Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Zaster]

Satu Rämöstä asiaa, no jos minäkin muutamalla sanalla.

Olen lukenut naiselta yhden kirjan, vuonna 2015 ilmestyneen Islantilainen voittaa aina. Onko tämä sitten matkakirja vai omaelämänkerrallinen teos, no taitaa olla vähän molempia. Mutta hyvä se ainakin oli.

Kirja kertoo suomalaisesta naisesta Islannissa ja siitä miten hän alkujaan edes saarelle päätyi. Rämö vertailee kahden maan ja kulttuurin samankaltaisuuksia ja eroja ja tekee sen oivaltavasti ja hauskasti. Jos kirjaa pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, olisi sana juurikin, hauska.
Vielä kun Rämö käyttää suomenkieltä todella kauniisti, on tämä ihan suositeltava kirja.

Yhtään dekkaria en tosiaan ole häneltä lukenut, suurin syy siihen vain se, etten yleensäkään juuri tuota genreä lue. Mutta ehkä menee yksi uutuuksista kesällä testiin. Mökki, riippumatto ja dekkari, voisi kuitenkin olla ihan toimiva kombo.

 

[CuJo#31]

Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.

Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).

Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...

 

[Falling Star]

Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).

Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...

Eikös siihen luonnollisesti tulisi Marras. Siinä missä Loka on aivan helvetin hyvin ja verbaalisesti monipuolisesti kirjoitettu karu kertomus bändielämästä, mitä luultavimmin vielä aika paljon tositapahtumiin perustuva, niin Marraksen osalla ei enää oma huumorintajuni riittänyt. Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta loppuun asti tarvoin ja sen jälkeen kirja meni poistoon.

 

[CuJo#31]

Eikös siihen luonnollisesti tulisi Marras. Siinä missä Loka on aivan helvetin hyvin ja verbaalisesti monipuolisesti kirjoitettu karu kertomus bändielämästä, mitä luultavimmin vielä aika paljon tositapahtumiin perustuva, niin Marraksen osalla ei enää oma huumorintajuni riittänyt. Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta loppuun asti tarvoin ja sen jälkeen kirja meni poistoon.

Marras on hankkimatta, mutta olen tainnut sitä selailla kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt opusta, mutta ei ole löytynyt. Täytynee tutkia kirjastosta seuraavaksi.

Marras siis ilmestyi ensin (2014) ja oli bändikirja. Loka-kirjassa (2019) seikkailevat Jorma, Kari ja Seppo.

 

[Falling Star]

Marras on hankkimatta, mutta olen tainnut sitä selailla kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt opusta, mutta ei ole löytynyt. Täytynee tutkia kirjastosta seuraavaksi.

Marras siis ilmestyi ensin (2014) ja oli bändikirja. Loka-kirjassa (2019) seikkailevat Jorma, Kari ja Seppo.

Perhana, nyt oli kuukaudet sekaisin. My bad! Lopakalla kulkee aika taaksepäin. Marras on siis loistava ja Loka ei uponnut sitten yhtään. Jääkäämme odottamaan Syys'tä.

 

[aalto]

Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).

Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...

Onko Tuomo Pirttimaan Hete ja Tirri tuttuja? Kirjat ovat ehkä vähän kevyempiä kuin tuo Loka, mutta lasken nuo omassa päässäni samaan melankoliseen, mutta samalla tragikoomiseen genreen.

 

[Tuen Vety]

Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).

Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...

Vesa Rannan Agony Walk taitaa kuulua vielä tähän kirja-genreen. Sitä ei taida löytyä äänikirjana.

 

[CuJo#31]

Vesa Rannan Agony Walk taitaa kuulua vielä tähän kirja-genreen. Sitä ei taida löytyä äänikirjana.

Tämä löytyy omasta hyllystä. Tähän pätee sama juttu kuin teiniaikoina pornolehtien kanssa: katson vain kuvat.

En siis laske Agony Walkia ns. normaaliksi kirjaksi (eikös tämä kuvakirjaksi ole määriteltykin?). Mahtava teos yhtä kaikki!

 

[CuJo#31]

Onko Tuomo Pirttimaan Hete ja Tirri tuttuja? Kirjat ovat ehkä vähän kevyempiä kuin tuo Loka, mutta lasken nuo omassa päässäni samaan melankoliseen, mutta samalla tragikoomiseen genreen.

Meinasipa jäädä tämä viesti huomaamatta. Eivät ole entuudestaan kovin tuttua tavaraa. Täytyypä ottaa luettavaksi jossain vaiheessa. Kiitokset vinkistä.

 

[Centre Bell]

Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.

 

[Tarinankertoja]

Scifiä on tullut tankattua aivan urakalla alkuvuonna. Neal Stephensonin Seveneves piti otteessaan 2/3 ja sitten laitoin kirjan sivuun, tämän lukeneet varmaan arvaavat missä kohti.

Miksi ihmeessä? Vaikka loppu onkin erilainen, on se mielestäni erinomainen ja juuri sitä mitä monasti kirjoista puuttuu.. eli mitä sitten tapahtui...

SciFi:n suhteen on ollut tapana lukea aina Hugo voittajat... nyt Arkady Martine: A Memory Called Empire tuli lueskeltua.. seuraavakin osa tossa on ja Hugon sekin nappas, mutta joo.. SciFi premissi tietysti, mutta politikointiahan tämä on aika puhtaasti. Yhtä hyvin voisi olla historiallinen romaani (kun SciFi laiteen tilalle pistäs jonkin muun). Vähän oli hidastempoinen ja jätänkin nyt väliin hetkeksi ennen kun toisen alotan.

Siellä ois odottamassa Ken Folletin Kingsbridgen uusi opus, eli Valon Aseet… hypätään jo teollisen vallankumouksen äärelle ja vois kuvitella Luddiiteja hipsimässä katedraalin alueella.. no kohtahan se ”nähdään”

 

[Stolk-2]

Richard Osmanin Torstain Murhakerho tuli luettua. Piristävä brittidekkari ehkä hieman epäsovinnaisella loppuratkaisullaan. Seuraavat kaksi kirjaa on ostettu ja luen ne varmaan melko pian. Nyt on menossa Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa.

 

[tinkezione]

Miksi ihmeessä? Vaikka loppu onkin erilainen, on se mielestäni erinomainen ja juuri sitä mitä monasti kirjoista puuttuu.. eli mitä sitten tapahtui...

Spoileri

Viimeiseen kolmannekseen saakka homma oli spekulatiivista realismin puitteissa ja kontrasti spekulatiiviseen tulevaisuuteen tuntui vain totaalisen väärältä lopetukselta tuolle kirjalle. Sille aiheelle olisi voinut mieluummin kirjoittaa ihan erillisen jatko-osan.

 

[veskula]

Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.

Erittäin hyvä kirja. Oppi paljon uutta, siis "asia joka avautui minulle"-ketjun kamaa.

Nyt kuuntelussa Ken Folletin Maailman Talvi. Muutama muu kirja samalta herralta takana.

 

[Zaster]

Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.

Kirjan kirjoittajalta Markku Henrikssonilta on myös toinen Amerikkaa käsittelevä kirja Melkein valittu kansa. Tämä kirja ei toki yllä samalle tasolle mitä mainitsemasi teos joka todellakin on aivan loistava.
Mutta jos nyt tuollainen yleissivistävä teos USA:tta kulttuurien sulatusuunina ja siihen liittyvine syineen ja seurauksineen kiinnostaa tämä kannattaa tsekata.

 

[Eddie]

Juuri olin samaa kirjaa tulossa tänne mainitsemaan. Toissa päivänä aloitin 31.1.2024 julkaistun kirjan kuuntelun, ja päivällä tuli 9 h 59 min kuuntelu-urakka valmiiksi.

Tykkäsin siis kovasti ja suosittelen kirjaa aivan kaikille urheilua toimittaville.

Johanna Aatsalo, olet sankari.

PS. Esko Aho ei ole.

Tätä kirjaa olen nyt kuunnellut. Olen iloinen, että hiihtofanitukseni loppui kuin seinään 2001. 1988 vuodesta alkaen tapitin varmaan kaikki MM ja Olympiakisat pakkomielteisesti. No en tiedä missä Hiihtoliitto ja hiihto ylipäätään nykyään menee. Tuon ajan poppoo kuitenkin tuhosi kiinnostuksen ja tämä kirja antaa vahvistuksen, että hyvä niin. En voi sanoin kuvailla, miten vastenmielisiä ajatuksia nämä tässä kirjassa esiintyvät nimet herättää. Hävettää, että olen yhtä niistä äänestänyt eräissä vaaleissa. No vaihtoehtokaan ei hirveän miellyttävä ollut. Aivan käsittämätöntä paskaa on saanut tämän kirjan päähenkilö kokea näiltä tietyiltä ihmisiltä. Toivottavasti heitä on hävettänyt sittemmin ja toivottavasti omatunto on muistutellut. Tosin en hämmästyisi, jos heiltä empatian kyky puuttuu.

En tiedä vielä, enkä muista lopputulosta.. Mutta myönnettäköön, että häpeäkseni uskoin hiihtoväen selittelyt aikanaan ja taisin jopa mielessäni moittia tuota uutisen tekijää. Anteeksi siitä.

 

[voimatonttu]

Tällä hetkellä Teemu Keskisarjan Tulilahti: tutkimuksia naismurhista luettavana.

Hejac ja murha.info foorumeita lukeneelle tässä kirjassa ei paljoa uutta tietoa ole muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.

 

[Zaster]

Sotahistoriasta kiinnostuneet, huomio!

Kentälle jääneet- Slava Skokov, Mikko Porvali.

Loistava kirja ja olisin todella yllättynyt jos teos ei olisi kisaamassa tieto Finlandia-palkinnosta.
Teos seuraa kesän 1944 sotatapahtumia Kannaksella Valkeasaaren läpimurrosta Vuosalmen puolustustaisteluun. Teokseen on limitetty kaksi erillistä kirjaa, jossa taistelukuvaukset ja etsinnät vuorottelevat. Tämä rakenne tuo kirjaan syvyyttä ja kaatuneiden tarinat lähelle lukijaa.

Pääpaino kirjassa on sodassa kaatuneiden etsinnällä ja tunnistamisella. Tämä osa on Slava Skokovan kirjoittamaan. Skokovan kertoo seikkaperäisesti ja tarkasti kaikesta etsintöihin liittyvästä, aina arkistolähteiden tutkimisesta, varsinaiseen kenttätyöhön ja sen jälkeiseen sotavainajan suomalaisille luovuttamiseen ja henkilöllisyyden varmistamiseen DNA-testien avulla.
Lukiessa tulee myös hienosti esiin etsijöiden kokemat ilot ja haasteet, sekä miten ihailtavan kunnioittavasti he näihin nuorena kuolleisiin sotilaihin suhtautuvat.

Mikko Porvalin kirjoittamissa osuuksissa käydään läpi varsinaisia taisteluja, painottuen niille alueille missä Slava Skokovin ryhmä suorittaa etsintöjä.
Porvalin taistelukuvaukset nojaavat joukko-osastojen sotapäiväkirjoihin ja muihin dokumentteihin ja ovat nopeatempoisia ja mukaansa tempaavia. Varsinkin taistelut Viipurinlahden edustalla sijaitsevista saarista ovat todella hyvä. Niissä on mukana kaikkea mitä hyvässä taistelukertomuksessa voi olla. On hyökkäystä, vetäytymistä, vastaiskuja, pelkuruutta sekä kuolemaa halveksivaa sankarillisuutta.
Jälkimmäisestä esimerkkinä kerrotaan entisen kaukopartiomiehen, korpraali Viljo Vyyryläisen toimintaa Teikarsaaren taisteluiden aikana. Vyyryläinen tuo useita etulinjassa haavoittuneita turvaan, johtaa välillä lähes koko saaren puolustusta ja laittaa siinä sivussa siihen tahtiin puna-armeijan sotilaita kylmäksi että saa myöhemmin ansioistaan Mannerheim-ristin.

Täytyy lopuksi vielä todeta se suuri arvostus ja kunnioitus mikä näitä etsijöitä kohtaan on. Heidän vapaa-ajallaan ja omilla kustannuksillaan suorittamien etsintöjen ansioista todella moni suomalainen sankarivainaja on vihdoinkin päässyt kotiin .

Karjalan Valli-etsintäryhmän johtajasta Slava Skokovista vielä. Hänhän on venäläinen? Kyllä. putinisti? Kaikkea muuta. Skokov kritisoi kirjassa venäjän nyky hallinnon toimia ja on itse käyttänyt mahdollisuuttaan poistua venäjältä ja mies asuukin nykyään Suomessa.

 

[Luulajanpuisto]

Poikkeuksellisesti on kaksi kirjaa tässä vuorotellen luvun alla: John Saulin The Homing ja Nefertiti Malatyn Melankolian mestari. Homingilla aloitin, mutta on tuo Melankolian mestari sen verran mukaansa tempaava jo pelkkien kotiseudullisten yksityiskohtien vuoksi, että pitää lukea ensin loppuun. Fiktio tosin takaisi paremmat yöunet, mutta aina ei voi voittaa.

 

[Minor]

Sotahistoriasta kiinnostuneet, huomio!

Kentälle jääneet- Slava Skokov, Mikko Porvali.

Tämä tuli myös itse luettua valmiiksi viime viikolla. Todella hienosti onnistuttu yhdistämään taistelukuvaus ja jäänteiden etsintä.

Mikko Porvalilta löytyy useampikin lukemisen arvoinen historiikki pääasiassa Jatkosodan eri vaiheista, kaukopartiosisseistä ja sotilastiedustelusta.

 

[Zaster]

Tämä tuli myös itse luettua valmiiksi viime viikolla. Todella hienosti onnistuttu yhdistämään taistelukuvaus ja jäänteiden etsintä.

Mikko Porvalilta löytyy useampikin lukemisen arvoinen historiikki pääasiassa Jatkosodan eri vaiheista, kaukopartiosisseistä ja sotilastiedustelusta.

Itse olen tätä ennen lukenut Porvalilta Vanki, vakooja, sissi. Suomeen loikanneen Matti Putkosen elämänkerta. Todella mielenkiintoinen kirja joka laittaa miettimään miten erilaisia elämiä me ihmiset täällä elämme. Putkosen elämä ei todellakaan ollut sieltä helpoimmasta päästä.

Porvalilla ilmeisesti tosiaan laaja tuotanto. Pitää joskus taas ottaa joku miehen kirja luentaan.

 

[Kilgore Trout]

Luin Colson Whiteheadin Kieron miehen manifestin, joka on samaa sarjaa kuin edeltävä Harlem Shuffle. Näissä kirjoissa on jotain samaa imua kuin Elmore Leonardin kirjoissa, Harlemiin siirrettynä.
Whiteheadin tunnetuin kirja on Underground Railroad, joka sai peräti Pulizer-palkinnon ynnä muuta.

 

[Glove]

Repetitio est mater studiorum. Olenhan minä tuon kirjan lukenut muutamaan kertaan ja nyt se sitten tarttui taas käteen selailtavaksi. Urheiluvalmennus on kirjan nimi ja tekijöinä Antti Mero, Ari Nummela, Kari L. Leskinen ja Keijo Häkkinen.

 

[Alamummo]

Alison Weir: Queens of the Conquest. Populaaritiedettä eli historiaa viidestä Englannin (normanni)kuningattaresta 1000 - 1100 -luvuilla alkaen William the Conquerorin puolisosta Mathilda of Flandersista. Huolellista työtä ja lähteitä on kirjailija kaivanut uutterasti. Jos Englannin keskiajan historia kiinnostaa, niin tässä on hyvä kirja, joka kertoo muustakin kuin vain näistä kuningattarista. Mulla on muutama tämän kirjailijan / historoitsijan kirja hyllyssä ja tykkään niistä kaikista.

 

[Tarinankertoja]

jotenkin olen vältellyt Robert Galbraithin Cormoran Strike kirjoja, kun kirjailijan tuntien en ole onnistunut asennoitumaan normimaailman dekkareihin.... No nyt 'paremman puutteessa' tartuin... kyllähän tää kirjottaa osaa, elävää tekstiä, hyviä hahmoja ja ihan mielenkiintosia whodunnit tarinoita.. no siis ekat kax. Kai tässä pitää sarjaa jatkaa, ei nää nyt ykkösdekkareita ole, mutta erittäin hyviä genressään silti... ja enkuks kun menee, niin myös täällä "pocketed it" :-D