Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Nakke]

Parhaillaan menossa Ilkka Auer: Sysilouhen sukua

Ostin tyttärelleni Lumen ja jään maa -sarjan, mutta ei näytä neitiä lukeminen kiinnostavan, niin luen sen sitten itse. Ihan mukavaa lukemista, varsinkin jos fantasia muutenkin kiinnostaa. Itse olen (muutamaa päivää vaille) ikämiessarjalainen, mutta en ehkä suosittele kirjaa muille ikäisilleni. Sarja soveltunee parhaiten 10-20 -vuotiaille. Minä olen vielä sillä tasolla, kuten joku on joskus saattanut huomata ;)

NK

 

[Nakke]

Brownin tyyli kirjoittaa on minun mielestäni aika huttua; kieli on yksinkertaista ja tapa lopettaa kirjan joka luku johonkin "yllätys"käännökseen on kyllä kulunein mahdollinen temppu pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Keksittyään da Vinci -koodiin hyvän sabluunan, hän toistaa sitä kirjasta toiseen mystisen arvoituksen ja pahisliigan nimen vain vaihtuessa.

Olen lukenut Brownilta da Vinci -koodin sekä Enkelit ja Demonit enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Da Vinciä lukiessa olin aivan lumoutunut siitä, miten paljon uusia ajatuksia se herätti minussa. Rakastan salaliittoteorioita ja tykkään tonkia uskontoja ja uskomuksia. Kuitenkin, pahaksi pettymykseksi, da Vinci -koodi oli kuin äärettömän pitkä esileikki, ilman happy endiä. Ajatus oli mielenkiintoinen, dekkarina se ei ollut edes keskinkertainen. Sen kuitenkin lasken tuon kirjan ansioksi, että siitä (sekä Kate Mossen Labyrintista) sain innostuksen alkaa tutkimaan enemmän Kataarien/kerettiläisten uskontoa/uskomuksia.

Enkelit ja Demonit oli edellisen kopio, eikä edes hirmuisen kiinnostava sellainen.

 

[Hauptmann]

Antony Beevorin Normandia 1944 ja George H. Steinin Waffen-SS ovat viimeisimmät lukemani kirjat. Luin niitä rinnakkain ja alle vuorokauden sisällä Waffen-SS:stä sain Beevorinkin valmiiksi.

Beevor oli tutun helppolukuista ja mielenkiintoista kuten ovat olleet Stalingrad, Kreeta, Berliini 1945 ja Espanjan sisällissota. Steinin kirja oli hyvä perusteos Waffen SS:stä. Yritän syventää Waffen SS -tietoutta lukemalla James Lucasin kirjaa Das Reich (englanniksi), mutta se menee mielestäni liiaksi yksityiskohtiin, että siitä saisi mitään selkoa.

 

[Frank McKee]

Tänään tuli lopeteltua Eric van Lustbaderin " Robert Ludlumin Medusan ansa".

Varsin mukaansatempaava agenttijännäri, Suosittelen jännityskirjallisuuden ystäville. Ludlumin kirjoista pitäville kolahtaa.

Edit; korjattu häröily Medusasta/Mataresesta.

 

[Tykki]

Enkelit ja Demonit oli edellisen kopio, eikä edes hirmuisen kiinnostava sellainen.

Paitsi että Enkelit ja Demonit on aikaisempi teos kuin Da Vinci koodi. Suomessa nuo vain julkaistiin takaperoisessa järjestyksessä.

 

[Nakke]

Paitsi että Enkelit ja Demonit on aikaisempi teos kuin Da Vinci koodi. Suomessa nuo vain julkaistiin takaperoisessa järjestyksessä.

Seison tässä korjattuna... Sanotaan sitten "Enkelit ja Demonit oli kuin da Vinci -koodi..." Käviskö näin? ;)

 

[Juhaht]

Enkelit ja Demonit oli edellisen kopio, eikä edes hirmuisen kiinnostava sellainen.

Da Vinci -koodihan oli nimenomaan kopio aiemmin ilmestyneestä Enkeleistä ja demoneista.

Nämä kaksi kirjaa ovat prikulleen saman kaavan mukaisia ja niissä esiintyy kaikenlisäksi vielä täsmälleen samat hahmot eri nimillä. Se sama tyyppi on petoksen takana jne. Todella paskaa luettavaa.

Itse sain vihdoin ikuisuusprojektini, Dan Simmonsin Endymionin nousun, loppuun tuossa taannoin. Kirja oli niin surkea, että viimeiset 400 sivua meni n. sivu per päivä -tahtia. En suosittele kenellekään.

 

[Toejoen Veikko]

Suomen marsalkan muistelmat. Varsin mielenkiintoista tekstiä ja osaltaan muokkasi omia mielikuviani Mannerheimista ja siitä, että häntä voidaan pitää suurimpana suomalaisena.

 

[Evil]

Itse sain vihdoin ikuisuusprojektini, Dan Simmonsin Endymionin nousun, loppuun tuossa taannoin. Kirja oli niin surkea, että viimeiset 400 sivua meni n. sivu per päivä -tahtia. En suosittele kenellekään.

Hyperionit olivat vielä hyviä, mutta Endymion-saagan jätin kesken jo ensimmäiseen osaan. Ihan OK kirjoittaja, ja hyviä ideoitakin, vaan kun ei osaa lopettaa.

 

[Shardik]

Itse sain vihdoin ikuisuusprojektini, Dan Simmonsin Endymionin nousun, loppuun tuossa taannoin. Kirja oli niin surkea, että viimeiset 400 sivua meni n. sivu per päivä -tahtia. En suosittele kenellekään.

Olit kai lukenut myös sarjan kolme ensimmäistä osaa? Itse taas pidin kovasti koko Hyperion-sarjasta ja niin ovat pitäneet kaikki tuttuni, jotka ovat sitä lukeneet eli suosittelen sitä kaikille :)

Tällä hetkellä on luvussa menossa saman Simmonsin Drood. Kertomus mahdollisesti sarjamurhaavasta Charles Dickensistä on varsin houkutteleva idea. Vajaan sadan sivun aikana tarina ei ole vielä täysin nytkähtänyt liikkeelle, mutta lupauksia herättävältä tuntuu.

 

[Oatker]

Jos jengi haluu lukea suhteellisen helppolukuisen, mutta samalla historialliselta näkökannalta mielenkiintoisen kirjan (Newtonista paljon dataa, mitä ei uskois), niin suosittelen ehdottomasti Michael Whiten kirjaa Luciferin liittolainen.

Täällä on kans puhuttu Dan Brownin uusimmasta ja Brownin kirjojen ennalta-arvattavuudesta. Olen osittain samoilla linjoilla, mutta vastaavasti myös hieman eri mieltä. Itseäni se tuttu ja turvallinen kirjoituskonsepti ei häiritse ollenkaan, mikäli esitettävä asia on mielenkiintoista. Enkelit ja demonit & Da Vinci -koodi oli kylläkin liian samanlaisia, mutta silti mielenkiintoisia. Meteoriitti oli ehkä aihepiiriltään se tylsin, Murtumaton linnake ihan ok, mutta aihepiiriltään itse ainakin pidin Kadonnutta symbolia, erittäin mielenkiintoisena. Paljon mielenkiintoisia juttuja, joiden seurauksena googletin muutamia juttuja sekä tutkiskelin wikipediaa. Kai se kirja on jotenkin onnistunut, jos saa lukijan tekemään oma-alotteisesti taustatyötä kirjan aihepiirin näkökulmasta. Se tosin täytyy myöntää, että Kadonneen symbolin loppu oli hieman valju ja tylsähkön puoleinen. Itse kirja kuitenkin kokonaisuutena varsin kompakti pakkaus.

 

[ms.qvist]

Hyperionit olivat vielä hyviä, mutta Endymion-saagan jätin kesken jo ensimmäiseen osaan. Ihan OK kirjoittaja, ja hyviä ideoitakin, vaan kun ei osaa lopettaa.

Näin eritavalla sitä kokee kyseisen saagan, pidin kokonaisuudesta paljon: Hyperion + Endymion, joskin kolmesta kirjasta Endymion oli huonoin, mutta ei minusta missään nimessä huono. Toistaiseksi olen lukenut saagan vasta kertaalleen mutta en pidä laisinkaan ihmeenä ettenkö lukisi sitä joku kerta vielä uudelleen kunhan sopiva hetki ja paikka tulee. Piru kun noita luettavia kirjoja on niin paljon ettei oikein tiedä mistä alottaisi.

vlad.

 

[Kummeli]

Sain luettua Arto Paasilinnan Maailman paras kylä -kirjan, mutta loppua kohden se huononi kokoajan, ja loppu oli ihan perseestä. Saattoi sittenkin jäädä viimeiseksi Paasilinnaksi, minkä luen.

 

[ms.qvist]

Sain luettua Arto Paasilinnan Maailman paras kylä -kirjan, mutta loppua kohden se huononi kokoajan, ja loppu oli ihan perseestä. Saattoi sittenkin jäädä viimeiseksi Paasilinnaksi, minkä luen.

Kyllä Paasilinna omasta mielestäni on ihan kelvollisiakin kirjoja saanut aikaan, lähinnä varhaistuotantoa kuten: Ulvova mylläri, Sotahevonen tms. Mutta viimeisen parinkymmenen vuoden ajan taso on ollut tasaisen laskeva, ehkäpä muutamaa pientä pilkahdusta lukuunottamatta. Viimeisin jonka minäkin taisin lukea oli juuri Maailman paras kylä, sen jälkeen olen jättänyt Paasilinnat selailuasteelle.

vlad.

 

[Freddie Freeloader]

Tunnustettava on että viimeksi sain loppuun tuon joululahjaksi saadun Tervon Koljatin. Silkkaa ajanhukkaa sen lukeminen kyllä oli.

Nyt on menossa Claptonin omaelämäkerta, joka on kovin tekijänsä oloinen.

 

[Juhaht]

Olit kai lukenut myös sarjan kolme ensimmäistä osaa? Itse taas pidin kovasti koko Hyperion-sarjasta ja niin ovat pitäneet kaikki tuttuni, jotka ovat sitä lukeneet eli suosittelen sitä kaikille :)

Olin toki. Hyperin ja Hyperionin tuho menivät kertaheitolla klassikoiksi omalla mittapuullani, mutta toi Endymion-härdelli oli tosiaan ihan täyttä kuonaa kahteen ekaan osaan verrattuna.

Itsekin ajattelin pistää kirjat kaverille eteenpäin, mutta en kyllä tota Endymion-osiota sille suosittele. Hyperionin tuho on loistava lopetus sille tarinalle, Endymion muutamasta hyvästä ideasta huolimatta lähes pelkkää tyhjäkäyntiä ja vanhojen ideoiden toistoa koko "saaga".

 

[Rattlehead]

Olin toki. Hyperin ja Hyperionin tuho menivät kertaheitolla klassikoiksi omalla mittapuullani, mutta toi Endymion-härdelli oli tosiaan ihan täyttä kuonaa kahteen ekaan osaan verrattuna.

Itsekin ajattelin pistää kirjat kaverille eteenpäin, mutta en kyllä tota Endymion-osiota sille suosittele. Hyperionin tuho on loistava lopetus sille tarinalle, Endymion muutamasta hyvästä ideasta huolimatta lähes pelkkää tyhjäkäyntiä ja vanhojen ideoiden toistoa koko "saaga".

Olen samaa mieltä, mutta kuitenkin eri mieltä. Hyperion ja jatko-osansa ovat kokonaisuutena ehkä parasta mitä olen lukenut ja taso laskee Endymioneissa. Luin Endymionitkin kuitenkin ihan mielellään, mutta mitään ooh-fiiliksiä ne eivät Hyperionin tapaan herättäneet.. Oli se kuitenkin hienoa huomata, että vanha runkkari, Martin Silenius, jaksoi vielä olla elossa. Pitäisi kuitenkin lukea koko neljän kirjan paketti taas jossain vaiheessa uudestaan ja mielellään putkeen. Näin tarinan kykenisi ehkä vielä vähän paremmin hahmottamaan. Hyperionit olen lukenut muutamaan otteeseen, Endymionit vain kertaalleen. Tarinaan liittyvät kolme novellia pitäisi myös jostain kaivaa.

Saakos koko pakettia muuten jostain tilattua kerralla? Ihan sama onko alkuperäiskielellä vai suomeksi, mutta kovakantisuus on ehdoton vaatimus. Yritin joskus katsella, mutta mitään kokopakettia en muistaakseni bongannut.

 

[Shardik]

Olin toki. Hyperin ja Hyperionin tuho menivät kertaheitolla klassikoiksi omalla mittapuullani, mutta toi Endymion-härdelli oli tosiaan ihan täyttä kuonaa kahteen ekaan osaan verrattuna.

Itsekin ajattelin pistää kirjat kaverille eteenpäin, mutta en kyllä tota Endymion-osiota sille suosittele. Hyperionin tuho on loistava lopetus sille tarinalle, Endymion muutamasta hyvästä ideasta huolimatta lähes pelkkää tyhjäkäyntiä ja vanhojen ideoiden toistoa koko "saaga".

Ensimmäiset osat saagasta olivat toki niin huikeita, että niiden jälkeen sinänsä hyvät jatko-osatkin saattavat tuntua pettymyksiltä. Näin ainakin kirjat vasta lukenut kaverini niitä kuvaili. Minä en itse kirjoista juuri mitään muista, kun ne tuli luettua n. 10 vuotta sitten. Se vain on yhä mielessä, että tykkäsin kuin sika limpusta. Erikoista on tosiaan se, että en ollut edes ajatellut lukevani Simmonsin muita kirjoja ennen kuin sain tuon Droodin yllättäen nyt joululahjaksi.

 

[scholl]

Ostin Hauptbahnhofilla James Mollisonin kirjan Escobar - Der Drogenbaron. Oon nyt lukenut sitä 150 sivua. Aika rajua meininkiä ollut kyllä Pablo Escobarilla. Kohta alkaa tulla kyllä murhat ja niiden tekotavat korvista ulos.

 

[Koirapoika]

M. A. Numminen: Helsinkiin. Opuksessa Helsinkiin ja opiskelijaelämään tutustuu Juho Niitty, näin tyhmempikin tajuaa kyseessä olevan Mauri Anteron itse. Hupaisaa kieltä ajoittain, tekijänsä oloinen kirja.

 

[ms.qvist]

Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus on luettu, joskin vaatimatonta tahtia kun on muut urakat pukanneet päälle (ynnä Jatkoajassa lorviminen). Pääsin kirjaan sisälle hivenen hitaasti mutta päästyäni, alkoi Dostojevskin luoma mielenmaisema ja kuvaus tuntua todella mielenkiintoiselta ja koskettavalta. Kirjassa oli lukuisia todella mielenkiintoisia henkilöhahmoja Raskolnikovin lisäksi. Heillä oli tapansa, oikkunsa ja maneerinsa. Kuka oli voimakastahtoinen, kuka huikentelevainen, keneltä löytyi yllättävää tahdonvoimaa ankarimmalla hetkellä, kuka taasen nöyrtyi kaiken edes katkeamatta kuitenkaan tyystin. Mielenkiintoista tosiaankin. Kokonaisuudessaan, uppouduttuani kirjaan, sen imettyä minut sisäänsä kirka oli mitä mielenkiintoisin luettava, en yhtään ihmettele, että kirjaa on kuvattu yhdeksi maailmanhistorian syvällisimmiksi teoksiksi, mutta, loistokkuudestaan huolimatta minuun on toistaiseksi kolahtanut Dostojevskin tuotannosta parhaiten Muistelmia kuolleesta talosta.

Tällä hetkellä luettavana on E. Karhumaki & co aikaansaama anatomian ja fysiologian oppikirja (Päästä varpaisiin: Ihmisen anatomia ja fysiologia). Eihän se nyt laajuudeltaan ole verrattavissa lääkiksen vastaaviin teoksiin mutta antaa opintoja varten edes pienen läpileikkauksen aiheeseen. Tulevaisuudessa liene ostettava lisää aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, vähintäänkin kiinnostuksen tähden.

Ja jotta pääkoppa ei tyystin täyttyisi anatomiasta niin aloittelen juuri George H. Steinin teosta Waffen SS Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945. Olettaen varsin mielenkiintoista luettavaa. Jatkossa pitänee tutustua tarkemmin SS-divisioona Wikingistä kertovaan kirjallisuuteen, koska Steinin teoksen liitteenä löytyvässä nimiluettelossa on henkilö, joka kuuluu nimensä perusteella isäni äidin puoleiseen sukuhaaraan. Jollei henkilö ole joskus vaihtanut sukunimeään tähän päätelmään on helppo tulla, koska kyseinen sukuhaara on levittäytynyt Suomeen yhdestä ja ainoasta kylästä ja kyseessä olivat yhden ja saman suvun (perheen) jäsenet. No mutta tämä tästä sivujuonteesta.

vlad.

 

[Blasph]

Kirjastossa aikaa kuluttaessani sattui silmiini Sami Helenius - Seitsemäs puolustaja, jonka sieltä kotiini kiikutinkin. Ensimmäisten kappaleiden jälkeen ihan mielenkiintoista juttua, jota varten kaltaiseni satunnaislukijakin löytää lukuaikaa. Tätä jaksaa ihan lukeakin.

 

[Kummeli]

Kirjastossa aikaa kuluttaessani sattui silmiini Sami Helenius - Seitsemäs puolustaja, jonka sieltä kotiini kiikutinkin. Ensimmäisten kappaleiden jälkeen ihan mielenkiintoista juttua, jota varten kaltaiseni satunnaislukijakin löytää lukuaikaa. Tätä jaksaa ihan lukeakin.

Kappas, itsekin olen lukenut tuon ja täytyy kyllä sanoa, että ihan hyvä kirja se on. Siinä taidetaan muistaakseni kertoa välillä muistakin tappelijoista, kuin pelkästään Heleniuksesta. Ja tuosta kirjasta muutama vuosi sitten tajusin, että visiiri päässä ei saa tapella.

 

[Blasph]

Siinä taidetaan muistaakseni kertoa välillä muistakin tappelijoista, kuin pelkästään Heleniuksesta.

Kyllähän tuossa on ollut jo kuudenteen lukuun mennessä kaksi ihan kattavaa sepustusta parista eri goonin rooliin joutuneesta/siinä viihtyvästä pelaajasta. En ole itse oikein ennen suuremmin Heleniuksesta välittänyt pelaajana, mutta onhan se kuitenkin hatunnoston arvoinen suoritus nousta tuollaista tietä NHL-peleihin, joten kirja kiinnostaa siinä mielessä luettavan arvoisesti.

 

[Kulttimörkö]

Viimeksi luin Eoin Colferin "Vielä yksi juttu...", joka on Douglas Adamsin Linnunradan Käsikirja Liftareille trilogian osa kuusi (eli 6/3). Kyllä tuosta huomasi ettei kyseessä ollut edesmenneen Adamsin kirjoittama kirja. Tyyli ja itse tarina eroaa jonkin verran Adamsin tavasta kirjoittaa, mutta hyvä imitaatio se kuitenkin oli. Itse kirjahan perustuu Adamsin alkuperäiseen ideaan ja muistilappuihin joita hän kirjoja suunnitellessaan kirjoitti. Minua hieman häiritsi ne jatkuvat "käsikirjan selosteet" eri asioista mitä pitkin kirjaa tuli vähän väliä, mutta muuten kyseessä oli hyvä kirja ja suosittelen varsinkin Adamsin tuotantoa lukeneille ja miksei myös muille scifistä ja/tai huumorista pitäville.

Tällä hetkellä on menossa sitten jotain aivan muuta. Charlie Chaplin: Oma Elämänkertani. Chaplinin itsensä kirjoittama elämänkerta on aika raaka kuvaus hänen elämästään ainakin vielä tässä vaiheessa (olen vasta lapsuudessa ja siinä kohdassa missä hänen äitinsä on joutunut mielisairaalaan).