Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[L. Öysä]

Kingin uusin kuuntelussa. Vanhaa tuttua Kingiä enimmäkseen, sitä minkä vuoksi näiden pariin palaan yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt on kuitenkin tähän teokseen lipsahtanut niin paljon koronapaatosta, että vie lukunautintoa melkoisen paljon. Toivottavasti tämä trendi ei jatku tulevissa tarinoissa.

 

[Falling Star]

Edelliskerralla tuli annettua kunnon hehkutus Nyholmille ja Haberille. Paluu arkeen taitaa olla aika karu. Pukinkontista päätyi kirjahyllyyn lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen tarina Helsingin vampyyreistä. Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen niin enhän minä etukäteen katsonut edes kuka on päätynyt The 69 Eyesin vaiheet käymään läpi. Iso lässähdys heti kun opuksen avaa. Timo Kalevi Forss. Tämä sama sankari oli tullut aiemmin tutuksi Gösta Sundqvistin kirjan kirjailijana ja se oli aivan täyttä paskaa. Enemmän siis fanikertomus ja wikipediapläjäys Forssin omien biisiarvioiden kera.

Jyrkin esittelyosuus alkaa olla tavattuna ja aivan samaa tuubaa äijä jauhaa tässäkin teoksessa. Lähinnä wikiknoppailua ja diskografiahäröilyä ja herra 69 sanoo muutaman hassun sanan. Olisi pitänyt kyllä arvata jo sisällysluettelosta, että rimaa ei ole kovin korkealle nostettu. Siinä missä Nyholm&Haber oli saanut jo koukuttavat otsikot kappaleille, niin Forss on painanut pitkälti ihan suoraan demojen, sinkkujen tai levyjen nimillä. Ei mahtanut yöllä elävät tietää tai tuntea kenet ottivat historiikkinsä tallettajaksi, paremminkin olisi voinut valita. Katastrofin ainekset ovat vahvasti ilmassa. Saa yllättää positiivisesti tarinan edetessä...

 

[PetriVaris]

Johanna Aatsalon STT-oikeudenkäyntiä käsittelevä uutuuskirja Paljastus. Tarina dopinginuutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY) tuli hommattua iltalukemiseksi. Käsittämätöntä ajatella, että käytännössä yksi uutisartikkeli tuhosi nuoren toimittajan uran urheilumaailmassa. Tosin kyynisyyteen taipuvaisena luulen, että samanlaisia mätäpaiseita johtoportaasta ja lääkäreistä löytynee kaikista isommista lajiliitoista vielä tänäkin päivänä.

 

[Palstalegenda]

Johanna Aatsalon STT-oikeudenkäyntiä käsittelevä uutuuskirja Paljastus. Tarina dopinginuutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY) tuli hommattua iltalukemiseksi. Käsittämätöntä ajatella, että käytännössä yksi uutisartikkeli tuhosi nuoren toimittajan uran urheilumaailmassa. Tosin kyynisyyteen taipuvaisena luulen, että samanlaisia mätäpaiseita johtoportaasta ja lääkäreistä löytynee kaikista isommista lajiliitoista vielä tänäkin päivänä.

Juuri olin samaa kirjaa tulossa tänne mainitsemaan. Toissa päivänä aloitin 31.1.2024 julkaistun kirjan kuuntelun, ja päivällä tuli 9 h 59 min kuuntelu-urakka valmiiksi.

Tykkäsin siis kovasti ja suosittelen kirjaa aivan kaikille urheilua toimittaville.

Johanna Aatsalo, olet sankari.

PS. Esko Aho ei ole.

 

[Eddie]

Aarno Malin : Mies jota ei uskottu

Kertoo tosiaan tarinan siitä, kun kukaan ei usko, eikä oikeastaan välitä. Pieni voi ihminen olla myös hyvinvointiyhteiskunnan hammasrattaissa. Se ei vaadi kuin yhden epäpätevän lääkärin tai muun vastaavan niin loputon kierre on valmis. Oma kohtaista kokemusta on omasta lähipiiristä vakuutusyhtiölääkärin mielivaltaa vastaan taistelusta, joten helppoa uskoa, että tämäkin paljon rankempi tarina on tosi. Tässä kirjassa ei siis kuitenkaan taistella yhtä lääkäriä vastaan... Tämä on enemmänkin oma elämänkerrallinen tarina.

 

[Zaster]

IKE-Unohtumaton Ilkka kanerva.

Markku Heikkilän kirjoittama kirja ja tämä onkin ensimmäinen kirja jonka mieheltä olen lukenut. Heikkilän kirjoittamia pakinoita on tosin tullut luettua joten minään yllätyksenä ei tullut että kirja on hyvin kirjoitettu.

Heikkilällä ja Ikellä oli muutaman kerran ollut puhetta elämänkerran kirjoittamisesta, lähinnä Heikkilän aloitteesta, mutta Kanerva oli kuitannut kyselyt vain taputtamalla Heikkilää olalle ja antamalla Ikemäisen hymyn.
Tämäkään ei mikään elämänkerta ole vaan puhtaasti muisteluteos. Kirja on kunnioittavasti ja hyvällä maulla tehty ja tämä myös tekee kirjasta varsin helposti lähestyttävän.

Kirja on koostettu Kanervan eri medioille vuosikymmenien aikana antamista haastatteluista ja haastattelemalla todella monta Kanervan tuntemaa ihmistä, lapsuudenaikaisista tutuista aina presidentti Niinistöön asti. Uskallan väittää että haastatteluista piirtyy varsin osuva ja luotettava kuva siitä minkälainen ihminen Kanerva oli, niin yhteneväisiä kertomukset ovat.
Pitää myös todeta että kaikkein kauneimmin Kanervasta puhuu hänen pitkäaikainen puoliso Elina Kiikko.

Kirja on siinä mielessä ajankohtainen että Kanerva oli miettinyt asettumista ehdolle juuri nyt käytävään presidenttikisaan. Tästä kuvastuu Kanervan läheisten mukaan juuri Iken asenne, periksi ei anneta ja vakavasta sairaudesta huolimatta katse on kohti tulevaisuutta.

Kirja on mielenkiintoinen ja monipuolinen, hyvä sekoitus niin politiikkaan, urheilua, arka ja elämää yleensä.

Kiekkopalstalla kun ollaan niin loppuun vielä lajiin liittyvä pieni knoppi. Turkuhallissa pelatun ensimmäisen Liigaottelun avauskiekon pudotti liikenneministeri Ilkka Ike Kanerva.

 

[Centre Bell]

Harri Moisio, Minä ja radio.
Mielenkiintoista tarinaa mm. Auran Aaltojen vaiheista ajalta jolloin Moisio oli kyseisen aseman palveluksessa.
Plussaa äänikirjassa on että Moisio lukee kirjan itse.
Kirja ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta muita kuin Turun seudulla asuvia, koska aika iso osa kirjasta käsittelee tätä aluetta.

 

[Ilmari Ahde]

Suomen hienoimman savolaisen, Sakari Kuosmasen elämäkerta luettuna. Monessa liemessä on Sakari marinoitu - musiikkia, näyttelyä ja ravintoloitsijan hommia. Ei epäröi heittäytyä oudompiinkaan hommiin, Tallinnan laululavalla vedetty show hotellin lakanaan sonnustautuneena ja aseistautuneiden sotilaiden ja KGB:n näätien ympäröimänä oli erittäin rohkea veto, siitäkin luonnollisesti kerrotaan. Musiikkipuoli toki suurimmassa osassa muistoissa, muusikkohan hän on ja hyvä onkin. Kuosmasen tulkitsema Finlandia säväyttää yhä vaikka sen on monesti kuullut, sen verran komeasti kajahtaa isosta miehestä. Joku Vesalan piipertämä Finlandia on lähinnä nolo, sävellys on kultaa, esitys ei.

Korjaan alussa sanomaani, ei Sakari Kuosmanen ole Suomen hienoin savolainen, vaan universumin hienoin savolainen.

 

[Zaster]

Harri Moisio, Minä ja radio.
Mielenkiintoista tarinaa mm. Auran Aaltojen vaiheista ajalta jolloin Moisio oli kyseisen aseman palveluksessa.
Plussaa äänikirjassa on että Moisio lukee kirjan itse.
Kirja ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta muita kuin Turun seudulla asuvia, koska aika iso osa kirjasta käsittelee tätä aluetta.

Itse luin tämän viimevuoden lopulla.

Alussa sisällöltään melko ohut ja sirpaleinen, mutta se nyt on tyypillistä tämän tyyppisille kirjoille johon kerätään ne kaikki nuoruuden ajan tapahtumat yhteen putkeen. Eli äskeinen ei varsinainen moite kirjan suuntaa.

Moisio kirjan alussa sanoo että kirja ei ole mikään paikallisradio historiikki, mutta kyllä kirjassa varsin paljon kerrotaan paikallisradioiden synnystä ja niiden pyörittämisestä. Mikä oli erinomainen asia, itse ainakin pidin tuota osaa kirjasta kaikkein mielenkiintoisimpana.
Kirjan lopussa kun Moisio laukoo ajatuksiaan parisuhteista ja varsinkin loppuneista parisuhteista, niin sain useaan kohtaan oikein naurahtaa, kun nuo miehen ajatukset aiheesta osuivat ihan yksi yhteen omieni kanssa.

 

[Purkan Jauhaja]

Lännen punainen ilta saatu päätökseen. Olipas väkivaltainen ja filosofinen teos. Ehkä sitä nyt ymmärtää miksi tämän tarinan saattamisessa valkokankaalle on ollut ongelmia.

Viimeinen luku oli kyllä hieno ja lopetuskin sopi hyvin tarinaan. Tuomari oli hienosti kirjoitettu hahmo. Absoluuttinen paha.

Mielestäni tämä ei ollut yhtä hyvä kuin Tie, mutta hyvä kirja kuitenkin. Suosittelen kaikille, joita ylenpalttinen väkivalta ei häiritse.

 

[Ilmari Ahde]

Hugh Howeyn Siilo-trilogia tuli luetuksi. Siilosta muistin jotain ja hyvä tarina olikin, Siirros ja Kohtalo oli kirjoja joista ei ollut muistikuvia ja lukemisen jälkeen en yhtään ihmettele, olipa velttoja jatko-osia.

 

[Purkan Jauhaja]

Piti edelliseen viestiin kirjoittaa, että nyt otetaan työn alle "Miksi maat kaatuvat". Piti aloittaa tuo "Shogun", mutta pakko oli ottaa faktaa väliin. Meinasi tulla pieni fiktioähky.

 

[Eddie]

Mikä olikaan sen ruotsalaisen sicifi kirjailijan nimi, jolla oli yksi sarja, joka keskittyy muistaakseni Tukholmaan. Tässä ollaan eri aikakausilla ja tarina alkaa muistaakseni Palmen murhan aikaan tapahtuvilla asioilla. Eri aikakausilla ollaan osin samojen ihmisten toimesta. En saa millään nimeä mieleen, eikä Google anna vastausta erilaisilla haku yrityksillä.

 

[Luke]

Mikä olikaan sen ruotsalaisen sicifi kirjailijan nimi, jolla oli yksi sarja, joka keskittyy muistaakseni Tukholmaan. Tässä ollaan eri aikakausilla ja tarina alkaa muistaakseni Palmen murhan aikaan tapahtuvilla asioilla. Eri aikakausilla ollaan osin samojen ihmisten toimesta. En saa millään nimeä mieleen, eikä Google anna vastausta erilaisilla haku yrityksillä.

Jesper Ersgård?

 

[Paloposti]

Mikä olikaan sen ruotsalaisen sicifi kirjailijan nimi, jolla oli yksi sarja, joka keskittyy muistaakseni Tukholmaan. Tässä ollaan eri aikakausilla ja tarina alkaa muistaakseni Palmen murhan aikaan tapahtuvilla asioilla. Eri aikakausilla ollaan osin samojen ihmisten toimesta. En saa millään nimeä mieleen, eikä Google anna vastausta erilaisilla haku yrityksillä.

Löysin guuglailemalla audiokirja sarjan, '1986'- Jesper Ersgård, voisiko olla tämä?

"February 28, 1986. An old man is found wearing a bathrobe and slippers in the middle of a blizzard at Östermalmstorg in Stockholm. He speaks incoherently about being in the wrong body and in the wrong time and then warns of the impending murdered of Olof Palme. A few hours later, Sweden's Prime Minister is shot dead on Sveavägen in Stockholm."

 

[Eddie]

Kiitoksia, juuri tätä hain.

Varmaan pitää tuo Siilo ottaa kuitenkin nyt kuunteluun seuraavaksi. Kunhan Jari Raatikaisen Valtapeli saadaan päätökseen. On muuten ihan hyvä tämäkin. Tämä ei ole scifiä.

Tätä ennen kuuntelin Immun ja Kalen rötöskatsauksia. Ihan mukavaa kuunnella ex rosvon ja ex poliisin jutustelua suomalaisista rikoksista ja muuta alamaailman juttua.

 

[mekabyte]

Juuri luettua, Stanislav Lem: Solaris. Jostain syystä on klassikko jäänyt lukematta aiemmin. Nyt on todettava, että ei vaan lähtenyt, väkisin luin loppuun. Jatkoksi Harry Harrison: Ruostumaton Teräsrotta. Tämähän olikin ihan kevyttä länkkäriä avaruudessa. Jos nyt tuon toisen vielä lukee, mutta ei enempää jaksa. Kirjastossa odottaa hakua Haudatkaa Sydämeni Wounded Kneehen josta kiinnostuin kun kovasti kehuttiin toisessa ketjussa. Kirppikseltä tarttui nippu Walladereita ja Waltarin ensimmäinen komisario Palmu.

 

[Rod Weary]

Juuri luettua, Stanislav Lem: Solaris. Jostain syystä on klassikko jäänyt lukematta aiemmin. Nyt on todettava, että ei vaan lähtenyt, väkisin luin loppuun. Jatkoksi Harry Harrison: Ruostumaton Teräsrotta.

Ja näin aikahyppy 80-luvun alkuun, kun noita viimeksi itse luin :)

 

[Dynamo]

Piti edelliseen viestiin kirjoittaa, että nyt otetaan työn alle "Miksi maat kaatuvat". Piti aloittaa tuo "Shogun", mutta pakko oli ottaa faktaa väliin. Meinasi tulla pieni fiktioähky.

Mulla on jo pitemmän aikaa ollut fiktioähky. Juuri tuo kirja on nyt kesken. Terra Cognita on huikea suoritus Kimmo Pietiläiseltä, lähes kaikki kustantamon (Pietiläisen omistama) kirjat ovat Pietiläisen itsensä suomentamia. Eikä niitä kaikkia (n. 150 kpl) enää ole edes myytävänä tuossa Terra Cognitan -kauppa linkissä, vaan osa on myyty loppuun. Vaikka Pietiläinen on jotain tunnustuksia työstään saanut, on hän mun silmissäni käsittämättömän aliarvostettu. Mä fanitan Pietiläistä. Vaikka tieteen popularisointiin liittyviä kirjoja on jonkin verran muiltakin suomentajilta ja kustantamoilta, on Pietiläinen omassa luokassaan. Eivätkä kaikki Pietiläisen suomentamat kirjat kuulu "tieteen popularisointi" -kategorian alle, esim. Putinin sodat on hyvä esimerkki tästä. Vaikka tuo viime mainittu on vuodelta 2015, siinä kerrotaan hyvin, mikä Ukrainalle myöhemmin tuli tapahtumaan, ja miksi. Lukusuositus sillekin.

 

[Tarinankertoja]

Piti edelliseen viestiin kirjoittaa, että nyt otetaan työn alle "Miksi maat kaatuvat".

Ehdottomast sitten Jarred Diamondin Mullistus lukuun...

Diamond vertaa tässä valtiollisen kriisin ratkomista yksilöllisen kriisin hoitamiseen ja selittää. että valtiot yksilöiden tapaan omaksuvat valikoivia muutoksia eli muuttavat kriisiin johtaneita toimintapojaan, mutta eivät muuta kaikkea.

Mullistuksen seitsemästä esimerkkimaasta yksi on Suomi. .



Toki myös aikasemmat, varsinkin tykit, taudit ja teräs sekä romahdus jos ei oo luettu. Kolmas simpanssi en ehkä tietojensa puolesta vähän vanhentunut, ihmisen historiasta löytyy uudemman tutkimuksen kirjojakin.

 

[Amerikanihme]

Ja näin aikahyppy 80-luvun alkuun, kun noita viimeksi itse luin :)

No voihan kirjoja lukea uudestaan. Minäkin olen lukenut uudestaan viime aikoina jotain 1980-luvulla tai 1990-luvulla muka lukemiani kirjoja, enkä mitään muista niistä, täysin uusina teoksina menee läpi!

 

[Rod Weary]

No voihan kirjoja lukea uudestaan. Minäkin olen lukenut uudestaan viime aikoina jotain 1980-luvulla tai 1990-luvulla muka lukemiani kirjoja, enkä mitään muista niistä, täysin uusina teoksina menee läpi!

Ei se ollut ihmettelyä, vaan nostalgiaa. Noita teräsrottia olen e-kirjoina välillä haeskellut, muttei ole osunut silmään. Oliko se nyt toissa vuonna, kun sain vihdoin Säätiöt ja Dyynit uusintakierrokselle. Tota vanhaa scifiä ei meinaa sähköisinä versioina löytää.

 

[Kilgore Trout]

Luen John Irvingin kirjaa Viimeinen tuolihissi. Yli 1200-sivuinen järkäle ei ole vielä puolessa välissäkään, mutta hyvältä vaikuttaa. Sitä taikaa, mitä kirjoissa Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma, Oman elämänsä sankari ja Ystäväni Owen Meany, ei näissä myöhemmissä kirjoissa enää ole, mutta kun Irvingin kirjassa törmää painimiseen, se on kuin tapaisi vanhan ystävänsä.
Usein ensimmäinen kirja, jonka joltain kirjailijalta lukee, on se tärkein. Minulle se oli Irvingiltä Kaikki isäni hotellit. Samoin kuin esimerkiksi Murakamilta Kafka rannalla.

 

[Alamummo]

Mulla on nyt menossa Quantum - Einstein, Bohr and the Great Debate About the Nature of Reality. Kirjailija Manjit Kumar ei ole ennalta tuttu, mutta ei haittaa. Kirja on sulavasti etenevä kuvaus 1900-luvun alun älyn jättiläisten (oikeasti sellaisten) oivaltamasta ja deterministisen fysiikan murtavasta kvanttiteoriasta. Teoriasta, joka ei edelleenkään ole valmis.

Kirjassa on edetään loogisesti kvanttiteorian kehittymisen mukana ja siinä taustoitetaan sopivasti kutakin tieteentekijää, joka matkan varrella tuo oman oivalluksensa mukaan teoriaan. Kaavoja on vähän ja ne on selitetty huolellisesti. Kiinnostus ja ymmärrys perustason fysiikasta auttaa kirjan lukemisessa. Olisipa mulla ollut tämä kirja, kun lukion fysiikan tunneilla pänttäsin vaikka Paulin kieltosääntöä ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta.

Suosittelen, jos aihe kiinnostaa.

 

[Peltinen]

Luen John Irvingin kirjaa Viimeinen tuolihissi. Yli 1200-sivuinen järkäle ei ole vielä puolessa välissäkään, mutta hyvältä vaikuttaa

Itsellä on pari Irvingin kirjaa kesken jääneinä hyllyssä. Ne 4-5 ensimmäistä oli suuria nuoruuden suosikkeja mutta nämä uudemmat ovat pitkiä ja pitkästyttäviä jaaritteluja jotka eivät tunnu siinä 1000 sivussa etenevän mihinkään päin.