Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Falling Star]

Tuli joskus kirjatilaukseen liitettyä ihan vaan postimaksujen poistajana Samu Haber - Forever Yours. Nyt tuli aika kaapia tämä arkistojen pölystä testiin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska Sunrise Avenue on bändinä jäänyt kohtuu vieraaksi. Kirjailijana oli vielä Tuomas Nyholm, jota ei kestä katsoa eikä kuunnella kolmea sekuntia pidempään.

Mitä vielä, ennakkoasenteet nakattiin roskakoriin jo ensimmäisillä sivuilla. Aivan järjetön tykitysalku ja tähän kliimaksiin palattiin sitten huomattavasti myöhemmin uudelleen. Haber on selvästi juttumiehiä, jolla on myös sana hallussa ja Nyholm on saanut koottua tästä aineistosta todellisen helmen. Sanomattakin lienee selvää, että ihan täysin suodattimetta tätä ei kannata lukea, mutta aivan helkkarin hyvä opus ja kieli on erittäin rikasta. Loppua kohti vähän tietysti bensa loppuu, muttei se laske yhtään tämän kirjan laatua. Omia suosikkejani kirjan tapahtumissa ovat Espanjan-ajat sekä levytyssopimuksen metsästys. Ehdoton suositus, jos lainkaan on sidettä Haberiin, Sunrise Avuenueen tai edes musiikkiteollisuuteen.

 

[Mechalo]

Golfdorkaa viimeksi on tullut luettua, Futsalista on tarkoitus aloittaa.

 

[Straight Edge]

Irwinin elämänkerran nappasin kirjaston 14vrk lainat -hyllystä. En voi sietää Irwinin musiikkia, mutta kaikenlainen kiinnostaa. Ja luinhan mä tuossa justiinsa Katri Helenankin elämänkerran.

 

[Shardik]

Viimeisin äänikirjani oli Saul Bellow'n Herzog. Olipas virkistävää kuunnella modernia tekstiä, kun edellinen kirja oli nälkävuoren pituinen Genji monogatari ( englanniksi) Japanin keskiajalta. Toki siinäkin oli mielenkiintoista ajankuvaa, mutta loputtomin variaatioin toistuvat siveiden aatelisnaisten viettelemiset välittömästi heihin jonkin huhupuheen perusteella päättömästi rakastuvien aatelismiesten toimesta oli aika puuduttavaa pidemmän päälle. Herzog oli kivan kompakti tarina myöhäiskeski-ikäisen jenkkiläisen juutalaisen keski-iän kriisistä kun vaimo jätti ja lähti miehen parhaan ystävän mukaan. Hieno teos ja kiekkoniiloille tiedoksi, että Herzog muistelee teoksessa kuinka kävi joskus änärimatsissa (Blackhawks-Leafs) sukulaismiehen kanssa.

Nyt menossa Malcolm Lowryn Under the Volcano, joka on hankalakuunteluinen huonon lukijan vuoksi. Äänenvoimakkuus välillä painuu liian matalaksi, artikuloi melko epäselvästi ja lisäksi vetää antaumuksella espanjalaisia ja ranskalaisia aksentteja. Kaksi lukua kohta ohi ja pakko sanoa, että en kovin hyvin kärryillä ole mitä kirjassa on tapahtunut. Jotain tyyppejä keskustelee meksikolaisessa kylässä vuonna 1939. Ehkä tämän joutuu joskus lukemaan kirjanakin. Yleensä äänikirjoja on pystynyt vallan hyvin seuraamaan.

 

[Dino]

Tuon Antti Järven Antti Järvi -kirjan jälkeen otin lukuun Ben Zyskowiczin nuoruudesta ja uran alkuvaiheista kertovan kirjan Nuori Ben Zyskowicz – suomettumisen vuodet. Zyskowicz on kuulunut niiden poliitikkojen joukkoon, joita olen aina arvostanut, ja erityisen mielenkiintoisen tästä kirjasta tekee tuon suomettumisen vuosien, taistolaisten jne. perkaaminen. Melko alussa olen vasta mutta hyvin imaisi mukaansa tämä kirja.

 

[Kilgore Trout]

Viimeisin äänikirjani oli Saul Bellow'n Herzog. Olipas virkistävää kuunnella modernia tekstiä, kun edellinen kirja oli nälkävuoren pituinen Genji monogatari ( englanniksi) Japanin keskiajalta. Toki siinäkin oli mielenkiintoista ajankuvaa, mutta loputtomin variaatioin toistuvat siveiden aatelisnaisten viettelemiset välittömästi heihin jonkin huhupuheen perusteella päättömästi rakastuvien aatelismiesten toimesta oli aika puuduttavaa pidemmän päälle. Herzog oli kivan kompakti tarina myöhäiskeski-ikäisen jenkkiläisen juutalaisen keski-iän kriisistä kun vaimo jätti ja lähti miehen parhaan ystävän mukaan. Hieno teos ja kiekkoniiloille tiedoksi, että Herzog muistelee teoksessa kuinka kävi joskus änärimatsissa (Blackhawks-Leafs) sukulaismiehen kanssa.

Nyt menossa Malcolm Lowryn Under the Volcano, joka on hankalakuunteluinen huonon lukijan vuoksi. Äänenvoimakkuus välillä painuu liian matalaksi, artikuloi melko epäselvästi ja lisäksi vetää antaumuksella espanjalaisia ja ranskalaisia aksentteja. Kaksi lukua kohta ohi ja pakko sanoa, että en kovin hyvin kärryillä ole mitä kirjassa on tapahtunut. Jotain tyyppejä keskustelee meksikolaisessa kylässä vuonna 1939. Ehkä tämän joutuu joskus lukemaan kirjanakin. Yleensä äänikirjoja on pystynyt vallan hyvin seuraamaan.

Luin joskus 80-luvulla sen osan Genjin tarinasta, jonka Marutei Tsurunen suomensi, mutta en muistaakseni siitä ihmeemmin innostunut. Se saattoi johtua siitäkin, ettei Tsurunen erityisen taitava kääntäjä ollut, merkittävä poliitikko toki! Nyt käsittääksen Kai Nieminen on suomentamassa kirjaa uudelleen, ja ajettelin lukea sen sitten jos/kun se valmistuu.

 

[Shardik]

Luin joskus 80-luvulla sen osan Genjin tarinasta, jonka Marutei Tsurunen suomensi, mutta en muistaakseni siitä ihmeemmin innostunut. Se saattoi johtua siitäkin, ettei Tsurunen erityisen taitava kääntäjä ollut, merkittävä poliitikko toki! Nyt käsittääksen Kai Nieminen on suomentamassa kirjaa uudelleen, ja ajettelin lukea sen sitten jos/kun se valmistuu.

Teoksen kääntäminen on ilmeisesti todella vaikeaa, koska siitä iso osa on kirjoitettu jossain perinteisessä runomitassa, joissa vieläpä viljellään vertauskuvia, jotka ehkäpä olivat selkeitä feodaalijapanissa, mutteivät niinkään nykypäivänä länsimaissa. Lisäksi monille hahmojen nimille on hankalia kiertoilmaisuja, joita sitten käytetään sen enempää selittämättä. Kuuntelemani Washburnin käännös ilmeisesti pyrkii olemaan lukijaystävällinen. Esimerkiksi "runoja" ei ole käännetty tarkoissa mitoissa vaan lähinnä siten, että viesti tulee ymmärretyksi.

Mielenkiintoista, jos joku jaksaa tuon teoksen kokonaisuudessaan suomeksi kääntää. Toisaalta, onhan myös Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä käännetty suomeksi.

 

[Valapatto]

Porukoiden kirjahyllystä bongasin sattumalta James Clavellin Shogun teoksen. Sivut jo vähän kellertää -83 vuoden painoksessa, mutta napataan tämä lukuun seuraavaksi. Aikamoinen mammutti kun pitäny julkaista kahdessa osassa.

Tästähän tehtiin aikoinaan suosittu tv-sarja ja nyt ollaan tekemässä uutta sarjaa. Tai on ilmeisesti tehty jo kun tänä vuonna tulee ulos.

Sama homma, aloitin viime viikonloppuna lukemisen. Ottaa kyllä viimeistään toisella sivulla mielestäni hyvin otteeneensa.

 

[Tarinankertoja]

Hugh Howey: Hiekan poikki (Across the Sand)

Olin missannut, että Hiekka kirjan jatko-osa oli ilmestynyt 2022. Howey siis kirjailija, joka kirjoittu Silo trilogian…
Across the Sand, Hiekan poikki on jatko-osa Hiekalle (Sand), nyt nimetty Sand Chronicles #2, joten lisää lienee tulossa. Tossa oli aika pitkä väli Hiekan ja tän välillä, kun Hiekka ilmesty jo 2014

'Hiekan poikki' vie lukijat takaisin hiekan peittämään maailmaan, kauas tulevaisuuteen, sukupolvien päähän katastrofista, joka on hävittänyt sivilisaation sellaisena kuin me sen tunnemme. Tarinassa neljä sisarusta kamppailee rakentaakseen tulevaisuuttaan maailmassa, jossa vanha sivilisaatio on haudattu ja uusi, hiekan ja tuulen piiskaama maailma on syntynyt.
Kirjan vahvuus piilee sen maailmanrakennuksessa, jossa "sukeltajien" yhteiskunta elää dystooppisessa, korkean teknologian maailmassa. Tunnelma tuo mieleen 'Mad Maxin' ja 'Waterworldin', mutta vedelle on vaihdettu hiekka. Yhteiskunta elää dyynien päällä, jotka kätkevät alleen "vanhan maailman". Sukeltajat käyttävät erikoispukuja hiekan manipuloimiseen ja pehmentämiseen, sukeltaen vaarallisille retkille löytääkseen arvokkaita aarteita.

Kirja jatkuu suoraan siitä, mihin 'Hiekka' päättyi, ja tarjoaa laajemman näkökulman, kun vastapuolen motiivit ja heidän näkökulmansa Agylin kaupungissa tuodaan esille. Maailma on täynnä merirosvoja, aarteenmetsästäjiä ja seikkailijoita.
Howeyn taitavassa kerronnassa maailmanrakennus toimii tarinan runkona. Post-apokalyptisen Coloradon asukkaat ovat sopeutuneet pölyiseen ympäristöönsä, jossa on hiekkaa ja räjäytettyä kiveä. Heidän elämänsä yrittäessään rakentaa jotakin menneen ajan raunioista on kiehtovaa ja samalla melankolista. 'Hiekan poikki' alkaa sarjana erillisiltä vaikuttavista tapahtumista, jotka lopulta kietoutuvat yhteen tarinaksi rakkaudesta, menetyksestä, kaipuusta ja uuden löytämisestä.

Teos on scifiä, mutta ennen kaikkea se on taidokasta tarinankerrontaa. Toivottavasti jatkoa seuraa nopeammin kuin kahdeksassa vuodessa.

 

[Turha Kaukalo]

Lueskelen aika laiskasti Teemu Mäen Taiteen tehtävää. Jestas, kun kaveri on vakavana, tulee ihan Jussi Halla-aho mieleen. Voin kuvitella Temen autistisesti solkottamassa Jatkoajan Löylyhuoneessa agendaansa. En aio todellakaan lukea kirjaa kokonaan, mitä nyt selailen. Kaveri kertoo olevansa... humoristi. Myönnän hörähtäneeni. Hauska tyyppi, tavallaan. Joo, en pidä ihmisestä, hänen taiteestaan enkä ajattelustaan. Mutta ostin kirjan, koska kuuluu vähän niin kuin alaan, alaani, watevö.

 

[Kilgore Trout]

Hugh Howey: Hiekan poikki (Across the Sand)

Olin missannut, että Hiekka kirjan jatko-osa oli ilmestynyt 2022. Howey siis kirjailija, joka kirjoittu Silo trilogian…
Across the Sand, Hiekan poikki on jatko-osa Hiekalle (Sand), nyt nimetty Sand Chronicles #2, joten lisää lienee tulossa. Tossa oli aika pitkä väli Hiekan ja tän välillä, kun Hiekka ilmesty jo 2014

Tässä minun juhannuslukemiseni:

Hugh Howey: Hiekan poikki on itsenäinen jatko-osa Hiekka-kirjalle. Luin Hiekan joskus kun se ilmestyi suomeksi eli 2016, enkä oikein muista sitä kunnolla, mutta sen lukemisesta tämän alle olisi ollut hyötyä. No, eiköhän se tästä kun pääsee alkua pidemmälle. Hugh Howey tunnetaan yhdestä parhaista scifi-trilogioista eli Siilon saagasta.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään. En lue enää juurikaan fantasiaa, mutta nappasin tämän kirjastosta, koska takakanteen oli saatu itse Neil Gaiman sitä kehumaan.

Kannattaa seurata tätä ketjua, täältä saa joskus hyviä vinkkejä!

 

[Ilmari Ahde]

Sinclair McKay - Berliini - elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä

Berliinistä toisen maailmansodan haminoissa on kirjoitettu kirjastoautollisen verran kirjoja, tässäkin keskityttiin suurimmaksi osaksi niihin aikoihin, itselleni olisi maistunut myöhempien aikojen Berliini jakolinjoineen, sitäkin toki käsiteltiin loppupuolella mutta hieman ohueksi jäi se osuus.

Varsin mainio historiaopus, sotatapahtumista kertoo Antony Beevor kirjassaan Berliini 1945 paremmin.

 

[Luke]

@adolf

Kyselit täällä joskus aikoinaan sellaisia kirjavinkkejä, jotka kuvaavat suomalaisten historiaa arkisella tasolla. Jos ne Mirkka Lappalaisen kirjat silloin osuivat, niin vähän samanlaisena kannattaa tsekata tämä:

Ulla Koskinen: Soturiaatelin aika Suomessa - Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla

Tuo kirja antaa varsin hyvän kuvan Suomen aatelistosta, sen tehtävistä ja elämästä, sekä suhteesta Ruotsin kuninkaaseen. Samoin se kuvaa armeijaa, sen arkea ja taisteluita noin yleisellä tasolla varsin hienosti. Kirja kerrotaan Arvid Tawastin ja sotien kautta, mutta kuitenkin laajasti muutakin elämää kartoittaen. Siinä mennään välillä aika yksityiskohtaisella tasolla, mutta ainakin itse jaksoin hyvin lukea. Mukavana lisätä on suorat referoinnit Tawastin kirjoittamista kirjeistä kotiin, muille aatelisille sekä Ruotsin kuninkaalle.

Harvinainen elämäkerta 1500-luvun Tawastin perheestä kuvaa sotaisan ajan yhteiskunnan kirjoa | Into Kustannus

Tawastin perheen kattavan yksityisarkiston helmet valaisevat 1500-luvun ihmisten elämää ja arkea. Äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta.

www.sttinfo.fi

 

[Zaster]

Hugh Howey: Hiekan poikki (Across the Sand)

Olin missannut, että Hiekka kirjan jatko-osa oli ilmestynyt 2022. Howey siis kirjailija, joka kirjoittu Silo trilogian…
Across the Sand, Hiekan poikki on jatko-osa Hiekalle (Sand), nyt nimetty Sand Chronicles #2, joten lisää lienee tulossa. Tossa oli aika pitkä väli Hiekan ja tän välillä, kun Hiekka ilmesty jo 2014

Kovasti täälläkin odotellaan Hiekan kolmatta ja mahdollisesti viimeistä osaa. Eli jos satut kuulemaan jotain kirjan ilmestymiseen liittyvää, niin ei muuta kun vinkki tänne. Tämä pyyntö koskee tietty kaikkia muitakin.

Kuten @Kilgore Trout tuossa yllä vinkkaakin niin kyllä tuohon Siilo saagaan kannattaa kanssa tutustua.
Erittäin tiivistunnelmainen ja dystooppinen kuvaus tulevaisuuden maailmasta.

 

[vimpa]

Mickey Leigh:Veljeni Joey Ramone

Korutonta luettavaa, kuinka epävakaista oloista sekä mentaalisista ja fyysisistä sairauksista kärsinyt laulaja saattoi bändihommiensa kautta välttyä laitokseen sulkemiselta.

 

[alwahla]

Seuraavana lukuvuorossa on Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ihan heti en pääse tuota projektia aloittamaan, koska edessä on pari kolme koetta, joihin aion keskittyä sataprosenttisesti, mutta niiden jälkeen voin paneutua oikein kunnolla tuohon klassikkoon. Dostojevski ei ole mikään tuntematon suuruus minulle, sillä olen lukenut sekä Rikoksen ja rangaistuksen kuin myös Idiootin, joista ensimmäinen kirja oli lähes täydellinen, kun taas jälkimmäinen aivan liian pitkä ja aivan liian outo.

 

[Zaster]

Seuraavana lukuvuorossa on Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ihan heti en pääse tuota projektia aloittamaan, koska edessä on pari kolme koetta, joihin aion keskittyä sataprosenttisesti, mutta niiden jälkeen voin paneutua oikein kunnolla tuohon klassikkoon. Dostojevski ei ole mikään tuntematon suuruus minulle, sillä olen lukenut sekä Rikoksen ja rangaistuksen kuin myös Idiootin, joista ensimmäinen kirja oli lähes täydellinen, kun taas jälkimmäinen aivan liian pitkä ja aivan liian outo.

Karamazovin veljekset kirjaan kannattaa varata aikaa, eikös tuossa ole lähemmäs tuhat sivua. Itse tuota en ole vielä lukenut, mutta muutaman kerran selaillut ja aika komean kokeisesta kirjasta kyse.
Yhdyn täydellisesti arvioosi romaanista Rikos ja rangaistus.

 

[Ilmari Ahde]

Kun on ollut puhe kirjailijasta, otin Howeyn Siilo-trilogian uudelleen lukuun, ensimmäisestä lukukerrasta tovi ja on jo unhottunut paljon.

 

[alwahla]

Karamazovin veljekset kirjaan kannattaa varata aikaa, eikös tuossa ole lähemmäs tuhat sivua. Itse tuota en ole vielä lukenut, mutta muutaman kerran selaillut ja aika komean kokeisesta kirjasta kyse.
Yhdyn täydellisesti arvioosi romaanista Rikos ja rangaistus.

Onneksi kokemusta on kertynyt noista tuhatsivuisista kirjoista ja onneksi tuossa kirjassa ei ole samanlaista jaarittelua kuin oli esimerkiksi Idiootissa tai Tuulen viemää -romaanissa. Mielenkiintoinen kirja jo ensimmäisten 50 sivun perusteella.

 

[Pordinard]

Onneksi kokemusta on kertynyt noista tuhatsivuisista kirjoista ja onneksi tuossa kirjassa ei ole samanlaista jaarittelua kuin oli esimerkiksi Idiootissa tai Tuulen viemää -romaanissa. Mielenkiintoinen kirja jo ensimmäisten 50 sivun perusteella.

:D no jaarittelua on kyllä tulossa. Tästä löytyy myös yksi koskettavimmista hahmoista mitä on kirjoissa tullut vastaan.

 

[Shardik]

Onneksi kokemusta on kertynyt noista tuhatsivuisista kirjoista ja onneksi tuossa kirjassa ei ole samanlaista jaarittelua kuin oli esimerkiksi Idiootissa tai Tuulen viemää -romaanissa. Mielenkiintoinen kirja jo ensimmäisten 50 sivun perusteella.

Mulle ei Karamazovin veljekset oikein osunut. Turhaa täytettä oli paljon, eikä henkilöhahmot niin kiinnostaneet. Rikoksen ja rangaistuksen luin lukioikäisenä js siitä tykkäsin ainakin silloin paljon.

 

[Tarinankertoja]

Slaavilainen tarinankerronta on jaarittelua ja "aikaa vievää". Tätäthän on valunut suomalaiseenkin kirjallisuuteen ihan kiitettävästi. Aika korkea kynnys on venäläiskirjailijain teoksiin tarttumisessa näin vanhemmiten (eikä sisi tietenkään mihinkään maailmanpoliittiseen tilanteeseen liittyen).


Nykyään kirjoja jää myös kesken, kun ei viitti tuhlata aikaansa johonkin joka ei imaise mukaansa (nuorempana kahlattiin läpi vaikka mikä ois). Nyt juuri esimerkkinä ranskalaisen erittäin suositun dekkaristin Guillaume Musson ensimmäinen suomennettu romaani "Tyttö ja yö". Ei kylä imase mukaansa ja tämä jäänee nyt tähän.

Yltiöromanttisen Glendy Vanderahn "Missä Metsä kohtaa tähdet" kanssa meinas käydä samoin, mutta tarinan loppu kiinnostaa liikaa. (tämä siis tuli valittua kun sitä verrattiin Suon villiin lauluun). Mutta tätä kirjaa lukiessa sitten tuli mieleen J.K Rowlingin, ja monen suomalaisenkin naiskirjailijain, moite siitä, että pojat ja miehet ei lue naisten kirjottamia kirjoja (jos nimi kannessa on naisen, siksihän Rowling on J.K. tai Suomessa J.S Meresmaa).

...mutta mutta... tätä lukiessa kyllä ymmärtää miksi, sillä ihmissuhteista kirjoittaessa naisten ote on erilainen. Tässä hyvin räikeästi erilainen on sitten kyseessä romanttinen suhde tai suhde lapseen. Kyllä tää meinas vierottaa itteni tästä kirjasta, mutta kuten todettua, loppu kiinnosti kuitenkin "liikaa".

 

[L. Öysä]

Kingin uusin kuuntelussa. Vanhaa tuttua Kingiä enimmäkseen, sitä minkä vuoksi näiden pariin palaan yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt on kuitenkin tähän teokseen lipsahtanut niin paljon koronapaatosta, että vie lukunautintoa melkoisen paljon. Toivottavasti tämä trendi ei jatku tulevissa tarinoissa.

 

[Falling Star]

Edelliskerralla tuli annettua kunnon hehkutus Nyholmille ja Haberille. Paluu arkeen taitaa olla aika karu. Pukinkontista päätyi kirjahyllyyn lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen tarina Helsingin vampyyreistä. Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen niin enhän minä etukäteen katsonut edes kuka on päätynyt The 69 Eyesin vaiheet käymään läpi. Iso lässähdys heti kun opuksen avaa. Timo Kalevi Forss. Tämä sama sankari oli tullut aiemmin tutuksi Gösta Sundqvistin kirjan kirjailijana ja se oli aivan täyttä paskaa. Enemmän siis fanikertomus ja wikipediapläjäys Forssin omien biisiarvioiden kera.

Jyrkin esittelyosuus alkaa olla tavattuna ja aivan samaa tuubaa äijä jauhaa tässäkin teoksessa. Lähinnä wikiknoppailua ja diskografiahäröilyä ja herra 69 sanoo muutaman hassun sanan. Olisi pitänyt kyllä arvata jo sisällysluettelosta, että rimaa ei ole kovin korkealle nostettu. Siinä missä Nyholm&Haber oli saanut jo koukuttavat otsikot kappaleille, niin Forss on painanut pitkälti ihan suoraan demojen, sinkkujen tai levyjen nimillä. Ei mahtanut yöllä elävät tietää tai tuntea kenet ottivat historiikkinsä tallettajaksi, paremminkin olisi voinut valita. Katastrofin ainekset ovat vahvasti ilmassa. Saa yllättää positiivisesti tarinan edetessä...

 

[PetriVaris]

Johanna Aatsalon STT-oikeudenkäyntiä käsittelevä uutuuskirja Paljastus. Tarina dopinginuutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY) tuli hommattua iltalukemiseksi. Käsittämätöntä ajatella, että käytännössä yksi uutisartikkeli tuhosi nuoren toimittajan uran urheilumaailmassa. Tosin kyynisyyteen taipuvaisena luulen, että samanlaisia mätäpaiseita johtoportaasta ja lääkäreistä löytynee kaikista isommista lajiliitoista vielä tänäkin päivänä.