Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[tinkezione]

Miksi ihmeessä? Vaikka loppu onkin erilainen, on se mielestäni erinomainen ja juuri sitä mitä monasti kirjoista puuttuu.. eli mitä sitten tapahtui...

Spoileri

Viimeiseen kolmannekseen saakka homma oli spekulatiivista realismin puitteissa ja kontrasti spekulatiiviseen tulevaisuuteen tuntui vain totaalisen väärältä lopetukselta tuolle kirjalle. Sille aiheelle olisi voinut mieluummin kirjoittaa ihan erillisen jatko-osan.

 

[veskula]

Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.

Erittäin hyvä kirja. Oppi paljon uutta, siis "asia joka avautui minulle"-ketjun kamaa.

Nyt kuuntelussa Ken Folletin Maailman Talvi. Muutama muu kirja samalta herralta takana.

 

[Zaster]

Kirja jonka luin tai itseasiassa kuuntelin äänikirjana jo muutama kuukausi sitten oli ”Tähtilipun maa”.
Aivan loistava kirja jos on kiinnostunut USA:n historiasta.
Suosittelen.

Kirjan kirjoittajalta Markku Henrikssonilta on myös toinen Amerikkaa käsittelevä kirja Melkein valittu kansa. Tämä kirja ei toki yllä samalle tasolle mitä mainitsemasi teos joka todellakin on aivan loistava.
Mutta jos nyt tuollainen yleissivistävä teos USA:tta kulttuurien sulatusuunina ja siihen liittyvine syineen ja seurauksineen kiinnostaa tämä kannattaa tsekata.

 

[Eddie]

Juuri olin samaa kirjaa tulossa tänne mainitsemaan. Toissa päivänä aloitin 31.1.2024 julkaistun kirjan kuuntelun, ja päivällä tuli 9 h 59 min kuuntelu-urakka valmiiksi.

Tykkäsin siis kovasti ja suosittelen kirjaa aivan kaikille urheilua toimittaville.

Johanna Aatsalo, olet sankari.

PS. Esko Aho ei ole.

Tätä kirjaa olen nyt kuunnellut. Olen iloinen, että hiihtofanitukseni loppui kuin seinään 2001. 1988 vuodesta alkaen tapitin varmaan kaikki MM ja Olympiakisat pakkomielteisesti. No en tiedä missä Hiihtoliitto ja hiihto ylipäätään nykyään menee. Tuon ajan poppoo kuitenkin tuhosi kiinnostuksen ja tämä kirja antaa vahvistuksen, että hyvä niin. En voi sanoin kuvailla, miten vastenmielisiä ajatuksia nämä tässä kirjassa esiintyvät nimet herättää. Hävettää, että olen yhtä niistä äänestänyt eräissä vaaleissa. No vaihtoehtokaan ei hirveän miellyttävä ollut. Aivan käsittämätöntä paskaa on saanut tämän kirjan päähenkilö kokea näiltä tietyiltä ihmisiltä. Toivottavasti heitä on hävettänyt sittemmin ja toivottavasti omatunto on muistutellut. Tosin en hämmästyisi, jos heiltä empatian kyky puuttuu.

En tiedä vielä, enkä muista lopputulosta.. Mutta myönnettäköön, että häpeäkseni uskoin hiihtoväen selittelyt aikanaan ja taisin jopa mielessäni moittia tuota uutisen tekijää. Anteeksi siitä.

 

[voimatonttu]

Tällä hetkellä Teemu Keskisarjan Tulilahti: tutkimuksia naismurhista luettavana.

Hejac ja murha.info foorumeita lukeneelle tässä kirjassa ei paljoa uutta tietoa ole muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.

 

[Zaster]

Sotahistoriasta kiinnostuneet, huomio!

Kentälle jääneet- Slava Skokov, Mikko Porvali.

Loistava kirja ja olisin todella yllättynyt jos teos ei olisi kisaamassa tieto Finlandia-palkinnosta.
Teos seuraa kesän 1944 sotatapahtumia Kannaksella Valkeasaaren läpimurrosta Vuosalmen puolustustaisteluun. Teokseen on limitetty kaksi erillistä kirjaa, jossa taistelukuvaukset ja etsinnät vuorottelevat. Tämä rakenne tuo kirjaan syvyyttä ja kaatuneiden tarinat lähelle lukijaa.

Pääpaino kirjassa on sodassa kaatuneiden etsinnällä ja tunnistamisella. Tämä osa on Slava Skokovan kirjoittamaan. Skokovan kertoo seikkaperäisesti ja tarkasti kaikesta etsintöihin liittyvästä, aina arkistolähteiden tutkimisesta, varsinaiseen kenttätyöhön ja sen jälkeiseen sotavainajan suomalaisille luovuttamiseen ja henkilöllisyyden varmistamiseen DNA-testien avulla.
Lukiessa tulee myös hienosti esiin etsijöiden kokemat ilot ja haasteet, sekä miten ihailtavan kunnioittavasti he näihin nuorena kuolleisiin sotilaihin suhtautuvat.

Mikko Porvalin kirjoittamissa osuuksissa käydään läpi varsinaisia taisteluja, painottuen niille alueille missä Slava Skokovin ryhmä suorittaa etsintöjä.
Porvalin taistelukuvaukset nojaavat joukko-osastojen sotapäiväkirjoihin ja muihin dokumentteihin ja ovat nopeatempoisia ja mukaansa tempaavia. Varsinkin taistelut Viipurinlahden edustalla sijaitsevista saarista ovat todella hyvä. Niissä on mukana kaikkea mitä hyvässä taistelukertomuksessa voi olla. On hyökkäystä, vetäytymistä, vastaiskuja, pelkuruutta sekä kuolemaa halveksivaa sankarillisuutta.
Jälkimmäisestä esimerkkinä kerrotaan entisen kaukopartiomiehen, korpraali Viljo Vyyryläisen toimintaa Teikarsaaren taisteluiden aikana. Vyyryläinen tuo useita etulinjassa haavoittuneita turvaan, johtaa välillä lähes koko saaren puolustusta ja laittaa siinä sivussa siihen tahtiin puna-armeijan sotilaita kylmäksi että saa myöhemmin ansioistaan Mannerheim-ristin.

Täytyy lopuksi vielä todeta se suuri arvostus ja kunnioitus mikä näitä etsijöitä kohtaan on. Heidän vapaa-ajallaan ja omilla kustannuksillaan suorittamien etsintöjen ansioista todella moni suomalainen sankarivainaja on vihdoinkin päässyt kotiin .

Karjalan Valli-etsintäryhmän johtajasta Slava Skokovista vielä. Hänhän on venäläinen? Kyllä. putinisti? Kaikkea muuta. Skokov kritisoi kirjassa venäjän nyky hallinnon toimia ja on itse käyttänyt mahdollisuuttaan poistua venäjältä ja mies asuukin nykyään Suomessa.

 

[Luulajanpuisto]

Poikkeuksellisesti on kaksi kirjaa tässä vuorotellen luvun alla: John Saulin The Homing ja Nefertiti Malatyn Melankolian mestari. Homingilla aloitin, mutta on tuo Melankolian mestari sen verran mukaansa tempaava jo pelkkien kotiseudullisten yksityiskohtien vuoksi, että pitää lukea ensin loppuun. Fiktio tosin takaisi paremmat yöunet, mutta aina ei voi voittaa.

 

[Minor]

Sotahistoriasta kiinnostuneet, huomio!

Kentälle jääneet- Slava Skokov, Mikko Porvali.

Tämä tuli myös itse luettua valmiiksi viime viikolla. Todella hienosti onnistuttu yhdistämään taistelukuvaus ja jäänteiden etsintä.

Mikko Porvalilta löytyy useampikin lukemisen arvoinen historiikki pääasiassa Jatkosodan eri vaiheista, kaukopartiosisseistä ja sotilastiedustelusta.

 

[Zaster]

Tämä tuli myös itse luettua valmiiksi viime viikolla. Todella hienosti onnistuttu yhdistämään taistelukuvaus ja jäänteiden etsintä.

Mikko Porvalilta löytyy useampikin lukemisen arvoinen historiikki pääasiassa Jatkosodan eri vaiheista, kaukopartiosisseistä ja sotilastiedustelusta.

Itse olen tätä ennen lukenut Porvalilta Vanki, vakooja, sissi. Suomeen loikanneen Matti Putkosen elämänkerta. Todella mielenkiintoinen kirja joka laittaa miettimään miten erilaisia elämiä me ihmiset täällä elämme. Putkosen elämä ei todellakaan ollut sieltä helpoimmasta päästä.

Porvalilla ilmeisesti tosiaan laaja tuotanto. Pitää joskus taas ottaa joku miehen kirja luentaan.

 

[Kilgore Trout]

Luin Colson Whiteheadin Kieron miehen manifestin, joka on samaa sarjaa kuin edeltävä Harlem Shuffle. Näissä kirjoissa on jotain samaa imua kuin Elmore Leonardin kirjoissa, Harlemiin siirrettynä.
Whiteheadin tunnetuin kirja on Underground Railroad, joka sai peräti Pulizer-palkinnon ynnä muuta.

 

[Glove]

Repetitio est mater studiorum. Olenhan minä tuon kirjan lukenut muutamaan kertaan ja nyt se sitten tarttui taas käteen selailtavaksi. Urheiluvalmennus on kirjan nimi ja tekijöinä Antti Mero, Ari Nummela, Kari L. Leskinen ja Keijo Häkkinen.

 

[Alamummo]

Alison Weir: Queens of the Conquest. Populaaritiedettä eli historiaa viidestä Englannin (normanni)kuningattaresta 1000 - 1100 -luvuilla alkaen William the Conquerorin puolisosta Mathilda of Flandersista. Huolellista työtä ja lähteitä on kirjailija kaivanut uutterasti. Jos Englannin keskiajan historia kiinnostaa, niin tässä on hyvä kirja, joka kertoo muustakin kuin vain näistä kuningattarista. Mulla on muutama tämän kirjailijan / historoitsijan kirja hyllyssä ja tykkään niistä kaikista.

 

[Tarinankertoja]

jotenkin olen vältellyt Robert Galbraithin Cormoran Strike kirjoja, kun kirjailijan tuntien en ole onnistunut asennoitumaan normimaailman dekkareihin.... No nyt 'paremman puutteessa' tartuin... kyllähän tää kirjottaa osaa, elävää tekstiä, hyviä hahmoja ja ihan mielenkiintosia whodunnit tarinoita.. no siis ekat kax. Kai tässä pitää sarjaa jatkaa, ei nää nyt ykkösdekkareita ole, mutta erittäin hyviä genressään silti... ja enkuks kun menee, niin myös täällä "pocketed it" :-D

 

[Malkkinen]

Anthony Burgessin ajaton klassikko Kellopeli Appelsiini. Useasti jo tietysti luettuna, mutta aina jaksaa tarttua tasaisin väliajoin uudestaan. Moog Konttisen suomenkielinen käännös on hämmästyttävän upea.

 

[disco-stu]

Arvoin sci-fi -hyllystä jotain luettavaa ja arpa osui John Scalzin teokseen Old Man's War. Ja sehän toimikin yllättäen vallan mainiosti vähän kevyempänä tulevaisuuden tarinana, jossa modatut ihmiset antaa ja ottaa turpaan erilaisilta avaruusolennoilta ympäri maailmankaikkeutta. Positiivinen yllätys ja ahmaisin heti perään myös jatkot The Ghost Brigades ja The Last Colony.

Seuraavaksi nappasin jostain syystä kokonaan lukematta jääneen C.S.Lewisin Space Trilogyn ensimmäisen osan Out of the Silent Planet - mielenkiintoista wanhan liiton avaruusseikkailua 1930-luvulta. Tämä menee ehkä enemmän jonkinlaisen avaruusfiktion puolelle, koska sitä science-osiota ei juuri ole. Yhtä kaikki, värikästä kerrontaa ja fantasiamaailman rakentelua. Täytyy koittaa löytää trilogian pari seuraavaakin osaa jostain.

 

[Kilgore Trout]

Arvoin sci-fi -hyllystä jotain luettavaa ja arpa osui John Scalzin teokseen Old Man's War. Ja sehän toimikin yllättäen vallan mainiosti vähän kevyempänä tulevaisuuden tarinana, jossa modatut ihmiset antaa ja ottaa turpaan erilaisilta avaruusolennoilta ympäri maailmankaikkeutta. Positiivinen yllätys ja ahmaisin heti perään myös jatkot The Ghost Brigades ja The Last Colony.

Seuraavaksi nappasin jostain syystä kokonaan lukematta jääneen C.S.Lewisin Space Trilogyn ensimmäisen osan Out of the Silent Planet - mielenkiintoista wanhan liiton avaruusseikkailua 1930-luvulta. Tämä menee ehkä enemmän jonkinlaisen avaruusfiktion puolelle, koska sitä science-osiota ei juuri ole. Yhtä kaikki, värikästä kerrontaa ja fantasiamaailman rakentelua. Täytyy koittaa löytää trilogian pari seuraavaakin osaa jostain.

Piki:ssä ei noita Scalzin kirjoja ole näköjään kuin Pirkkalan ja Ruoveden kirjastoissa paria nidettä lukuunottamatta. Saahan ne sieltä seutuvarauksella 2 € /kpl eli ei se ole kuin hidaste.

Luin Will Eisnerin sarjakuvaromaanin Dropsie Avenue. Siinä oli jännästi samoja teemoja kuin juuri lukemassani Kieron miehen manifestissa, nyt vain Bronxissa totetutettuna. Rikolliset raivasivat vanhaa rakennuskantaa tuhopoltoilla ja vakuutuspetoksilla kierojen virkamiesten kanssa yhteistuumin. Lisäksi New York maksoi asunnottomille $3.000 tukea vaatteisiin ja asumiseen, joka oli kuin syömään käskisi kelvottomissa kämpissä asujille. Kämppä vaan tuleen.

 

[Ilmari Ahde]

Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto. Finlandia voittaja oli minulle, tyhmälle lukijalle, turhan älykäs kirja. Kehun silti, että antaisin itsestäni kultturellimman vaikutuksen.

 

[Zaster]

George Orwell- Vuonna 1984.

Kyllähän tämän kirjan suurin osaa tietää vaikka ei teosta varsinaisesti olisikaan lukenut. Itse luin tämän ensimmäistä kertaa joskus teini-ikäisenä, eli tooosi kauan aikaa sitten. Nyt sitten uusintakohtaaminen.

Hyvin on kirja jäänyt mieleen, jopa niin hyvin että paikka paikoin muistaa dialogin sanasta sanaan. Mutta tuli toki myös kohti mitä en muista koskaan lukeneeni, niin vieraalta kirjan jotkut tapahtumat tuntuivat.

Täytyy kyllä sano että muistelin kirjan kokonaisuudessaan olleen parempi. En tiedä saako tämänkaltaisesta klassikosta näin sanoa, mutta minusta kirja oli paikka paikoin jopa hivenen tylsä. Varsinkin alussa, mutta loppua kohden kerronta ja itse tarina tiivistyy ja kirjasta tulee erittäin jännittävää luettavaa.
Kirjan aihe ja sen peilaaminen nykyaikaan on tietysti se asia miksi kirja on nykyään siinä asemassa missä se on.

Tuleekohan enää koskaan aikaa jolloin kirjan aihe ei olisi ajankohtainen?

 

[Alba]

Pierre Lemaitren Loistavat vuodet. Olen kehunut täällä aiemminkin, mutta tästä patongista on tullut oma suosikki. Loistavat vuodet on ymmärtääkseni neliosaisen sarjan aloitusosa. Huomasin yhteyksiä aiempiin osiin, mutta on kuitenkin itsenäinen eli ei ole tarvetta lukea aiempia ellei ole halua. Sanotaan kuitenkin, että Näkemiin taivaassa-trilogia paranee loppua kohti. Katsoin juuri Areenasta kyseisen trilogian toisen osan ja toimi mielestäni elokuvana aivan erinomaisesti. Ehkä mussa elää pieni Ranskis, en tiedä..

 

[Wiljami]

Kirjasarjojen välillä nyt hetkellisesti kun ei oikein keksinyt millä jatkaisi niin nappasin viimeksi kirjastossa käydessä pari kotimaista kauhunovellianthologiaa/kokoelmaa ("Matkamuisto", joka ei juuri säväyttänyt, sekä "Mahtavat ammoiset" jossa oli muutama ihan hauskakin tarina) ja Conn Igguldenin stand-alone romaanin Spartan haukka. Tuota viimeksimainittua nyt lukenut melko tarkalleen puoleenväliin ja onhan tuo nopealukuinen, mutta siinä suunnilleen avut ovatkin. En ainakaan muista että Igguldenin aiemmista historiallisen fiktion teoksista (mm. ruusujen sodasta, Caesarista, tai mongolivaltakunnan noususta) olisi koko lukemisen ajan ollut päällimmäisenä ihmetys että miksi luen melko kritiikittömän ihailevaa fanficciä historiallisesti aika helvetin epämiellyttävistä ihmisistä/kulttuurista. Teoksen genreksi laittaisin varmaankin "poikien seikkailukirja" n. 100 vuotta vanhaan tyyliin, sen verran raplakkaa on meininki ja urhoollisia ja reippaita kirkasotsaisten spartiaattien johtamat helleenit idän heikkoja kansoja vastaan. Nopealukuisuus on todennäköisesti ainoa syy miksi tuota tykitystä on jaksanut edes puoleenväliin ja todennäköisesti jaksaa loputkin.

Kirjastolla olisi nyt odottelemassa sentään Joe Abercrombieta, eli pääsen aloittamaan taas uuden pitkän (ja ainakin aiempien teosten perusteella hyvän) sarjan. Kyseessä siis Age of Madnessin ensimmäinen kirja "A little hatred".

 

[Veleho]

Kirjastolla olisi nyt odottelemassa sentään Joe Abercrombieta, eli pääsen aloittamaan taas uuden pitkän (ja ainakin aiempien teosten perusteella hyvän) sarjan. Kyseessä siis Age of Madnessin ensimmäinen kirja "A little hatred".

Jos aiempi Abercrombie on maistunut, niin varmasti uppoaa myös seuraava trilogia. Erityisesti jos kaikki yksittäisetkin kirjat (Red Country, Best Served Cold, The Heroes) on ensimmäisen trilogian lisäksi lukenut, niin viittauksia edeltävien kirjojen tapahtumiin on mukavan paljon.

Itselle ehdottomasti viime vuoden parhaimpia kirjoja tuo Age of Madness trilogia.

 

[Tarinankertoja]

Pierre Lemaitren Loistavat vuodet. Olen kehunut täällä aiemminkin, mutta tästä patongista on tullut oma suosikki.

Loistavat Vuodet "piilottaa" hienosti yhteytensä aiempiin ja on osa "mysteeriä". Koko saaga, joka Näkemiin Taivaassa alottaa on kyllä hienoa tarinankerrontaa... jatkoa odotellessa

En tiedä saako tämänkaltaisesta klassikosta näin sanoa, mutta minusta kirja oli paikka paikoin jopa hivenen tylsä.

Sehän On tylsä ja aika mitäänsanomaton opus..

paitsi sen tuelvaisuudenkuvansa osalta.. siis sen, joka nykyisyyttä kuvaa todella hyvin monilta osin myös "vapassa lännessä" valvontayhteiskunnan ja probagandan suhteen.. puhumattkaan nyt valtion roolista Kiinassa

 

[Wiljami]

Jos aiempi Abercrombie on maistunut, niin varmasti uppoaa myös seuraava trilogia. Erityisesti jos kaikki yksittäisetkin kirjat (Red Country, Best Served Cold, The Heroes) on ensimmäisen trilogian lisäksi lukenut, niin viittauksia edeltävien kirjojen tapahtumiin on mukavan paljon.

Itselle ehdottomasti viime vuoden parhaimpia kirjoja tuo Age of Madness trilogia.

Juu olisinkohan n vuosi sitten lukenut ensimmäisen trilogian ja syksyllä nuo yksittäiset joista viimeisen joutui tilaamaan omaksi kun ei kirjastosta löytynyt. Hyvällä mielihalulla kyllä tuota Age of Madnessia odotan.

 

[axe]

Harvemmin tulee jätettyä kirjaa kesken mutta nyt ei vaan päässyt varmaan edes puoliväliin kun oli pakko lopettaa. Olin lievästi skeptinen jo kun kirjastossa osui silmään joku kansitekstinsä perusteella jääkiekon toksisesta kultturista kertova teos. Ihan yksittäisenä sanana "toksinen" (ellei sitä käytetä ironisesti vittuillen) kertoo jo sen, että sitä käyttävän asian tai ihmisen kanssa ei kannata olla yhtään enempää tekemisissä, koska kyseessä on hullu, mutta kokeilinpa nyt kuitenkin. Mutta se oli sitten juuri sitä pelättyä noin viiden vuoden takaista jenkkiläistä #metoo/BLM/whitefragility-paskaa mitä sieltä on muutenkin tuupattu ulos. Ihan lukukelvotonta kamaa. Tosin lukemisen lopettaessani toimin juuri niin kuin he arvelivatkin, koska olen valkoinen, jollain lailla kuulun valkoiseen miehiseen hokiyhteisöön ja tunnen syyllisyyttä, jota he nyt kovasti osoittelevat.

Toinen kirjallinen tapaukseni parhaillaan on enemmän first world problem. Aloitin Kolmen kappaleen probleeman, joka on siis kiinalainen kirja kiinalaisilla henkilöillä. Mulla on hirmuisia ongelmia pysyä kärryillä kuka on kuka, kun kaikki on Wang Dingejä ja Li Changeja, ja lisäksi en kykene "näkemään" heitä hahmoina kun en kaikista edes tiedä onko nimi naisen vai miehen.

Samantapainen ongelmahan mulla on myös venäläisten kanssa, kun menee aina kaikki Vladimir Vladimirovitsit aina sekaisin ja sitten se onkin yhtäkkiä Volodja tai Kolja eikä mun tietämys riitä sikäläiseen nimipolitiikkaan. Raskasta kahlata läpi.

Joten toksisen valkoisuuteni lisäksi olen myös tyhmän länsimaalainen ja luen jatkossakin pääasiassa vain Jimeistä, Johneista ja Sue Elleneistä, että tiedän kuka on kuka.

 

[Tombe76]

Itse päässyt äänikirjamaailmaan mukaan tässä viimeisen vuoden (tai kahden) aikana ja sieltä valinnut 100% elämänkertoja. Sopii hyvin päivittäisten askareiden kylkiäisiksi.

Tähän mennessä takana:
Tapio Suominen
Samu Haber
Mikko Kuustonen
Markus Selin
Siim Liivik
Iiro Seppänen
Harri Moisio

Ja mikä seuraavaksi?

Kaikki ajaneet paikkansa. On aina mukava kuunnella vanhoista tutuista jutuista/ajanjaksoista tarinoita. Miten paalupaikalla olleet asian ovat kokeneet. Hyviä juttuja ja yksityiskohtia, miten Suominen ja Dettmann pärjäsivät Istanbulin strippibaarissa tai miksi Selin jätti Karabialla Francis Ford Coppolan kirjan sivut repimättä. Ja monia muita.

Peruskirjana menee sitten perusromaanit. Nyt taitaa olla kesken joku Remes.