Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[sonnychiba]

Tällä hetkellä menossa Mäen uusin Vares - Sheriffi. Ei ole vielä tuottanut pettymystä siis vaikuttaa ihan perus Varekselta eli hyvä. Olen suurinpiirtein puolessa välissä. Lukeminen takkuaa, mutta ei johdu kirjan laadusta vaan hiton hienoista kesäpäivistä.

 

[Silkkeri]

Stephen Kingin Lisey's Story tuli viimeisimmäksi luettua. Aika taattua King-laatua, ahdistava tunnelma jälleen kerran ja hyvinkin mielenkiintoiset henkilöhahmot. Kingin kirjoille on yleensä ominaista se viimeisen ~100 sivun lässähdys, jolloin yleensä paljastetaan liikaa ja tunnelma katoaa siinä loppuratkaisun tienoilla. Tässä sitä ei mielestäni ollut, vaan kirja kyllä jaksoi pitää otteessaan ja aika tunteita herättävän lopunkin tarjosi.

Tähän väliin kysymys, heräteostoksena nappasin tuon Game of Thrones-sarjan 2. osan (Clash of Kings) kotiin. Kannattaisiko tuo 1. osa lukea ennen tätä? Sarjasta olen molemmat tuotantokaudet nähnyt pariinkin otteeseen, joten perus juonikuviot on kyllä aika hyvin muistissa. Näissä kirjoissa taitaa olla aika paljon hahmoja ja tapahtumia, joita ei sarjassa ole, joten ilmeisesti ykkösosa kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin avaan tätä?

 

[SamSpade]

Tähän väliin kysymys, heräteostoksena nappasin tuon Game of Thrones-sarjan 2. osan (Clash of Kings) kotiin. Kannattaisiko tuo 1. osa lukea ennen tätä? Sarjasta olen molemmat tuotantokaudet nähnyt pariinkin otteeseen, joten perus juonikuviot on kyllä aika hyvin muistissa. Näissä kirjoissa taitaa olla aika paljon hahmoja ja tapahtumia, joita ei sarjassa ole, joten ilmeisesti ykkösosa kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin avaan tätä?

Aika itsestään selvä. Kyllä. Ensimäisessä kirjassa pohjustetaan taustoja ja tulevia tapahtumia, sekä syitä niihin sen verran paljon että suosittelen ehdottomasti lukemaan ensimmäisen osan ensin.

 

[TumE#16]

Tähän väliin kysymys, heräteostoksena nappasin tuon Game of Thrones-sarjan 2. osan (Clash of Kings) kotiin. Kannattaisiko tuo 1. osa lukea ennen tätä? Sarjasta olen molemmat tuotantokaudet nähnyt pariinkin otteeseen, joten perus juonikuviot on kyllä aika hyvin muistissa. Näissä kirjoissa taitaa olla aika paljon hahmoja ja tapahtumia, joita ei sarjassa ole, joten ilmeisesti ykkösosa kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin avaan tätä?

Ehdottomasti kannattaa lukea 1. osa ennen toista. Toinen osa on melkolailla jatkumoa ensimmäisestä, joten jos ekaa ei ole lukenut jää varmasti hieman epäselväksi mistä tapahtumasta missäkin vaiheessa puhutaan. Itse olen nyt tätä toista osaa lukemassa ja kyllä on mainio sarja, ei voi muuta juuri sanoa.

 

[Footless]

Saman sarjan Dance of Dragons tarttui mukaan viime viikolla, vielä on aloittamatta kun tuntuu kaikkea hommaa olevan ettei kerkeä lukemaan. Sen tietää kun sen aloittaa, että melkein putkeen se tulee taas luettua.

 

[Orman Mollis]

Nelson Mandelan omaelämäkerta (Pitkä tie vapauteen) tuli luettua loppuun eilen. Oli kyllä lukemisen arvoinen teos, kirja "avasi" taas enemmän hienon miehen elämästä itselleni.

Tim Weinerin CIA - Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, aikamoista tunarointia ja epäpätevyyttä on CIA:ssa ollut vuosien aikana..

Tämä opus tuli napattua mukaan kirjastosta. Aika tuhdin oloinen kirja, mutta onhan tässä kesällä aikaa lueskella. Löytyi samalta reissulta myös mukaan Slashin sekä Herra Ylpön kirja.

 

[Krupieeri]

Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina tuli luettua. Kyseisen kirjan ovat kirjoittaneet Suomen Kuvalehden toimittajat Tapani Ruokanen ja Katri Merikallio ja ehkä vähän turhan "lehtimäisestä" kirjasta oli kyse. Kerronta siis asiallisen kuivaa ja hyvin taustoitettua, mutta kun pituutta on 655 sivua, se on vähän turhan paljon tuolla tyylillä kirjoitettuna. Vähän siis kivireen vetämistä oli paikoitellen lukeminen, etenkin kun tuota kirjaa ennen lukaisin Lippos-elämäkerran, joka oli mukavan vetävää ja omakohtaista tekstiä.

Joka tapauksessa taustottaa hyvin Ahtisaaren elämää ja en tiennyt läheskään kaikkea, missä Mara on pyörinyt ennen ja jälkeen presidenttiajan.

 

[Ramchester]

Aika itsestään selvä. Kyllä. Ensimäisessä kirjassa pohjustetaan taustoja ja tulevia tapahtumia, sekä syitä niihin sen verran paljon että suosittelen ehdottomasti lukemaan ensimmäisen osan ensin.

Ensin katselin sarjan ensimmäisen kauden ja sen jälkeen luin ensimmäisen kirjan. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi on tehty suoraan kirjasta, oikeastaan mitään siitä poistamatta ja mitään siihen lisäämättä. Itselleni jäi olo, että ykkösosan olisi voinut jättää lukematta. Toisaalta, ehkä Bran:ia tuli kirjassa avattua vähän enenmmän kuin sarjassa. Ja kirjassa käy ehkä vielä paremmin ilmi se, että mikään ei ole mustavalkoista vaan harmaan eri sävyjä...

Nyt toimin toisin ja Kuninkaiden koitos on nyt menossa kirjana ja luen sen loppuun ennen kuin katson sarjan 2. kauden.

On kyllä huikeaa settiä niin kirjana kuin sarjanakin.

 

[haepis]

Pekka Siitoin - Suomen Führer aukesi eilen. Katsotaan, mitä uutta Pekasta saan tietää... Mielenkiintoinen sekopäähän tuo oli.

 

[#97]

Ensitutustumiseni Tuomas Vimman tuotantoon tapahtui tänään Raksan muodossa.

Pidin kovasti Vimman tarinankuljetuksesta. Miehellä on kirjoituksessaan hyvä rytmi, jolla tarina etenee. Myös ei-niin-yleiskieliset ilmaukset toimivat näin kirjailijan ikätoverilla.

Pienet epäjohdonmukaisuudet päähenkilö Samin touhuissa voi antaa helposti anteeksi, sillä kokonaisuus jätti hyvän mielen. Lisäksi opin jotain uutta raksamaailmasta, olkoonkin että kyseessä on kaunokirjallinen teos.

Onko täällä muuten Hunter S. Thompsonin faneja? Rommipäiväkirja oli aikoinaan ilahduttava rillumareitarina. Hiljattain valmistunut elokuva ei (tietenkään) onnistunut tavoittamaan sitä hikistä karibialaistunnelmaa, joka teoksesta huokui.

Nyt on kesälukemisena meneillään ties monettako kertaa Fear and Loathing in Las Vegas.

 

[Jawested]

Onko joku lukenut Marie Hermasonin kirjoittaman kirjan Laakso? On tällä hetkellä harkinnassa kirjan hankkiminen, mutta lajityyppi ei ole oikein "oma", joten olisiko jollain heittää pientä arviota kannattaako kyseinen kirja lukea?

 

[ms.qvist]

Tulipa juuri luettua pysäyttävä ja ajatuksia nostattava Ismael Beahin elämänkokemuksiin perustuva Leikin loppu, lapsisotilaan muistelmat. Kirjassaan Ismael kertoo tarinansa Sierra Leonen sisässillisotien aikaan, siitä kuinka hän ajautuu sodan melskeissä sotilaaksi varhaisteininä Sierra Leonen asevoimien joukkoihin ja kuinka sodan mielipuolisuus vei hänet mennessään, kuinka elämä oli vuosien ajan pelkkää tappamista, kiduttamista, huumeiden nauttimista tavalla tai toisella, lopulta hän hyvän onnen myötä pääsi eroon asevoimista ja tästä alkoi pitkä kasvun ja eheytymisen aikakausi - mikä sekään ei ollut helppo kokokemus vaan hyvin raju ja paikoin väkivaltainen ja vieroitusoireiden täyteinen kasvu eroon menneisyydestä ja tappamisesta.

Vaikka Ismaelin tarinalla oli onnellinen loppu hänen osalta, kirjan sivuilta kävi selville se, että sadoille lapsisotilaille elämä ei hymyillyt samalla tavalla vaan väkivalta vei mennessään, sisällissota kaappasi uudelleen matkaansa ja lapsuus jäi hyvinkin lyhyeksi - olemattomaksi suorastaan. Nyt Sierra Leone on toipumassa vuosikymmeniä kestäneestä sisällissodasta, tiedä sitten kuinka kauan kestää kunnes sisällissodan haamut ovat lopullisesti hälvenneet ja kansalaiset uskaltavat katsoa luottavaisina tulevaan.

vlad.

 

[-FNM-]

Taisi edellinen olla Kyrön Ruskeakastike. Mukavan kevyttä tekstiä. Tässä Tervon Ohrana menossa jälleen. Lähinnä etsin niitä yhteenkuuluvia juttuja Troikkaan.

Seuraavaksi tuosta yöpöydältä löytyy Keith Richards - Elämä. Tämän aloittanen huomenna. Isäni mukaan nostaa Keithin arvostusta jopa minun silmissä, joten odotan mielenkiinnolla.

 

[Dynamo]

Nyt menossa Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded kneehen. Lännen valloitus intiaanien näkökulmasta. Intiaanisotien julmuudesta ovat yleensä kertoneet voittajat, valkoiset. Tämä on se häviäjien tarina. Monet kuolemattomat intiaanipäälliköt -Istuva Härkä, Geronimo, Punainen Pilvi, Hullu Hevonen -kertovat tässä kirjassa itse niistä vaiheista, jotka johtivat lännen valloitukseen ja valkoisten ja intiaanien viimeiseen suureen yhteenottoon Wounden Kneen verilöylyssä 1890.

Noin 80 sivua olen nyt lukenut (kirjassa 464 s.) ja tylyä luettavaa tämä on. Tylyydestään huolimatta, tai juuri siksi, tämä on parhaita kirjoja mitä olen vähään aikaan lukenut. Todellakin on avartanut historian käsitystä näiltä vuosilta (etupäässä 1860-1890), jo nyt, vaikken ole edes neljännestä kirjasta lukenut.

He antoivat meille monia lupauksia, enemmän kuin voin muistaa, mutta he pitivät vain yhden: he lupasivat ottaa maamme ja he ottivat sen. -Sioux-päällikkö Punainen Pilvi

 

[peruspata]

Theo Fleury: Kovaa peliä

Luin melkein yhdeltä istumalta koko kirjan. On Fleuryn elämä kyllä ollut melkoista taistelua. Kirja oli avoin, rehellinen tilitys yhdestä rikkinäisestä pojasta, joka yksinkertaisesti päätti tulla NHL-pelaajaksi, vieläpä tähtipelaajaksi.

 

[alwahla]

Hitaimmin koskaan lukemani kirja eli raamattu on kohta merkittävässä tienhaarassa eli 1/8 kirjasta on luettu. Syy hitaaseen lukemiseen lienee ennen kaikkea sopivan ajan löytäminen kyseiseen projektiin.

Moni kysymys on saanut vastauksen näiden kuukausien aikana ja toisaalta moni uusi kysymys on herännyt tätä teosta lukiessani.

 

[Amerikanihme]

Hitaimmin koskaan lukemani kirja eli raamattu on kohta merkittävässä tienhaarassa eli 1/8 kirjasta on luettu.

Joo, no harvempi meistä sitä kirjaa yhdessä illassa pänttää läpi.

Moni kysymys on saanut vastauksen näiden kuukausien aikana ja toisaalta moni uusi kysymys on herännyt tätä teosta lukiessani.

Näistä olisikin sitten kiva keskustella vaikka tuolla Vapaan "Uskotko Jumalaan" ketjun puolella, kun se ketju on viime aikoina ollut hiljaiselossa. Mutta paljon projektia sinulla on siis jäljellä. Minulla on menossa sama projekti, eli ko. kirjaa luen taas läpi, ja olen juuri aloittanut Esran kirjan, joten ollaanko suunnilleen samoissa? Tai olen ehkä vähän edellä? Aloitin tällä kertaa lukemalla UT:n tekstit ensin, ennen kuin aloitin VT:n alusta. Tarkoitus olisi päästä loppuun ehkä ensi vuonna.

 

[Turri]

Eilen sain paatokseen Jonathan Eig:n kirjoittama Get Capone, joka kertoo Al Caponen elamasta ja siita, kuinka mies saatiin kiinni ja vankilaan. Oikeastaan kirja keskittyy hyvin pitkalti vuosiin 1920-1931, eli sanoisiko noihin Caponen huippuvuosiin.

Kirja itsessaan oli hyvinkin helppolukuinen ja oikeastaan ainoat kohdat, jotka jaivat itselle auki, olivat ne joissa puhuttiin rahasta. Vain muutamissa kohdissa mainittiin, kuinka paljon esimerkiksi $1000 olisi nykypaivana. Eika sita sitten jaksanut tulla tarkistettua, etta paljonko ne vuoden 1924 $12 silkkibokserit olisi hinnaltaan nykypaivana. Ja kirjan alkupuoliskolla saa kylla sellaisen kuvan, etta 1920-luvun alulla Chicagossa ei ole paljon muuta tehty kuin juotu salaa viinaa ja ammuskeltu autoista konekivaareilla.

Mikali yhtaan kiinnostaa organisoitu rikollisuus, mafia tai muu vastaava, niin suosittelen. Kaannosta suomeksi ei taida loytya, mutta eikohan joku muu Caponen elamakerta loydy kaannettyna.

Seuraavaksi onkin muutama vaihtoehto mita luen. Mahdollisesti Mario Puzon Sicilian, kun Godfather tuli luettua viime vuoden puolella (suosittelen myos, loistava kirjanakin). Tai sitten tupla-Darwin, jossa on samoissa kansissa Voyage of the Beagle ja Origin of Species. Jostain syysta myos elamakerrat alkanut maistua, joten kirjastossa pitanee kayda tarkkailemassa mita loytyy, harmi vain, etta taalla Skotlannissa suurin osa noista kirjoista koskee joko jalkapalloilijoita, rugbyn pelaajia tai jotain poppari-the only way is essex-katie price -mukajulkkiksia. Noiden kirjojen mukana pitais saada aina pullo viskia kyytipojaks, etta olisi ees mahdollisuus pystya lukemaan lapi.

 

[Midnight Rambler]

Itsehän luin juuri Robert Misikin "Marx jokamiehelle". Mainio pikkuopus siitä, että kuinka marxilainen ajattelu ennakoi nykyistä kulutusyhteiskuntaa ja absurdia tavarafetisismiä.

 

[H.Incandenza]

Itsehän luin juuri Robert Misikin "Marx jokamiehelle". Mainio pikkuopus siitä, että kuinka marxilainen ajattelu ennakoi nykyistä kulutusyhteiskuntaa ja absurdia tavarafetisismiä.

Jos Marx kiinnostaa niin kannattaa lukea mainio Francis Wheen kirjoittama Karl Marxin elämä. Helposti luettavaa ja hyvin kirjoitettua tarinaa raskaasta miehestä. Sama kirjoittaja on kirjoittanut myös lyhyen opuksen Marxin Pääoma-teoksesta.

 

[Iker]

Oltiin alkuviikosta sopivasti kaupan kirjavalikoiman edessä vesisateen paiskoessa ulkona kovimmillaan, jotain ajanvietettä piti keksiä ja ostinpa sitten Theoren Fleuryn elämänkerran.

Kovin paljon en vielä ole sittenkään ehtinyt lukea, mutta ihan asialliselta kerronnalta vaikuttaa tämän pienen huipputaistelijan vaikeasta ja kovasta elämästä. Ainoa mikä vähän häiritsee, on suomennoksen ajoittainen heikko laatu eli aika paljon on jo sattunut niitä kohtia silmään jossa heti tajuaa miten se on alkuperäisessä lukenut englanninkielellä, mutta suomentaja on sitten lajista ehkä hieman vähemmän tietävänä hakenut jonkun aikalailla omituisen termin.

Lisäksi heti ensimmäisessä silmiin osuneessa kuvassa oli kuvatekstissä väärän miehen nimi, mutta menköön. Pelinumero hämäsi todennäköisesti ja arvalla on laitettu väärä nimi. Halukkaat saa kesäpäivän pähkinänä hakea mikä virhe on kyseessä.

 

[Dishier]

Sen verran innostuin tuosta Ylellä pöyrineestä Taivaan pilarit -minisarjasta, että kävin kirjastosta hakemassa siitä jatkavan kirjan. Eli kirjailija on sama, Ken Follett, ja teoksen nimi on Maailma vailla loppua.

Varsin paksu opus kyseessä, sillä sivuja näyttäisi olevan yli 1000. Noh kuitenkin tässä kesällä on hyvää aikaa lueskella, joten mikäs siinä sitten. Niin ja kirjahan on sitten tällainen historiallinen romaani, mutta kirjaa on ainakin kovasti kehuttu, joten ihan antoisaa lukukokemusta odotan.

 

[alwahla]

Minulla on menossa sama projekti, eli ko. kirjaa luen taas läpi, ja olen juuri aloittanut Esran kirjan, joten ollaanko suunnilleen samoissa? Tai olen ehkä vähän edellä? Aloitin tällä kertaa lukemalla UT:n tekstit ensin, ennen kuin aloitin VT:n alusta. Tarkoitus olisi päästä loppuun ehkä ensi vuonna.

Toinen Samuelin kirja on lähes loppusuoralla, joten aika pitkä kaula sinulla on minuun verrattuna. Aloitin projektin ihan alusta eli Mooseksen kirjoista joskus syyskuussa eli erittäin hitaasti on tämä lukeminen edistynyt. Tuolloin luin toista kirjaa (Jean M. Untinen-Auel: Mammutin metsästäjät), mutta viimeisten neljän kuukauden ajan olen pyrkinyt keskittymään vain tähän opukseen.

 

[ms.qvist]

Tulipa luettua Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskinäistä sanailua yhden kirjan verran - Tiedän uskovani, uskon tietäväni tällä kertaa vuorossa. Aiemminhan olin lukenut heidän ensimmäisen kirjeenvaihtonsa lopputuleman Nurkkaan ajettu jumala. Kirja pyöri hyvin mielenkiintoisten teemojen ympärillä moraalista uskontoon ja uskonnosta tieteen kautta maailmankaikkeuteen, mutta ikävä kyllä kirjan rakenteen vuoksi kaikista keskusteluista ei välttämättä saatu irti niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Mutta yhtäkaikki, kirja oli paikoin leppoisaa sanailua mutta hetkittäin - esim. aborttikeskustelun kohdalla - tiukkaakin vääntöä ja sanansäilän heiluttelua. Kumpikin antoi ja otti iskuja! Kiintoisa kirja ja olisin lukenut vieläkin pidemmälti näiden herrojen keskinäistä keskustelua. Tosin paikoin kirjassa Pihkala uskovana meni liiankin kanssa jumalan selän taa piiloon tai tältä minusta, ateistina, tuntui.

vlad.

 

[Amerikanihme]

Tulipa luettua Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskinäistä sanailua yhden kirjan verran - Tiedän uskovani, uskon tietäväni tällä kertaa vuorossa.

Tehtävä: huomasitko Amerikanihmeen Cameo-esiintymisen kirjassa?

Innolla odotan Eskon seuraavaa kirjaa, avausvirke on siis jo tiedossani ja vähän muutakin sisältöä. Se ei ole keskustelukirja kenenkään uskovaisen kanssa, mutta eiköhän siinä noitakin aiheita taas sivuta ainakin...