Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Mechalo]

Golfdorkaa tuli alettua viimeksi lukemaan, sikälikin mielenkiintoinen kun tuttu mies kuitenkin kyseessä.

 

[Leipuri]

Ken Folletin vuosisata trilogian ensimmäinen osa kohta saatu loppuun. Hyvin toimii ainakin itselle, hienosti yhdistetty todellisia historiallisia tapahtumia/henkilöitä fiktiivisiin juonenkäänteisiin. Tulee samalla hyvää kertausta tuon ajan historiallisista tapahtumista. Muistuttaa tyyliltään täällä Pohjantähden alla trilogiaa.

 

[Ollakseni]

Jos kiinnostaa niin HBO:lta löytyy elokuva Hemingway & Gellhorn, joka kertoo Martha Gellhornin ja Ernest Hemingwayn myrskyisestä suhteesta.

Elokuvassa tunnettu sotakirjeenvaihtaja Gellhorn käy mm. Suomen talvisodassa, josta kertovassa kohtauksessa Metallican jäsenten luottomies Steven Wiig näyttelee Simo Häyhää!

Ai siellä on se pidempi versio? Itse olen nähnyt vain sen jossa ei ole Häyhää mukana ja näytetään vain Helsingin pommitusta.

 

[Kilgore Trout]

Ai siellä on se pidempi versio? Itse olen nähnyt vain sen jossa ei ole Häyhää mukana ja näytetään vain Helsingin pommitusta.

Kyllä siinä muistaakseni sotkuun mentiin korvikkeelle ja hiihdettiin hevosten vetämänä ja ilman. Eihän tuo pitkä pätkä ole mutta kuitenkin.

 

[Ilmari Ahde]

Eräs palstalainen on lukenut klassikkoja viime aikoina enkä aio olla @alwahla aa huonompi. Koronan alkaessa mylläämisensä, hankin Albert Camus: Rutto -kirjan ja se on ollut näihin päiviin hyllyyn täytteenä, otan sen nyt käsittelyyn. Joskus vähän arveluttaa tarttua klassikoihin, jos onkin pohjattoman tylsä ja lukeminen on tervan juontia, kesken ei viitsisi jättää, onhan kyseessä klassikko joka pitäisi lukea… Tämä ei ole paksu pläjäys, nelisensataa sivua kiekkoleijona Tamin kirjoista tutulla fontilla, eli melko isolla.

 

[alwahla]

Alle 180 sivua jäljellä Anne Frankin Päiväkirjasta. Suosittelen kaikille luettavaksi, erityisesti niille, jotka epäilevät holokaustin tapahtuneen.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Faijalla sattuu olemaan Päiväkirja kirjahyllyssään ja tuossa muutama vuosi sitten luin sen.

 

[heketsu88]

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Faijalla sattuu olemaan Päiväkirja kirjahyllyssään ja tuossa muutama vuosi sitten luin sen.

Sitä olen nyt pohtinyt, että mitä tapahtui Annen siskon Margot Frankin päiväkirjalle, kun Anne mainitsee melko alussa päiväkirjaansa, että myös Margot Frank kirjoittaa omaa päiväkirjaa. Onkohan se kadonnut vai tuhoutunut?

 

[U2]

Jarkko Tontin Luokkakokous menossa. N. 80% luettuna, en osaa sanoa onko hyvä vai ei, mutta kyllä tämä loppuun tulee kahlattua.

 

[Sonny Burnett]

Kille Kosonen: Viipurin menetys.

Rankka kuvaus vetäytymisvaiheesta, kaupunkisodasta ja viimeisten puolustajien toivottomasta selviytymisestä.

 

[Iisoppi]

Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille -

Minähän luin tämän lukiossa kun olin hukannut kirjastokorttini (enkä saanut aikaiseksi hankkia uutta) niin piti ottaa lukulistasta jotain mitä löytyi kotoa. Jostain syystä kellarin laatikossa oli tämä kirja (kosteusvaurioisena) pokkarina. Toinen vaihtoehto taisi olla Tuntematon (pokkarina sekin).

Kirjahan jäi minulle mieleen rakkaustarina jota sota vain sotki. Oli sairaanhoitaja joka rakastui potilaaseen. Oli onnea, lapsi tulossa ja taas rintama kutsui. Sota oli kuitenkin kirjan pohjimmainen vire. Mutta lopulta sota ei ollutkaan se rankin asia (minulle tuossa kirjassa). Jollain tavalla hieno kirja. Oli pakko vaan lukea sitä tarinaa jota kirjailija tarjoili. Hyvin kirjoitettu...

Voisin jopa miettiä lukevani uudelleen näiden vuosien jälkeen. Mutta se aikoinaan lulemani kirja on nyt jo hävinnyt.

 

[Eddie]

Klassikoista puheenollen, kuuntelin ensimmäisen osan Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta. Olen ihan positiivisesti yllättynyt. En kuitenkaan 3/5 enempää antaisi. Luultavasti tämä sarja paranee edetessään (?). Tykkään historiasta ja ajankuvaa on erityisen mielenkiintoista tarkastella.

Tiedän, että isäni ja pappani luki tämän sarjan. Sitä en nyt tiedä kuoliko pappa ennen kuin kaikki oli julkaistu. (En ole tutustunut kirjamäärään ja julkaisuvuisiin) Lapsuudesta muistan pitkän rivin Päätalokirjoja mummulan kirjahyllyssä. Ensimmäisen kerran pohdin tämän lukemista joskus äidinkielen tunneilla lukiossa. Mutta meni reilut 25 vuotta ennenkuin sain korkattua. Nyt viimeistään tunnen itseni vanhaksi.

 

[Kilgore Trout]

Klassikoista puheenollen, kuuntelin ensimmäisen osan Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta. Olen ihan positiivisesti yllättynyt. En kuitenkaan 3/5 enempää antaisi. Luultavasti tämä sarja paranee edetessään (?). Tykkään historiasta ja ajankuvaa on erityisen mielenkiintoista tarkastella.

Tiedän, että isäni ja pappani luki tämän sarjan. Sitä en nyt tiedä kuoliko pappa ennen kuin kaikki oli julkaistu. (En ole tutustunut kirjamäärään ja julkaisuvuisiin) Lapsuudesta muistan pitkän rivin Päätalokirjoja mummulan kirjahyllyssä. Ensimmäisen kerran pohdin tämän lukemista joskus äidinkielen tunneilla lukiossa. Mutta meni reilut 25 vuotta ennenkuin sain korkattua. Nyt viimeistään tunnen itseni vanhaksi.

Olen myös lukenut yhden Päätalon, Ihmisiä telineillä. Appiukon kuolinpesästä löytyi Päätalon koko tuotanto, ja yritin silloin selvitellä, että onko niillä mitään jälleenmyyntiarvoa tai edes mahdollisuutta luovuttaa kierrätykseen. Silloin selvisi, että erityisesti täällä Tampereen seudulla tarjonta ylittää reilusti kysynnän.

 

[Patarouva]

Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.

Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.

Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.

 

[heketsu88]

Sitä olen nyt pohtinyt, että mitä tapahtui Annen siskon Margot Frankin päiväkirjalle, kun Anne mainitsee melko alussa päiväkirjaansa, että myös Margot Frank kirjoittaa omaa päiväkirjaa. Onkohan se kadonnut vai tuhoutunut?

Okei, tämä selvisi Anne Frank-sivustolta. Margot Frankin päiväkirjaa ei ole löydetty/säilynyt.

Margot Frank

Margot Frank was Anne Frank’s sister and one of the eight people in hiding in the Secret Annex. Read her biography here.

www.annefrank.org

 

[npc]

Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.

Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.

Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.

Mulla on alla myös tämä - äänikirjana Yle Areenasta yrittelen kuunnella aina välillä Volter Kilpi: Alastalon salissa | Yle Areena – podcastit Aikaahan tässä kirjassa venytetään, joten ei sitä tarvii yhden sukupolven aikana itse edes saadakaan luettua/kuunneltua kokonaan.

 

[Wiljami]

Tuossa kun tuli aiemmin valitettua pitkällisesti Ajan pyörän tuskaisuutta lukukokemuksena niin tässä Sandersonin kolmen viimeisen kirjan kirjastosta saamista odotellessa (enää sijalla 4, pari kuukautta sitten laitoin varaukseen ensimmäisen teoksen) otin testiin Sandersonin Usvasyntyinen -trilogian. Täytyy sanoa että lukemisen riemu palasi kyllä rytinällä, siinä määrin toimivaa oli kerronta ja uskottavia hahmot. Ehkä lukukokemuksen ihanuutta korosti myös tuska jota Jordanin lukeminen aiheutti. Varmaan Sandersoneja alettava nyt tahkoamaan läpi enemmänkin, vaikkakin luonnollisesti niidenkin kirjastosaatavuus vaihtelee melko paljon.

 

[nummenkallio]

Wille Rydmanin Salaisuus, jota ei ollut.

Pisteet Rydmanille siitä, että vaikeassa tilanteessa jaksoi kirjoittaa kirjan, joka ei edes ole huono. Se on itse asiassa todella mielenkiintoinen. Rydman kirjoittaa erittäin hyvin ja perustelee asiat vakuuttavasti.

Tässä tilanteessa moni poliitikko olisi voinut lähteä hätäiseen Twitter-miekkailuun tai bloggailuun, mutta Rydman teki mielestäni fiksusti. Kirja on hänen tilinpäätöksensä viime vuosista. Siinä kerrotaan paljon muustakin kuin naiskohuista.

Rydman selvästi ymmärtää julkisuuden päälle. Tällä kirjalla hän pelastaa paljon.

 

[Uleåborgir]

Kalle Päätalon Nuorikkoa näyttämässä meni viimeksi. Aivan huikea kuvaus tuittuilevista aviopuolisoista hankalalla matkalla sodan runtelemaan osaan Suomea.

Nyt vaihdan Iijoki-sarjan Vikke Nilo -saagaan eli Kairankävijään ja Viimeiseen savottaan. Tässä on ketunhäntä kainalossa ensi kesän Päätalo-päiviä varten.

 

[Kilgore Trout]

Luin Liu Cixinin kirjan Pallosalama. Se ei valitettavasti ollut samaa tasoa kuin huikea Muistoja planeetta Maasta -tirilogia, jonka ensimmäinen osa Kolmen kappaleen probleema oli Aasian ensimmäinen Hugo -voittaja. Hyviä olivat jatko-osatkin, vaikka eivät ihan ensimmäisen veroisia.

Nyt minulla on menossa Charles Bukowskin Siinä sivussa, joka jostain syystä oli jäänyt väliin 30 vuotta sitten, kun luin kaiken Bukowskin mitä lähikirjastosta löytyi. Ehkä se oli jäänyt hankkimatta pienen sivukirjaston kokoelmiin.
Tänä vuonna kustannusosakeyhtiö Sammakko on kustantanut siitä uusintapainoksen, piste turkulaisille! Kulttuuriteko, vaikka ei varsinaisesti myötäile nykymaailman suuntauksia. Sammakko on muutenkin kunnostautunut Bukowskin kuntantajana.

Bukowski toi kaikki maan
pinnalle, jopa enkelit.
- Leonard Cohen

 

[Ilmari Ahde]

Suurella mielenkiinnolla odotan tulevaa kirjaa, Georges Perec - Häviäminen, esittelyteksti alla:

Otto Vokl on hävinnyt. Ei sentään jälkiä jättämättä, häneltä on jäänyt jälki jos toinenkin. Tosin yksikään niistä ei tunnu vievän mihinkään. Ystävät ryhtyvät selvittämään häviämistä, kunnes menehtyvät mystisesti. Syyllinen löytyy, vähitellen: häviämiset on todennäköisesti järjestänyt eräs käkkäräpäinen mieshenkilö...

Ranskan kielen yleisin vokaali on e, ja suomen kielessä puolestaan a. Kirja on kirjoitettu ilman eetä ja suomennos on aaton, on kirjailijalla ja suomentajalla ollut melkoinen työsarka löytää sopivat sanat.

 

[Sistis]

Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.

Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.

Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.

Itse joskus luin tuota pitkälle yli puoliväliin. Sitten jostain syystä pistin tuon tauolle, joka on jatkunut edelleen. Enää ei kannattaisi jatkaa, vaan pakko olisi aloittaa alusta.

Tai sitten odottelen, että joku suomalainen ohjaaja, kuten nyt vaikka Timo Koivusalo, tekisi tuosta elokuvan...

 

[axe]

Hoksasin juuri että mun vessakirjani ovat alkaneet noudattaa kaavaa. Ensin käteen oli osunut Juha Rantasilan kirja, viimeksi meni Hexi Riihiranta ja nyt on alkamassa Rocky Rautakallio. Toivottavasti Arto Ruotasesta ei oo tehty kirjaa.

 

[Evil]

Ike Vilin Daimonia luen nyt. Ei tarvitse hehkutusta.

 

[alwahla]

Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille on nyt tullut luettua ja täytyy todeta heti tähän alkuun, että yksi kerta riitti ainakin tämän kirjan suhteen. Tulen kyllä lukemaan Vanhuksen ja meren, mutta sen täytyy olla aika paljon parempi kuin tämä tekele.

Ensinnäkin: kaikki dialogit tässä kirjassa oli joko todella heikkoa tai karmeaa, ihan miten päin vaan ja meno vain paheni, kun kirjan päähenkilö tapasi mielitiettynsä eli skottilaisen hoitsun Catherinen, sillä näiden kahden lepertely oli todella puuduttavaa lukemista. Sana ihana esiintyy kirjassa varmaankin lähes 150 kertaa, sillä tuota sanaa pariskunta käytti lähes toistuvasti toisilleen puhuessaan ja tuntuivat elävän jossain omituisessa pumpulilinnassa kuin ensimmäistä kertaa elämässään rakastuneet teinit. Tämä ei minua haitannut, vaan nimenomaan näiden kahden välinen dialogi, joka oli rasittavaa alusta loppuun.

Toinen ongelma liittyy kerrontaan, joka oli koko ajan hyvin poukkoileva. Yhtenä hetkenä ollaan Milanossa nauttimassa juhlavista illallisista ja seuraavassa lauseessa ollaankin jo jossain Itävallan rajalla. Mutkia vedettiin suoriksi lähes jokaisella sivulla ja se oli valitettavaa. Kaiketi tämä tyyli liittyi siihen, että kirja oli varsin lyhyt eli noin 380-sivuinen, mutta toisaalta tässäkin kohtaa olisi voinut karsia dialogeista, koska niissä ei ollut juuri mitään sisältöä eikä tarina olisi menettänyt mitään.

Olen lukenut vuosien saatossa useampia kirjallisuuden klassikoita ja kaiketi tämäkin luetaan niihin, sillä kuvastihan tämä elämää sotavuosien Italiassa ja onhan Hemingway yksi suurimmista kirjailijoista, mitä Yhdysvallat on koskaan tuottanut. Siksi pettymys tähän kirjaan onkin niin suuri osaltani, koska odotin pääseväni lukemaan jotain todella hienoa tekstiä, mutta sainkin luettavakseni jotain ihan muuta. Tässä päällimmäiset ajatukseni tästä kirjasta.

**

 

[MacRef]

Tulen kyllä lukemaan Vanhuksen ja meren, mutta sen täytyy olla aika paljon parempi kuin tämä tekele.

Älä ainakaan Ismo Kallion lukemana äänikirjana kuuntele. Aikoinaan kuuntelin ja oli sen verran karmea kokemus, että kirja meinasi monta kertaa jäädä kesken. Sinnittelin kuitenkin loppuun, koska ajattelin, että täytyyhän minunkin joku Hemingwayn klassikoista joskus lukea. (Tässä tapauksessa kuuntelin.)

En tiedä, oliko vika kirjassa, lukijassa vai molemmissa, mutta tuo äänikirja ei minulle kolahtanut yhtään positiivisena tai edes neutraalina kuuntelukokemuksena.