Heini Harve-Rytsälä, Helikopteri-lääkäri.
Harve-Rytsälä on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri joka on kirjoittanut loistavan kirjan työstään ja elämästään. Harve-Rytsälä kuvailee itseään ihan tavalliseksi suomalaiseksi keski-ikäiseksi naiseksi ja äidiksi, eikä halua tulla kutsutuksi sankariksi. Sankari on hänen mukaansa koko pelastusjärjestelmä jossa hän on vain yksi osanen. Asian on varmasti näinkin, mutta itse olisin valmis liittämään häneen myös sankari tittelin ja helposti.
Kirja etenee vuoden kulun mukaan alkaen keväästä ja siirtyen kesään jne. Tällä on ihan mielenkiintoinen tapa kuljettaa tarinaa eteenpäin, eri vuodenajat, erilaisia onnettomuuksia ja erilaista lentää itse helikopterilla.
Kirjassa käydään paikoitellen varsin pikkutarkkaan ja teknisesti läpi eri hoitomenetelmiä ja tilanteita. Tämä saattaa häiritä joitain, mutta itse koin asian pelkästään kiinnostavaksi. Kuten yleisesti sen miten pelastushelikopteri yksikkönä toimiin ja miten erilaisia rooleja sen miehistöllä eri tilanteessa on. Lentäjä, lääkäri ja HEMS-pelastaja.
Kun lääkärihelikopteri hälytetään paikalle on tilanne aina paha ja kolmasosa potilaista kuoleekin kentälle ja vielä suurempi osa myöhemmin sairaalassa. Joten on selvä että kirjassakin käsitellään paljon kuolemaa. Harve-Rytsälä kuvailee kuolemaan todella kauniisti, hentoisella kynällä. Eikä muuhun ole tarvettakaan, lukija kyllä ymmärtämään tilanteen.
Kirjaa on paikoitellen todella vaikea, lähes mahdotonta lukea. Varsinkin tapauksissa joissa kuolema tuntuu niin epäreilulta, tapauksissa joissa nuori elämä on sammunut aivan liian aikaisin. Kirjassa välittyy se valtava epätoivo, suru ja tuska jonka tuossa tilanteessa olevat ihmiset joutuvat kokemaan. Eivät pelkästään omaiset, vaan myös pelastajat.
Tukikohdassa laitan veriset haalarini pesukoneeseen ja menen suihkuun. Vesi valuu ja pesee toisen ihmisen veren iholtani ja hiuksistani. Omat kyyneleeni sekoittuvat veteen ja vereen. Tunnen olevani kovin yksin ajatusteni kanssa. Onneksi minua armahdetaan, eikä uusia hälytyksiä tule juuri nyt. Saan hajota palasiksi ja kasata itseni rauhassa uudelleen. Veri, kyyneleet ja vesi valuvat viemäriin, kunnes lattia on puhdas. Työvuoro jatkuu.
Kirjassa ei käydä vain onnettomuuksia ja sairaskohtauksia läpi, vaan enemmän sitä miten Harve-Rytsälä ne itse tuntee ja kokee. Harve-Rytsälä päästään lukijan todella lähelle itseään ja hänen mukana kulkevia aaveitaan. Aaveita joiksi jotkut onnettomuuden uhrit muuttuvat.
Voisi kuvitella että pahinta mitä pelastajalle voi tulla vastaan on lapsen kuolema. Mutta ei, vielä tuotakin pahempaa on ja niistä tapauksista syntyvät ne raskaimmat aaveet.
Mutta ei kirja onneksi ole pelkkää kuolemaan. Siinä on myös paljon iloa ja naurua, onnea. Onnistuneita tehtäviä ja uskomattomia pelastumisia, tapahtumia joissa ihmeinen tuodaan kirjaimellisesti kuolleista takaisin elämään. Parhaita ovat tehtävät joiden lopussa ihmisiä on enemmän kun tehtävän alkaessa.
Kirjan teksti on puhdasta, herkkää ja kaunista. Paikoitellen, varsinkin tehtävien välissä, joissa Harve-Rytsälä kertoo ihan siitä tavallisesta elämästään ja arjestaan, ajatuksistaan, suhteestaan elämään ja kuolemaan, teksti on paikoitellen jopa runollista.
Sivuja kirjassa on 142, eli ei kovin paljon. Tämä kirja kannattaa lukea, siis jos vain hiukankin aihepiiri kiinnostaa. Itse olen lukenut tämän nyt kahdesti ja tiedän että tulen vielä joskus palaamaan tähän kirjaan.