Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[MarkoPalo]

Pierre Lémaitre: Näkemiin taivaassa
Erinomainen teos, kertakaikkiaan. Vahva suositus

Myös ylempänä mainittu Antti Järven "Mihin katosi Antti Järvi" on myös erittäin hyvä, mielenkiintoinen ja uusia, aiemmin tuntemattomia, tapahtumia paljastava

Lähellä kaikkien aikojen suosikkiani on toki yhä Anthony Doerrin "Kaikki se valo, jota emme näe"

 

[-FNM-]

Pierre Lémaitre: Näkemiin taivaassa
Erinomainen teos, kertakaikkiaan. Vahva suositus

Myös ylempänä mainittu Antti Järven "Mihin katosi Antti Järvi" on myös erittäin hyvä, mielenkiintoinen ja uusia, aiemmin tuntemattomia, tapahtumia paljastava

Lähellä kaikkien aikojen suosikkiani on toki yhä Anthony Doerrin "Kaikki se valo, jota emme näe"

Suosittelen tuon Lemaitren trilogian kahta muutakin osaa.

Kaikki se valo, jota emme näe on myös hieno.

Katja Ketun uusimmasta Erään kissan tutkimuksia -kirjasta tykkäsin myös paljon. Ketulla ja Rosa Liksonilla on sama harvinainen vika. He osaavat laittaa sen päänsisäisen tarinansa aika paljon keskivertoa paremmin paperille.

 

[MarkoPalo]

Suosittelen tuon Lemaitren trilogian kahta muutakin osaa.

Kaikki se valo, jota emme näe on myös hieno.

Katja Ketun uusimmasta Erään kissan tutkimuksia -kirjasta tykkäsin myös paljon. Ketulla ja Rosa Liksonilla on sama harvinainen vika. He osaavat laittaa sen päänsisäisen tarinansa aika paljon keskivertoa paremmin paperille.

Kyllä, myös Lemaîtren "Tuhon varjot" ja "Tulen lapset" ovat erittäin hyviä. Sen sijaan mielestäni uudempi kirja samalta tekijältä, "Loistavat vuodet" ei samaan tasoon yllä

Täytyy tuo Katja Ketun uusin ottaa lukulistalle

 

[Vaughan]

Lähellä kaikkien aikojen suosikkiani on toki yhä Anthony Doerrin "Kaikki se valo, jota emme näe"

Doerrin uusin teos "Taivaanrannan taa" oli mielestäni vielä parempi kuin Kaikki se valo...

Se voi jakaa mielipiteitä, koska tapahtuu kolmella aikatasolla - 1400-luvun Konstantinopolissa, nykyajan USA:ssa ja tulevaisuudessa avaruusaluksessa. Kaikkia tarinoita yhdistää muinainen kreikkalainen näytelmä "Kukkupilvelä" (kirjan englanninkielinen nimi onkin Cloud Cockoo Land).

Itse olen aina pitänyt sekä historiallisista että scifi-kirjoista. Tässä ne yhdistyvät sulassa sovussa, mutta tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää mitään epätodellisia elementtejä tarinoissa - mikä on mielestä hieman ristiriitaista romaanitaiteen parissa, mutta mikäpä minä olen heitä tuomitsemaan...

 

[Kilgore Trout]

Doerrin uusin teos "Taivaanrannan taa" oli mielestäni vielä parempi kuin Kaikki se valo...

Se voi jakaa mielipiteitä, koska tapahtuu kolmella aikatasolla - 1400-luvun Konstantinopolissa, nykyajan USA:ssa ja tulevaisuudessa avaruusaluksessa. Kaikkia tarinoita yhdistää muinainen kreikkalainen näytelmä "Kukkupilvelä" (kirjan englanninkielinen nimi onkin Cloud Cockoo Land).

Itse olen aina pitänyt sekä historiallisista että scifi-kirjoista. Tässä ne yhdistyvät sulassa sovussa, mutta tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää mitään epätodellisia elementtejä tarinoissa - mikä on mielestä hieman ristiriitaista romaanitaiteen parissa, mutta mikäpä minä olen heitä tuomitsemaan...

Minä pidin enemmän varhaisemmasta Kaikki se valo jota emme näe, mutta makuasioitahan nämä ovat. Jos oikein muistan niin tuossa Taivaanrannan taa oli jotain rakenteellisia kömpelyyksiä juonessa, jotka häiritsivät. Miellyttävä lukukokemus kuitenkin sekin oli.

 

[aalto]

Suosittelen tuon Lemaitren trilogian kahta muutakin osaa.

Kaikki se valo, jota emme näe on myös hieno.

Katja Ketun uusimmasta Erään kissan tutkimuksia -kirjasta tykkäsin myös paljon. Ketulla ja Rosa Liksonilla on sama harvinainen vika. He osaavat laittaa sen päänsisäisen tarinansa aika paljon keskivertoa paremmin paperille.

Itse en oikein innostunut missään vaiheessa tuosta Ketun uusimmasta. Olihan se ihan hyvin kirjoitettu ja tarina kulki, mutta ehkä itse on tullut luettua liikaa tuollaisia sukupolvien ylittäviä suomalaisten (naisten) surkeista kohtaloista kertovia tarinoita, jotta tuo olisi sytyttänyt. Eli sellaiset kolme tähteä tuolle.

Nyt on menossa Richard Osmanin Viimeinen pirulainen, jossa on ehkä vähän samaa vikaa kuin tuossa Ketussa. Tuo on sarjan neljäs osa ja uutuuden viehätys on päässyt jo katotamaan. Teksti on kyllä sujuvaa, hahmot koukuttavia ja tarina etenee, mutta ei siinä ole enää samaa raikkautta kuin Torstain murhakerhossa. Silti tälle ensimmäisen kolmanneksen perusteella neljä tähteä.

 

[Kilgore Trout]

Luin Michelle Min Sterlingin kirjan Nollaleiri, joka tarttui mukaan kirjaston tyrkkyhyllystä The New York Times -bestsellerinä. Kirjan kannen sisäliepeellä lukee "Nollaleiri on juuri sellaista feminististä ilmastofiktiota, jota maailma kiireelliisesti tarvitsee."
Tuo feministisärmä on persoonallisinta ja sitä kautta kirjan parasta antia. Kun sen riisuu pois, niin jäljelle jää keskinkertainen n. vuoteen 2050 sijoittuva dystopia, jonka sisäinen uskottavuus horjuu paikka paikoin ikävästi.

 

[Wiljami]

Muutaman kuukauden ajan tuli jo huomattua että Andrzej Sapkowskin hussiittitrilogian viimeinen osa (siis kuudes) on saatu vihdoin suomennettua ja paikalliskirjaston "uutuudet" hyllyyn. Kaikenlaista luettavaa oli kuitenkin ja harmittavan irralliset muistikuvat oli tarinan aiemmista kirjoista jotka olin lukenut, niin päätin aloittaa koko sarjan alusta ja lukea kerralla, kunhan lukuaikaa siunaantuu.

Nyt kolmena iltana ahminut siis tuota saagaa alusta ja onhan tuo aivan tolkuttoman hyvää kerrontaa. Kiitokset siis Sapkowskille sekä suomentajalle tarinasta jota lukiessa saa olla nauramassa ääneen monessa kohtaa. Hahmotkin ovat juuri sopivalla tasolla ärsyttäviä antisankareita että niille tavallaan toivoo hyvää, muttei sinänsä haittaa vaikka useassa kohtaa saavat opettavaisesti kuhmua. Onhan tuossa toki huumori kovinkin keskenkasvuista useissa paikoin, mutta itseäni ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ainakaan hävetä yhtään tunnustaa että kyllähän se naurattaa jos esimerkiksi lääketieteen asiantuntijaksi esittäytyvä muistuttaa että tunnistaahan sen jo oireista, kärsiikö potilas sisällään asuvasta demonista, vai ripulista.

Kerronnallisesti Sapkowski on sinänsä pitkän perinteen äärellä, vastaavanlaista hersyvää tykitystä oli jo Don Quijotessa paikoin kun välillä roimittiin kartuilla ja ajoittain nautittiin vatsapalssamia (olen lukenut ainoastaan 30-luvun käännöksen) sydänsuruihin.

 

[Kilgore Trout]

Luen tai oikeastaan yritän lukea ruotsalaisen Fredrik Backmanin kirjaa Me vastaan te. Se on suoraa jatkoa hyvin myyneelle ja kehutulle Kiekkokaupunki -kirjalle, jota en ole lukenut. Tässä(kin) kirjassa on paljon jääkiekkoa, ja se osa tekee siitä joten kuten luettavan. Kaikki muu on niin ylitunteellista roskaa (vai voiko kirjailijan yli 10 miljoonaa myytä kirjaa olla väärässä?), että on pakko heittää kesken ja käydä huomenna kirjastossa.

 

[Rick Rother]

Ystävän suosituksesta aloitettu Robert Galbraithin Käen kutsu. Arvasi oikein. Pidän ja hymähtelen. Unohdin mainita hänelle Mick Herronin mainiosta Jackson Lamb -sarjasta. Pitäisi muistaa.

Kuuntelussa ollut Päätalon Iijoki -sarja lähtee työn alle. Uusin osa äänikirjapalveluihin äänitettävistä ilmestynyt tänään. Kyseessä on sarjan kymmenes osa Liekkejä laulumailla. Äänikirjoinahan nuo tosin on julkaistu jo joskus todella kauan aikaa sitten. Löytyy näkövammaisten kirjastosta, johon kärsimättömät ja paatuneet saavat tunnukset kirjastosta esimerkiksi lukihäiriöN perusteella.

 

[Purkan Jauhaja]

Pitkä tauko oli lukemisesta, mutta nyt saanut otettua itseä niskasta kiinni. Menossa Cormac McCarthyn Matkustaja. Ainakin toistaiseksi ollut aika erilainen kuin saman tekijän The Road. Tässä on jopa huumoriakin mukana.

 

[Sonny Burnett]

Tyttö joka sai kaulapannan-Suomalaisen ihmiskaupan uhrin tarina.

Julkisuudessakin paljon esillä ollut tapaus. 15 vuotiaan kuopiolaistytön tilitys.

 

[Kilgore Trout]

Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.

 

[Turha Kaukalo]

Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.

Mahdollisuus, että kiusattu kirjoittaa asiasta kirjan tai muuten saa asialleen näkyvyyttä on varmasti minimaalinen, mutta mahdollisuus on olemassa. Ikävää. Todella ikävää. NOT.

 

[Ilmari Ahde]

Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.

Hyvä kirja tämä oli, tosiaan välillä varsin raskasta matskua, ei kirjoitustyylin vaan aiheensa takia. Moni lukija voi varmaan samaistua tarinaan vaikkei noin rankkoja kokemuksia olisikaan, itsekin hieman kun ei ollut välit kaikkein lämpimimmät jonkun opettajan kanssa, hieman silmätikkumainen osa oli meikäläisellä joskus, välillä ihan syyttä. Tässähän musiikinopettaja oli täysi kusipää idiootti.

Ettei pelkkää murhetta ja synkkyyttä kirjassa, niin Turun historiaa kerrottiin hienosti opettaja Nordinin toimesta joka oli muutenkin hieno mies, erityisesti murteensa riemastuttavaa luettavaa.

 

[Roger Moore]

Eilen sain loppuun Matthew Perryn elämäkerran. Mielenkiintoinen kirja, mies ei kyllä kamalasti kaunistele tekemisiään ja kertoi hyvinkin suoraan siitä miten paha päihdekoukku oli. Onhan tuossa tiettyjä asioita jotka on jopa hieman hyytäviä kun tietää miehen kohtalon. Lisäksi miehellä oli kirjan mukaan kuitenkin elämänasenne kunnossa ja suhtautui tulevaisuuteen valoisasti.

Äsken aloin lukemaan Harri Moision elämäkertaa Minä ja Radio. Mielenkiintoiselta vaikuttaa tämäkin.

 

[Niilo]

Jos harrastat tai olet kiinnostunut vaeltamisesta, tai seikkailut ovat sun juttu, niin vahva suositus Halki Kanadan erämaiden kirjaa.
Kaveri vaeltaa kirjaimellisesti halki Kanadan!

 

[heikkik]

C.J. Sansomin Shardlake-sarjan seitsemäs osa "Kapinalliset". Menee historiallisista dekkareista kiinnostuneille ja Shardlake-sarjaa aiemmin lukeneille , mutta tuskin iskee muille.

Pertti Rönkkö: "Viidennen valtakunnan vieraana" . Tämä kirja olisi vaatinut ennen julkaisemistaan oikolukijaa/kustannustoimittajaa. Liikaa toistoa ja jopa kirjoitusvirheitä. Kannessa on eri teksti kuin nimiösivulla. Itselleni melkoinen pettymys, sillä odotin ammattitoimittajalta muutakin kuin lähinnä yksittäisten fb-postausten kokoamista kirjan kansien väliin.

Seuraavaksi Herbertin "Dyynin Messias". Ensimmäisen kerran luettu joskus 1980-luvulla, mutta elokuvan katsomisen jälkeen luetaan nyt uudestaan tämäkin kirja.

 

[Zaster]

Sinclair McKayn kirja Berliini. Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä.

Kattava kuvaus Weimarin tasavallan perustamisesta aina Berliinin muurin murtumiseen asti. Kirjassa käydään läpi mm miten Berliinistä tuli ensimmäisen maailmansodan jälkeen niin tieteen kuin kulttuurinkin suurkaupunki jossa oli erittäin vapaamielinen ja avoin suhtautuminen seksuaalisuuteen.
Tämä muuttui tietysti täysin kansallissosialismin noustessa. Toinen maailmansota on luonnollisesti erittäin kattavasti kirjassa esillä. Aina Juutalaisvainoista, liittoutuneiden massiivisiin pommituksiin ja puna-armeijan asteittaiseen Berliinin valtaamiseen.
Tähän päälle vielä kylmäsota ja lopuksi muurin murtuminen.

Kirjassa sivutaan myös miten lähellä ja toisaalta kaukana natsit olivat ihmeasettaan.
Johtavat saksalaiset fyysikot perustivat jo vuonna 1940 hankeen jonka nimesivät uraanikerhoksi ja olivat perillä atomin halkaisun avaamista mahdollisuuksista. Toki monta mutkaa varsinaisen aseen kehittämiseen vielä oli. Mutta natseilta ei tutkimukselle juuri resursseja liiennyt ja se vähäkin oli sirpaleista. Suurin syy tähän oli natsien asenteessa sillä teoreettista fysiikkaa pidettiin juutalaisena tieteenä.
Liittoutuneet niin lännessä kuin idässäkin ymmärsivät atomin fissiolla saadun tuhovoiman joten molempien yksi tärkeimmistä tavoitteista olikin saksalaisten fyysikoiden saaminen omalle puolelleen.

Kirjan karumpaa luettavaa on puna-armeijan suorittama Berliinin valtaus joka oli silkkaa väkivaltaa ja pahuutta. Naisten kokemat kohtalot olivat todella koskettavaa luettavaa.
Vuonna 1945 Berliinissä arvioitiin olleen noin 1,4 miljoonaa naista ja raiskattujen määrän arvioidaan olleen noin puolisen miljoonaa.

Muutenkin siinä missä amerikkalaiset toivat Berliiniin swing musiikin, purukumin, hampurilaisen ja aidon vapauden, kuten eräs aikalainen kuvasi. Neuvostoliitto toi pahuutta ja pelko. Joten ei tarvitse ihmetellä miksi suurin osa teki kaikkensa päästäkseen antautumaan amerikkalaisille ja briteille.

Isossa kuvassa kirja ei tuo juuri uutta, mutta se että tapahtumat tuodaan esiin kirjeenvaihtojen, päiväkirjamerkintöjen ja aikalaisten, tapahtumat itse kokeneiden kautta, tuo se nuo kohtalot ja tapahtumat todella lähelle.
Kirjassa on kattavasti tietoa ja teksti soljuu vaivattomasti, sivuja hieman alle 500 joten ei tätä kerralla lueta, tai siis itseltäni se ei ainakaan onnistuisi. Mutta pala silloin ja toinen tällöin. Erinomainen kirja.

 

[Zaster]

Tietokirjallisuuden Finlandiaehdokkaana oleva Antti Järven Minne katosi Antti Järvi? meni isänpäivälahjana tänään.

Hieno kertomus yhdestä vaietusta aiheesta, laajemminkin juurien tuntemisen ja asioiden käsittelyn tarpeesta.

Uskallan suositella kaikille Suomen lähihistoriasta, sukupolvisesti elämään vaikuttaneista traumoista tai ihan vaan ihmisyydestä kiinnostuneille.

Huomasin kirjoituksesi vasta nyt, joten pienellä viiveellä oma vistini asiasta. Todellakin erinomainen kirja ja täysin oikeutetusti myös palkintoehdokkaana.

Itse tarina Antti Järvestä on mielenkiintoinen ja koskettava. Tarinaa lukiessa tulee taas kerran mieleen ajatus, miten monenlaisia ihmiskohtaloja maailma onkaan päällään kantanut.
Itse teksti on suorastaan mestarillisesti kirjoitettu. Vaikka kyseessä onkin tietokirja etenee se paikoitellen kuin jännitysromaani joka pitää tiukasti otteessaan.

Kirjassa käydään myös läpi itse kirjaan tekoon liittyvää prosessia ja se ei todellakaan ole ollut helppoa. Kirjailija Antti Järvi on tehnyt todella suuren historiallisen jäljittämistyön tämän kirjan syntymisen eteen. Eikä vain kirjan, vaan myös itsensä ja sukunsa vuoksi, kaikilla suuri kiinnostus tietää mitä Antille lopuksi tapahtui.
Kyllä, kirjailijalla ja kirjan päähenkilöllä on sama nimi. Kadonnut Antti Järvi oli kirjailijan isoisänisä

 

[MacRef]

Ulf Kvensler - Erämaa

Ruotsissa näitä laadukkaita kirjailijoita riittää. Kvenslerin esikoisteos on psykologinen trilleri, joka sijoittuu... no, erämaahan. Hauska miljöö, kun ns. suljettu tila onkin tällä kertaa käännetty nurinniskoin avoimeksi. Hyvin rytmitetty tarina, tempaisi ainakin mut täysin mukaansa. Vahva lukusuositus lajityypin ystäville.

Tämän viestin innoittamana joku aika sitten latasin ko. kirjan ja täytyy kiittää @Leon tästä suosituksesta. Eipä ole pitkään aikaan tullut luettua kirjaa, joka noin hyvin vie mukanaan. Vahva suositus täältäkin.

 

[Ilmari Ahde]

Puolivuotisen katsauksen jatkoksi loppuvuoden luetut, koko vuoden saldo. Onhan siinä monenmoista, mukana useampi kirja "rakkaasta" itänaapurista ja jokaisen kohdalle olen vihkoon kirjoittanut vähemmän ihailevia kommentteja, en niitä tohdi tähän kirjata kun napsahtaisi törkeästä kielenkäytöstä penalttia. Osa meni helposti alas ja harmitti kun loppui, joidenkin kanssa piti painia väkisin, muutama uuvutti kesken urakan.

Kirjaston valikoimista:

Cormac McCarthy - Veren ääriin (Teidän on nukuttava, mutta minun pitää tanssia)
Janis Jonevs - Doom 94
Johanna Venho - Martti Suosalon tähänastinen elämä
Lasse Lindqvist - Eric Perrin - Lavalin leijona
Andy Weir - Ave Maria
Ben MacIntyre - Kaksoisagentit
Olli Jalonen - Stalker-vuodet
Witold Szablowski - Tanssivat karhut
Anna Reid - Leningrad
Stephen F. Cohen - Gulagista selvinneet
Otto Henning - Panssaritiedustelija
Svetlana Aleksejevits - Sinkkipojat (alkoi toistumaan samanlaiset tarinat, en jaksanut loppuun saakka)
Antony Beevor - Kohtalokas silta
Mika Waltari - Turms, kuolematon (oli niin raskassoutuista että voimat loppui)
David Mitchell - Utopia Avenue
David Mitchell - Jacob de Zoetin tuhat syksyä
Chris Hadfield - Apollo-murhat
Sakari Fen - Avoimien ikkunoiden kaupunki (Ei kerro Venäjästä vaan Amsterdamista)
Douglas Stuart - Shuggie Bain
Keigo Higashino - Namiyan puodin ihmeet
Jiri Keronen - Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä (1/3 jaksoin keskittyä, sitten riitti häröily)
Georges Perec - Häviäminen
Joni Skiftesvik - Bestseller jouluksiJens Andersen - LEGO
Keir Giles - Venäjän sota jokaista vastaan
Seela Vuolle - Tiedustelijan päiväkirja
Dan Kronqvist & Wenzel Hagelstam - Antiikkikauppiaan muistelmat
Patrik Berghäll - Päämajan kaukopartiomies
René Nyberg - Patriarkkoja ja oligarkkeja
Juan Jacinto Munoz Rengell - Luulosairas palkkamurhaaja
Heikki Hietala - Viisto valo
Mihail Bulgakov - Morfiini ja muita kertomuksia
Jari Tervo - Loiri
Pierre Bayard - Miten puhua kirjoista joita en ole lukenut (tähän loppui kiinnostus ennen kuin alkoikaan)
Risto Isomäki - Viiden meren kansa
Peter England - Marraskuu 1942
Julian Phillips - Kadonnut maa
Osmo Soininvaara - Fillarilla Nizzaan
Slawomir Mrozek - Elämää aloittelijoille
Primo Levi - Tällainenko on ihminen
Patrik Svensson - Meren kutsu
Hannah Arendt - Eichmann Jerusalemissa
Michael Bar-Zohar & Nissim Mishal - Mossad
Ilja Leonard Pfeijffer - Grand Hotel Europa
Charles Jackson - Tuhlattuja päiviä
Greg Graffin & Steve Olson - Anarkia = Evoluutio
Anthony Doerr - Taivaanranna taa
Joonatan Tola - Punainen planeetta
Joonatan Tola - Hullut ihanat linnut
Robert Walser - Kävelyretki ja muita kertomuksia
Steve Newhouse - Roudari - Iron Maidenkin kyydissä 1978 -1984
Juhani Brander - Amerikka
Juhani Brander - Silta yli vuosien
Erno Paasilinna & Antti Tuuri - Isoa Inaria kiertämässä
Erno Paasilinna - Tosikertomuksia
Matti Salminen - Erno Paasilinnan kirjallinen elämä
Laurent Binet - Heydrichin salamurhan jäljillä
Timo Rossi - Lapinlahden Linnut
Anneli Aunola & Kauko Röyhkä - Tanssipartneri
Anneli Aunola & Kauko Röyhkä - Tappajatohtori
Haruki Murakami - Ensimmäinen persoona
Iida Rauma - Hävitys
Helena Immonen - Punainen kettu
Helena Immonen - Operaatio Aavikkokettu
Ben MacIntyre - Colditzin vangit
Paul Sexton - Charlie Watts - Rolling Stonesin sydän
Tauno Kaukonen - Ken surmais suuren linnun

Omat e-kirjat:

Asko Sahlberg - Pilatus
Adrian Harte - Faith No More
Colton Whitehead - Maanalainen rautatie
Satu Rämö - Hildur
Satu Rämö - Rosa & Björk
Juha Hernesniemi - Aivokirurgin muistelmat
Heikki Mansikka - Hornet-lentäjä
Sue Black - Kaikki mitä jää jäljelle jää
Anne Applebaum - Gulag - Vankileirien saariston historia
Miki Liukkonen - Hiljaisuuden mestari
Mihail Šiškin - Sota vai rauha - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä
Neil DeGrasse Tyson - Tähtitiedettä kiireisille
Stefan Ahnhem - Motiivi X
Stefan Ahnhem - X tapaa kuolla
Stefan Ahnhem - Viimeinen naula

Omasta hyllystä:

Mika Rättö - Se jokin (tämä jäi kesken, liian tajunnanvirtaa. Vein kirjaston kierrätyskärryyn)
Antohy Beevor - Berliini 1945
Karl Ove Knausgård - Ikuisuuden sudet
Albert Camus - Rutto
Juha Seppälä - Routavuosi
Cormac McCarthy - Matkustaja
Cormac McCarthy - Stella Maris
Shlomo Venezia - Sonderkommando
Tommi Liimatta - Manse
Anneli Aunola & Kauko Röyhkä - Liian lempeä mies
Harri Larjosto - Kuva ihollani
Antti Tuomainen - Tapahtuu huomenna
Ari Väntänen - Stam1na - Muistipalatsi
Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
Veikko Huovinen - Kontan Pylkkerö
Veikko Huovinen - Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

 

[Kilgore Trout]

Uusi Helmet-lukuhaaste julkaistiin pari päivää sitten. Jotenkin tuntuu, että se on aiempina vuosina ollut inspiroivampikin, mutta eiköhän sen 4-5 kuukaudessa saa kasaan sopivasti soveltaen. Muutama kohta vaatii täsmälukemista, kuten lasten runokirja, mutta toisaalta se on tarkoituskin, että luetaan omien genreiden ulkopuoleltakin.
Tänä vuonna näkyy silti selvästi, että kyseessä on naisten ehdotuksista naisille kasattu lista. Seurailen satunnaisesti Helmet fb-keskustelua, eikä siellä juuri miehiä ole ainakaan keskustelemassa. Ehkä koska fb.

 

[Spire]

Sota vai Rauha - Kirjoituksia Venäjästä ja Lännesta

Luin kirjan koska halusin ymmärtää paremmin Venäjää ja venäläisiä. Teos oli hyvin kirjoitettu ja mielestäni se myös toimi tavoitteessaan koska mielestäni ymmärrän nyt pikkiriikkisen paremmin ns. rivivenäläisen sielunmaisemaa. En toki sillä tavalla että hyväksyisin heidän tai valtionsa toimintamallia, vaan niin että näen miksi tuo itäinen paskakasa on muovautunut sellaiseksi kuin se on.

Suosittelen jos aihe kiinnostaa. Varmaan kattavampia ja parempia teoksia löytyy, mutta tämä oli helppo tapa pureutua aiheeseen.

 

[Kilgore Trout]

Luen Karina Sainz Borgon kirjaa Caracasissa on vielä yö.
Kirja kuvaa Venezuelaa kaaoksen partaalla sekä naista, joka joutuu jättämään oman elämänsä ja pakenemaan maasta, jossa ainoat kaikkia koskevat asiat ovat väkivalta, nälkä ja röyhkeys.

Mielenkiintoinen lukukokemus sekasortoisesta maasta. Joskus kirjoja lukiessa tekee mieli vierailla itsekin tapahtumapaikoilla, mutta tässä kohtaa ei todellakaan.