Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Vino]

Kunnes kaikki kuolevat- Diamant Salihu

Tukholman lähiöiden (lähinnä Rinkeby) jengien taisteluista, jota sodiksi kutsuvat.
Kun tämä toimittaja kysyi yhdeltä nuorelta ”miksi te tapatte toisianne? Milloin tämä päättyy?” Niin vastaus oli ”Kunnes kaikki kuolevat”

Aika kauheaa luettavaa oli, mutta jotenkin mielenkiintoista kuitenkin. Mun sisko ei halunnut lukea koko kirjaa ja äiti luki osan. Minä luin, mutta illalla en voinut lukea, koska olen kova uneksimaan.

Suosittelen tätä kirjaa.

 

[Kiuru]

Gulag - Vankileirien saariston historia
Anne Applebaum

Suosittelen kyllä kaikille, hyvää tietoa itänaapurin toiminnasta läpi vuosikymmenten jopa satojen. Jos jossain kohti Gulagit oli historiaa, niin nythän ne itänaapurissa nostaneet taas osin päätään, vaikka virallisesti järjestelmää ei toki enää ole vaan ns normaalit vankilat.

Tuon siis luin viimeksi, nyt menossa Kasvoton mies - Vladimir Putinin nousu Venäjän valtiaaksi
Masha Gessen

 

[Ilmari Ahde]

Kevyeksi välipalaksi löysin hyllystä divarista ostetun (hinta 5€) Vauhdin hurmaa - Moottoriurheilun kehitystä ja historiaa, kirja on vuodelta 1952 ja kirjoittaja Henry Lindbergh. Tietty sen ajan tyyliin kirjoitettu, lavealla pensselillä maalaillaan tekstiä vai mitä sanotte, seuraavassa esipuhe silloisten ratojen esittelyyn: "Ja sitten, hyvä lukijani! Tulkaa istumaan tähän viereeni, niin lähdemme pikaisesti kiertämään maailman tunnetuimmat kilparadat. Emme luonnollisestikaan aja läheskään samanlaista tulista vauhtia kuin kilpa-ajajat laskettelevat, sillä kirja päättyisi silloin todennäköisesti tähän lukuun ja muistokirjoitukseen. (Tässä vaiheessa haluamme huomauttaa, että useimmilla näistä radoista ajetaan myös moottoripyörillä, joten kun moottoripyöriä koskeva osa tulee, emme enää palaa näiden ratojen selostamiseen.) Ja sitten, olkaa hyvä ja nouskaa vaunuun!"

 

[Zaster]

Kunnes kaikki kuolevat- Diamant Salihu

Tukholman lähiöiden (lähinnä Rinkeby) jengien taisteluista, jota sodiksi kutsuvat.
Kun tämä toimittaja kysyi yhdeltä nuorelta ”miksi te tapatte toisianne? Milloin tämä päättyy?” Niin vastaus oli ”Kunnes kaikki kuolevat”

Aika kauheaa luettavaa oli, mutta jotenkin mielenkiintoista kuitenkin. Mun sisko ei halunnut lukea koko kirjaa ja äiti luki osan. Minä luin, mutta illalla en voinut lukea, koska olen kova uneksimaan.

Suosittelen tätä kirjaa.

On muuten todellakin lukemisen arvoinen kirja. Syvällisesti ja monipuolisesti jengisotaa ja sen eri syitä ja seurauksia taustoittava kirja. Kirja ei syyllistä eikä moralisoi, vaan tuo todelliset tapahtumat raadollisesti lukijan eteen. Monta kertaa lukiessa joutuu pysähtymään ja miettimään että kyllä, tämä kaikki tosiaan tapahtuu Ruotsissa. Ajankohtainen kirja.

Vinkkinä vielä että alkukesästä Diamant Salihulta ilmestyy uusi kirja, Huumekartellit kuuntelussa.

 

[Vino]

On muuten todellakin lukemisen arvoinen kirja. Syvällisesti ja monipuolisesti jengisotaa ja sen eri syitä ja seurauksia taustoittava kirja. Kirja ei syyllistä eikä moralisoi, vaan tuo todelliset tapahtumat raadollisesti lukijan eteen. Monta kertaa lukiessa joutuu pysähtymään ja miettimään että kyllä, tämä kaikki tosiaan tapahtuu Ruotsissa. Ajankohtainen kirja.

Vinkkinä vielä että alkukesästä Diamant Salihulta ilmestyy uusi kirja, Huumekartellit kuuntelussa.

Kiitos vinkistä, varasin samantien tuon uuden kirjan kirjastosta.

 

[Dynamo]

Gulag - Vankileirien saariston historia
Anne Applebaum

Tuo oli avartava kirja. Jännä juttu noissa gulageissa oli se, että vartijat yms. hallintohenkilöt olivat sidottuja käytännössä koko urakseen noihin. Eli jos lähti hommiin gulagiin, (vähän ehkä parempi palkka jossain helvetin kuusessa), niin takaisin ei päässyt. Virkaura muihin valtion virkoihin (eikä muita ollut) sulkeutui sillä hetkellä, kun sinne lähti.

 

[Useful Idiot]

Peter Steelen (RIP) elämäkertaa aloittelen. Todennäköisesti siis sekoilua ja hirtehishuumoria luvassa.

 

[Glove]

Tammisen Aurinkokuninkaan otin luettavaksi. Luin sen viimeksi silloin uutena kun sen joulu(?)lahjaksi sain.

 

[Ilmari Ahde]

Sodan maantiede- Pasi Tuunainen.

Sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen kirjoittanut sotakirjan jossa painotetaan erilaisten maantieteellisten tekijöiden vaikutusta sodankäyntiin. Kirjassa edetään niin aavikko- ja viidakko sodankäynnistä aina suomalaisiin metsätaisteluihin. Kirjassa on esimerkkejä 1800- luvun lopulta tähän päivään. Eli Ukrainan käymä taistelu on myös kirjassa mukana. Kirjoittaja mm pohtii olisiko mahdollista että jompikumpi osapuoli tuhoaisi Kahovkan vesilaitoksen padon ja miten tuo mahdollisesti vaikuttaisi sodankäyntiin. No me lukijathan tiedämme että näin sitten lopulta viimevuoden kesäkuussa tapahtuikin.
Pääpaino kirjassa on toisen maailmansodan taisteluissa ja erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa.

Paikoitellen hieman poukkoilevasti kirjoitettu, mutta sotahistoriasta kiinnostuneille ja aihetta ennestään tunteville ihan suositeltava teos.

Kävin tämän kirjastosta kotiuttamassa, odottaa vielä vuoroaan kun lukuun päätyi samasta paikasta kevyempää viihdykettä: Katariina Bröms - Sarjamurhaajia idästä. Ei Ted Bundyt, Albert Fishit, Jeffrey Dahmerit, Arthur Shawcrossit, Ed Kemperit ja muut vekkulit vaan Amerikan ihmeitä ollut, kyllä Neuvostojenkin maassa osattiin vallan mainiosti, niistä tyypeistä vaan vaiettiin.

 

[Skruf]

Jukka Rislakin "Tiedustelu ja Vakoilu, Opit, Operaatiot, Agentit"- lähtee seuraavaksi lukuun

 

[Majoneesi]

Leipasin parilla istumalla Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Olipas rankahko kirja luopumisesta, tilintekemisestä, ylisukupolvisista traumoista, puhumattomuudesta.

Ja ymmärtämisestä, anteeksiannosta ja rakkaudesta.

 

[Kilgore Trout]

Sain viimein Irvingin Viimeisen tuolihissin loppuun, vaikka välillä saman asian loputon hieman eri tai jopa samoin sanoin puudutti. Ikään kuin olisi katsellut takavuosien Tapparan viivelähtöä. Oli kirjalla silti hetkensäkin aina kun Irving malttoi viedä peliä eteenpäin.
Luin samoilla lämmöillä Ágota Kristófin hienon trilogian viimeisen osan eli Kolmas valhe -teoksen. Se meni melkein yhdellä istumalla.
Muut osat ovat Iso vihko ja Todiste.

 

[Eddie]

Siilotrilogia tuli kuunneltua ja pidin kyllä. Omaan makuun kakkososa oli paras. Sitä myöten odotukset kasvoivat kolmanteen ja sehän jäi lopulta pettymykseksi. Hieman rasittavaa oli kuunnella jatkuvia ongelmia ja takapakkeja, sekä alleviivauksen alleviivausta siitä miten typeriä ihmiset voivat tällaisissa tilanteissa olla. Tuli mieleen, että kirja oli väkisin tehtävä tietyn mittaiseksi ja se meni väkinäiseksi. Mutta ykkönen ja kakkonen pitivät hyvin otteessa ja kyllä tuon kolmannenkin kuunteli.

 

[L. Öysä]

Siilotrilogia tuli kuunneltua ja pidin kyllä. Omaan makuun kakkososa oli paras. Sitä myöten odotukset kasvoivat kolmanteen ja sehän jäi lopulta pettymykseksi. Hieman rasittavaa oli kuunnella jatkuvia ongelmia ja takapakkeja, sekä alleviivauksen alleviivausta siitä miten typeriä ihmiset voivat tällaisissa tilanteissa olla. Tuli mieleen, että kirja oli väkisin tehtävä tietyn mittaiseksi ja se meni väkinäiseksi. Mutta ykkönen ja kakkonen pitivät hyvin otteessa ja kyllä tuon kolmannenkin kuunteli.

Sama trilogia itselläni työn alla ja vähän ristiriitaiset fiilikset. Toista osaa menen parasta aikaa, paikoitellen tämä on todella hyvää scifiä ja paikoitellen sitten on pinnisteltävä toden teolla, ettei keskittyminen herpaannu. Eniten itseäni kiinnostaa menneisyyden ja taustojen avaaminen, vähiten pitkät jaarittelut Siilon henkilöiden elämästä ja ammateista.

 

[MacRef]

Sain juuri luettua Keigo Higashino - Namiyan puodin ihmeet. Päädyin lukemaan, kun näin jossain jotkut kehut kirjasta ja täytyy kyllä yhtyä kehuihin. Osui ja upposi ainakin minulle. Hyvälle tuulelle saava kirja, jonka tarina oli ehkä vähän tavallisuudesta poikkeava, sisältäen ehkä hivenen yllätyksellisen loppuratkaisunkin.

 

[tinkezione]

Scifiä on tullut tankattua aivan urakalla alkuvuonna. Neal Stephensonin Seveneves piti otteessaan 2/3 ja sitten laitoin kirjan sivuun, tämän lukeneet varmaan arvaavat missä kohti. Alastair Reynoldsia on tullut luettua reippaasti lisää; ensin meni Revenger-trilogia (Revenger, Shadow Captain ja Bone Silence) ja nyt siirryin Revelation Space -universumin pariin, ensin trilogian ”jatkeeksi” Inhibitor Phase ja viimeisimpänä luvussa on jonnekin Revelation Spacen ja Redemption Arkin välimaastoon sijoittuva Chasm City. Pidän sangen paljon Reynoldsin pitkästi maalailevasta tavasta kirjoittaa kovaa scifiä.

 

[Jof]

Tulipa lopulta luettua nuo Satu Rämön kolme kirjaa eli Hildur, Rosa & Björk ja Jacob peräkkäin yhteen putkeen.

Odotin ehkä vähän liikaa, kun näitä on mediassa kovasti hypetetty ja ovat kai kirjalistojen kärjessä. Eivät olleet mielestäni mitenkään ihmeellisiä. Välillä tuli tunne, että tapahtumia on keksitty vauhdissa lisää kesken kirjoitusprosessin. Lopussa irtonaisia langanpäitä yhteen koottaessa vaikutti vähän siltä, ettei sitä ole suunniteltu ihan alusta asti viimeisen päälle.

 

[Alamummo]

Tulipa lopulta luettua nuo Satu Rämön kolme kirjaa eli Hildur, Rosa & Björk ja Jacob peräkkäin yhteen putkeen.

Odotin ehkä vähän liikaa, kun näitä on mediassa kovasti hypetetty ja ovat kai kirjalistojen kärjessä. Eivät olleet mielestäni mitenkään ihmeellisiä. Välillä tuli tunne, että tapahtumia on keksitty vauhdissa lisää kesken kirjoitusprosessin. Lopussa irtonaisia langanpäitä yhteen koottaessa vaikutti vähän siltä, ettei sitä ole suunniteltu ihan alusta asti viimeisen päälle.

Satu Rämö on malliesimerkki Instassa läpilyöneestä somevaikuttajasta, joka onnistui sitä kautta asemoimaan itsensä dekkaristiksi. Aikaisemmin hän on kirjoittanut Islantiaiheisia matkaoppaita (ihan kelpoja sellaisia) ja kertomuksia omasta elämästään luoteis-Islannissa.

Selasin noista dekkareista ensimmäistä ja totesin, että matkaopaskirjoittajasta ei ole hänen tapauksessaan hyväksi dekkaristiksi. Nuo kaikki ilmeistyivät tosi tiiviiseen tahtiin, koska epäilemättä halusi takoa, kun rauta on kuumaa.

 

[CuJo#31]

Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.

 

[Eddie]

Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.

Ilmeisesti Melankolian mestari oli hyvä.

Satu Rämön hypetystä itsekin vähän ihmetellyt. Ei ne huonoja ole. Sellaisia 3/5 teoksia. Naapurimaasta sitten Camilla Läckberg vähän vastaava. Ok ne ensimmäiset oli siihen aikaan luettuna ihan hyviä, mutta kirjojen taso on laskenut tulojen ja myynnin kasvaessa.

 

[CuJo#31]

Ilmeisesti Melankolian mestari oli hyvä.

Kyllä. Voin suositella, varsinkin jos Sentenced yhtyeenä kiinnostaa edes jollain tasolla.

 

[aalto]

Kuuntelin lähes putkeen kolme Neil Gaimanin kirjaa eli Unohdetut jumalat, Maanalainen Lontoo ja Tähtisumua. Kaksi ekaa oli viihdyttäviä, vauhdikkaita ja hauskoja fantasiaseikkailuja. Littipeukut siis noille. Tykkäsin kuitenkin eniten tuosta Tähtisumusta, joka on aika täydellinen aikuisten satu. Hyvän kirjan tunnistaa monesti siitä, kun alkaa toivoa, ettei se loppuisi.
En ole kuunnellut Gaimanin itsensä lukemia kirjoja, mutta sellainen pitänee ottaa listoille

 

[Zaster]

Satu Rämöstä asiaa, no jos minäkin muutamalla sanalla.

Olen lukenut naiselta yhden kirjan, vuonna 2015 ilmestyneen Islantilainen voittaa aina. Onko tämä sitten matkakirja vai omaelämänkerrallinen teos, no taitaa olla vähän molempia. Mutta hyvä se ainakin oli.

Kirja kertoo suomalaisesta naisesta Islannissa ja siitä miten hän alkujaan edes saarelle päätyi. Rämö vertailee kahden maan ja kulttuurin samankaltaisuuksia ja eroja ja tekee sen oivaltavasti ja hauskasti. Jos kirjaa pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, olisi sana juurikin, hauska.
Vielä kun Rämö käyttää suomenkieltä todella kauniisti, on tämä ihan suositeltava kirja.

Yhtään dekkaria en tosiaan ole häneltä lukenut, suurin syy siihen vain se, etten yleensäkään juuri tuota genreä lue. Mutta ehkä menee yksi uutuuksista kesällä testiin. Mökki, riippumatto ja dekkari, voisi kuitenkin olla ihan toimiva kombo.

 

[CuJo#31]

Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.

Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).

Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...

 

[Falling Star]

Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).

Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...

Eikös siihen luonnollisesti tulisi Marras. Siinä missä Loka on aivan helvetin hyvin ja verbaalisesti monipuolisesti kirjoitettu karu kertomus bändielämästä, mitä luultavimmin vielä aika paljon tositapahtumiin perustuva, niin Marraksen osalla ei enää oma huumorintajuni riittänyt. Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta loppuun asti tarvoin ja sen jälkeen kirja meni poistoon.