Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Pub_Winston]

Työn alla:

Anthony Bourdain, Kitchen Confidential


Aivan loistava, suosittelen.

 

[tinkezione]

Pari lyhyttä ja helppolukuista opusta tuli lukaistua:

Alexander Ovechkin: Kestomenestykseni playoffseissa ja Game Seveneissä
Mike Green: Päiväni Norris-puolustajana

 

[Stolk-2]

Tuli luettua GORDON F. SANDER-Taistelu Suomesta 1939-1940. Mielestäni paras Talvisotaa käsittelevä kirja. Monipuolisesti kertoi sotaan liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä. Minulle avautui kuinka moni poliitikko ja upseeri oli pihalla tapahtumien merkityksestä suuremmassa skaalassa. Marski oli se henkilö joka pelasti Suomen katastrofilta. Kenraalikunta oli valmis taistelemaan vielä edelleen, vaikka tilanne sodan lopulla oli erittäin kriittinen. Moni poliitikko kuten presidentti Kallio ja muut elivät harhakuvitelmissaan. He luulivat liian pitkään, että Suomen ei tarvitse tehdä mitään suurempia myönnytyksiä rauhan aikaan saamiseksi. Suomenlahden saaria ei hevillä luovutettaisi, eikä varsinkaan mitään venäläisten tukikohtaa varsinaiselle mantereelle annettaisi. Liittouneittenkin apuun luotettiin liian pitkään, vaikka oli selvää että apu jäisi hyvin rajoittuneeksi.

Hyvä kirja suosittelen.

 

[Datsun]

Radiopuhelimet-orkesterin historiikki. Aivan hulvatonta, kuivakkaa huumoria pullollaan. Jos orkesterin vaiheet kiinnostaa - suosittelen.

 

[Kummeli]

Pari lyhyttä ja helppolukuista opusta tuli lukaistua:

Alexander Ovechkin: Kestomenestykseni playoffseissa ja Game Seveneissä
Mike Green: Päiväni Norris-puolustajana

Keksitkö ihan itse?

Täytyy vielä OT:tä jatkaa, että tinkezione on ehkä huonoin voittaja maailmassa. Varmaan jokaisessa ketjussa on jotain provoa Washingtonin suuntaan.

 

[tinkezione]

Täytyy vielä OT:tä jatkaa, että tinkezione on ehkä huonoin voittaja maailmassa. Varmaan jokaisessa ketjussa on jotain provoa Washingtonin suuntaan.

Vastaan tähän nyt off-topicina julkisesti sen, mitä asiasta on sanottavaa. Ei ole mitenkään epäselvää, että pidän Ovechkinista luokkaa nolla ja Caps-fanit ovatkin Ovechkin-öyhötyksellään sekä Pens/Crosby-perseilyllään tilanneet kaiken maailmaan mahtuvan piikittelyn, varsinkin kun siihen näin playoffien aikaan tuntuu olevan ihan oikeasti joka kevät jopa aihetta. Läpistä ei tarvitse millään muotoa pitää ja niitä voi olla lukematta, jos ihan aidosti vituttaa, mutta harvemminhan tässä nyt on kuitenkaan tarvinnut kirjoittajia kohtaan alkaa henkilökohtaisesti angstaamaan. Onnea TPS:n Suomen mestaruudesta ja tästä jatketaan.

 

[Koirapoika]

Hunter S. Thompson: Pelon valtakunta

Edesmenneen legendaarisen gonzomiehen jonkinlainen omaelämäkerta lähdössä lukuun.

 

[SamSpade]

Staffan Bruun - Ajatolla Veikko
Vuonna 1995 kirjoitettu satiiri sijoittuu vuoteen 2004. Ohessa lainaus kirjan takakannesta
"Vuosi 2004. Muslimit ovat valloittaneet Euroopan. Islamin vihreä lippu iehuu hallintorakennusten katolla Tukholmasta Madridiin.
Presidentti Esko Aho tekee kaikkensa, jotta Suomi ei muuttuisi islamilaiseksi tasavallaksi. Vastustaja on kuitenkin täysin ylivoimainen. Onko maan todellinen hallitsija suomalaisten muslimien uskonnollinen johtaja, ajatolla Veikko?
Burt Kobbat seuraa järkyttyneenä kapakoiden muuttumista miesten teesalongeiksi ja naisten hunnuttamista.
Muslimifundamentalistit aloittavat Helsingissä jihadin, pyhän sodan, minihameita, nakkikioskeja ja diskoja vastaan."

Suosittelen.

 

[mice]

Stephen Kingin Musta torni V ja Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo on luettu ja molemmat mainoiksi todettu. Sen sijaan nyt työn alla oleva Lee Childin Viides matkustaja ei oikein toimi. Johtuu suurimmalta osin suomentajan heikosta käännöksestä ja oudoista lauserakenteista.

 

[alwahla]

Carl Hiaasenin Koirankuria on lähestymässä loppuaan. Hiaasen on kuulunut suosikkeihini ainakin kymmenen vuoden ajan, sillä tyypin huumori on lähes yhtä häiriintynyttä kuin omani. Ekologinen ajattelukanta, joka näkyy varsin vahvana useimmissa hänen kirjoissaan, jotenkin natsautuu hyvin yhteen outojen ja huvittavien henkilöhahmojen kanssa. Florida on tullut aika tutuksi näiden hänen tekeleidensä ansiosta.

 

[Ben Marco]

Viimeksi luin Dennis Lehanen - Shutter Islandin, ihan possu-hyvä. Leffakin pakko nähdä jossain vaiheessa.

Nyt sitten työn alla Dan Brownin viimeisin, Lost Symbol.

 

[Le Banner]

Simo Rantalaisen kirjoittama Hyvät Pahat & Munat tuli lukaistua päivässä, jossa käydään läpi aikoja HPRssa yms muissa jutuissa aina legendaariseen yökerhon takapihakonfliktiin lontoossa. Tykkäsin kovasti, mutta olisin ehkä toivonut paljastuksia enemmänkin, mutta toisaalta Simo kirjoittaa jo alussa, että tämä ei ole paljastuskirja, eikä halua kertoa joistain asioista.

Kirjan lukeneille toteankin, että Höyry luulee olevansa kovakin, mutta Loiri on oikeasti;)

 

[Sistis]

Viimeksi tuli luettua Günter Grassin muistelmateos "Sipulia kuoriessa". Hyvä kirja. On tosin myönnettävä, että mitä vanhemmaksi Grass tulee, sitä helppotajuisemmiksi hänen kirjansa tulevat. Tämä on toki jossain mielessä hyväkin asia, mutta samanlaista sanataiteilua, kuin Peltirummussa tai Kampelassa ei tässä kirjassa enää ole. Mutta kiintoisaa kertomusta kuitenkin. Ja samalla selveni mm., kuinka monella Grassin aikanaan tapaamalla henkilöllä on sittemmin ollut kunnia toimia - eri nimillä tosin - hänen kirjojensa pää- tai sivuhenkilöinä.

Nyt on luvussa toisen suosikkikirjailijani Kjell Westön uusin, eli "Älä käy yöhön yksin". Hyvää settiä tämäkin, vaikkei olekaan ainakaan vielä yltänyt edellisen "Missä kuljimme kerran" -tekeleen tasoiseksi.

 

[Kh]

Viimeksi luin Dennis Lehanen - Shutter Islandin, ihan possu-hyvä. Leffakin pakko nähdä jossain vaiheessa.

Nyt sitten työn alla Dan Brownin viimeisin, Lost Symbol.

Itse olen noiden välissä lukenut Stieg Larssonin Millenium-trilogian avausopuksen "Miehet, jotka vihaavat naisia". Larssonin teos oli noista paras.

 

[MustatKortit]

viimeksi luettu: Lars Keppler, "Hypnotisoija"

tällä hetkellä pöydällä: Michael Shaara, " Killer Angels " (voittanut pulitzerin joskus aikoinaan, tähän mennessä yksi parhaista lukukokemuksistani koskaan)

 

[MarkusMaggot]

Otin tuossa työn alle Zack Crainin kirjoittaman Karjapaimen Helvetistä, joka on Pantera-kitaristi Darrell Abbotin elämästä kertova teos. Reilut 50 sivua olen lukenut, ja ihan sujuvaa tarinaa tuo on.

Seuraavana jonossa on puolestaan Turbonegro-historiikki Denim & Deathpunk. Bändin merkillisen huumorintajun tietäen tästä on aika kovat odotukset.

 

[Red Machine]

Ludlumin Bourne-sarja on tullut monen kertaa kahlattua läpi. Maailman parasta vakooja-salaliitto kirjallisuutta. Nyt on tullut lukaistua Eric Van Lustbanderin jatkamaa kyseistä sarjaa: Bourne Legacy ja Bourne Betrayal.

Hyvää settiä edelleen ja kyllä noikin tulee luettua yhtä kovalla intensiteetillä(aina menee yli terveellisen yöunirajan). Eivät tietenkään ihan yhtä kovia kuin maestron itsensä kirjoittamat, mutta hyvin Lustbander saa siirrettyä Bournen nykyajan geopoliittisiin kiemuroihin. Suosittelen.

Bourne on muuten noissa kirjoissa vähän kuin Willis Die Hard-sarjoissa. Leffan/kirjan lopussa mies on puhkiammuttu-ja hakattu ja silti hakee voiton kotiin.

 

[ms.qvist]

Liisa Ihmemaassa "villityksen" seurauksena päätin lukea Lewis Carroll'in alkuperäiskirjan Alicen seikkailut Ihmemaassa. En ole tätä nykyistä elokuvaversiota nähnyt mutta lapsena tuli nähtyä elokuvissa Disney-piirretty, joka pohjautui Carroll'in teoksiin "Liisan seikkailut ihmemaassa" ja "Liisan seikkailut peilimaailmassa". Tietyssä mielessä kirja oli helppolukuinen mutta vastaavasti siinä oli mukana lapsenmielistä raikkautta ja riemukkuutta yhdistettynä vakavahenkisyyteen ja arvoituksellisiin tapahtumiin. Vaikka kirja oli ennenkaikkea lapsille (ja lapsenmielisille) tarkoitettu, olin kuitenkin havaitsevinani teemoja, joista moni kirjailija voisi ottaa oppia - välittämättä siitä minkä ikäisille kirjoittaa ja millaisia kirjoja kirjoittaa.

Jos Carroll'in teos oli helppolukuinen ja tuli luettua likimain yhdellä kertaa junamatkan aikana, Hal Duncanin teos Vellum - Kaikkeuden kirja on sitten aivan jotain muuta. Se vaatii lukijalta todella paljon. Tarina polveilee henkilöiden välillä, vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhansien välillä. Tarinaan on yhdistetty myyttisiä jumaltaruja, aivan oikeita historiallisia tarinoita ja kertomuksia, kuviteltuihin myytteihin ja uskomuksiin. On ihmisiä, bittimittejä, enkeleitä, Metatron ja paljon paljon muuta - jumalaakaan unohtamatta. Tiet Vellumissa eivät todellakaan vie perille vaan välillä tuntuu todella siltä, että olen alkupisteessa vaikka kaikki onkin jo takana. Kirja on haasteellinen, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mietin vaan, että mihin saakka tarina lopulta vie lukijan koska kirjalle on tulossa jatkoa, suomennettu versio Muste ilmestyy syksyllä. Koska olen jo matkalla Vellumissa, ei sitä voi jättää ostamatta koska haluan nähdä mihin tiet lopulta vievät... vai vievätkö ne mihinkään.

vlad.

 

[Luge H]

1950-luvun(?) Amerikka kirjallisuudessa

Katsellessani Taistelukala-elokuvaa sohvallani tajusin etten ole aikoihin lukenut yhtään kirjaa. J.D Salingerin Sieppari ruispellossa taitaa olla viimeisin tekele jonka olen lukenut, silloin joskus viattomina lukiovuosina.
Kuulun juuri siihen kategoriaan, johon uppoaa tarinat amerikkalaisista nuorista ja heidän elämistään, James Dean & kapinallisuus.

S.E Hinton vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjailijalta, joskus tullut myös luettua Me kolme ja jengi. Muistan pitäneeni kirjasta hyvinkin paljon. Joten luultavasti yritän haalia käsiini hänen muitakin teoksia.

Joten osaisitteko suositella kaltaiselleni kirjoja vieroksuvalle haaveilijalle teoksia, joilla voisin aloittaa lukuharrastukseni?

 

[Tykki]

osaisitteko suositella kaltaiselleni kirjoja vieroksuvalle haaveilijalle teoksia, joilla voisin aloittaa lukuharrastukseni?

Ensimmäitteeks mieleen tuli Stephen Kingin Christine. Jännäri/kauhu -genren teos, jossa amerikkalaisessa 50-luvun lopun maisemissa soi rock'n'roll ja puna-valkoinen Plymouth Fury hoitaa omistajansa ongelmat omalla tavallaan. Tästä on tehty ihan hyvä leffakin, mutta niinkuin aina, kirja on parempi.

 

[Evil]

Joten osaisitteko suositella kaltaiselleni kirjoja vieroksuvalle haaveilijalle teoksia, joilla voisin aloittaa lukuharrastukseni?

James Ellroyn Hollywood-trilogiasta on hyvä aloittaa.

 

[Leicester]

Kuulun juuri siihen kategoriaan, johon uppoaa tarinat amerikkalaisista nuorista ja heidän elämistään, James Dean & kapinallisuus.

Joten osaisitteko suositella kaltaiselleni kirjoja vieroksuvalle haaveilijalle teoksia, joilla voisin aloittaa lukuharrastukseni?

Ensimmäisenä tulee mieleen Pat Conroyn Salaliitto, joka kertoo nuorten miesten elämästä 60-luvun kadettikoulussa Etelä-Carolinassa. Oli nuorempana lempikirjani, ja olen lukenut sen muistaakseni kolme kertaa.

Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfast kertoo nimensä mukaisesti Pohjois-Irlantilaisten nuorten aikuisten elämästä. Aivan loistava kirja, jonka luen kyllä pian uudestaan.

Nuorten amerikkalaisten miesten elämästä kertoo myös Leon Uriksen Taisteluhuuto, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan. Kirja kertoo sodan lisäksi paljon sotilaiden muusta elämästä.

 

[sekolust]

Viimeksi tuli luettua Pogozevin Pako Auschwitzista ja Frazierin&Halosen Pyhän Kirjan Varjo. Kohtuullisen mielenkiintoisia lukukokemuksia, tässä nyt olisi pienet mielipiteet.

Pako Auschwitzista oli ainakin väittämän mukaan tositapahtumiin perustuva teos. Vähän hommaa häiritsi aivan hillitön nationalistinen kaiku taustalla ja asioiden raaka mustavalkoistaminen. Välillä Neuvostoliitto tuntui olevan koko maailmaa pystyssä pitävä voima, jonka kaikki asukkaat ovat jaloja ja täysin oikeellisia ihmisiä. Leiriltä kerrottavat kohtaukset olivat erittäin julmia ja tietyllä tavalla kiehtovia. Näinkö sairas ihmismieli voi olla? Kirjasta en löytänyt alkuperäistä kirjoitus- tai julkaisuvuotta edes Googlella. Olisi saattanut selittää esimerkiksi tuon nationalistisen näkökulman.

PKV kertoili Turkmenistanin ihmisoikeustilanteesta ja alku varsinkin keskittyi diktaattori Nijazoviin. Käytännössä kirja kertoilee samannimisen dokumentin valmistumisesta ja kirjassa käsittelläänkin dokumenttiprosessia jonkin verran. Jos tämän ei anna haitata itseään, niin kirja on erittäin mielenkiintoinen kertomus suuryritysten moraalista.

Tällä hetkellä luvun alla on vähemmän vakavaa kirjallisuutta, pakko vihdoinkin saada loppuun Ilkka Remeksen Isku ytimeen. Kohtuullisen remesmäinen kirja ollut 80% luvun jälkeen. Monet tapahtumat (kuka kuolee, mitä tapahtuu seuraavaksi, jne.) on helppo ennustaa aiempien remeksien jälkeen, mutta silti kirja tuntuu koukuttavalta. Toivottavasti tänään löytyisi aikaa lukea kirja loppuun ennen iltaa, kauhean mielellään ei enää yhtä iltaa valvoisi kirjan ääressä.

 

[Evil]

Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfast kertoo nimensä mukaisesti Pohjois-Irlantilaisten nuorten aikuisten elämästä. Aivan loistava kirja, jonka luen kyllä pian uudestaan.

Tämä on kyllä loistava. Varsinkin sitä dildohuijausta on tullut naureskeltua usein jälkeenpäinkin...

Viimeksi eilen illalla lukaisin Bukowskin runokirjan Jatkuvaa sotaa. Nyt olisi lähdössä Falconesin Meren katedraali, takakansitekstin mukaan historiallinen romaani keskiajan Barcelonasta. Mailerin Adolfin linnakin pitäisi lukea, mutta nyt on onneksi aikaa kun olen kolme viikkoa työtön.

 

[Sinner]

Ensimmäitteeks mieleen tuli Stephen Kingin Christine. Jännäri/kauhu -genren teos, jossa amerikkalaisessa 50-luvun lopun maisemissa soi rock'n'roll ja puna-valkoinen Plymouth Fury hoitaa omistajansa ongelmat omalla tavallaan. Tästä on tehty ihan hyvä leffakin, mutta niinkuin aina, kirja on parempi.

Pakko viilata pilkkua. Kirjahan sijoittuu kuitenkin 1970 luvulle, vaikkakin itse Christine on 50-luvulta. Loistava kirja, kuten melkeinpä kaikki Kingin uran alkutaipaleen kirjat.

1950-luvun lapsuuden maisemiin päästään kirjassa SE, vaikka kirjahan toki seilaa eri vuosikymmenien välillä. Tämä on kuitenkin Hohdon kanssa Kingin paras, joten kannattaa todellakin lukea. Mutta teetpä mitä tahansa elämässäsi, niin älä erehdy ostamaan/vuokraamaan tätä elokuvana. Ellet sitten ole mahdoton tahattoman huumorin ja campin ystävä.