Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Turha Kaukalo]

Lueskelen aika laiskasti Teemu Mäen Taiteen tehtävää. Jestas, kun kaveri on vakavana, tulee ihan Jussi Halla-aho mieleen. Voin kuvitella Temen autistisesti solkottamassa Jatkoajan Löylyhuoneessa agendaansa. En aio todellakaan lukea kirjaa kokonaan, mitä nyt selailen. Kaveri kertoo olevansa... humoristi. Myönnän hörähtäneeni. Hauska tyyppi, tavallaan. Joo, en pidä ihmisestä, hänen taiteestaan enkä ajattelustaan. Mutta ostin kirjan, koska kuuluu vähän niin kuin alaan, alaani, watevö.

 

[Kilgore Trout]

Hugh Howey: Hiekan poikki (Across the Sand)

Olin missannut, että Hiekka kirjan jatko-osa oli ilmestynyt 2022. Howey siis kirjailija, joka kirjoittu Silo trilogian…
Across the Sand, Hiekan poikki on jatko-osa Hiekalle (Sand), nyt nimetty Sand Chronicles #2, joten lisää lienee tulossa. Tossa oli aika pitkä väli Hiekan ja tän välillä, kun Hiekka ilmesty jo 2014

Tässä minun juhannuslukemiseni:

Hugh Howey: Hiekan poikki on itsenäinen jatko-osa Hiekka-kirjalle. Luin Hiekan joskus kun se ilmestyi suomeksi eli 2016, enkä oikein muista sitä kunnolla, mutta sen lukemisesta tämän alle olisi ollut hyötyä. No, eiköhän se tästä kun pääsee alkua pidemmälle. Hugh Howey tunnetaan yhdestä parhaista scifi-trilogioista eli Siilon saagasta.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään. En lue enää juurikaan fantasiaa, mutta nappasin tämän kirjastosta, koska takakanteen oli saatu itse Neil Gaiman sitä kehumaan.

Kannattaa seurata tätä ketjua, täältä saa joskus hyviä vinkkejä!

 

[Ilmari Ahde]

Sinclair McKay - Berliini - elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä

Berliinistä toisen maailmansodan haminoissa on kirjoitettu kirjastoautollisen verran kirjoja, tässäkin keskityttiin suurimmaksi osaksi niihin aikoihin, itselleni olisi maistunut myöhempien aikojen Berliini jakolinjoineen, sitäkin toki käsiteltiin loppupuolella mutta hieman ohueksi jäi se osuus.

Varsin mainio historiaopus, sotatapahtumista kertoo Antony Beevor kirjassaan Berliini 1945 paremmin.

 

[Luke]

@adolf

Kyselit täällä joskus aikoinaan sellaisia kirjavinkkejä, jotka kuvaavat suomalaisten historiaa arkisella tasolla. Jos ne Mirkka Lappalaisen kirjat silloin osuivat, niin vähän samanlaisena kannattaa tsekata tämä:

Ulla Koskinen: Soturiaatelin aika Suomessa - Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla

Tuo kirja antaa varsin hyvän kuvan Suomen aatelistosta, sen tehtävistä ja elämästä, sekä suhteesta Ruotsin kuninkaaseen. Samoin se kuvaa armeijaa, sen arkea ja taisteluita noin yleisellä tasolla varsin hienosti. Kirja kerrotaan Arvid Tawastin ja sotien kautta, mutta kuitenkin laajasti muutakin elämää kartoittaen. Siinä mennään välillä aika yksityiskohtaisella tasolla, mutta ainakin itse jaksoin hyvin lukea. Mukavana lisätä on suorat referoinnit Tawastin kirjoittamista kirjeistä kotiin, muille aatelisille sekä Ruotsin kuninkaalle.

Harvinainen elämäkerta 1500-luvun Tawastin perheestä kuvaa sotaisan ajan yhteiskunnan kirjoa | Into Kustannus

Tawastin perheen kattavan yksityisarkiston helmet valaisevat 1500-luvun ihmisten elämää ja arkea. Äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta.

www.sttinfo.fi

 

[Zaster]

Hugh Howey: Hiekan poikki (Across the Sand)

Olin missannut, että Hiekka kirjan jatko-osa oli ilmestynyt 2022. Howey siis kirjailija, joka kirjoittu Silo trilogian…
Across the Sand, Hiekan poikki on jatko-osa Hiekalle (Sand), nyt nimetty Sand Chronicles #2, joten lisää lienee tulossa. Tossa oli aika pitkä väli Hiekan ja tän välillä, kun Hiekka ilmesty jo 2014

Kovasti täälläkin odotellaan Hiekan kolmatta ja mahdollisesti viimeistä osaa. Eli jos satut kuulemaan jotain kirjan ilmestymiseen liittyvää, niin ei muuta kun vinkki tänne. Tämä pyyntö koskee tietty kaikkia muitakin.

Kuten @Kilgore Trout tuossa yllä vinkkaakin niin kyllä tuohon Siilo saagaan kannattaa kanssa tutustua.
Erittäin tiivistunnelmainen ja dystooppinen kuvaus tulevaisuuden maailmasta.

 

[vimpa]

Mickey Leigh:Veljeni Joey Ramone

Korutonta luettavaa, kuinka epävakaista oloista sekä mentaalisista ja fyysisistä sairauksista kärsinyt laulaja saattoi bändihommiensa kautta välttyä laitokseen sulkemiselta.

 

[alwahla]

Seuraavana lukuvuorossa on Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ihan heti en pääse tuota projektia aloittamaan, koska edessä on pari kolme koetta, joihin aion keskittyä sataprosenttisesti, mutta niiden jälkeen voin paneutua oikein kunnolla tuohon klassikkoon. Dostojevski ei ole mikään tuntematon suuruus minulle, sillä olen lukenut sekä Rikoksen ja rangaistuksen kuin myös Idiootin, joista ensimmäinen kirja oli lähes täydellinen, kun taas jälkimmäinen aivan liian pitkä ja aivan liian outo.

 

[Zaster]

Seuraavana lukuvuorossa on Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ihan heti en pääse tuota projektia aloittamaan, koska edessä on pari kolme koetta, joihin aion keskittyä sataprosenttisesti, mutta niiden jälkeen voin paneutua oikein kunnolla tuohon klassikkoon. Dostojevski ei ole mikään tuntematon suuruus minulle, sillä olen lukenut sekä Rikoksen ja rangaistuksen kuin myös Idiootin, joista ensimmäinen kirja oli lähes täydellinen, kun taas jälkimmäinen aivan liian pitkä ja aivan liian outo.

Karamazovin veljekset kirjaan kannattaa varata aikaa, eikös tuossa ole lähemmäs tuhat sivua. Itse tuota en ole vielä lukenut, mutta muutaman kerran selaillut ja aika komean kokeisesta kirjasta kyse.
Yhdyn täydellisesti arvioosi romaanista Rikos ja rangaistus.

 

[Ilmari Ahde]

Kun on ollut puhe kirjailijasta, otin Howeyn Siilo-trilogian uudelleen lukuun, ensimmäisestä lukukerrasta tovi ja on jo unhottunut paljon.

 

[alwahla]

Karamazovin veljekset kirjaan kannattaa varata aikaa, eikös tuossa ole lähemmäs tuhat sivua. Itse tuota en ole vielä lukenut, mutta muutaman kerran selaillut ja aika komean kokeisesta kirjasta kyse.
Yhdyn täydellisesti arvioosi romaanista Rikos ja rangaistus.

Onneksi kokemusta on kertynyt noista tuhatsivuisista kirjoista ja onneksi tuossa kirjassa ei ole samanlaista jaarittelua kuin oli esimerkiksi Idiootissa tai Tuulen viemää -romaanissa. Mielenkiintoinen kirja jo ensimmäisten 50 sivun perusteella.

 

[Pordinard]

Onneksi kokemusta on kertynyt noista tuhatsivuisista kirjoista ja onneksi tuossa kirjassa ei ole samanlaista jaarittelua kuin oli esimerkiksi Idiootissa tai Tuulen viemää -romaanissa. Mielenkiintoinen kirja jo ensimmäisten 50 sivun perusteella.

:D no jaarittelua on kyllä tulossa. Tästä löytyy myös yksi koskettavimmista hahmoista mitä on kirjoissa tullut vastaan.

 

[Shardik]

Onneksi kokemusta on kertynyt noista tuhatsivuisista kirjoista ja onneksi tuossa kirjassa ei ole samanlaista jaarittelua kuin oli esimerkiksi Idiootissa tai Tuulen viemää -romaanissa. Mielenkiintoinen kirja jo ensimmäisten 50 sivun perusteella.

Mulle ei Karamazovin veljekset oikein osunut. Turhaa täytettä oli paljon, eikä henkilöhahmot niin kiinnostaneet. Rikoksen ja rangaistuksen luin lukioikäisenä js siitä tykkäsin ainakin silloin paljon.

 

[Tarinankertoja]

Slaavilainen tarinankerronta on jaarittelua ja "aikaa vievää". Tätäthän on valunut suomalaiseenkin kirjallisuuteen ihan kiitettävästi. Aika korkea kynnys on venäläiskirjailijain teoksiin tarttumisessa näin vanhemmiten (eikä sisi tietenkään mihinkään maailmanpoliittiseen tilanteeseen liittyen).


Nykyään kirjoja jää myös kesken, kun ei viitti tuhlata aikaansa johonkin joka ei imaise mukaansa (nuorempana kahlattiin läpi vaikka mikä ois). Nyt juuri esimerkkinä ranskalaisen erittäin suositun dekkaristin Guillaume Musson ensimmäinen suomennettu romaani "Tyttö ja yö". Ei kylä imase mukaansa ja tämä jäänee nyt tähän.

Yltiöromanttisen Glendy Vanderahn "Missä Metsä kohtaa tähdet" kanssa meinas käydä samoin, mutta tarinan loppu kiinnostaa liikaa. (tämä siis tuli valittua kun sitä verrattiin Suon villiin lauluun). Mutta tätä kirjaa lukiessa sitten tuli mieleen J.K Rowlingin, ja monen suomalaisenkin naiskirjailijain, moite siitä, että pojat ja miehet ei lue naisten kirjottamia kirjoja (jos nimi kannessa on naisen, siksihän Rowling on J.K. tai Suomessa J.S Meresmaa).

...mutta mutta... tätä lukiessa kyllä ymmärtää miksi, sillä ihmissuhteista kirjoittaessa naisten ote on erilainen. Tässä hyvin räikeästi erilainen on sitten kyseessä romanttinen suhde tai suhde lapseen. Kyllä tää meinas vierottaa itteni tästä kirjasta, mutta kuten todettua, loppu kiinnosti kuitenkin "liikaa".

 

[L. Öysä]

Kingin uusin kuuntelussa. Vanhaa tuttua Kingiä enimmäkseen, sitä minkä vuoksi näiden pariin palaan yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt on kuitenkin tähän teokseen lipsahtanut niin paljon koronapaatosta, että vie lukunautintoa melkoisen paljon. Toivottavasti tämä trendi ei jatku tulevissa tarinoissa.

 

[Falling Star]

Edelliskerralla tuli annettua kunnon hehkutus Nyholmille ja Haberille. Paluu arkeen taitaa olla aika karu. Pukinkontista päätyi kirjahyllyyn lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen tarina Helsingin vampyyreistä. Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen niin enhän minä etukäteen katsonut edes kuka on päätynyt The 69 Eyesin vaiheet käymään läpi. Iso lässähdys heti kun opuksen avaa. Timo Kalevi Forss. Tämä sama sankari oli tullut aiemmin tutuksi Gösta Sundqvistin kirjan kirjailijana ja se oli aivan täyttä paskaa. Enemmän siis fanikertomus ja wikipediapläjäys Forssin omien biisiarvioiden kera.

Jyrkin esittelyosuus alkaa olla tavattuna ja aivan samaa tuubaa äijä jauhaa tässäkin teoksessa. Lähinnä wikiknoppailua ja diskografiahäröilyä ja herra 69 sanoo muutaman hassun sanan. Olisi pitänyt kyllä arvata jo sisällysluettelosta, että rimaa ei ole kovin korkealle nostettu. Siinä missä Nyholm&Haber oli saanut jo koukuttavat otsikot kappaleille, niin Forss on painanut pitkälti ihan suoraan demojen, sinkkujen tai levyjen nimillä. Ei mahtanut yöllä elävät tietää tai tuntea kenet ottivat historiikkinsä tallettajaksi, paremminkin olisi voinut valita. Katastrofin ainekset ovat vahvasti ilmassa. Saa yllättää positiivisesti tarinan edetessä...

 

[PetriVaris]

Johanna Aatsalon STT-oikeudenkäyntiä käsittelevä uutuuskirja Paljastus. Tarina dopinginuutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY) tuli hommattua iltalukemiseksi. Käsittämätöntä ajatella, että käytännössä yksi uutisartikkeli tuhosi nuoren toimittajan uran urheilumaailmassa. Tosin kyynisyyteen taipuvaisena luulen, että samanlaisia mätäpaiseita johtoportaasta ja lääkäreistä löytynee kaikista isommista lajiliitoista vielä tänäkin päivänä.

 

[Palstalegenda]

Johanna Aatsalon STT-oikeudenkäyntiä käsittelevä uutuuskirja Paljastus. Tarina dopinginuutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY) tuli hommattua iltalukemiseksi. Käsittämätöntä ajatella, että käytännössä yksi uutisartikkeli tuhosi nuoren toimittajan uran urheilumaailmassa. Tosin kyynisyyteen taipuvaisena luulen, että samanlaisia mätäpaiseita johtoportaasta ja lääkäreistä löytynee kaikista isommista lajiliitoista vielä tänäkin päivänä.

Juuri olin samaa kirjaa tulossa tänne mainitsemaan. Toissa päivänä aloitin 31.1.2024 julkaistun kirjan kuuntelun, ja päivällä tuli 9 h 59 min kuuntelu-urakka valmiiksi.

Tykkäsin siis kovasti ja suosittelen kirjaa aivan kaikille urheilua toimittaville.

Johanna Aatsalo, olet sankari.

PS. Esko Aho ei ole.

 

[Eddie]

Aarno Malin : Mies jota ei uskottu

Kertoo tosiaan tarinan siitä, kun kukaan ei usko, eikä oikeastaan välitä. Pieni voi ihminen olla myös hyvinvointiyhteiskunnan hammasrattaissa. Se ei vaadi kuin yhden epäpätevän lääkärin tai muun vastaavan niin loputon kierre on valmis. Oma kohtaista kokemusta on omasta lähipiiristä vakuutusyhtiölääkärin mielivaltaa vastaan taistelusta, joten helppoa uskoa, että tämäkin paljon rankempi tarina on tosi. Tässä kirjassa ei siis kuitenkaan taistella yhtä lääkäriä vastaan... Tämä on enemmänkin oma elämänkerrallinen tarina.

 

[Zaster]

IKE-Unohtumaton Ilkka kanerva.

Markku Heikkilän kirjoittama kirja ja tämä onkin ensimmäinen kirja jonka mieheltä olen lukenut. Heikkilän kirjoittamia pakinoita on tosin tullut luettua joten minään yllätyksenä ei tullut että kirja on hyvin kirjoitettu.

Heikkilällä ja Ikellä oli muutaman kerran ollut puhetta elämänkerran kirjoittamisesta, lähinnä Heikkilän aloitteesta, mutta Kanerva oli kuitannut kyselyt vain taputtamalla Heikkilää olalle ja antamalla Ikemäisen hymyn.
Tämäkään ei mikään elämänkerta ole vaan puhtaasti muisteluteos. Kirja on kunnioittavasti ja hyvällä maulla tehty ja tämä myös tekee kirjasta varsin helposti lähestyttävän.

Kirja on koostettu Kanervan eri medioille vuosikymmenien aikana antamista haastatteluista ja haastattelemalla todella monta Kanervan tuntemaa ihmistä, lapsuudenaikaisista tutuista aina presidentti Niinistöön asti. Uskallan väittää että haastatteluista piirtyy varsin osuva ja luotettava kuva siitä minkälainen ihminen Kanerva oli, niin yhteneväisiä kertomukset ovat.
Pitää myös todeta että kaikkein kauneimmin Kanervasta puhuu hänen pitkäaikainen puoliso Elina Kiikko.

Kirja on siinä mielessä ajankohtainen että Kanerva oli miettinyt asettumista ehdolle juuri nyt käytävään presidenttikisaan. Tästä kuvastuu Kanervan läheisten mukaan juuri Iken asenne, periksi ei anneta ja vakavasta sairaudesta huolimatta katse on kohti tulevaisuutta.

Kirja on mielenkiintoinen ja monipuolinen, hyvä sekoitus niin politiikkaan, urheilua, arka ja elämää yleensä.

Kiekkopalstalla kun ollaan niin loppuun vielä lajiin liittyvä pieni knoppi. Turkuhallissa pelatun ensimmäisen Liigaottelun avauskiekon pudotti liikenneministeri Ilkka Ike Kanerva.

 

[Centre Bell]

Harri Moisio, Minä ja radio.
Mielenkiintoista tarinaa mm. Auran Aaltojen vaiheista ajalta jolloin Moisio oli kyseisen aseman palveluksessa.
Plussaa äänikirjassa on että Moisio lukee kirjan itse.
Kirja ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta muita kuin Turun seudulla asuvia, koska aika iso osa kirjasta käsittelee tätä aluetta.

 

[Ilmari Ahde]

Suomen hienoimman savolaisen, Sakari Kuosmasen elämäkerta luettuna. Monessa liemessä on Sakari marinoitu - musiikkia, näyttelyä ja ravintoloitsijan hommia. Ei epäröi heittäytyä oudompiinkaan hommiin, Tallinnan laululavalla vedetty show hotellin lakanaan sonnustautuneena ja aseistautuneiden sotilaiden ja KGB:n näätien ympäröimänä oli erittäin rohkea veto, siitäkin luonnollisesti kerrotaan. Musiikkipuoli toki suurimmassa osassa muistoissa, muusikkohan hän on ja hyvä onkin. Kuosmasen tulkitsema Finlandia säväyttää yhä vaikka sen on monesti kuullut, sen verran komeasti kajahtaa isosta miehestä. Joku Vesalan piipertämä Finlandia on lähinnä nolo, sävellys on kultaa, esitys ei.

Korjaan alussa sanomaani, ei Sakari Kuosmanen ole Suomen hienoin savolainen, vaan universumin hienoin savolainen.

 

[Zaster]

Harri Moisio, Minä ja radio.
Mielenkiintoista tarinaa mm. Auran Aaltojen vaiheista ajalta jolloin Moisio oli kyseisen aseman palveluksessa.
Plussaa äänikirjassa on että Moisio lukee kirjan itse.
Kirja ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta muita kuin Turun seudulla asuvia, koska aika iso osa kirjasta käsittelee tätä aluetta.

Itse luin tämän viimevuoden lopulla.

Alussa sisällöltään melko ohut ja sirpaleinen, mutta se nyt on tyypillistä tämän tyyppisille kirjoille johon kerätään ne kaikki nuoruuden ajan tapahtumat yhteen putkeen. Eli äskeinen ei varsinainen moite kirjan suuntaa.

Moisio kirjan alussa sanoo että kirja ei ole mikään paikallisradio historiikki, mutta kyllä kirjassa varsin paljon kerrotaan paikallisradioiden synnystä ja niiden pyörittämisestä. Mikä oli erinomainen asia, itse ainakin pidin tuota osaa kirjasta kaikkein mielenkiintoisimpana.
Kirjan lopussa kun Moisio laukoo ajatuksiaan parisuhteista ja varsinkin loppuneista parisuhteista, niin sain useaan kohtaan oikein naurahtaa, kun nuo miehen ajatukset aiheesta osuivat ihan yksi yhteen omieni kanssa.

 

[Purkan Jauhaja]

Lännen punainen ilta saatu päätökseen. Olipas väkivaltainen ja filosofinen teos. Ehkä sitä nyt ymmärtää miksi tämän tarinan saattamisessa valkokankaalle on ollut ongelmia.

Viimeinen luku oli kyllä hieno ja lopetuskin sopi hyvin tarinaan. Tuomari oli hienosti kirjoitettu hahmo. Absoluuttinen paha.

Mielestäni tämä ei ollut yhtä hyvä kuin Tie, mutta hyvä kirja kuitenkin. Suosittelen kaikille, joita ylenpalttinen väkivalta ei häiritse.

 

[Ilmari Ahde]

Hugh Howeyn Siilo-trilogia tuli luetuksi. Siilosta muistin jotain ja hyvä tarina olikin, Siirros ja Kohtalo oli kirjoja joista ei ollut muistikuvia ja lukemisen jälkeen en yhtään ihmettele, olipa velttoja jatko-osia.

 

[Purkan Jauhaja]

Piti edelliseen viestiin kirjoittaa, että nyt otetaan työn alle "Miksi maat kaatuvat". Piti aloittaa tuo "Shogun", mutta pakko oli ottaa faktaa väliin. Meinasi tulla pieni fiktioähky.