Marras on hankkimatta, mutta olen tainnut sitä selailla kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt opusta, mutta ei ole löytynyt. Täytynee tutkia kirjastosta seuraavaksi.Eikös siihen luonnollisesti tulisi Marras. Siinä missä Loka on aivan helvetin hyvin ja verbaalisesti monipuolisesti kirjoitettu karu kertomus bändielämästä, mitä luultavimmin vielä aika paljon tositapahtumiin perustuva, niin Marraksen osalla ei enää oma huumorintajuni riittänyt. Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta loppuun asti tarvoin ja sen jälkeen kirja meni poistoon.
Perhana, nyt oli kuukaudet sekaisin. My bad! Lopakalla kulkee aika taaksepäin. Marras on siis loistava ja Loka ei uponnut sitten yhtään. Jääkäämme odottamaan Syys'tä.Marras on hankkimatta, mutta olen tainnut sitä selailla kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt opusta, mutta ei ole löytynyt. Täytynee tutkia kirjastosta seuraavaksi.
Marras siis ilmestyi ensin (2014) ja oli bändikirja. Loka-kirjassa (2019) seikkailevat Jorma, Kari ja Seppo.
Onko Tuomo Pirttimaan Hete ja Tirri tuttuja? Kirjat ovat ehkä vähän kevyempiä kuin tuo Loka, mutta lasken nuo omassa päässäni samaan melankoliseen, mutta samalla tragikoomiseen genreen.Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).
Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...
Vesa Rannan Agony Walk taitaa kuulua vielä tähän kirja-genreen. Sitä ei taida löytyä äänikirjana.Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).
Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...
Tämä löytyy omasta hyllystä. Tähän pätee sama juttu kuin teiniaikoina pornolehtien kanssa: katson vain kuvat.Vesa Rannan Agony Walk taitaa kuulua vielä tähän kirja-genreen. Sitä ei taida löytyä äänikirjana.
Meinasipa jäädä tämä viesti huomaamatta. Eivät ole entuudestaan kovin tuttua tavaraa. Täytyypä ottaa luettavaksi jossain vaiheessa. Kiitokset vinkistä.Onko Tuomo Pirttimaan Hete ja Tirri tuttuja? Kirjat ovat ehkä vähän kevyempiä kuin tuo Loka, mutta lasken nuo omassa päässäni samaan melankoliseen, mutta samalla tragikoomiseen genreen.
Scifiä on tullut tankattua aivan urakalla alkuvuonna. Neal Stephensonin Seveneves piti otteessaan 2/3 ja sitten laitoin kirjan sivuun, tämän lukeneet varmaan arvaavat missä kohti.
Miksi ihmeessä? Vaikka loppu onkin erilainen, on se mielestäni erinomainen ja juuri sitä mitä monasti kirjoista puuttuu.. eli mitä sitten tapahtui...
Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.
Kirjan kirjoittajalta Markku Henrikssonilta on myös toinen Amerikkaa käsittelevä kirja Melkein valittu kansa. Tämä kirja ei toki yllä samalle tasolle mitä mainitsemasi teos joka todellakin on aivan loistava.Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.
Tätä kirjaa olen nyt kuunnellut. Olen iloinen, että hiihtofanitukseni loppui kuin seinään 2001. 1988 vuodesta alkaen tapitin varmaan kaikki MM ja Olympiakisat pakkomielteisesti. No en tiedä missä Hiihtoliitto ja hiihto ylipäätään nykyään menee. Tuon ajan poppoo kuitenkin tuhosi kiinnostuksen ja tämä kirja antaa vahvistuksen, että hyvä niin. En voi sanoin kuvailla, miten vastenmielisiä ajatuksia nämä tässä kirjassa esiintyvät nimet herättää. Hävettää, että olen yhtä niistä äänestänyt eräissä vaaleissa. No vaihtoehtokaan ei hirveän miellyttävä ollut. Aivan käsittämätöntä paskaa on saanut tämän kirjan päähenkilö kokea näiltä tietyiltä ihmisiltä. Toivottavasti heitä on hävettänyt sittemmin ja toivottavasti omatunto on muistutellut. Tosin en hämmästyisi, jos heiltä empatian kyky puuttuu.Juuri olin samaa kirjaa tulossa tänne mainitsemaan. Toissa päivänä aloitin 31.1.2024 julkaistun kirjan kuuntelun, ja päivällä tuli 9 h 59 min kuuntelu-urakka valmiiksi.
Tykkäsin siis kovasti ja suosittelen kirjaa aivan kaikille urheilua toimittaville.
Johanna Aatsalo, olet sankari.
PS. Esko Aho ei ole.
Sotahistoriasta kiinnostuneet, huomio!
Kentälle jääneet- Slava Skokov, Mikko Porvali.
Itse olen tätä ennen lukenut Porvalilta Vanki, vakooja, sissi. Suomeen loikanneen Matti Putkosen elämänkerta. Todella mielenkiintoinen kirja joka laittaa miettimään miten erilaisia elämiä me ihmiset täällä elämme. Putkosen elämä ei todellakaan ollut sieltä helpoimmasta päästä.Tämä tuli myös itse luettua valmiiksi viime viikolla. Todella hienosti onnistuttu yhdistämään taistelukuvaus ja jäänteiden etsintä.
Mikko Porvalilta löytyy useampikin lukemisen arvoinen historiikki pääasiassa Jatkosodan eri vaiheista, kaukopartiosisseistä ja sotilastiedustelusta.
Piki:ssä ei noita Scalzin kirjoja ole näköjään kuin Pirkkalan ja Ruoveden kirjastoissa paria nidettä lukuunottamatta. Saahan ne sieltä seutuvarauksella 2 € /kpl eli ei se ole kuin hidaste.Arvoin sci-fi -hyllystä jotain luettavaa ja arpa osui John Scalzin teokseen Old Man's War. Ja sehän toimikin yllättäen vallan mainiosti vähän kevyempänä tulevaisuuden tarinana, jossa modatut ihmiset antaa ja ottaa turpaan erilaisilta avaruusolennoilta ympäri maailmankaikkeutta. Positiivinen yllätys ja ahmaisin heti perään myös jatkot The Ghost Brigades ja The Last Colony.
Seuraavaksi nappasin jostain syystä kokonaan lukematta jääneen C.S.Lewisin Space Trilogyn ensimmäisen osan Out of the Silent Planet - mielenkiintoista wanhan liiton avaruusseikkailua 1930-luvulta. Tämä menee ehkä enemmän jonkinlaisen avaruusfiktion puolelle, koska sitä science-osiota ei juuri ole. Yhtä kaikki, värikästä kerrontaa ja fantasiamaailman rakentelua. Täytyy koittaa löytää trilogian pari seuraavaakin osaa jostain.