Aldous Huxley - Uljas uusi maailma
No niin. Sain luetuksi tämän kirjan muistaakseni perjantaina, jonka jälkeen olen viettänyt viikonlopun kootakseni ajatukseni yhteen tästä lukukokemuksesta sekä kirjoittaakseni jonkinmoisen "lyhyen" yhteenvedon kirjasta. Katsotaan, mitä tästä nyt tulee.
Uljas uusi maailma on yksi 1900-luvun merkittävimmistä dystopiakuvauksista kaunokirjallisuudessa yhdessä George Orwellin 1984:n kanssa. Vaikka molemmat kirjat kertovat dystooppisesta maailmasta, on niissä merkittäviä eroja ja sen vuoksi niitä ei pidä missään nimessä sekoittaa toisiinsa, koska kirjoissa käsitellään dystooppista maailmaa hyvinkin eri tavoilla.
Uljaassa uudessa maailmassa on kaksi hyvin erilaista maailmaa: on totalitaristinen yhtenäisvaltio, joka kattaa lähes kaikki mantereet ja sen lisäksi on pieni, noin Ranskan kokoinen alue New Mexicon alueella, jossa asuvat "villit" ja joka on kaikin tavoin pyritty eristämään maailmanvaltiosta. Elämä noissa kahdessa maailmassa ei voisi olla kauempana toisistaan.
Maailmanvaltiossa ihmisen kohtalo määritellään jo sikiöstä alkaen sen mukaan, mihin yhteiskuntaluokkaan hän sattuu kuulumaan. Geenimanipulaation avulla nämä suurissa tuotantolaitoksissa tuotetut ihmisenalut jaetaan kreikkalaisten aakkosten mukaan alfoihin, beetoihin, gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Alfat ovat määrältään vähäisimmät, mutta he ovat korkeimmissa viroissa ja tehtävissä. Myös beetat ovat pyramidin huipulla edustamassa keskijohtoa.
Gammat, deltat ja epsilonit edustavat työläisiä, joista viimeksimainitut ovat saaneet kaikkein lyhimmän tikun ns. valmistusvaiheessa. Monet deltoista ja epsiloneista on kloonattuja ja heitä käytetään käytännössä orjina tekemään kaikkein raskaimmat tehtävät niin tehtaissa, kaupungeissa kuin maaseuduilla. Alempikastilainen ei voi mitenkään nousta ylempään kastiin.
Kulttuuri on käytännössä kuollut, koska korkeakulttuuri ja taide on hävitetty ja sen omistaminen tai edes katsominen tulkitaan suureksi rikokseksi. Historia on puolestaan pyyhitty kokonaan ihmisten mielistä tuhoamalla kaikki museot, kirjat ja muistomerkit. Vain muutamia kirjoja on säilynyt, mutta niitäkin pidetään kassakaapeissa sekä visusti valvotuissa tiloissa, joista vain aniharvat alfat pääsevät niitä lukemaan. Kaikki suuret uskonnot on häivytetty ja korvattu Henry Fordilla, mistä lisää seuraavassa kappaleessa.
Konsumerismi ja monokapitalismi ovat maailmanvaltion kantavia periaatteita, minkä johdosta lapset aivopestään jo muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta ihannoimaan kuluttamista, suhtautumaan avoimen alistavasti ja toisinaan myös rasistisesti alempiin yhteiskuntaluokkiin sekä ennen kaikkea palvomaan Fordin perustajaa Henry Fordia, joka on korvannut Jumalan. Tämän johdosta nykymaailmassa tunnettu ajanlasku on korvattu täysin toisella ajanlaskulla. Kirjassa eletään vuotta 632 jälkeen Fordin, joka siis tarkoittaa Fordin T-mallin ensiesittelyä vuonna 1908.
Maailmanvaltiossa asuvat ihmiset ovat siis syntyneet suurissa tuotantolaitoksissa kuin esimerkiksi radiot tai televisiot "syntyvät". Ihmissikiöitä karaistetaan tai poltetaan, tyhmennetään tai tehdään fiksummiksi, altistetaan sairauksille ja pyritään ennen kaikkea tekemään mahdollisimman paljon kuluttavaksi vuosikausia jatkuvan aivopesun myötä. Seksiä harrastetaan avoimesti ja sitä pidetään hyveenä, mutta koska merkittävä osa kansasta on steriilejä ja koska ihmisen valmistaminen tapahtuu tuotantolaitoksissa ympäri maailmaa, on perhe terminologiana hävitetty ja sanoista isä, äiti, sisko ja veli on tullut suorastaan kirosanoja.
Lääketiede pitää ihmiset työkykyisinä, mahdollisimman paljon kuluttavina ja seksuaalisesti aktiivisina aina 60 ikävuoteen asti, jonka jälkeen ihminen kuolee. Kuolemasta on tehty absurdi väliaikanumero, koska suurin osa kansasta ei tajua kuoleman konseptia.
Sotia ei ole esiintynyt vuosikausiin, koska valtio suorastaan työntää soma-nimistä huumetta ihmisten kurkuista alas saaden nämä käyttäytymään kuuliaisesti ja yhteiskunnan arvoja noudattaen. Toinen syy siihen, miksi sotia esiintyy niin vähän maailmanvaltiossa on se, että niin sanotut maailmanohjaajat ovat huomanneet alussa mainitsemani kastipyramidin olevan se paras tapa kaitsia väkivaltaisuuksia.
"Villien" kansoittamassa intiaanireservaatissa tilanne onkin sitten ihan eri. Heillä on kristinusko sekä luonnonuskontoja, äidit synnyttävät lapsensa ja kasvattavat nämä joko yksin tai kumppaninsa kanssa, lääketiede puuttuu, samoin konsumerismi ja monokapitalismi. Reservaatissa eletään suhteellisen vapaasti, mutta toisaalta siellä ollaan yhtä rasistisia ja epäluuloisia kohtaan kuin maailmanvaltiossa. Lisäksi alkoholi ja kovat huumeet aiheuttavat ongelmia varsinkin köyhempien ja muutenkin heikommassa asemassa olevien keskuudessa.
Pääosassa kirjassa on Bernard-niminen mies, joka kuuluu alfoihin (tarkemmin sanottuna alfamiinuksiin), mutta joka on tuotantovaiheessa syntyneiden komplikaatioiden johdosta jäänyt fyysisesti pienikokoiseksi. Hän on yksinäinen, epävarma ja introvertti, mitkä ovat kaikki sellaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, joita tyypillisellä alfalla ei esiinny. Hän on nuori mies eli hieman 20-vuotias.
John on "villi", johon Bernard ja Lenina tutustuvat näiden matkatessa reservaattiin. Hänen äitinsä on Linda (beeta-), joka lähti aikoinaan matkalle reservaattiin Bernardin pomon kanssa ja joka jäi tuolle tielleen loukkaannuttuaan tapaturmaisesti. Tuo pomo on puolestaan Johnin isä, jonka hän tulee myöhemmin tapaamaan, kun hän päättää lähteä Bernardin ja Leninan matkaan. John on niinikään 20-vuotias mies, joka on oppinut lukemaan lukemalla ensin äitinsä tuomia geenimanipulaatiosta kertovia ohjeistuksia ja myöhemmin Shakespearen koottuja teoksia. John ihastuu palavasti Leninaan, mutta ei osaa ilmaista sitä.
Lenina on nuori, 19-vuotias beeta, joka työskentelee samassa työpaikassa kuin Bernard. Hän on siitä harvinainen nainen, että hän haluaa seurustella yhden ihmisen kanssa pitempään kuin muut. Yhteiskunnassa kun katsotaan hyväksi sellaista suhdetta, joka kestää vain muutaman viikon. Hän ihastuu Johniin ja on avoimen seksuaalinen. Hän ei kuitenkaan voi ymmärtää reservaatissa elävien elämäntyyliä ja paheksuu sitä voimakkaasti.
Kirja on alunperin julkaistu vuonna 1932 ja siinä näkyy selvästi tuolle ajalle tyypillinen tapa suhtautua väheksyvästi ja avoimen rasistisesti alkuperäiskansoihin sekä ylipäänsä eri taustoista tuleviin ihmisiin. Lisäksi kirjan tapa ennustaa tulevaisuutta tuntuu tietyissä kohdin huvittavalta, mitä tulee erityisesti teknisen kehityksen kuvaamiseen. Nämä kaikki on toki ihan ymmärrettäviä asioita, sillä tokkopa kukaan aikakautelainen olisi osannut aavistaa, millainen maailma tulisi olemaan esimerkiksi runsaan sadan vuoden päästä, puhumattakaan maailmasta vuonna 2540.
Kirjan parasta antia on nimenomaan konsurismin, hyvin ahdistavan totalitarismin ja monokapitalismin kuvailu niin suuressa kuvassa kuin pienen ihmisen silmin nähtynä (sekä maailmanvaltion asukkaiden että "villin"). Hyvin ankea vaihtoehtoinen tulevaisuus näyttäytyy kirjan sivuilta heti alusta alkaen ja meno vain kiihtyy, mitä pitemmälle kirjaa ehtii lukea.
Huonoja puolia on puolestaan juuri tuo rasismi, masentava maailmankuva sekä hivenen lattealta tuntuva loppu. Noista edellä mainituista aineksista olisi voinut helposti kirjoittaa toiset 280 sivua, jolla olisi syvennetty vielä voimakkaammin maailmaa vuonna 2540. Nyt kirjan loppu jätti vähän nihkeän maun suuhun. En rupea sitä spoilaamaan, mutta sen olisi voinut kirjoittaa paremmin.
Kaiken kaikkiaan ehdottomasti suositeltava romaani, joka herättää ajatuksia vielä pitkään sen jälkeen, kun on sulkenut kirjan kannet. Yksi parhaimmista dystopiaa käsittelevistä kirjoista, jonka olen lukenut. Kannattaa myös lukea tuo Orwellin kirja, vaikka se toki onkin kovin erilainen tähän verrattuna.
****
P.S. Se siitä "lyhyestä" yhteenvedosta :P
