonna luin alkukielellä putkeen kootut Conanit, kootut kuningas Kull -tarinat, kootut Bran Mak Morn -tarinat sekä tietysti kootut Solomon Kanet. Väkevää, alkuvoimaista fantasiaa 1920- ja 1930-luvuilta niin kuin mestari REH ne kirjoitti ennen kuin veti kuulan kalloonsa kolmekymppisenä.

 

[-OO-]

Tänään tuli postissa Enkeli-Elisan, eli itsemurhan tehneen 15-vuotiaan koulukiusatun tytön tarinaan pohjautuva Jonakin päivänä kaduttaa. Mitä nyt tuossa päivällä vähän sitä aloittelin niin odotettavissa on kyllä aika rankkaa luettavaa, pala tuli kurkkuun jo ihan ensimmäisiä sivuja lukiessa.

Linkki vie jossainkaukana.net -sivustolle jossa kerrotaan enemmän aiheesta

 

[sampio]

Ajattelin kevyeksi kesälukemiseksi ottaa Michael Burleighin teoksen Kolmas valtakunta. Kirja on odotellut aikaa parempaa jo parisen vuotta, kun jäi aikoinaan kesken kaiken kiireen ja nysväämisen vuoksi. Taidan ihan alusta aloittaa. Meikäläisen lukuvauhdilla ja aiheen vaatimalla keskittymisellä tämä taitaa olla koko kesän projekti. Tosin Punaorvot ja muita ohkaisempia kirjasia mätän ulkolukemisena, kun ei tuota Hitler-tiiliskiveä viitsi leikkikentille ja rannoille roudata.

Heittäkääs joku sopivan kepeä urheilijaelämäkerta kehiin. Mielellään hiukan parempaa kieltä saisi olla kuin tuo Fleuryn kirja. Eihän se sisältöä kumoa, mutta helpottaa lukukokemusta kokonaisuutena.

 

[Cactus]

Maanantaina aloitin lukemaan Nälkäpeli-trilogiaa. Ensimmäinen kirja kohta luettuna. Olen elokuvan nähnyt. Kirja vaikuttaa oikein hyvältä ja nyt jo odotan kovasti kakkos ja kolmos kirjojen lukemista joista ei vielä ole elokuvaa tehty. =)

Lisätään vielä että tämähän ei ole tosiaankaan rakkaustarina. Ainakaan ensimmäisessä kirjassa.

 

[Noitarumpu]

Katsoin telkusta elokuvan Suljettu saari. Tästä on olemassa kirjakin Dennis Lehanen kirjoittamana. Onko joku lukenut ja onko lukemisen arvoinen? Hiukan emmin, kun leffakaan ei täysin auennut. Vai liekö älyssäni jotain vikaa...Jos vaikka kirja avautuisi paremmin. Nyt vaan menossa pari muuta kirjaa, joten heti en sitä aio lainata, mutta olisi mielenkiintoista tietää mitä mieltä joku sen lukenut kirjasta on ja oliko selkeämpi kuin elokuva.

 

[-OO-]

Tänään tuli postissa Enkeli-Elisan, eli itsemurhan tehneen 15-vuotiaan koulukiusatun tytön tarinaan pohjautuva Jonakin päivänä kaduttaa.

Oli kyllä rankkaa luettavaa todellakin tämä kirja! Kirjassa oli yllättävän vähän tämän tytön tunteita ja päiväkirjamerkintöjä, ja se keskittyikin enemmän vanhempien tunteisiin tapahtuneen jälkeen ja erityisesti isän painimiseen itsesyytösten kanssa (tämän Elisan isä oli itse ollut kouluaikoinaan kiusaaja). Erinomaisesti kirjoitettu kirja, tarinaan oli saatu vangittua läheisten ihmisten tuska erittäin kouriintuntuvalla tavalla ja pala oli kurkussa ja kyyneleet silmissä monta kertaa. Suosittelen kyllä kaikille, on todella pysäyttävä kirja.

Nyt jatkan edelleen ei-niin-mukavien aiheiden parissa, ja aloittelin Natascha Kampuschin kirjaa 3096 päivää.

 

[Fremont]

Fosterin Climate and Culture Change in North America 900-1600.

Historiasta ja argeologiasta kiinnostuneena näihin menneiden vuosituhansien ilmastomalleihin törmää vähän väliä noin vuodesta -95 tuotetussa kirjallisuudessa. Ihan hyvä oli Fosterkin lukea, sellainen yhteenveto keskiaikaisesta lämpökaudesta ja pienestä jääkaudesta.

 

[Evil]

Nyt sen sitten kirjastosta sain, Antony Beevorin Toinen maailmansota -jättiläisen. Tuhatkunta sivua... Jos tänään jo kokeilisi, kestääkö riippumatto meidät molemmat.

 

[LannyMc]

Katsoin telkusta elokuvan Suljettu saari. Tästä on olemassa kirjakin Dennis Lehanen kirjoittamana. Onko joku lukenut ja onko lukemisen arvoinen?

Luettu on ja kyllä suosittelen. Yleensäkin Lehanen tuotanto on omaan makuun. Suljetun saaren juonikuvio on varmasti helpompi tajuta kirjana jos leffasta jäi jotain epäselväksi, joten sen aukeamattomuuden pelossa ei kannata jättää kirjaa lukematta.

 

[ms.qvist]

Alan Moore (Dave Gibbons) Vartijat. Tätä palkittua ja kehuttua sarjakuvakirjaa suositeltiin palstallakin minulle, hiukan skeptisesti siihen kuitenkin tartuin koska kyseessä on supersankarisarjakuva ja suhtautumiseni supersankareihin sarjakuvamuodossa (ja yleisesti) on hiukan nuivahko, joten odotukseni eivät kehuista huolimatta olleet todella korkealla.

Mitä oikeastaan voisinkaan kirjoittaa kyseisestä teoksesta? Sen keskiössä oli joukko supersankareita, joista tosin vain yksi oli kaikella tapaa ylivertainen muihin verrattuna ja häntä voinee kutsua enemmän "jumalolennoksi" kuin ihmiseksi supersankariviittaan pukeutuneena. Mutta vaikka teoksen keskiössä oli joukko supersankareita, joista osa poistui syystä tai toisesta elävien kirjoista kerronnan aikana, oli kirja - kirjaksi teosta voi kutsua, eikä sarjakuvaksi vaikka sellainen se toki oli - kaikkiaan kuitenkin huomattavasti syvällisempi luotaus ihmismieleen ja yhteiskuntaan maailmanloppun odotuksen aikoihin, mitä alkuun saatoinkaan odottaa.

Teoksen henkilöhahmot, supersankarit ja heihin tavalla tai toisella nivoutuneet henkilöt, olivat persoonallisia, luontevia ja heidän toimintafilosofiansa oli hyvin uskottava - Moore oli selkeällä tavalla panostanut kerrontaan haluten luoda jotain paljon suurempaa kuin "pelkän" sankarieepoksen, vaikka kirja sellainenkin tavallaan oli, mutta hyvin poikkeavalla tavalla. Teoksessa henkilöillä oli inhimillisiä piirteitä, heillä oli heikkoutensa tavalla tai toisella siitä huolimatta, että olivatkin yli-ihmisiä tavallisiin kansalaisiin verrattuna. Heillä oli mielihaluja ja tekoja, joista joitain saattoi kutsua pakonomaisiksi. Mielenkiintoista ja minusta Moore oli onnistunut luomaan teoksen sivuille syvällisemmän gallerian hahmoja, mitä moni kirjailija kansiensa väliin onnistuu luomaan, joten Vartijat on minusta tässä suhteessa huomattavasti paljon enemmän kuin "pelkkä" sarjakuvateos - kyse on kirjasta!

Aivan kuten Moore oli panostanut henkilögallerian luomiseen onnistui hän luotaamaan kuvan yhteiskunnasta ja maailmasta, joka oli luisumassa kohden lopullista välienselvittelyä. Samalla hän oli luonut kuvan yhteiskunnasta, jossa oli halveksittuja ja häpäistyjä, yhteiskunnasta jossa oltiin valmiit tekemään mitä tahansa oman maan hyväksi, ja toisaalta yhteiskunnasta, jossa suorastaan vauhkoontuneena seurattiin sitä mitä rajan toisella puolen tapahtuu ja yhtälailla, sama tapahtui tämän rajan toisella puolen. Loppujen lopuksi, teoksessaan Moore kuvasi sitä kuinka henkilöiden luonnollisten ja yliluonnollisten kykyjen ja halujen avulla vainoharhaisuus saatiin voitettua kovien uhrauksien jälkeen. Mutta tämä ei ollut mikään yksinkertainen ja suoraviivainen sankaritarina vaan monipolvinen ja polveileva tarina, joka hitaasti eteni kohden lopullista finaaliaan ja sen paljastuttua, mieleen tuli kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

Teokseensa Moore onnistui myös ujuttamaan kerronnan kautta kuvauksia muista tarinoista, ihmiskohtaloista ja kuvauksista ajasta ja paikasta - nyt, menneisyydessä ja tarinoissa. Pidin myös näistä "episodeista" kuvien välillä ja kuvissa.

Luin kirjan samanaikaisesti englanninkielisenä ja suomenkielisenä teoksena, käytännössä siksi, jotta sain tarpeen tullen varmistettua suomennetusta laitoksesta sen, että olin jotakuinkin ymmärtänyt oikein lukemani. Lopuksi voin todeta, että Vartijat on paras lukemani sarjakuva ja kuuluu tarinaltaan parhaimpiin teoksiin joita olen viimevuosina lukenut.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Mukava kuulla, vlad, että pidit tuosta sarjakuvasta. Minustakin se on hyvin poikkeuksellinen sarjakuvaksi. Itseasiassa moni muu olisi varmasti tuollaisen tarinan kirjoittanut perinteisenä romaanina, mutta Moore ja Gibbons on lähtenyt eri kautta liikkeelle ja tuonut myös vahvasti visuaalisen aspektin mukaan juttuun. Kirja varmasti voi olla monelle nuorelle supersankareista kiinnostuneille jokseenkin tylsä teos (oletan), mutta hiukan varttuneempaan makuun tuossa on niitä ulottuvuuksia melkoisella tavalla. Pitäisi ihan lukaista tuo jossain välissä uudelleen. Yhteiskuntakriittinen teoshan tuo pohjimmiltaan siis on ja peilaa hauskasti vaihtoehtoista 80-lukua jolloin kylmä sota vielä oli voimassa.

Muutenkin kun ajattelee, että tuo ilmestyi vuonna 1985, niin se tuntuu olleen paljon aikaansa edellä.

Luulen vlad, että voisit pitää Mooren toisesta käsikirjoittamasta sarjakuvasta, eli V for Vendettasta. Itse en ole tosin nähnyt kuin elokuvaversion, mutta siinä oli jo todella purevaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja kuuleman mukaan sarjakuvassa se on vieläkin syvällisempää. Täytynee jostain hommata se opus käsiin, kas kun on unohtunutkin vaikka olen runsaasti suosituksia saanut.

 

[ms.qvist]

Mukava kuulla, vlad, että pidit tuosta sarjakuvasta. Minustakin se on hyvin poikkeuksellinen sarjakuvaksi.

Unohdin vielä mainita, että leffa tuli eilen postissa - sitä en vielä ole ehtinyt katsoa, mutta viikonloppuna liene aikaa siihenkin. Mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin elokuvaan on saatu sisällytettyä Mooren hieno teos ja kuinka loistavasti idea ihmismielen syövereistä ja samalla yhteiskunnan vainoharhaisuudesta on onnistuttu pukemaan elokuvan visuaaliseen muotoon. Sanoisin, että kirja ei ole aivan niitä helpoimpia filmatisoitavia, tällainen tuntu minulla on, joten mahdollisuudet sille, että tulee hutilaukaus on olemassa - joskin olen ymmärtänyt arvioiden perusteella, että myös elokuva on kelvollinen kuvaus Mooren vaihtoehtoisesta maailmasta, vai oliko se 80-luku etenkin alkupuoleltaan niin kauehasti poikkeava kirjan hengestä?

Ydinsodan uhka riippui ilmassa, Keski-Eurooppaan sijoitettin ohjuksia kummankin puolen toimesta - eivätkä ne neuvosto-ohjukset mitään rauhanohjuksia olleet vaan "kuoleman enkeleitä" siinä missä lännen vastineensakin. Elettiin aikaa jolloin Neuvostoliitto veteli viimeisiään ollen samalla sotilaallisesti vahvimmillaan, ja tämä kilpajuoksu herruudesta omalta osaltaan sai aikaan Neuvostoimperiumin sortumisen. Tapahtui useammin kuin kerran 70- ja 80-luvulla, jolloin oltiin vähällä antaa väärä hälytys, jolloin luultiin, että "linnut ovat matkassa". Teoksessaan Moore pukee kuvien muotoon sen vainoharhaisuuden, jossa maailma pahimmillaan eli ja joka ei välttämättä kaikessa kauheudessaan ulottanut lonkeroita tänne pohjolaan, tänne, jossa elettiin lintukodossa ilman kouluammuskeluja, taajaan tapahtuvia perhetragedioita tms.

vlad.

 

[haunted shores]

Alan Moore (Dave Gibbons) Vartijat.

Itsekin luen parhaillaan samaa opusta ja paikkailen näin sivistyksessäni ollutta aukkoa. En ole mikään kummoinen sarjakuvien harrastaja, joten odotukset olivat ainoastaan lähinnä tarinan klassikko-maineesta edes jossain määrin korkealla.

Leffan olin typeryyksissäni jo katsellut aikoinaan etukäteen, joten tiesin mistä oli kyse. Kirja on kuitenkin erinomainen ja tarina tosiaan yksi parhaista mihin on tullut viime vuosina tartuttua.

 

[Ted Raikas]

Leffan olin typeryyksissäni jo katsellut aikoinaan etukäteen, joten tiesin mistä oli kyse. Kirja on kuitenkin erinomainen ja tarina tosiaan yksi parhaista mihin on tullut viime vuosina tartuttua.

Tutustuin itsekin elokuvaan ensin, mutta ei se nyt sarjakuvasta syönyt juurikaan tehoja. Pikemminkin elokuvassa olevat aukot paikkaantui sarjakuvan avulla. Sarjakuvassa nyt kuitenkin on noita tasoja enemmän ja keskitytty psykologiseen puoleen enemmän, kun taas elokuvassa (yllättäen) on toiminnan määrää lisätty. On se silti harvinaisen onnistunut sarjakuvakäännös, luultavasti paras näkemäni.

Toki varmasti jos lukee kirjan ensin, niin kokonaisvaikutus on valtavampi. Näin ollen jos ei elokuvaa ole vielä nähnyt niin kannattaa ehdottomasti alkuperäisteokseen tutustua ensin.

 

[haunted shores]

Toki varmasti jos lukee kirjan ensin, niin kokonaisvaikutus on valtavampi. Näin ollen jos ei elokuvaa ole vielä nähnyt niin kannattaa ehdottomasti alkuperäisteokseen tutustua ensin.

Itselläni leffan katsominen etukäteen syö aina tehoja lukukokemuksesta, mutta sarjakuvien kohdalla tietysti tilanne on siltä kantilta toinen, ettei esim. hahmoja synnytetä muutenkaan eloon omassa päässä, vaan piirtäjän työpöydällä.

Tämän kyseisen teoksen kohdalla olenkin harmitellut oikeastaan vain sitä, että tarina on yksinkertaisesti niin hyvä, että olisin halunnut kokea sen ensikertaa kirjan sivuilta.

Seuraavaksi olisi odottamassa Kauko Röyhkän Kreikkalainen Salaatti ja kesälomaa ajattelin viettää tälläkin kertaa James Ellroyn viihteen parissa. Alamaailma-trilogia on vielä selailematta.

 

[tsajari]

Nyt luen ensimmäistä kertaa Dan Brownin Da Vinci koodia, ja +300 sivua lukeneena täytyy sanoa, että miten se on päässyt jäämään väliin? Arvostan. Tämä kesä on mennyt ja tulee menemään Dan Brownia lukien muutenkin..

edit: niin joo, elokuvat olen jättänyt väliin juuri siltä varalta että pilaavat kirjasta saatavan mielikuvan henkilöistä lähes täysin.

 

[SamSpade]

8 kappaletta Jim Butcherin Dresden Files kirjaa tullut luettua läpi muutamassa viikossa. Pidin.
Nyt latasin Kindleen lomalukemiseksi Hunger games trilogian. Ajattelin että noita on hyvä lukea rannalla loikoillessa.

 

[PeteX]

Sain yöllä loppuun Stephen Webbin kirjan Missä kaikki ovat? Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen. Viimeinen ratkaisu oli kirjailijan oma. Se oli hyvin perusteltu, mutta vastoin omia ajatuksiani. Veti yöllä kuitenkin meikäläisen suht vakavaksi ja asiaa pitää kyllä lähteä näin lomien jatkuessa miettimään rannalle muutaman mehun kanssa. Mikä kirjailijan ratkaisu sitten oli? Lukekaa itse.

 

[Dishier]

Sain tossa matkalla luettua loppuun paljon puhutun David Lagercrantzn kirjoittaman Zlatanin elämänkerran. Kirja oli mielestäni erittäin hyvä, eikä tylsiä kohtia ollut. Vaikka tämä oli vasta toinen elämänkertani, uskon silti pystyväni sanomaan, että se edestaa lajinsa kärkeä.

Kerronta on selkeää, todentuntuista ja hyvin jäsenneltyä. Kirjasta saa myös selkeän kuvan Zlatanista ja siitä, miksi hän on sellainen kuin on. Suosittelen kirjaa muillekin ja mikäli jalkapallo on vielä se oma juttu, niin tällöin kirja on mielestäni ihan must kamaa.

Toinen kirja minkä luin oli Reijo Mäen uusin Vares-romaani eli Sheriffi. Kirja on tyypillistä Mäkeä eli letkeää kerrontaa, hauskoja dialokeja ja pari ratkaisematonta murhaa. Toisin sanoen hyvää kesälukemista, mutta ei mielestäni tarjoa juuri enempää. Erityisesti loppu oli heikko. Silti suosittelen kirjaa dekkereiden ystäville ja niille, jotka tykkävät kevyestä ja helposti ymmärrettävästä tekstistä.

 

[Balrog]

Tim Weinerin CIA - Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, aikamoista tunarointia ja epäpätevyyttä on CIA:ssa ollut vuosien aikana..

 

[Sledge Hammer!]

Jarkko Sipilän Katumurha tuli luettua. Melko riisuttua kerrontaa mutta toimii hyvin kesädekkarina. Seuraavaksi voisi ottaa lukuun Roger Moore omaelämänkerran. Roger Moorehan on -kuten kaikki tietää- ainoa oikea James Bond