Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Pordinard]

Ah, Musta torni, kaikkien aikojen suosikkini. Lukaisin nuo kaikki seitsemän osaa puolen vuolen sisään joitakin vuosia sitten ja nyt olen aikeissa aloittaa joku kaunis päivä uuden kierroksen kun tuli nuo kaikki hommattua myös alkuperäiskielellä. Olen ehkä liian "fanipoika" arvioimaan kriittisesti mutta minusta sarja ei juurikaan lässähtänyt loppua kohden. Jotenkin pieni kiireen tuntu oli aistittavissa kahdessa viimeisessä kirjassa, mutta se sopi ihan mainiosti siihen maailmanlopun äärellä vaeltamisen tunnelmaan. Wind Through The Keyhole pitää tosiaan saada käsiin, tuolle Tornin uudelleenkirjoittamiselle en lämpeä yhtään.

 

[Negatiivinen]

Tuo viimeinen eli Musta torni on muuten edelleen lukematta. Jotenkin on vain jäänyt. Pitääpä muuten käydä hakemassa tuo jostain.

Kyllähän tuo nyt kannattaa loppuun lukea jos kaikki muutkin on lukenut, kirjastoista luulisi ainakin löytyvän. Mitäs kansa on muuten mieltä lopetuksesta, enempiä spoilaamatta?

Spoileri

Itse pidin Rolandin lopusta, jotenkin sellainen "full-closure" ei vain olisi sopinut koko rakennettuun maailmaan ja kun sarjan viimeisiä kirjoja odotellessa tuli luettua ne alkupään kirjat muutamaankin otteeseen niin tuollainen kehäpäätös iski ainakin sivullekirjoittaneeseen eikä tätä sarjaa olisi voitu muutenkaan mitenkään päättää kaikkia tyydyttävällä tavalla. Muiden henkilöiden happyend tosin tuntui kovin pakotetulta ja ohimennen kirjoitetulta, loppupeleissä ilmankin olisi pärjätty. Kertaalleen olen lukenut koko sarjan uusiksi alusta loppuun viimeisten kirjojen jälkeen ja tavallaan se on auttanut loppuratkaisusta tykkäämisessä, matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

 

[Sinner]

Kyllähän tuo nyt kannattaa loppuun lukea jos kaikki muutkin on lukenut, kirjastoista luulisi ainakin löytyvän. Mitäs kansa on muuten mieltä lopetuksesta, enempiä spoilaamatta?

Tottahan toki sen luen. JA PERKELE!! Spoileri aukesi, kun otin lainausta. Onneksi en ehtinyt lukemaan kuin ensimmäisen sanan. Kiitos huomaavaisuudesta ja pyydän muitakin käyttämään tuota spoiler toimintoa. Ei huvittaisi lukea loppuratkaisua täältä, vaikka jotain siitä ikävä kyllä jo tiedänkin.

 

[Noitarumpu]

Parin ystävättären ylistävien sanojen jälkeen otin käteeni Danielle Steelin kirjan. Ei olisi pitänyt.Jos suoraan sanon, niin täyttä paskaa. Kirja, jonka ihmissuhdeongelma korjautuu YHDESSÄ LAUSEESSA ei saa kuin pahan tuulen ylle. Nyt unohtui kirjan nimikin!No..se kertoo jo jotain=)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Divarista tarttui juuri mukaan mm. elämäkertateos Sinisalon Veikko - suomalainen näyttelijä (WSOY). Vahvoista persoonallisuuksista kertovia teoksia on aina kiinnostava lueskella.

Aikalaistarina kertoo Veikko Sinisalon eräästä käynnistä Alkon myymälässä joskus 70-luvulla. Nyt pitää muistaa että siihen aikaan Alkossa asiointi oli hieman erilaista kuin nykyisin. Piti olla nöyrää poikaa ja käyttäytyä erittäin korrektisti, muuten saattoivat juomat jäädä saamatta. Muutamat asiakkaat sattuivat tunnistamaan Sinisalon, ja tämän roolihahmoista innostuneina nämä kyselivät Veikolta josko näyttelijä antaisi vähän mallia kuinka kirotaan voimakkaasti. Silloin tuli Sinisalon vuoro asioida tiskillä, jolloin näyttelijä esitti asiansa terävästi karjahtaen: "No jo se nyt on perkele jos sitä viinaa ei ala saatana pian kuulumaan"...

 

[Germanicus]

Olen jo pitkään halunnut lukea jonkun Beatles-kirjan, joka valottaisi tuon fantastisen bändin tekemisiä. Tilasin sitten Jonathan Gouldin Can`t Buy Me Love-kirjan. Joku kirjan lukenut voisi sanoa mielipiteensä siitä.

 

[Midnight Rambler]

Olen jo pitkään halunnut lukea jonkun Beatles-kirjan, joka valottaisi tuon fantastisen bändin tekemisiä. Tilasin sitten Jonathan Gouldin Can`t Buy Me Love-kirjan. Joku kirjan lukenut voisi sanoa mielipiteensä siitä.

Paras tähän saakka ilmestyneistä. Mukana paljon ajan ilmiöiden kuvausta, mikä on mielestäni todella tärkeää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen jo pitkään halunnut lukea jonkun Beatles-kirjan, joka valottaisi tuon fantastisen bändin tekemisiä. Tilasin sitten Jonathan Gouldin Can`t Buy Me Love-kirjan. Joku kirjan lukenut voisi sanoa mielipiteensä siitä.

Minulla on tämä kirja hyllyssä, pala sieltä ja täältä ehkä 60-prosenttisesti luettuna. Beatlesin ja vastaavien kohdalla olen huomannut toimivaksi lukea historiaa jonkin tietyn hetken tai tapahtuman ympäriltä enkä alusta loppuun. Vituttaisi lukea jonkin yhtyeen tai henkilöiden historiaa sadanteen kertaan. Sen sijaan jotakin vaihetta tai tapahtumasarjaa on kiinnostavaa lukea eri lähteistä.

Tuo Gouldin kirja sopii kyllä ihan kannesta kanteen luettavaksi. Varsin laadukas teos Beatles-kirjojen sarjassa. Voin aivan hyvin suositella sekä edistyneille harrastajille että niille jotka eivät ole lukeneet yhtyeen vaiheista paljoakaan.

 

[Evil]

Samaa mieltä Rollarien biisin ja Kääpiön kanssa, hyvä on teos.

Mulla on menossa William S. Burroughsin Koulutukseni - unien kirja. Ihan mielenkiintoinen pätkissä luettuna. Iain M. Banksin uusin Kulttuuri-tiiliskivi Pintakuvio on myös aluillaan.

 

[ms.qvist]

Tänään se sitten tuli - vihdoinkin - meinaan Alan Mooren (ja Dave Gibbons, illustrator/letterer) palkittu esim. Hugo Award ja paljon palstallakin kehuja saanut Watchmen. Aloitin jo sen silmäilyn mutta kunnolla alan perehtymään siihen myöhemmin iltasella jos onni on myötäinen. Odotukset ovat ainakin korkealla tällä hetkellä.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Olen jo pitkään halunnut lukea jonkun Beatles-kirjan, joka valottaisi tuon fantastisen bändin tekemisiä. Tilasin sitten Jonathan Gouldin Can`t Buy Me Love-kirjan. Joku kirjan lukenut voisi sanoa mielipiteensä siitä.

Mielenkiintoinen kirja, jos ei välitä sulkuviidakosta tai laiskan kääntäjän anglismeista. Joskus on jopa sulut sulkujen sisällä.

 

[pot67]

Eilen aloitin Robin Sharman kirjoittaman kirjan: Munkki, joka myi Ferrarinsa. Kirja kuulunee kategoriaan henkinen kasvu/tulevaisuus tjsp.

 

[Musta Nuoli]

Tänään se sitten tuli - vihdoinkin - meinaan Alan Mooren (ja Dave Gibbons, illustrator/letterer) palkittu esim. Hugo Award ja paljon palstallakin kehuja saanut Watchmen. Aloitin jo sen silmäilyn mutta kunnolla alan perehtymään siihen myöhemmin iltasella jos onni on myötäinen. Odotukset ovat ainakin korkealla tällä hetkellä.

Odotan kiinnostuksella kommenttejasi ja ensivaikutelmiasi teoksesta, kunhan pääset tuohon perehtymään.

Dave Gibbonsin rooliakaan ei toki sovi väheksyä, sillä vaikka Alan Moore onkin käsikirjoittajana herra ja hidalgo, niin hänkin mukauttaa tyyliään kuvittajan tyylin mukaisesti ja monista asioista ja yksityiskohdista neuvotellaan esim. puhelimitse ja muutenkin. Gibbonsin perinteikäs tyyli sopii hyvin tarinaan ja Mooren tässä tarinassa pitkälti käyttämään klassiseen 3x3 -ruutujakoon per sivu. Sen sijaan muissa Mooren tarinoissa on saatettu käyttää erityyppisiä ratkaisuja riippuen siitä, kenen kanssa Moore on työskennellyt.

Mainittakoon, että Alan Moore (joka tosiaan on kategorisesti irtisanoutunut kaikista hänen teostensa filmatisoinneista useiden karvaiden kokemuksien jälkeen) kielsi nimeään mainittavan Watchmen-elokuvassa eikä ottanut siitä edes rojaltirahoja vastaan vaan määräsi ne annettavaksi Dave Gibbonsille. Elokuvan teksteissä lukeekin "based on Watchmen, illustrated by Dave Gibbons" tai jotain sinne päin. Gibbons, toisin kuin Moore, oli hyvin innoissaan elokuvahankkeesta ja osallistui konsulttina projektiin. Taisipa hän tehdä pari julistettakin tai luonnosta yms.

Eli kaikki kunnia myös Gibbonsille.

Sarjakuvien tekeminenhän on siitä erikoinen prosessi, että käsikirjoittaja ja kuvittaja eivät aina edes tapaa toisiaan. Jotkut voivat tehdä luovaa ja hedelmällistä yhteistyötä näkemättä toisiaan ikinä. Myös tekotapoja on monenlaisia: toisessa ääripäässä on ns. Alan Moore -malli, josta kuvittajalle paukahtaa postissa kilon painoinen käsikirjoitusnivaska, jossa joka detalji on mietitty. Vaikka joitain kohtia vielä saatettaisiinkin hioa esim. puhelimessa, niin pääasiassa käsikirjoittaja määrää tahdin hyvin pitkälle. Myös esim. Neil Gaiman on tehnyt varsin kattavia käsikirjoituksia, kuitenkin hieman joustavammin ja tietylle kuvittajalle ja tämän tyylille kirjoittaen.

Sitten on legendaarinen "Marvel method", Stan Leen kehittämä linja. Aikoinaan Stan Lee lykkäsi kuvittajalle tarinan perusidean ja hyvin karkean juonikuvion, sen jälkeen kuvittaja sai melko vapaat kädet toteuttaa tarina tietyssä mitassa (aikoinaan Marvelilla esim. 18 sivua per tarina). Sen jälkeen kuvitettu tarina lähetettiin takaisin Stanille, joka kirjoitti siihen puhekuplat ja laatikkotekstit eli dialogin ja selitykset. Sitten eteenpäin tussaajalle ja värittäjälle. Tämä metodi selittää osaltaan sen, miten Stan Lee sai käsikirjoitettua ja luotua niin tajuttoman määrän tarinoita kultaisina vuosinaan. Sitä se ei selitä, että millä helkkarilla yksi kaikkien aikojen kuvittajista, dynaamisen viivan mestari Jack Kirby ehti piirtämään kaikki huipputarinansa.

Joka tapauksessa kummallakin tekniikalla on puolensa. Marvel Method antaa kuvittajalle enemmän vapauksia tulkita tarinan ideaa, Moore-linjaa taas voi verrata siihen, että Moore olisi elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja, joka kertoo pääkuvaajalle mitä kuvataan ja tämä toteuttaa oman tyylinsä mukaisesti kuvaukset.

 

[Germanicus]

Kiitokset vastauksista. Otankin tuon kirjan mukaan Rooman reissulle. Lennolla ja iltaisin (terassilla kirja + Birra Moretti) tuohon on hyvä syventyä.

 

[Ötökkä]

Sain juuri luettua Nälkäpeli-trilogian. Odotukset olivat suunnilleen nolla, en oikeastaan edes tiennyt koko kirjasarjan ideaa. Sattui vaan käymään niin, että pitkällä junamatkalla ei ollut PC-paikkaa saatavilla(en siis voinut katsoa leffaa), niin "jouduin" sitten kiireessä kaappaamaan jonkun pokkari Steissiltä ennen junaan menoa.

Jo ensimmäinen kirja yllätti todella positiivistesti. En todellakaan ymmärrä miksi näitä markkinoidaan nuorille ja verrataan johonkin Twilightiin. Siskoni sen hyvin tiivisti "Twilight ilman rakkaustarinaa on että tyttö muuttaa kaupunkiin, jossa sataa paljon. Nälkäpeli ei juuri muuttuisi."... Niin, tämä ei siis todellakaan ole mikään rakkaustarina ja kirjassa on todella paljon yhteiskuntakritiikkiä. Tykkäsin! Lisäksi tarina muuttuu ja kehittyy tarpeeksi paljon kirjasarjan edetessä. En muista milloin joku kirja olisi tällä ravalla "iskenyt" sen jälkeen kun joskus ylä-asteella sain käsiini ensimmäisen Potter-kirjan. Harmittaa, kun kirjasarja jäi kolmeen.

Spoileri

Hiukan ehkä aluksi ärsytti tarinan samankaltaisuus Battle Royalen kanssa (mahtava leffa, kirjaa en vielä ole saanut käsiini). Onneksi tarinan edetessä eroavaisuuksia kuitenkin on paljon. Vain pieni osa (juuri se peli) on saman tyylinen.

 

[Ben Marco]

Koontzin 77 Shadow street tuli plärättyä ja eilen illalla (edellistä postaajaa mukaillen) tuli tilattua The Hunger Games.

 

[PeteX]

Jokerit liukkaalla jäällä. Viime yönä hävittiin paikallisfinaali ja tänään tiputaan divariin. Onhan kirja tullut luettua aiemminkin vuosia sitten, mutta paljon on päässyt unohtumaan. En esimerkiksi muistanut, että Jokerit sijoittui vuosina 1976-92 vain kaksi kertaa kuuden sakkiin Liigassa.

Kirjaa voi suositella myös yleisteoksena suomalaisen sarjalätkän historiasta vuoteen -92 saakka. Hieno kirja.

 

[Aunt Wang]

Alistair MacLeanin When Eight Bells Toll tuli luettua uudestaan. Hyvä kirja, ei siitä pääse mihinkään.

 

[SamSpade]

Mennään vähän kevyemmällä tällä hetkellä. Amazon uk:n kautta tilasin kymmenkunta The Dresden files kirjaa. Fantasiassa siis liikutaan ja kirjan päähenkilö Harry Dresden on noita joka ilmoittelee keltaisilla sivuilla ja tekee sivukeikkaa poliisilaitoksen neuvonantajana.
Varsin viihdyttävää ja hiukan erilaista fantasiaa, pidän. 3 ensimmäistä on luettu ja loput jätän kesälomaa odottamaan.

The Dresden Files - Wikipedia, the free encyclopedia

 

[turo-urpo]

Zlatanin kirja tuli haettua kaupasta ja se lähtee seuraavaksi lukuun. Urheilijoista kertovista kirjoista ei ole muuta kokemusta kuin Agassin kirja, mikä oli erinomainen. Toivottavasti Zlatan pääsee edes lähelle sitä. Kohu kirjan ympärillä on ainakin ollut kova, muttei se laadun tae ole. Saa nähdä mitä kansien välistä paljastuu

 

[Musta Nuoli]

Zlatanin kirja tuli haettua kaupasta ja se lähtee seuraavaksi lukuun. Urheilijoista kertovista kirjoista ei ole muuta kokemusta kuin Agassin kirja, mikä oli erinomainen. Toivottavasti Zlatan pääsee edes lähelle sitä. Kohu kirjan ympärillä on ainakin ollut kova, muttei se laadun tae ole. Saa nähdä mitä kansien välistä paljastuu

Ainakin kirjoitusvirheitä paljastuu, tästähän on lehtijutun arvoinen kohu noussut. Iltasanomat asiasta uutisoi tässä jutussa. Yleisten kirjoitusvirheiden lisäksi kielet ja kansalaisuudet on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kustantaja aliarvioi törkeän räikeästi suomalaisia lukijoita ja lukutaitoa väittämällä, että 98% lukijoista ei muka näitä huomaa.

Kyllä minä ainakin huomaisin, jos jossain tekstissä kirjoitettaisiin, kuinka "Ruotsalaisten suurvallan aikana Ruotsin kieltä puhuttiin muuallakin kuin Ruotsissa, ja myös Suomalaisista osa puhui Ruotsia, vaikkakin väkisin, mutta Venäjää eivät puhuneet kuin Venäläiset". Tuollainen olisi hemmetin häiritsevää.

Itse kirjan sisältö on toki eri asia ja varmasti kiintoisaa, mutta olen ennenkin kiinnittänyt huomiota, kuinka Suomessa monet kirjojen käännökset tehdään juosten kusten ja vähän sinne päin. Kirjan hinta voi olla kirjakaupassa uutena 32-35 euroa, mutta sen vertaa ei olla viitsitty nähdä vaivaa, että joku olisi edes oikolukenut valmista tekstiä ja korjannut alkeellisimmat virheet. Ruotsinkielisten kirjojen kohdalla on toki pakko odottaa suomennosta ellei ole suomenruotsalainen tai ruotsia säännöllisesti tarvitseva ja käyttävä lukija, mutta englanninkielisten omaelämäkertojen yms. kohdalla kannattaa melkeinpä tilata se originaali. Se maksaa pokkarina 6-10 euroa eikä tarvitse maksaa +20 euroa paskasta suomennoksesta.

 

[sonnychiba]

Mika Myllylä Riisuttu mestari menossa tällä hetkellä suurin piirtein puolen välin kohdalla. Ei ole kirja vielä säväyttänyt, mutta eiköhän ne doping-selitykset tule kirjan loppupuolella. En edes muistanut kuinka paljon mitaleja mies oli voittanut, mutta kovat on saavutukset.

 

[ms.qvist]

Japanilaisen kulttikirjailijan Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta herätti minussa lukuisia varsin mielenkiintoisia ajatuksia, ne kohdistuivat minuun ja siihen millainen olen. Ostin kirjan lähinnäkin siksi, jotta saisin inspiraatiota lenkkeilyharrastukseni alkuun, kirjassaan Murakami kertoo pääasiassa juoksemisesta mutta samalla itsestään, siitä millainen on ja miksi juoksee - mitä se juokseminen hänelle todellisuudessa antaa ja kuinka merkityksellinen asia se hänelle on.

Väkisinkin kirjaa lukiessani tulin miettineeksi sitä, että kuinka huonossa kunnossa minä todellakin olen, raippasin itseäni sanallisesti ja piinasin ajatuksin: Kuinka huonoon kuntoon olet itsesi päästänyt. Miksi olet elänyt kuten olet elänyt huolehtimatta ruumiinkunnosta kunnolla vuosiin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kuntoilu, sen oivalsin mutta samalla tajusin sen, että tuskin koskaan yllän siihen mihin mr. Murakami on päässyt. Hän on ehtinyt juosta elämänsä aikana 24 mataronia ja ottaa osaa useisiin lyhyisiin triathlonkisoihin, tai minulle nekin kisat olisivat kuolemanpaikka, koska tuskin tässä kunnossa jaksaisin uida 1½ kilometriä, 40 kilometrin pyöräily kyllä onnistuisi mutta sen jälkeen olisi turha edes kuvitella, että jaksaisin juosta 10 kilometriä - se kun ei onnistu minulta muutenkaan tässä kunnossa. Jos kävelisin ja juoksisin, niin sen matkan kyllä pystyisin taittamaan mutta ehei, kerralla juosten se ei onnistu!

Niin, ajatuksia herättävä kirja ja kenties pystyn siihen mihin Murakami, muuttamaan oman elämänsä suunnan täysin. Jättäen muutamia nautinnonhetkiä mutta samalla ottaen säännölliseen ohjelmaan juoksemisen - tosin näin alkuun, parin viikon kuntoilun jälkeen voin todeta, juoksemiseni on lähinnäkin puolikuolleenna eteenpäin raahautumista.

vlad.

 

[Balrog]

Luin juuri Ilkka Remeksen Shokkiaallon, hyvää settiä Remekseltä, huomaa että kirjailija seuraa tarkasti ajankohtaisia aiheita, myös piikki vihreille hymyilytti.

 

[sampio]

Ainakin kirjoitusvirheitä paljastuu, tästähän on lehtijutun arvoinen kohu noussut. Iltasanomat asiasta uutisoi tässä jutussa. Yleisten kirjoitusvirheiden lisäksi kielet ja kansalaisuudet on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kustantaja aliarvioi törkeän räikeästi suomalaisia lukijoita ja lukutaitoa väittämällä, että 98% lukijoista ei muka näitä huomaa.

Aika erikoista, että ammattikirjailijan käännöstyöstä löytyy tuollaisia perusvirheitä. Helppo tietysti huudella, kun en ole kovin montaa kirjaa kääntänyt, tarkalleen tasan nolla, mutta luulisi kuitenkin kansallisuuksien ja vastaavien olevan takaraivossa Miika Nousiaisen tasoisella jampalla.

Kaikkea se kiire teettää.
---

Mulla kuluu käsissäni parhaillaan Theoren Fleuryn elämäkerta. Ihan mielenkiintoista tarinaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että ei Theo mikään sanaseppo ole, ja lisäksi käännös on aika tökeröä tavaraa. Tekstistä paistaa lävitse amerikkalainen puheenparsi ja tönköt, suorat käännöset eri sanonnoista yms. Tätä varten varmaan kannattaisi hommata originaalit lukuun.