Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Slaavilainen tarinankerronta on jaarittelua ja "aikaa vievää". Tätäthän on valunut suomalaiseenkin kirjallisuuteen ihan kiitettävästi. Aika korkea kynnys on venäläiskirjailijain teoksiin tarttumisessa näin vanhemmiten (eikä sisi tietenkään mihinkään maailmanpoliittiseen tilanteeseen liittyen).
Nykyään kirjoja jää myös kesken, kun ei viitti tuhlata aikaansa johonkin joka ei imaise mukaansa (nuorempana kahlattiin läpi vaikka mikä ois). Nyt juuri esimerkkinä ranskalaisen erittäin suositun dekkaristin Guillaume Musson ensimmäinen suomennettu romaani "Tyttö ja yö". Ei kylä imase mukaansa ja tämä jäänee nyt tähän.
Yltiöromanttisen Glendy Vanderahn "Missä Metsä kohtaa tähdet" kanssa meinas käydä samoin, mutta tarinan loppu kiinnostaa liikaa. (tämä siis tuli valittua kun sitä verrattiin Suon villiin lauluun). Mutta tätä kirjaa lukiessa sitten tuli mieleen J.K Rowlingin, ja monen suomalaisenkin naiskirjailijain, moite siitä, että pojat ja miehet ei lue naisten kirjottamia kirjoja (jos nimi kannessa on naisen, siksihän Rowling on J.K. tai Suomessa J.S Meresmaa).
...mutta mutta... tätä lukiessa kyllä ymmärtää miksi, sillä ihmissuhteista kirjoittaessa naisten ote on erilainen. Tässä hyvin räikeästi erilainen on sitten kyseessä romanttinen suhde tai suhde lapseen. Kyllä tää meinas vierottaa itteni tästä kirjasta, mutta kuten todettua, loppu kiinnosti kuitenkin "liikaa".
Nykyään kirjoja jää myös kesken, kun ei viitti tuhlata aikaansa johonkin joka ei imaise mukaansa (nuorempana kahlattiin läpi vaikka mikä ois). Nyt juuri esimerkkinä ranskalaisen erittäin suositun dekkaristin Guillaume Musson ensimmäinen suomennettu romaani "Tyttö ja yö". Ei kylä imase mukaansa ja tämä jäänee nyt tähän.
Yltiöromanttisen Glendy Vanderahn "Missä Metsä kohtaa tähdet" kanssa meinas käydä samoin, mutta tarinan loppu kiinnostaa liikaa. (tämä siis tuli valittua kun sitä verrattiin Suon villiin lauluun). Mutta tätä kirjaa lukiessa sitten tuli mieleen J.K Rowlingin, ja monen suomalaisenkin naiskirjailijain, moite siitä, että pojat ja miehet ei lue naisten kirjottamia kirjoja (jos nimi kannessa on naisen, siksihän Rowling on J.K. tai Suomessa J.S Meresmaa).
...mutta mutta... tätä lukiessa kyllä ymmärtää miksi, sillä ihmissuhteista kirjoittaessa naisten ote on erilainen. Tässä hyvin räikeästi erilainen on sitten kyseessä romanttinen suhde tai suhde lapseen. Kyllä tää meinas vierottaa itteni tästä kirjasta, mutta kuten todettua, loppu kiinnosti kuitenkin "liikaa".