Sitähän niissä paljon on, samaa aihetta jauhetaan uudestaan ja uudestaan, välillä "juoni" nytkähtää eteenpäin, sitten taas palataan samaan. Sain kirjan kaveriltani, joka sanoi heittäneensä sen kesken 1000. sivun jälkeen kun kyllästyi. Saa nähdä miten minun käy, alku on joka tapauksessa lupaavampi kuin monessa muussa.Itsellä on pari Irvingin kirjaa kesken jääneinä hyllyssä. Ne 4-5 ensimmäistä oli suuria nuoruuden suosikkeja mutta nämä uudemmat ovat pitkiä ja pitkästyttäviä jaaritteluja jotka eivät tunnu siinä 1000 sivussa etenevän mihinkään päin.
On muuten todellakin lukemisen arvoinen kirja. Syvällisesti ja monipuolisesti jengisotaa ja sen eri syitä ja seurauksia taustoittava kirja. Kirja ei syyllistä eikä moralisoi, vaan tuo todelliset tapahtumat raadollisesti lukijan eteen. Monta kertaa lukiessa joutuu pysähtymään ja miettimään että kyllä, tämä kaikki tosiaan tapahtuu Ruotsissa. Ajankohtainen kirja.Kunnes kaikki kuolevat- Diamant Salihu
Tukholman lähiöiden (lähinnä Rinkeby) jengien taisteluista, jota sodiksi kutsuvat.
Kun tämä toimittaja kysyi yhdeltä nuorelta ”miksi te tapatte toisianne? Milloin tämä päättyy?” Niin vastaus oli ”Kunnes kaikki kuolevat”
Aika kauheaa luettavaa oli, mutta jotenkin mielenkiintoista kuitenkin. Mun sisko ei halunnut lukea koko kirjaa ja äiti luki osan. Minä luin, mutta illalla en voinut lukea, koska olen kova uneksimaan.
Suosittelen tätä kirjaa.
Kiitos vinkistä, varasin samantien tuon uuden kirjan kirjastosta.On muuten todellakin lukemisen arvoinen kirja. Syvällisesti ja monipuolisesti jengisotaa ja sen eri syitä ja seurauksia taustoittava kirja. Kirja ei syyllistä eikä moralisoi, vaan tuo todelliset tapahtumat raadollisesti lukijan eteen. Monta kertaa lukiessa joutuu pysähtymään ja miettimään että kyllä, tämä kaikki tosiaan tapahtuu Ruotsissa. Ajankohtainen kirja.
Vinkkinä vielä että alkukesästä Diamant Salihulta ilmestyy uusi kirja, Huumekartellit kuuntelussa.
Tuo oli avartava kirja. Jännä juttu noissa gulageissa oli se, että vartijat yms. hallintohenkilöt olivat sidottuja käytännössä koko urakseen noihin. Eli jos lähti hommiin gulagiin, (vähän ehkä parempi palkka jossain helvetin kuusessa), niin takaisin ei päässyt. Virkaura muihin valtion virkoihin (eikä muita ollut) sulkeutui sillä hetkellä, kun sinne lähti.Gulag - Vankileirien saariston historia
Anne Applebaum
Kävin tämän kirjastosta kotiuttamassa, odottaa vielä vuoroaan kun lukuun päätyi samasta paikasta kevyempää viihdykettä: Katariina Bröms - Sarjamurhaajia idästä. Ei Ted Bundyt, Albert Fishit, Jeffrey Dahmerit, Arthur Shawcrossit, Ed Kemperit ja muut vekkulit vaan Amerikan ihmeitä ollut, kyllä Neuvostojenkin maassa osattiin vallan mainiosti, niistä tyypeistä vaan vaiettiin.Sodan maantiede- Pasi Tuunainen.
Sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen kirjoittanut sotakirjan jossa painotetaan erilaisten maantieteellisten tekijöiden vaikutusta sodankäyntiin. Kirjassa edetään niin aavikko- ja viidakko sodankäynnistä aina suomalaisiin metsätaisteluihin. Kirjassa on esimerkkejä 1800- luvun lopulta tähän päivään. Eli Ukrainan käymä taistelu on myös kirjassa mukana. Kirjoittaja mm pohtii olisiko mahdollista että jompikumpi osapuoli tuhoaisi Kahovkan vesilaitoksen padon ja miten tuo mahdollisesti vaikuttaisi sodankäyntiin. No me lukijathan tiedämme että näin sitten lopulta viimevuoden kesäkuussa tapahtuikin.
Pääpaino kirjassa on toisen maailmansodan taisteluissa ja erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa.
Paikoitellen hieman poukkoilevasti kirjoitettu, mutta sotahistoriasta kiinnostuneille ja aihetta ennestään tunteville ihan suositeltava teos.
Sama trilogia itselläni työn alla ja vähän ristiriitaiset fiilikset. Toista osaa menen parasta aikaa, paikoitellen tämä on todella hyvää scifiä ja paikoitellen sitten on pinnisteltävä toden teolla, ettei keskittyminen herpaannu. Eniten itseäni kiinnostaa menneisyyden ja taustojen avaaminen, vähiten pitkät jaarittelut Siilon henkilöiden elämästä ja ammateista.Siilotrilogia tuli kuunneltua ja pidin kyllä. Omaan makuun kakkososa oli paras. Sitä myöten odotukset kasvoivat kolmanteen ja sehän jäi lopulta pettymykseksi. Hieman rasittavaa oli kuunnella jatkuvia ongelmia ja takapakkeja, sekä alleviivauksen alleviivausta siitä miten typeriä ihmiset voivat tällaisissa tilanteissa olla. Tuli mieleen, että kirja oli väkisin tehtävä tietyn mittaiseksi ja se meni väkinäiseksi. Mutta ykkönen ja kakkonen pitivät hyvin otteessa ja kyllä tuon kolmannenkin kuunteli.
Satu Rämö on malliesimerkki Instassa läpilyöneestä somevaikuttajasta, joka onnistui sitä kautta asemoimaan itsensä dekkaristiksi. Aikaisemmin hän on kirjoittanut Islantiaiheisia matkaoppaita (ihan kelpoja sellaisia) ja kertomuksia omasta elämästään luoteis-Islannissa.Tulipa lopulta luettua nuo Satu Rämön kolme kirjaa eli Hildur, Rosa & Björk ja Jacob peräkkäin yhteen putkeen.
Odotin ehkä vähän liikaa, kun näitä on mediassa kovasti hypetetty ja ovat kai kirjalistojen kärjessä. Eivät olleet mielestäni mitenkään ihmeellisiä. Välillä tuli tunne, että tapahtumia on keksitty vauhdissa lisää kesken kirjoitusprosessin. Lopussa irtonaisia langanpäitä yhteen koottaessa vaikutti vähän siltä, ettei sitä ole suunniteltu ihan alusta asti viimeisen päälle.
Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.
Kyllä. Voin suositella, varsinkin jos Sentenced yhtyeenä kiinnostaa edes jollain tasolla.Ilmeisesti Melankolian mestari oli hyvä.
