Ai niin sain sen suuren urakan miltei kokonaan päätökseen. Eli kuuntelin Stephen Kingin Musta Torni sarjan seitsemän kirjaa läpi. Kyllähän se loppua kohden alkoi tuntumaan aika raskaalta kun Stephen Kingin oma tyyli tuli hyvinkin tutuksi. Maneerit, sanasto jne. ja tietysti kun olivat suomeksi luettuja niin Simo Häklin ääni alkoi enemmän kuin vähän kaivertamaan päässä. Hyvä lukija sinällään mutta kun sitä joutuu kuuntelemaan yli sata tuntia reilun kuukauden aikana niin alkaa pikkuisen hajottamaan.
Kirjat itsessään vaihtelivat hyvän ja loistavan välillä. Vähän nyt heittelen tässä spoilereita mutta kirjasarja on vanha kun seitsemäs osa julkaistiin jo vuonna 2004 niin ei paljoa kiinnosta.
Kirjasarja lähtee liikkeelle vähän kankeasti Revolverimiehellä jossa sitten on sitä varhaista Kingiä parhaimmillaan/huonoimmillaan. Selkeästi oli tieto että nyt tehdään osa jotain isompaa kokonaisuutta mutta sitä millainen se tulee olemaan ei ole tiedossa. Tarina oli kuitenkin ihan mukaansa tempaava kun pääsi kunnolla vauhtiin. Viitataan tulevaisuuden multiversumiin ja vanhaan aikaan jolloin teknologia oli kehittyneempää.
Kolme korttia pakasta ottaakin sitten edellisen kirjan multiversumin ihan kunnolla haltuunsa kun seuraamme liittyvät Eddie, Odetta ja Detta eri aikakausilta New Yorkista. Omalla tavallaan viihdyttävää "fish out of water" huumoria, väkivaltaa ja seksuaalisuutta sekä valtadynamiikkaa. Menetyksiä, kahtia jakautunut mieli, psykopaatteja. Ah, nyt löytyi actionia. Hyvää tekstiä oikeastaan koko matkalta. Rolandin kyvyttömyys sanoa jotain sanoja on omalla tavallaan huvittavaa, mutta ei käy vielä vanhaksi. Loppujen lopuksi Odetta ja Detta yhdistyvät Susannaksi, mutta Susannalta puuttuu jalat kuten puuttui myös noilta kahdelta. Hän myös ryhtyy Eddien vaimoksi.
Joutomaa kolmantena kirjana jatkaa hyvin siitä mihin Kolme korttia pakasta jäi. Nyt vain ensimmäisessä kirjassa vilahtanut Jake Chambers tulee mukaan tarinaamme uudestaan ja hän pääsee lopulta tuonne Joutomaalle Keski-maailmaan jossa vanha teknologia tuhoutuu pikku hiljaa ja maailma muuttuu tyhmemmäksi. Noh, paras esimerkki tästä tulee kun herrasväkemme lähtee etsimään junaa jolla he pääsisivät lähemmäksi Mustaa tornia jotta he voivat tehdä jotain mitä emme vielä tarkalleen tiedä. Tämä vie heidät Ludin kaupunkiin jossa on käyty hidasta kaupunkisotaa jo vuosisatojen ajan ja kaikki ymmärrys teknologiasta tuntuu kadonneen sieltä. Mielipuolinen Blaine yksiraiteinen on juna jota kontrolloi hulluksi tullut tekoäly. Tarina päättyy tavalla jota varmasti pidettiin aikanaan raivostuttavana. On alkamassa arvoituskilpailu kuin vanhassa kunnon Hobitissa. Ja me emme pääse näkemään sitä vielä. Susanna on ilmeisesti raskaana.
Velho on neljäs osa ja se alkaa kertaamalla viimeisiä tapahtumia edellisestä kirjasta (varmasti hyödyllinen tapa aikanaan, mutta kun oli juuri kuunnellut ne samat löpinät niin koin ne rasittaviksi). Noh suuri arvoituskilpailu saa alkaa ja paljastuu että Blaine tietää kaikki tiedettävissä olevat arvoitukset, mutta Eddie alkaa kyselemään typeriä kysymyksiä eikä Blaine siedä sellaista vaan suorittaa itsemurhan. Kunnioitettavaa? Noh en nyt tiedä. Ai niin mainitsinko että seurueen mukana on mäyriäinen joka on jonkinlainen älykäs koiraa muistuttuva otus joka osaa puhua jonkin verran? Nimi on Oi. Tästä selviydyttyään Roland alkaa kertomaan yhtenä iltana tarinaa siitä kuinka hän sai naista ja joutui tappamaan melkoisen kasan ihmisiä kahden kaverinsa kanssa (nämä kaksi asiaa eivät varsinaisesti liity toisiinsa), ne vain tapahtuvat ajallisesti. Tarina kerrotaan yhtenä iltana mutta siihen kuluu äänikirja muodossa noin 20 tuntia. Onneksi Kingillä on selitys valmiina nimittäin aika liikkui erilaisella tavalla tuona iltana ja se jäi odottamaan kiltisti suunnilleen samaan aikaan kunnes Roland saa tarinansa loppuun. Noh mitä muutakaan ihmiset tekisivät Kansasissa jonne he ovat ilmeisesti päätyneet. Tarinaan liittyy ruma noita, hieman vaivaannuttavia kuvauksia seksistä kahden ala-ikäisen henkilön välillä (kun kuvaillaan jotain 15-16 vuotiasta tyttöä ja poikaa panemassa se on vähän epämukavaa kun kerronta on itsessään hyvää). Noh tyttö poltetaan roviolla ja noita johtaa seremonioita. Yleensä se menee tarinoissa niin että nuori tyttö laittaa noidat roviolle, mutta onhan tämä ainakin twist. Ehkä lempikirjani koko sarjasta? Pitkä kuin perkele, mutta mikäs siinä sitten kuunnellessa kun voi sitä töissä tehdä.
Callan sudet tuo sitten ihan avoimesti muissa Stephen Kingin kirjoissa olleita ihmisiä mukaan tarinaamme. Samoin paljastuu että tarinassamme on oikeasti joku tyyppi nimeltään Stephen King ja hän kirjoittaa siinä kirjoja. No vittu. Me no like, mutta toisaalta pidän suuni supussa että hän ei kirjoita minua pois tästä maailmasta. Tässä tarinassa susiksi kutsutut bandiitit, sotilaat tai mitä ovatkaan tulevat noin 24 vuoden välein kyliin ja käyvät hakemassa kylän/kaupungin/maalaiskunnan kaksosista toisen osapuolen mukaansa ja he palaavat "rontteina" jotka ovat älyllisesti lahjattomia mutta aikuisiksi kasvettuaan suuria ja erittäin voimakkaita. Tämä ei ehkä normaalisti kuulosta kovin pahalta sillä kaksoset ovat harvinaisia, mutta tässä kommuunissa nimeltään Calla Bryn Sturgis miltei kaikki raskaudet johtavat kaksosiin. Geneettistä muuntelua? Todennäköisesti. Miksi näitä lapsia viedään? Noh se liittyy heidän aivoihinsa. Rolandin strip tease esitys saa Calla Bryn Sturgisin asukkaat haltioihinsa ja heidät "palkataan" tappamaan nuo susiksi kutsutut bandiitit.
Anyways Susannan raskaus paljastuu joksikin hyvin erikoiseksi kun Mia niminen sivupersoona käy syömässä sammakoita, rottia ja muuta sen sellaista öisin eikä Susanna muista asiasta mitään. Tuo sivupersoona voi olla enemmän raskaana ja tähän liittyy jotain mikä voi olla magiaa tai teknologiaa joka voisi olla yhtä hyvin magiaa. Susanna/Mia lähtee tarinan lopussa New Yorkiin jonkun kummallisen oven kautta ja ottaa mukaansa mustan kristallipallon jolla saa tuon oven auki. Tähän päättyy tarinamme.
Susannan laulussa lähdetään sitten etsimään Susannaa sankareidemme toimesta ja Susanna itse kamppailee Mian kanssa oman kehonsa ja mielensä sisällä. Saamme tietää mikä Mia on (henkiolento joka otti kuolevaisuuden itselleen saadakseen lapsen) ja että kyseessä on Rolandin ja Purppurakuninkaan lapsi (tätä ei ikinä varsinaisesti selvennetä miten asia toimii, mutta Roland oli pannut jotain henkiolentoa, henkiolento oli pitänyt sperman sisällään ja jotain, jotain, jotain sillä ei ole oikeasti merkitystä. Stephen King näyttäytyy tarinassamme ja hän vaikuttaa juopolta joka satuilee jotain. Samalla selitetään erilaisia deus ex machina tilanteita mitä kirjasarjassamme on ollut pois sanomalla että kirjailijaa laiskotti eikä hän viitsinyt keksiä mitään oikeaa ratkaisua joten deal with it. Olisin ollut ihan fine tämän kanssa jos sitä ei olisi sanottu kirjassa. Noh, Eddie ja Roland ovat lähdössä New Yorkiin pelastamaan Susannaa ja Jake, Oi sekä isä Callahan jonka tunnemme Painajainen teoksesta ovat menossa Maineen tapaamaan antikvariaatin omistajaa sekä tämän ystävää. Noh, matkat menevät sekaisin ja Roland & Eddie päätyvät Maineen aseineen ja Jake, Oi & Callahan menevät New Yorkiin auttamaan Susannaa. Susanna hoitaa kuitenkin itsensä turvaan kun hänet ja Mia erotetaan toisistaan ja Mia joutuu Mordred nimisen lapsensa syömäksi. Käsiaseet ovat tehokkaita oikeissa käsissä. Lopuksi kaikki on hyvin ja sankarimme pääsevät perille. Paitsi Callahan joka ampuu itsensä ettei häntä muutettaisi vampyyriksi. It was nice seeing you.
Musta torni VII: Musta torni on sitten se "viimeinen" kirja. Noh paljon ampumista, Eddie kuolee ja kaikki itkevät. Sitten Jake kuolee pelastaessaan Stephen Kingiä ettei hän jää auton alle ja maailma mahdollisesti tuhoudu. Käydään New Yorkissa jossa mukaan tulee kaikkea höpöä ja selitetään jotain siitä mitä maailmassa tapahtuu. Murtajat joille syötettiin jotain kaksosten aivoista tehtyä tahnaa koittivat tuhota säteitä jotka pitävät maailmaa kasassa ovat hyvin loukkaantuneita kun he eivät voikaan enää keskittyä maailman tuhoamiseen niin että heidän tarpeistaan huolehditaan miltei täydellisesti ja Roland pystyy vaivoin olemaan tappamatta heitä kaikkia kuin kapisia rakkeja. Susanna, Oi ja Roland löytävät Patrick nimisen miehen erään vampyyrin luota ja he meinaavat kaikki kuolla. Patrick pystyy piirroksillaan muuttamaan todellisuutta ja Susanna laittaa hänet piirtämään oven jota kautta hän pääsee toiseen maailmaan. Siellä on Eddie ja Jake mutta aivan toisesta todellisuudesta ja maailmasta jossa Ronald Reaganista ei tullut presidenttiä. Must be nice. Oi ja Ronald tappavat Mordredin, mutta Oi menettää henkensä ja pääsee ehkä Jaken seuraan tuonpuoleiseen. Tai ehkä ei, emme voi tietää. Roland ja Patrick päihittävät Purppurakuninkaan ja Roland astuu torniin.
Nyt sitten kuunnellaan jotain ihan muuta nimittäin Adrian Goldsworthyn Philip ja Alexander joka kertoo kahdesta maineikkaasta Makedonian kuninkaasta. Onhan tämä äärimmäisen informatiivinen kirja ja äänimuoto ei tee sille oikeutta. Vähän sama ongelma oli The Eagle and the Lion kirjassa joka kertoi Persian ja Rooman välisestä sodasta ja rauhasta noin 700 vuoden ajalta.
Kirjat itsessään vaihtelivat hyvän ja loistavan välillä. Vähän nyt heittelen tässä spoilereita mutta kirjasarja on vanha kun seitsemäs osa julkaistiin jo vuonna 2004 niin ei paljoa kiinnosta.
Kirjasarja lähtee liikkeelle vähän kankeasti Revolverimiehellä jossa sitten on sitä varhaista Kingiä parhaimmillaan/huonoimmillaan. Selkeästi oli tieto että nyt tehdään osa jotain isompaa kokonaisuutta mutta sitä millainen se tulee olemaan ei ole tiedossa. Tarina oli kuitenkin ihan mukaansa tempaava kun pääsi kunnolla vauhtiin. Viitataan tulevaisuuden multiversumiin ja vanhaan aikaan jolloin teknologia oli kehittyneempää.
Kolme korttia pakasta ottaakin sitten edellisen kirjan multiversumin ihan kunnolla haltuunsa kun seuraamme liittyvät Eddie, Odetta ja Detta eri aikakausilta New Yorkista. Omalla tavallaan viihdyttävää "fish out of water" huumoria, väkivaltaa ja seksuaalisuutta sekä valtadynamiikkaa. Menetyksiä, kahtia jakautunut mieli, psykopaatteja. Ah, nyt löytyi actionia. Hyvää tekstiä oikeastaan koko matkalta. Rolandin kyvyttömyys sanoa jotain sanoja on omalla tavallaan huvittavaa, mutta ei käy vielä vanhaksi. Loppujen lopuksi Odetta ja Detta yhdistyvät Susannaksi, mutta Susannalta puuttuu jalat kuten puuttui myös noilta kahdelta. Hän myös ryhtyy Eddien vaimoksi.
Joutomaa kolmantena kirjana jatkaa hyvin siitä mihin Kolme korttia pakasta jäi. Nyt vain ensimmäisessä kirjassa vilahtanut Jake Chambers tulee mukaan tarinaamme uudestaan ja hän pääsee lopulta tuonne Joutomaalle Keski-maailmaan jossa vanha teknologia tuhoutuu pikku hiljaa ja maailma muuttuu tyhmemmäksi. Noh, paras esimerkki tästä tulee kun herrasväkemme lähtee etsimään junaa jolla he pääsisivät lähemmäksi Mustaa tornia jotta he voivat tehdä jotain mitä emme vielä tarkalleen tiedä. Tämä vie heidät Ludin kaupunkiin jossa on käyty hidasta kaupunkisotaa jo vuosisatojen ajan ja kaikki ymmärrys teknologiasta tuntuu kadonneen sieltä. Mielipuolinen Blaine yksiraiteinen on juna jota kontrolloi hulluksi tullut tekoäly. Tarina päättyy tavalla jota varmasti pidettiin aikanaan raivostuttavana. On alkamassa arvoituskilpailu kuin vanhassa kunnon Hobitissa. Ja me emme pääse näkemään sitä vielä. Susanna on ilmeisesti raskaana.
Velho on neljäs osa ja se alkaa kertaamalla viimeisiä tapahtumia edellisestä kirjasta (varmasti hyödyllinen tapa aikanaan, mutta kun oli juuri kuunnellut ne samat löpinät niin koin ne rasittaviksi). Noh suuri arvoituskilpailu saa alkaa ja paljastuu että Blaine tietää kaikki tiedettävissä olevat arvoitukset, mutta Eddie alkaa kyselemään typeriä kysymyksiä eikä Blaine siedä sellaista vaan suorittaa itsemurhan. Kunnioitettavaa? Noh en nyt tiedä. Ai niin mainitsinko että seurueen mukana on mäyriäinen joka on jonkinlainen älykäs koiraa muistuttuva otus joka osaa puhua jonkin verran? Nimi on Oi. Tästä selviydyttyään Roland alkaa kertomaan yhtenä iltana tarinaa siitä kuinka hän sai naista ja joutui tappamaan melkoisen kasan ihmisiä kahden kaverinsa kanssa (nämä kaksi asiaa eivät varsinaisesti liity toisiinsa), ne vain tapahtuvat ajallisesti. Tarina kerrotaan yhtenä iltana mutta siihen kuluu äänikirja muodossa noin 20 tuntia. Onneksi Kingillä on selitys valmiina nimittäin aika liikkui erilaisella tavalla tuona iltana ja se jäi odottamaan kiltisti suunnilleen samaan aikaan kunnes Roland saa tarinansa loppuun. Noh mitä muutakaan ihmiset tekisivät Kansasissa jonne he ovat ilmeisesti päätyneet. Tarinaan liittyy ruma noita, hieman vaivaannuttavia kuvauksia seksistä kahden ala-ikäisen henkilön välillä (kun kuvaillaan jotain 15-16 vuotiasta tyttöä ja poikaa panemassa se on vähän epämukavaa kun kerronta on itsessään hyvää). Noh tyttö poltetaan roviolla ja noita johtaa seremonioita. Yleensä se menee tarinoissa niin että nuori tyttö laittaa noidat roviolle, mutta onhan tämä ainakin twist. Ehkä lempikirjani koko sarjasta? Pitkä kuin perkele, mutta mikäs siinä sitten kuunnellessa kun voi sitä töissä tehdä.
Callan sudet tuo sitten ihan avoimesti muissa Stephen Kingin kirjoissa olleita ihmisiä mukaan tarinaamme. Samoin paljastuu että tarinassamme on oikeasti joku tyyppi nimeltään Stephen King ja hän kirjoittaa siinä kirjoja. No vittu. Me no like, mutta toisaalta pidän suuni supussa että hän ei kirjoita minua pois tästä maailmasta. Tässä tarinassa susiksi kutsutut bandiitit, sotilaat tai mitä ovatkaan tulevat noin 24 vuoden välein kyliin ja käyvät hakemassa kylän/kaupungin/maalaiskunnan kaksosista toisen osapuolen mukaansa ja he palaavat "rontteina" jotka ovat älyllisesti lahjattomia mutta aikuisiksi kasvettuaan suuria ja erittäin voimakkaita. Tämä ei ehkä normaalisti kuulosta kovin pahalta sillä kaksoset ovat harvinaisia, mutta tässä kommuunissa nimeltään Calla Bryn Sturgis miltei kaikki raskaudet johtavat kaksosiin. Geneettistä muuntelua? Todennäköisesti. Miksi näitä lapsia viedään? Noh se liittyy heidän aivoihinsa. Rolandin strip tease esitys saa Calla Bryn Sturgisin asukkaat haltioihinsa ja heidät "palkataan" tappamaan nuo susiksi kutsutut bandiitit.
Anyways Susannan raskaus paljastuu joksikin hyvin erikoiseksi kun Mia niminen sivupersoona käy syömässä sammakoita, rottia ja muuta sen sellaista öisin eikä Susanna muista asiasta mitään. Tuo sivupersoona voi olla enemmän raskaana ja tähän liittyy jotain mikä voi olla magiaa tai teknologiaa joka voisi olla yhtä hyvin magiaa. Susanna/Mia lähtee tarinan lopussa New Yorkiin jonkun kummallisen oven kautta ja ottaa mukaansa mustan kristallipallon jolla saa tuon oven auki. Tähän päättyy tarinamme.
Susannan laulussa lähdetään sitten etsimään Susannaa sankareidemme toimesta ja Susanna itse kamppailee Mian kanssa oman kehonsa ja mielensä sisällä. Saamme tietää mikä Mia on (henkiolento joka otti kuolevaisuuden itselleen saadakseen lapsen) ja että kyseessä on Rolandin ja Purppurakuninkaan lapsi (tätä ei ikinä varsinaisesti selvennetä miten asia toimii, mutta Roland oli pannut jotain henkiolentoa, henkiolento oli pitänyt sperman sisällään ja jotain, jotain, jotain sillä ei ole oikeasti merkitystä. Stephen King näyttäytyy tarinassamme ja hän vaikuttaa juopolta joka satuilee jotain. Samalla selitetään erilaisia deus ex machina tilanteita mitä kirjasarjassamme on ollut pois sanomalla että kirjailijaa laiskotti eikä hän viitsinyt keksiä mitään oikeaa ratkaisua joten deal with it. Olisin ollut ihan fine tämän kanssa jos sitä ei olisi sanottu kirjassa. Noh, Eddie ja Roland ovat lähdössä New Yorkiin pelastamaan Susannaa ja Jake, Oi sekä isä Callahan jonka tunnemme Painajainen teoksesta ovat menossa Maineen tapaamaan antikvariaatin omistajaa sekä tämän ystävää. Noh, matkat menevät sekaisin ja Roland & Eddie päätyvät Maineen aseineen ja Jake, Oi & Callahan menevät New Yorkiin auttamaan Susannaa. Susanna hoitaa kuitenkin itsensä turvaan kun hänet ja Mia erotetaan toisistaan ja Mia joutuu Mordred nimisen lapsensa syömäksi. Käsiaseet ovat tehokkaita oikeissa käsissä. Lopuksi kaikki on hyvin ja sankarimme pääsevät perille. Paitsi Callahan joka ampuu itsensä ettei häntä muutettaisi vampyyriksi. It was nice seeing you.
Musta torni VII: Musta torni on sitten se "viimeinen" kirja. Noh paljon ampumista, Eddie kuolee ja kaikki itkevät. Sitten Jake kuolee pelastaessaan Stephen Kingiä ettei hän jää auton alle ja maailma mahdollisesti tuhoudu. Käydään New Yorkissa jossa mukaan tulee kaikkea höpöä ja selitetään jotain siitä mitä maailmassa tapahtuu. Murtajat joille syötettiin jotain kaksosten aivoista tehtyä tahnaa koittivat tuhota säteitä jotka pitävät maailmaa kasassa ovat hyvin loukkaantuneita kun he eivät voikaan enää keskittyä maailman tuhoamiseen niin että heidän tarpeistaan huolehditaan miltei täydellisesti ja Roland pystyy vaivoin olemaan tappamatta heitä kaikkia kuin kapisia rakkeja. Susanna, Oi ja Roland löytävät Patrick nimisen miehen erään vampyyrin luota ja he meinaavat kaikki kuolla. Patrick pystyy piirroksillaan muuttamaan todellisuutta ja Susanna laittaa hänet piirtämään oven jota kautta hän pääsee toiseen maailmaan. Siellä on Eddie ja Jake mutta aivan toisesta todellisuudesta ja maailmasta jossa Ronald Reaganista ei tullut presidenttiä. Must be nice. Oi ja Ronald tappavat Mordredin, mutta Oi menettää henkensä ja pääsee ehkä Jaken seuraan tuonpuoleiseen. Tai ehkä ei, emme voi tietää. Roland ja Patrick päihittävät Purppurakuninkaan ja Roland astuu torniin.
Nyt sitten kuunnellaan jotain ihan muuta nimittäin Adrian Goldsworthyn Philip ja Alexander joka kertoo kahdesta maineikkaasta Makedonian kuninkaasta. Onhan tämä äärimmäisen informatiivinen kirja ja äänimuoto ei tee sille oikeutta. Vähän sama ongelma oli The Eagle and the Lion kirjassa joka kertoi Persian ja Rooman välisestä sodasta ja rauhasta noin 700 vuoden ajalta.