Ernst Jüngerin Teräsmyrskyssä tuli saatua loppuun. Kirja pohjautuu Jüngerin päiväkirjamerkintöihin sodan ajalta ja se näkyy tekstissä. Kirjailijamme tuntui nauttivan sodasta. Se ei ollut hänelle mikään traaginen kokemus joka vei häneltä parhaat vuotensa. Enemmän tuntuu siltä kuin hän eläisi elämänsä parasta aikaa (toki koska alkuperäinen teos on julkaistu vuonna 1920 ja elettiin Weimarin Saksassa niin ei elo silloinkaan kovin kummoista ollut). Kuitenkin kun lukee tekstiä tulee vastaan mielikuvia joista paljastuu millaisessa maanpäällisessä helvetissä tässä eletään. Otan tästä lainauksen:
"Kaivanto näytti olevan vain jono valtavia pommikuoppia, jotka olivat täynnä asepuvun repaleita, aseita ja vainajia; ympäröivä maasto oli kauttaaltaan, niin kauas kuin silmä kantoi raskaiden kranaattien myllertämä. Katse ei löytänyt ainuttakaan ruohonkortta. Myllerretty taistelutanner oli kauhea näky. Elävien puolustajien keskellä makasi vainajia. Raivatessamme suojakaivantoja havaitsimme, että heitä oli kerroksittain. Komppania toisensa perään oli niitetty maahan niiden sinnitellessä ahtaasti sulloutuneina rumputulessa, sitten ruumiit olivat hautautuneet ammusten heittämien maamassojen alle, ja vaihtomiehistö oli tullut kaatuneiden sijaan. Nyt oli meidän vuoromme.
....Kuopista pisti käsiä, jalkoja ja päitä; kaivantojemme edustalla lojui irronneita raajoja ja vainajia, joiden päälle oli siellä täällä heitetty mantteleita ja telttakankaita, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti katsella heidän vääristyneitä kasvojaan. Kuumuudesta huolimatta kukaan ei ajatellut ruumiiden hautaamista."
Makaaberi ympäristö jossa Jünger ja hänen toverinsa, sekä ystävänsä elivät, taistelivat ja kuolivat. Nauttien elämän pienistä iloista kuten piilotetuista snapsi tai likööripulloista joista sai otettua rohkaisua tai lämmikettä keskellä kylää, joka oli olemassa enää pisteenä kartalla.
Sain myös äänikirjana kuunneltua Ernest Hemingwayn "For Whom the Bell Tolls", koska tykkään kuunnella ja lukea alunperin englanniksi kirjoitetut tekstit englanniksi. Noh, tässä tapauksessa alkoi hieman pistämään korviin tyylitelty ilmaisu jossa käytettiin paljon "thee, thy, thou" sanoja ikään kuin suorana käännöksenä espanjasta joka oli kaiken dialogin kieli koko kirjassa (jotain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Tarina oli hyvin kirjoitettu ja siinä tapahtui paljon melko lyhyessä ajassa (no olihan se kirja pitkähkö, mutta ajallisesti se kattoi vain lyhyen ajan). Seuraamme epätoivoista sissisotaa konfliktissa jonka lopputuloksen tiedämme. Franco ja fasistit voittavat, kommunistit, tasavaltalaiset, anarkistit ja muut häviävät. Tässä ei ollut onnellista loppua, vaikka sitä saattoikin ehkä hieman toivoa. Ei sellaista missä sankarimme pelastaa naisen ja vie hänet kotiin.
Nyt sitten on kuuntelussa Blake Crouchin Dark Matter jossa alan pikkuhiljaa saamaan kiinni siitä mitä juonessa tapahtuu. Tai noh, olihan se selvää hyvin nopeasti että siinä ollaan jossain toisessa ulottuvuudessa, mutta motiivit ovat auki ja en osaa arvata loppuratkaisua.
/img-s3.ilcdn.fi/fbe5d904d7f7328db8b8fe9ac38b80747595089a90475f75dc2eff8e1f9a9012.jpg)
www.iltalehti.fi