Naiskauppaa käsittelevä Victor Malarekin teos Natashat on toista kertaa luvussa, ihan loppusuoralla.
Ensimmäisellä kerralla kertomukset kotimaastaan ryöstetyistä alaikäisistä tytöistä, mm. erään rauhanturvaajan (!) orjakseen ostamasta 12-vuotiaasta sekä raiskauksista ja väkivallasta itkettivät, järkyttivät ja oksettivat. Näin toisella lukukerralla, kun "uusia" järkytyksiä ei enää tule, on voinut keskittyä myös kirjan rakenteeseen. Kirjailijan sekä suomentaja Leena Nivalan kunniaksi olisi ollut jättää toinen lukukerta väliin.
Kirjasta huomaa helposti, että se on toimittajan eikä kirjailijan kirjoittama. Se on kuin kasa samaa aihetta käsitteleviä artikkeleita lyötynä kansien väliin; kaikki liittyy kaikkeen, mutta mikään ei kuitenkaan ole kunnolla sidoksissa mihinkään, eikä loogista alkua, keskikohtaa ja loppua ole. Vaikuttaa siltä kuin kappaleet olisi laitettu hattuun, ja nosteltu sieltä sattumanvaraisessa järjestyksessä esille.
Lukukokemusta ei ainakaan paranna se, että Leena Nivalan suomennos on suomeksi sanottuna paska. Tarkennettuna juuri sellaista kuraa, mitä saadaan aikaan, kun suomentaja suomentaa ihan sanasta sanaan lause kerrallaan, eikä ajattele lainkaan, mikä olisi mielekkäintä suomen kielen kannalta. Lisäksi sanajärjestys on aivan ahterista, välimerkkien käytössä on petrattavaa, ja typojakin löytyy.
Vinkkinä vielä molemmille, että älkää nyt herramunjee laittako kenenkään sanomaksi lainausmerkkeihin 1,5 sivua pitkää kappaletta.