Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Mahdollisuus, että kiusattu kirjoittaa asiasta kirjan tai muuten saa asialleen näkyvyyttä on varmasti minimaalinen, mutta mahdollisuus on olemassa. Ikävää. Todella ikävää. NOT.
Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.
Hyvä kirja tämä oli, tosiaan välillä varsin raskasta matskua, ei kirjoitustyylin vaan aiheensa takia. Moni lukija voi varmaan samaistua tarinaan vaikkei noin rankkoja kokemuksia olisikaan, itsekin hieman kun ei ollut välit kaikkein lämpimimmät jonkun opettajan kanssa, hieman silmätikkumainen osa oli meikäläisellä joskus, välillä ihan syyttä. Tässähän musiikinopettaja oli täysi kusipää idiootti.Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.
Huomasin kirjoituksesi vasta nyt, joten pienellä viiveellä oma vistini asiasta. Todellakin erinomainen kirja ja täysin oikeutetusti myös palkintoehdokkaana.Tietokirjallisuuden Finlandiaehdokkaana oleva Antti Järven Minne katosi Antti Järvi? meni isänpäivälahjana tänään.
Hieno kertomus yhdestä vaietusta aiheesta, laajemminkin juurien tuntemisen ja asioiden käsittelyn tarpeesta.
Uskallan suositella kaikille Suomen lähihistoriasta, sukupolvisesti elämään vaikuttaneista traumoista tai ihan vaan ihmisyydestä kiinnostuneille.
Tämän viestin innoittamana joku aika sitten latasin ko. kirjan ja täytyy kiittää @Leon tästä suosituksesta. Eipä ole pitkään aikaan tullut luettua kirjaa, joka noin hyvin vie mukanaan. Vahva suositus täältäkin.Ulf Kvensler - Erämaa
Ruotsissa näitä laadukkaita kirjailijoita riittää. Kvenslerin esikoisteos on psykologinen trilleri, joka sijoittuu... no, erämaahan. Hauska miljöö, kun ns. suljettu tila onkin tällä kertaa käännetty nurinniskoin avoimeksi. Hyvin rytmitetty tarina, tempaisi ainakin mut täysin mukaansa. Vahva lukusuositus lajityypin ystäville.
Aloitin sun vinkin johdosta lukemaan tuota Käen kutsua ja totesin muutaman sivun jälkeen, että tämähän tuli kuunneltua jo pari vuotta sitten, ihan hyvä dekkari oli. Tästä innostuneena sekasin sitten kirjailijan muita teoksia ja Strike näyttää saaneen kokonaisen sarjan osakseen. Luin ja kuuntelin joulun aikana Kuoleman kintereillä ja hyvin pysyin koukussa loppuun asti. Kirja tuli välillä uniin asti, sen verran vauhdikas ja osin ahdistava tarina oli.Ystävän suosituksesta aloitettu Robert Galbraithin Käen kutsu. Arvasi oikein. Pidän ja hymähtelen. Unohdin mainita hänelle Mick Herronin mainiosta Jackson Lamb -sarjasta. Pitäisi muistaa.
Tuo jäi mainitsematta. Olen asian tiennyt ja sen takia Galbraithit ovat olleet jo varmaan vuosia listoilla. Aina on ollut kuitenkin jotain tärkeämpää. Nyt sitten suosituksesta kiilasin sopivaan väliin ja samaan syssyyn meni sitten sarjan toinen osa Silkkiäistoukka.Aloitin sun vinkin johdosta lukemaan tuota Käen kutsua ja totesin muutaman sivun jälkeen, että tämähän tuli kuunneltua jo pari vuotta sitten, ihan hyvä dekkari oli. Tästä innostuneena sekasin sitten kirjailijan muita teoksia ja Strike näyttää saaneen kokonaisen sarjan osakseen. Luin ja kuuntelin joulun aikana Kuoleman kintereillä ja hyvin pysyin koukussa loppuun asti. Kirja tuli välillä uniin asti, sen verran vauhdikas ja osin ahdistava tarina oli.
Jossain vaiheessa piti kuukeloida tuota Galbraithia ja sehän on salanimi. Nimimerkin takaa löytyy varsin kuuluisa kirjailija ja sen paljastuminen muutti hieman lukukokemusta:
JK Rowling
Cormac McCarthy - Veren ääriin
Veren ääriin on ollut itselläkin etsinnässä. Vaikka sen omaksi haluaisin, en minäkään täysi idiootti ole vaikka semmoiselta näytän, meinaan Huuto.netissä on kaksi kappaletta myynnissä ja hintapyynnöt on veret seisauttavia, 100€ (pokkari) ja 170€ (kovakantinen).Koittanut etsiä tätä, mutta ei löydy mistään. Täytynee kirjastoon suunnata. Useimmiten tykkään ostaa kirjat omaksi, niin ei tule painetta lukemisnopeudesta.
Tuli luettua McCarthyn Matkustaja. Pidin tästä. Loppu oli erilainen mitä kuvittelin. Tällehän on sisarteos Stella Maris, täytyy katsoa milloin tähän ehtii tutustumaan. Ei ehkä ihan heti perään.
Veren ääriin on ollut itselläkin etsinnässä. Vaikka sen omaksi haluaisin, en minäkään täysi idiootti ole vaikka semmoiselta näytän, meinaan Huuto.netissä on kaksi kappaletta myynnissä ja hintapyynnöt on veret seisauttavia, 100€ (pokkari) ja 170€ (kovakantinen).
Matkustaja & Stella Maris on aika erikoinen kaksikko, ei helpoimpia luettavia.
Stella Mariksessa on Esko Valtaoja asiantuntijana apuna suomentajalle, kertoo siitä mitä tuleman pitää.Joo, varmaan olisi saanut enemmän irti jos olisi tohtorinhattu fysiikasta tai matematiikasta. Siltikin Dialogit olivat Matkustajan vahvuus. Hauskaa sanailua.
Mopomeiningeistä olen lukenut Hunter S. Thompsonin Helvetin Enkelit, gonzon isän jutuista ei oikein tiennyt onko niistä edes toinen puoli totta.Pahan Matkassa- Kuinka soluttauduin prosenttijengiin. Ken Croke ja Dave Wedge.
Ken Croke on eläkkeelle jäänyt ATF:n agentti joka on ilmeisesti edelleen ainut lainvalvoja joka on pystynyt soluttautumaan Pagan´s MC- moottoripyöräkerhoon. Toki voihan tälläkin hetkellä jokin agentti olla soluttautuneena kyseiseen kerhoon, mutta siitä ei paljon julkisuuteen huudella. Eikä yhtään tarvitse miettiä miksi, kun kirjaa lukee käy hyvin selväksi että ollaan tekemisissä vähän pahempien poikien kanssa.
Vahvasti valkoista ylivaltaa kannattava Pagan´s MC on äärimmäistä vakivaltaa käyttävä prosenttijengi joka tekee rahaa mm huume- ja asekaupalla. Kirjassa käydään hyvin läpi jengin sisäistä rakennetta, hierarkiaa ja suhteita muihin jengeihin. Enemmän tai vähemmän samalla puolella oleviin, sekä vihollisiin joista se suurin on Helvetin enkelit. Mielenkiintoista on myös kun kirjassa käydään läpi yksittäisiä jäseniä. Joukossa on suht normaalejakin tapauksia, mutta sitten en näitä jotka ovat totaalisen fuck up. Yhdelläkin kaverilla oli tapana imeskellä naisten käytettyjä tamponeja.
Tuohon kaikkeen Ken Croke vaihtaa rauhallisen lähiöelämänsä, johon kuuluu kaunis koti, rakastava vaimo ja kolme lasta. Sekä mukavat harrastukset, kuten esimerkiksi junnujen jääkiekon valmentaminen.
Kahden vuoden soluttautuminen jonka aikana Croke nousee prospektista asekersantiksi. Joutuu todistamaan rajua väkivaltaa ja rikoksia, sekä myös itse osallistumaan niihin. Monta läheltä piti-tilannetta paljastumisen suhteen. Kyllähän tuo kaikki muuttaa miestä ja tätä puolta käsitellään myös kirjassa.
Kirja on vauhdikkaasti kirjoitettu eikä suvantokohtia juuri ole. Kyllä tätä ainakin true crime- faneille voi suositella.