Minä pidin enemmän varhaisemmasta Kaikki se valo jota emme näe, mutta makuasioitahan nämä ovat. Jos oikein muistan niin tuossa Taivaanrannan taa oli jotain rakenteellisia kömpelyyksiä juonessa, jotka häiritsivät. Miellyttävä lukukokemus kuitenkin sekin oli.Doerrin uusin teos "Taivaanrannan taa" oli mielestäni vielä parempi kuin Kaikki se valo...
Se voi jakaa mielipiteitä, koska tapahtuu kolmella aikatasolla - 1400-luvun Konstantinopolissa, nykyajan USA:ssa ja tulevaisuudessa avaruusaluksessa. Kaikkia tarinoita yhdistää muinainen kreikkalainen näytelmä "Kukkupilvelä" (kirjan englanninkielinen nimi onkin Cloud Cockoo Land).
Itse olen aina pitänyt sekä historiallisista että scifi-kirjoista. Tässä ne yhdistyvät sulassa sovussa, mutta tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää mitään epätodellisia elementtejä tarinoissa - mikä on mielestä hieman ristiriitaista romaanitaiteen parissa, mutta mikäpä minä olen heitä tuomitsemaan...
Itse en oikein innostunut missään vaiheessa tuosta Ketun uusimmasta. Olihan se ihan hyvin kirjoitettu ja tarina kulki, mutta ehkä itse on tullut luettua liikaa tuollaisia sukupolvien ylittäviä suomalaisten (naisten) surkeista kohtaloista kertovia tarinoita, jotta tuo olisi sytyttänyt. Eli sellaiset kolme tähteä tuolle.Suosittelen tuon Lemaitren trilogian kahta muutakin osaa.
Kaikki se valo, jota emme näe on myös hieno.
Katja Ketun uusimmasta Erään kissan tutkimuksia -kirjasta tykkäsin myös paljon. Ketulla ja Rosa Liksonilla on sama harvinainen vika. He osaavat laittaa sen päänsisäisen tarinansa aika paljon keskivertoa paremmin paperille.
Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.
Hyvä kirja tämä oli, tosiaan välillä varsin raskasta matskua, ei kirjoitustyylin vaan aiheensa takia. Moni lukija voi varmaan samaistua tarinaan vaikkei noin rankkoja kokemuksia olisikaan, itsekin hieman kun ei ollut välit kaikkein lämpimimmät jonkun opettajan kanssa, hieman silmätikkumainen osa oli meikäläisellä joskus, välillä ihan syyttä. Tässähän musiikinopettaja oli täysi kusipää idiootti.Luin Iida Rauman Hävityksen, rankka kirja kiusaamisesta, jota oli välillä raskas lukea, eikä sitä helpoksi oltu tarkoitettukaan.
Siitä on kirjoitettu paljon ansiokkaita kritiikkejä, joten totean vain, että paska nakki koulukiusaajien, niin oppilaiden kuin opettajankin kannalta, että kiusattu päättää kirjoittaa kokemuksistaan autofiktiota, josta ihmiset ovat käsittääkseni Kaarinassa tunnistettavissa. Ja kirja vielä voittaa Finlandia-palkinnon eli saa maksimaalisen määrän julkisuutta.
No, jos kirja suunnilleen pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, niin kostoa voi pitää oikeutettuna.
Huomasin kirjoituksesi vasta nyt, joten pienellä viiveellä oma vistini asiasta. Todellakin erinomainen kirja ja täysin oikeutetusti myös palkintoehdokkaana.Tietokirjallisuuden Finlandiaehdokkaana oleva Antti Järven Minne katosi Antti Järvi? meni isänpäivälahjana tänään.
Hieno kertomus yhdestä vaietusta aiheesta, laajemminkin juurien tuntemisen ja asioiden käsittelyn tarpeesta.
Uskallan suositella kaikille Suomen lähihistoriasta, sukupolvisesti elämään vaikuttaneista traumoista tai ihan vaan ihmisyydestä kiinnostuneille.
Tämän viestin innoittamana joku aika sitten latasin ko. kirjan ja täytyy kiittää @Leon tästä suosituksesta. Eipä ole pitkään aikaan tullut luettua kirjaa, joka noin hyvin vie mukanaan. Vahva suositus täältäkin.Ulf Kvensler - Erämaa
Ruotsissa näitä laadukkaita kirjailijoita riittää. Kvenslerin esikoisteos on psykologinen trilleri, joka sijoittuu... no, erämaahan. Hauska miljöö, kun ns. suljettu tila onkin tällä kertaa käännetty nurinniskoin avoimeksi. Hyvin rytmitetty tarina, tempaisi ainakin mut täysin mukaansa. Vahva lukusuositus lajityypin ystäville.
Aloitin sun vinkin johdosta lukemaan tuota Käen kutsua ja totesin muutaman sivun jälkeen, että tämähän tuli kuunneltua jo pari vuotta sitten, ihan hyvä dekkari oli. Tästä innostuneena sekasin sitten kirjailijan muita teoksia ja Strike näyttää saaneen kokonaisen sarjan osakseen. Luin ja kuuntelin joulun aikana Kuoleman kintereillä ja hyvin pysyin koukussa loppuun asti. Kirja tuli välillä uniin asti, sen verran vauhdikas ja osin ahdistava tarina oli.Ystävän suosituksesta aloitettu Robert Galbraithin Käen kutsu. Arvasi oikein. Pidän ja hymähtelen. Unohdin mainita hänelle Mick Herronin mainiosta Jackson Lamb -sarjasta. Pitäisi muistaa.