Stephen King - Hohto
Nähtyäni Kubrickin leffaversion tästä kirjasta arviolta kuusi tai seitsemän kertaa vuosien saatossa olin lievästi sanottuna innoissani päästessäni vihdoin lukemaan tämän kirjan. Jostain kumman syystä kun tämä nimenomainen kirja on osoittautunut hyvin suosituksi pääkaupunkiseudun kirjastoissa, joten esimerkiksi tuossa maalis-huhtikuussa sitä olisi joutunut odottamaan parikin viikkoa, mutta nyt se ilmaantui lähikirjastooni vain muutamassa päivässä. Hyvää kannatti odottaa? No, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Kirjassa, jos se ei nyt jollekin ole tullut selväksi, seurataan Kalliovuorille muuttavaa Torrancen perhettä joskus 1970-luvun aikana. Perhe on pakotettu tekemään tämä matka, sillä perheen pää Jack Torrance on saanut kenties viimeisen mahdollisuutensa päästä töihin kunnialliseen ammattiin mokattuaan edelliset mahdollisuutensa alkoholisminsa ja väkivaltaisen käytöksensä vuoksi. Jack on päässyt töihin kunnianarvoisaan ja omalla tavallaan legendaariseen Overlookin hotelliin sen talonmieheksi talven ajaksi, jolloin hotelli on kiinni. Mukaansa hän ottaa vaimonsa Wendyn ja viisivuotiaan poikansa Dannyn, jotka eivät ole juurikaan innostuneet maisemanmuutoksesta eivätkä varsinkaan hotellista.
Jack on siis toipuva alkoholisti, jolla on hyvinkin äkkipikainen luonne, mutta joka rakastaa silti syvästi vaimoaan ja poikaansa. Kännitoilailujen sekä väkivaltaisen käytöksen vuoksi Jack on saanut potkut opettajanvirastaan, mutta koska hän tuon nimenomaisen viran aikana pääsi tutustumaan toiseen alkoholistiin, joka sattumalta on varakasta sukua, hän saa tältä vielä viimeisen tilaisuuden todistaa osaamisensa. Jackin tarkoituksena on tuon talven aikana sekä parantaa välejään perheeseensä ja varsinkin poikaansa, löytää se vanha kipinä vaimonsa kanssa sekä viimeistellä hänen vuosikausia työstämänsä näytelmäkirjoitus.
Jack on kolmekymppinen mies (kirjan tapahtumien aikaan 29-vuotias), joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa New Hampshiren osavaltiossa Uudessa-Englannissa. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, joka hakkasi surutta niin vaimoaan eli Jackin äitiä, kuin lapsiaan, Jack mukaanlukien. Jack kuitenkin rakasti isäänsä ainoana sisaruksistaan, sillä huolimatta siitä, että hän oli usein ottavana osapuolena isän palatessa kännireissuiltaan kuin raivo härkä, oli heillä niitä hyviä hetkiä, joita Jack muistelee vielä vuosikymmeniä syvällä kaiholla.
Wendy on kirjassa fiksu ja syvästi poikaansa ja edelleen myös Jackia rakastava äiti, jonka historiaa ei käsitellä läheskään yhtä kattavasti kuin Jackin. Wendy on 32-vuotias ja kärsii masennuksen lisäksi mustasukkaisuudesta, joka kohdistuu heidän yhteiseen poikaansa Dannyyn, jonka hän kokee rakastavansa Jackia enemmän kuin häntä. Wendystä kerrotaan kirjan sivuilla sen verran, että hänen äitinsä suhtautuu häneen hyvin vähättelevästi ja alistavasti ja pyrkii kaikin keinoin nolaamaan ja saattamaan tyttärensä huonoon valoon niin Dannyn, Jackin kuin kaikkien muidenkin ihmisten silmissä. Tämän johdosta Wendyn ja tämän äidin välit ovat käytännössä poikki.
Wendya ahdistaa suunnattomasti suunnaton hotelli keskellä villiä erämaata, mutta koska hän haluaa yrittää vielä kerran pelastaa avioliittonsa, hän suostuu jäämään Jackin ja Dannyn kanssa Overlookiin.
Danny on lähes tavallinen viisivuotias poika, joka omaa todella voimakkaita yliluonnollisia taipumuksia, joita kutsutaan hohdoksi. Hän osaa aistia ja "lukea" ihmisten ajatukset, pääsee tarvittaessa tunkeutumaan näiden mieliin ajattelemalla näitä intensiivisesti sekä pystyy aistimaan ihmisten hohdon, sillä hänellä itsellään on erittäin vahva hohto. Näiden lisäksi hän kykenee kommunikoimaan telepaattisesti pitkienkin maantieteellisten etäisyyksien päähän voimakkaalla hohdolla varustettujen ihmisten kanssa.
Hän kammoaa ensihetkistä lähtien hotellia, sillä äärimmäisen herkkänä ihmisenä hän kykenee aistimaan hotellissa majailevan silkan pahuuden, joka tekee mitä tahansa saadakseen Dannyn jäämään hotelliin.
Neljäs päähenkilö on Overlook-hotellin kokki Dick Halloran, afroamerikkalainen jättikokoinen kokki, joka kolmatta vuottaan työskenneltyään Overlookissa päättää sanoa sille hyvästit ja jatkaa elämäänsä mahdollisimman kaukana hotellista. Hänellä on vahva hohto ja omaa samanlaisia taipumuksia kuin Danny, mutta on silti valovuosia tätä "heikompi", mitä tulee hohtoon. Halloran on 60-vuotias mies, joka mieltyy välittömästi Dannyyn ja Wendyyn, kun taas Jack jää hänelle hyvin etäiseksi, koska hän ei pääse tämän mielen sisälle. Hän muodostaa nopeasti tiiviin yhteyden Dannyn kanssa huolimatta vuosikymmenien ikäerosta, sillä hänen käy sääliksi pikkupoika ja hän vaistoaa ja tietää hotellin vaarat.
Overlook-hotelli on siis eräänlainen pahuuden tyyssija, joka on vuosikymmeniä kestäneen historiansa aikana nähnyt moninaisia aallonpohjia kuin myös satumaista menestystä. Siellä on tapahtunut lukuisia väkivaltaisia murhia vuosikymmenien saatossa, jotka ovat usein jääneet selvittämättä ja joiden uhrit haahuilevat edelleen hotellin tyhjiä huoneita ja käytäviä pitkin etsimässä uutta uhria. Danny kykenee jollain tavalla vastustamaan hotellin pahuutta, kuin myös Wendy, mutta Jackin hotelli onnistuu murtamaan johtuen tämän heikosta psyykkisestä vahvuudesta, johon vaikuttaa niin alati paheneva viinanhimo talven eristäessä hotellin ulkomaailmasta, epäluuloisuus omaa perhettään kohtaan sekä lapsuuden muistot isästä.
Kirja on tyypillisen Kingin tapaan kirjoitettu varsin hyvin ja tarina etenee jouhevasti alusta alkaen. Perheen historia käydään läpi takaumina, joissa paljastuu Jackin väkivaltainen luonne, joka on kohdistunut niin Wendyyn, Dannyyn (jolta Jack mursi paljain käsin käsivarren vuotta ennen kirjan tapahtumia ja jota Wendy ei ole koskaan antanut tälle anteeksi) kuin myös erääseen oppilaaseen, jonka Jack hakkasi lähes koomaan löydettyään tämän puhkomasta hänen autonsa renkaita. Ilmiselvästi Jackin väkivaltaiset taipumukset ovat verenperintöä tämän omalta isältään, jota hän kirjan alussa vihaa ja rakastaa, mutta kirjan lopussa pelkästään rakastaa.
Kirjan hyviä puolia ovat ehdottomasti Wendyn esittäminen huomattavasti fiksumpana kuin mitä tämä oli Kubrickin leffassa, kirjoitustyyli sekä tarinan eteneminen. Lisäksi Jackin psyykeeseen päästään kirjassa tutustumaan hyvinkin tarkkaan, kuin myös Halloraniin luonteeseen ja elämään, mikä muistaakseni jäi todella vaatimattomaksi leffassa.
Huonoja puolia on puolestaan Danny sekä kirjan laimeus, mitä tulee kauhuelementteihin, joista King on tunnettu. Dannyn persoona on kyllä kuvattu kattavasti kirjassa, mutta jostain syystä ainakin minulle hänestä jää hyvin mitäänsanomaton kuva, mikä on harvinaista Kingiltä. Tämä kun on yksi parhaimmista kirjailijoista kuvaamaan ja käsittelemään lapsen maailmaa ja vieläpä lapsen näkökulmasta katsottuna. En tiedä, johtuuko tämä pettymys kirjan Dannysta siihen, mikä leffassa esitettiin vaiko sitten ne muut Kingin kirjat, joissa hän on päässyt kirjoittamaan todella hienosti ja taitavasti kauhusta lapsen silmin.
Overlook-hotellin kauhut tuntuvat varsin laimeilta kirjan sivuilta luettuna eikä se painostava tunnelma, joka ainakin minulle välittyi Kubrickin leffasta, oikeastaan missään vaiheessa tullut itselleni vastaan. Hotellia kyllä kuvattiin kattavasti, mutta sen teho jäi valjuksi.
Kirjaa voi kyllä suositella innokkaimmilla King-faneille, sillä kuuluuhan tämä kirjailijan tunnetuimpiin teoksiin, mutta henkilökohtaisesti olen pettynyt kokonaisuuteen. Paljon lupausta, mutta hyvin vähän konkretiaa. Katson jatkossa mieluummin leffan kuin palaan tähän kirjaan, vaikka toki leffassa Wendy esitettiin täytenä nyhverönä.
***
Nähtyäni Kubrickin leffaversion tästä kirjasta arviolta kuusi tai seitsemän kertaa vuosien saatossa olin lievästi sanottuna innoissani päästessäni vihdoin lukemaan tämän kirjan. Jostain kumman syystä kun tämä nimenomainen kirja on osoittautunut hyvin suosituksi pääkaupunkiseudun kirjastoissa, joten esimerkiksi tuossa maalis-huhtikuussa sitä olisi joutunut odottamaan parikin viikkoa, mutta nyt se ilmaantui lähikirjastooni vain muutamassa päivässä. Hyvää kannatti odottaa? No, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Kirjassa, jos se ei nyt jollekin ole tullut selväksi, seurataan Kalliovuorille muuttavaa Torrancen perhettä joskus 1970-luvun aikana. Perhe on pakotettu tekemään tämä matka, sillä perheen pää Jack Torrance on saanut kenties viimeisen mahdollisuutensa päästä töihin kunnialliseen ammattiin mokattuaan edelliset mahdollisuutensa alkoholisminsa ja väkivaltaisen käytöksensä vuoksi. Jack on päässyt töihin kunnianarvoisaan ja omalla tavallaan legendaariseen Overlookin hotelliin sen talonmieheksi talven ajaksi, jolloin hotelli on kiinni. Mukaansa hän ottaa vaimonsa Wendyn ja viisivuotiaan poikansa Dannyn, jotka eivät ole juurikaan innostuneet maisemanmuutoksesta eivätkä varsinkaan hotellista.
Jack on siis toipuva alkoholisti, jolla on hyvinkin äkkipikainen luonne, mutta joka rakastaa silti syvästi vaimoaan ja poikaansa. Kännitoilailujen sekä väkivaltaisen käytöksen vuoksi Jack on saanut potkut opettajanvirastaan, mutta koska hän tuon nimenomaisen viran aikana pääsi tutustumaan toiseen alkoholistiin, joka sattumalta on varakasta sukua, hän saa tältä vielä viimeisen tilaisuuden todistaa osaamisensa. Jackin tarkoituksena on tuon talven aikana sekä parantaa välejään perheeseensä ja varsinkin poikaansa, löytää se vanha kipinä vaimonsa kanssa sekä viimeistellä hänen vuosikausia työstämänsä näytelmäkirjoitus.
Jack on kolmekymppinen mies (kirjan tapahtumien aikaan 29-vuotias), joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa New Hampshiren osavaltiossa Uudessa-Englannissa. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, joka hakkasi surutta niin vaimoaan eli Jackin äitiä, kuin lapsiaan, Jack mukaanlukien. Jack kuitenkin rakasti isäänsä ainoana sisaruksistaan, sillä huolimatta siitä, että hän oli usein ottavana osapuolena isän palatessa kännireissuiltaan kuin raivo härkä, oli heillä niitä hyviä hetkiä, joita Jack muistelee vielä vuosikymmeniä syvällä kaiholla.
Wendy on kirjassa fiksu ja syvästi poikaansa ja edelleen myös Jackia rakastava äiti, jonka historiaa ei käsitellä läheskään yhtä kattavasti kuin Jackin. Wendy on 32-vuotias ja kärsii masennuksen lisäksi mustasukkaisuudesta, joka kohdistuu heidän yhteiseen poikaansa Dannyyn, jonka hän kokee rakastavansa Jackia enemmän kuin häntä. Wendystä kerrotaan kirjan sivuilla sen verran, että hänen äitinsä suhtautuu häneen hyvin vähättelevästi ja alistavasti ja pyrkii kaikin keinoin nolaamaan ja saattamaan tyttärensä huonoon valoon niin Dannyn, Jackin kuin kaikkien muidenkin ihmisten silmissä. Tämän johdosta Wendyn ja tämän äidin välit ovat käytännössä poikki.
Wendya ahdistaa suunnattomasti suunnaton hotelli keskellä villiä erämaata, mutta koska hän haluaa yrittää vielä kerran pelastaa avioliittonsa, hän suostuu jäämään Jackin ja Dannyn kanssa Overlookiin.
Danny on lähes tavallinen viisivuotias poika, joka omaa todella voimakkaita yliluonnollisia taipumuksia, joita kutsutaan hohdoksi. Hän osaa aistia ja "lukea" ihmisten ajatukset, pääsee tarvittaessa tunkeutumaan näiden mieliin ajattelemalla näitä intensiivisesti sekä pystyy aistimaan ihmisten hohdon, sillä hänellä itsellään on erittäin vahva hohto. Näiden lisäksi hän kykenee kommunikoimaan telepaattisesti pitkienkin maantieteellisten etäisyyksien päähän voimakkaalla hohdolla varustettujen ihmisten kanssa.
Hän kammoaa ensihetkistä lähtien hotellia, sillä äärimmäisen herkkänä ihmisenä hän kykenee aistimaan hotellissa majailevan silkan pahuuden, joka tekee mitä tahansa saadakseen Dannyn jäämään hotelliin.
Neljäs päähenkilö on Overlook-hotellin kokki Dick Halloran, afroamerikkalainen jättikokoinen kokki, joka kolmatta vuottaan työskenneltyään Overlookissa päättää sanoa sille hyvästit ja jatkaa elämäänsä mahdollisimman kaukana hotellista. Hänellä on vahva hohto ja omaa samanlaisia taipumuksia kuin Danny, mutta on silti valovuosia tätä "heikompi", mitä tulee hohtoon. Halloran on 60-vuotias mies, joka mieltyy välittömästi Dannyyn ja Wendyyn, kun taas Jack jää hänelle hyvin etäiseksi, koska hän ei pääse tämän mielen sisälle. Hän muodostaa nopeasti tiiviin yhteyden Dannyn kanssa huolimatta vuosikymmenien ikäerosta, sillä hänen käy sääliksi pikkupoika ja hän vaistoaa ja tietää hotellin vaarat.
Overlook-hotelli on siis eräänlainen pahuuden tyyssija, joka on vuosikymmeniä kestäneen historiansa aikana nähnyt moninaisia aallonpohjia kuin myös satumaista menestystä. Siellä on tapahtunut lukuisia väkivaltaisia murhia vuosikymmenien saatossa, jotka ovat usein jääneet selvittämättä ja joiden uhrit haahuilevat edelleen hotellin tyhjiä huoneita ja käytäviä pitkin etsimässä uutta uhria. Danny kykenee jollain tavalla vastustamaan hotellin pahuutta, kuin myös Wendy, mutta Jackin hotelli onnistuu murtamaan johtuen tämän heikosta psyykkisestä vahvuudesta, johon vaikuttaa niin alati paheneva viinanhimo talven eristäessä hotellin ulkomaailmasta, epäluuloisuus omaa perhettään kohtaan sekä lapsuuden muistot isästä.
Kirja on tyypillisen Kingin tapaan kirjoitettu varsin hyvin ja tarina etenee jouhevasti alusta alkaen. Perheen historia käydään läpi takaumina, joissa paljastuu Jackin väkivaltainen luonne, joka on kohdistunut niin Wendyyn, Dannyyn (jolta Jack mursi paljain käsin käsivarren vuotta ennen kirjan tapahtumia ja jota Wendy ei ole koskaan antanut tälle anteeksi) kuin myös erääseen oppilaaseen, jonka Jack hakkasi lähes koomaan löydettyään tämän puhkomasta hänen autonsa renkaita. Ilmiselvästi Jackin väkivaltaiset taipumukset ovat verenperintöä tämän omalta isältään, jota hän kirjan alussa vihaa ja rakastaa, mutta kirjan lopussa pelkästään rakastaa.
Kirjan hyviä puolia ovat ehdottomasti Wendyn esittäminen huomattavasti fiksumpana kuin mitä tämä oli Kubrickin leffassa, kirjoitustyyli sekä tarinan eteneminen. Lisäksi Jackin psyykeeseen päästään kirjassa tutustumaan hyvinkin tarkkaan, kuin myös Halloraniin luonteeseen ja elämään, mikä muistaakseni jäi todella vaatimattomaksi leffassa.
Huonoja puolia on puolestaan Danny sekä kirjan laimeus, mitä tulee kauhuelementteihin, joista King on tunnettu. Dannyn persoona on kyllä kuvattu kattavasti kirjassa, mutta jostain syystä ainakin minulle hänestä jää hyvin mitäänsanomaton kuva, mikä on harvinaista Kingiltä. Tämä kun on yksi parhaimmista kirjailijoista kuvaamaan ja käsittelemään lapsen maailmaa ja vieläpä lapsen näkökulmasta katsottuna. En tiedä, johtuuko tämä pettymys kirjan Dannysta siihen, mikä leffassa esitettiin vaiko sitten ne muut Kingin kirjat, joissa hän on päässyt kirjoittamaan todella hienosti ja taitavasti kauhusta lapsen silmin.
Overlook-hotellin kauhut tuntuvat varsin laimeilta kirjan sivuilta luettuna eikä se painostava tunnelma, joka ainakin minulle välittyi Kubrickin leffasta, oikeastaan missään vaiheessa tullut itselleni vastaan. Hotellia kyllä kuvattiin kattavasti, mutta sen teho jäi valjuksi.
Kirjaa voi kyllä suositella innokkaimmilla King-faneille, sillä kuuluuhan tämä kirjailijan tunnetuimpiin teoksiin, mutta henkilökohtaisesti olen pettynyt kokonaisuuteen. Paljon lupausta, mutta hyvin vähän konkretiaa. Katson jatkossa mieluummin leffan kuin palaan tähän kirjaan, vaikka toki leffassa Wendy esitettiin täytenä nyhverönä.
***