Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.
Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.
Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.
Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.
Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.
Viimeksi muokattu: