Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Infamous]

Modernia sci-fiä on tullut luettua todella vähän, voisi harkita jonkun Clarken manttelinperijän tuotantoon tutustumista. Suosituksia otetaan vastaan ja onhan niitä täällä tullutkin, kiitos siitä!

Sattuipa tuossa alkuviikosta itselläkin scifi-hampaan kolotus. Siitä tyrehdyttääkseni tein illan verran youtube-tutkimusta, ja päädyin tilaamaan seuraavat opukset:

A Fire Upon the Deep (Vernon Vinge)
Blindsight (Peter Watts)
Hothouse (Brian Aldiss)
Blood Magic (Greg Bear)
Project Hail Mary (Andy Weir)

Nämä siis vielä kotimatkalla, joten omakohtaista suositusta en voi (vielä) antaa, mutta kovasti keräsivät kehuja ja premisseiltään vaikuttivat kiinnostavilta.

 

[mikko600]

Modernia sci-fiä on tullut luettua todella vähän, voisi harkita jonkun Clarken manttelinperijän tuotantoon tutustumista. Suosituksia otetaan vastaan ja onhan niitä täällä tullutkin, kiitos siitä

Iain M. Banks, Alastair Reynolds, Peter F Hamilton ja Simmonsin Hyperion.

 

[Alamummo]

Iain M. Banks, Alastair Reynolds, Peter F Hamilton ja Simmonsin Hyperion.

Erityisesti Iain M. Banksin kirjoja voi suositella ja oma suosikkini on Kulttuuri-sarjan kolmas kirja Use of Weapons tai suomeksi käännettynä Aseiden käyttö. Olen lukenut kirjan seka englanniksi että suomeksi ja käännöskin on hyvä.

 

[Alamummo]

Tulin itse asiassa tänne kertomaan, mitä luen juuri nyt. Kirja on Michael Smithin An Unsung Hero: Tom Crean - Antarctic Survivor.

Tom Crean oli irlantilainen merimies ja tutkimusmatkaja, joka oli kahdella Robert F Scottin polaariretkellä mukana, ensin vähän sattuman kautta Discoverylla ja sitten Scottin erityisesti värväämänä ja kovasti arvostamana surullisesti päättyneellä Terra Nova -matkalla, jolla Scott hävisi kilpailun Etelänavan valloittamisesta Roald Amundsenille ja kuoli sille tielle. Crean ei pitkän vaelluksen viimeiselle taipaleelle päässyt ja se pelasti hänen henkensä. Myöhemmin hän oli vielä mukana Ernst Shackletonin (hänkin irlantilainen) Endurancella ja oli yksi niistä, joiden urotöiden ansiosta miehistö pelastui Antarktiselta vaikka laiva upposikin.

Oltiin viime kesänä Irlannissa patikoimassa Dinglen alueella ja käytiin myös Annascaulissa, jossa on Creanin aikanaan pitämä majatalo South Pole Inn (nykyisin sen omistavat hänen jälkeläisensä). Vaellusoppaamme kertoi Creanista ja päätin etsiä Dublinista kirjan hänestä. Se oli helppoa, kaveri tuntuu olevan arvostettu Irlannissa, vaikka muuten on aika tuntematon. Kirja on vetävästi kirjoitettu ja keskittyy näihin kolmeen etelänaparetkeen ja Creanin urotöihin niillä. Olen aiemmin lukenut Scott of Antarctis -nimisen kirjan, jossa ensimmäiset 200 sivua ovat turhan perusteellista ja vähän uuvuttavaa Scottin nuoruuden ja laivastouran perkaamista. Tässä ei ollut sitä ongelmaa vaan Creanin nuoruus ja ura ennen naparetkille päätymistä käsiteltiin suurin piirtein ensimmäisessä kappaleessa. Jos tykkää lukea polaariretkistä, niin tämä on hyvää luettavaa!

 

[disco-stu]

Erityisesti Iain M. Banksin kirjoja voi suositella ja oma suosikkini on Kulttuuri-sarjan kolmas kirja Use of Weapons tai suomeksi käännettynä Aseiden käyttö. Olen lukenut kirjan seka englanniksi että suomeksi ja käännöskin on hyvä.

Kiitokset, Banksia olen muistaakseni lukenut joskus ysärillä mutta mitään kovin tarkkaa muistijälkeä se ei kyllä ole jättänyt. Näyttää tuo Culture-sarja sisältävän 10 kirjaa, eli eiköhän siinä hetki vierähdä. Ja tosiaan englanniksi luen jos vain mahdollista, en oikein pysty keskittymään suomenkielisiin vähääkään monimutkaisempiin kirjoihin, lähtee ajatus laukalle.

 

[Alamummo]

Suosittelen myös kanadalaisen Sylvain Neuvelin teoksia. Hienoa nykyscifiä. Erityisesti the Themis files oli mielestäni hieno trilogia. Take Them to the Stars -sarjasta olen ehtinyt lukea ensimmäisen teoksen. Toinen ilmestyi viime vuonna ja se pitäisi hommata jostain.

 

[Eddie]

Ekaksi voisin suositella nepsylasten vanhemmille tai no ei tarvi olla edes nepsyjä lähipiirissä, että voin suositella.

Levottomat aivot: ADHD ja Asperger vahvuuksina

Viime aikoina olen palannut myös Jokisen Koskinen sarjaan ja oikeassa joku oli, että tuo sarja ehkä paranee edetessään. Ainakin toistaiseksi on näin. Sarjassa käsitellään ainakin toistaiseksi aika arkisia ja realistisia rikoksia. Maailma ei ole ehkä niin suuri kuin dekkariscenen suuremmilla nimillä naapurimaista ja Tanskasta. Mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi ihan hyvää vaihtelua.

 

[Evil]

Kimmo Aroluoman uunituore Kingston Wall -kirja on juuri nyt lu’ussa. Kingin Satumaa taitaa lähteä seuraavana.

Viime aikoina on mennyt Charlie Wattsista kertova teos, islantilaisen Arnaldur Indriasonin hienoja rikosromaaneja, Jim Pembroken elämäkerta ja jokunen Adrian Goldsworthyn antiikin Roomaa käsittelevä opus.

 

[Beltran]

Lukemiseni on muuttunut äänikirjojen kuunteluksi joka sopii minulle. Harmitusta tuo se että kirjailijoilta kuten Tom Clancy, Iain Banks, Jack Higgins ei juurikaan jos ollenkaan löydy suomeksi luettuja kirjoja.
Viimeisin löytöni on ruotsalainen dekkarikirjailija Leif GW Persson jonka kirjoissa päähenkilönä on komisario Evert Bäckström. Bäckström on "hauska hahmo" jonka aika tuntuu hupenevan rikostutkimuksen kannalta toisarvoisiin seikkoihin kuten kosteisiin illallisiin ja kollegoiden arvosteluun. Hänen ympärilleen rakentuvan kirjasarjan avausosan "Lindamurha" sain jo kuunneltua ja koska pidin siitä, aloitin kuuntelemaan sarjan toista osaa jonka nimi on "Ken lohikäärmeen surmaa". Tykkään näistä ja jos joku sattuisi kysymään, suosittelisin kokeilemaan.

Aivan joku aikaa sitten silmäilin CMoren tarjontaa ja huomasin että siellä on tv-sarja jonka nimi on "Bäckström". Kun perehdyin asiaan tarkemmin, huomasin että kyseessä on sama Evert Bäckström jota parhaillaan kuuntelen. Sarjaa oli tarjolla kahden tuotantokauden verran ja nähtyäni hieman vaivaa, minulle selvisi että ensimmäinen tuotantokausi käsittelee kirjaa nimeltään "Voiko kuolla kahdesti" joka on Bäckström-kirjasarjan neljäs teos. Niinpä kuuntelen sarjan toista ja katselen neljättä kirjaa samaan aikaan. Tietämättä siitä onko Bäckströmille tapahtunut jotakin kirjasarjan myöhemmissä vaiheissa, tv-sarjan Bäckström vaikuttaa huomattavasti tylsemmältä hahmolta kuin kirjoissa.

 

[Ilmari Ahde]

Olli Jalonen - Stalker-vuodet

Sopivasti imarrellaan ja annetaan mukava korvaus vaivoista, niin johan alkaa tavan tallukkaa stalkkailu DDR:n piikkiin kiinnostamaan, aatetta ei tarvitse kannattaa. Rapala kun on siimaa myöten kidassa, sitä on hankala kakoa ulos ja sillat palaa moneen suuntaan. Mitähän kaikkea Stasin arkistoista kotimaisistakin tavan ihmisistä ja silloisista päättäjistä, isoista ja pienistä kaloista, löytyikään. Ja on varmasti itsekin osallistuttu tietojen urkintaan ja kerrottu niistä.

Olen kovasti pitänyt lukemistani Jalosen kirjoista. Kirjoitustyyli on vähän erikoinen ja ottaa pienen ajan siihen tottumiseen.

 

[heketsu88]

Nyt olen lukemassa Anthony Beevorin "Venäjän vallankumous ja sisällissota"-teosta.

Tänään sain luettua tämän teoksen. Huomaa, että samanlaista menoa se on Venäjän touhu nyt Ukrainassa, kun se oli Venäjän sisällissodan aikaan: Raiskauksia, kidutusta yms.

Seuraavaksi sitten vuorossa Roman Sandgruberin "ALOIS HITLER: diktaattorin isä".

 

[Ilmari Ahde]

Viime aikoina tullut luettua venäläisistä, ihme sakkia. Nyt on vuorossa Stephen F. Cohen - Gulagista selvinneet. Ei mitään pois Hitleriltä ja toiminnaltaan, mutta onhan Adolf ihan nöösipoika Stalinin rinnalla uhrilukuja verratessa. Ja sitten itärajan tuolla puolen tämmöistä hirmuhallitsijaa ihastellaan ja toivotaan noiden aikojen paluuta, moni toivoja saisi yöllinen kyydityksen mustalla autolla ja kymmenen vuotta ilman kirjeenvaihto-oikeutta, selkokielellä sanottuna tapettu.

KIrjaston kierrätyskärry yllättää joskus, valitettavan harvoin tosin. Itse vein sinne kesken jääneen Mika Rättö - Se jokin kirjan, en jaksanut edes sataa sivua kun oli sen verran omituista matskua. Mutta sieltäpä löytyi Täällä Pohjantähden alla -trilogia, alkusivuilla oli kauniisti tekstattu, että oli annettu isälle joululahjaksi vuosina -59, -60 ja -62 ja lahjan antajien nimet alla.

 

[Larionov #8]

Fernando Pessoan tuotantoa kahlaan läpi. Runoja ja tajunnanvirtaa.

 

[Eddie]

Mihail Siskin - Sota vai rauha

Vaikka mikään ei sinänsä yllätä ja tuntuu tutulta, niin kuitenkin erittäin avartava teos Venäjästä. Selventää erityisesti johtajien (suurkaani) valehtelun syvää historiaa. Miksi se ei ole ongelma ja miksi lännen pitäisi jo avata silmät.

 

[Purkan Jauhaja]

Jotenkin tuo Beltonin Putinin sisäpiirissä oli niin fyysinen teos ja loi vielä aika toivottoman olon itänaapurimme kehityksestä, niin sen jälkeen ei ole tehnyt mieli lukea mitään. Täytynee ottaa jotain kepämpää lukuun seuraavaksi. Ehkä joku dekkari? Niitä en ole juuri koskaan lukenut.

 

[Ilmari Ahde]

Jotenkin tuo Beltonin Putinin sisäpiirissä oli niin fyysinen teos ja loi vielä aika toivottoman olon itänaapurimme kehityksestä, niin sen jälkeen ei ole tehnyt mieli lukea mitään. Täytynee ottaa jotain kepämpää lukuun seuraavaksi. Ehkä joku dekkari? Niitä en ole juuri koskaan lukenut.

Ostin sen joskus kesällä ja se on edelleen odottamassa vuoroaan, uskaltaako tuohon edes tarttua jos lukuhalut menee tyystin. Aiemminkin luettu Antony Beevor - Berliini 1945 on nyt luvussa. Sotahistoria kiinnostaa ja valitettavasti sitä tuotetaan taas lisää, sama sakki eri nimellä siellä on tuottamassa ja taktiikkakin tuntuu sangen tutulta.

Sama juttu kuin sinulla, dekkarit ei ollut aiemmin maistunut, sitten avasin pään Stieg Larssonin Millennium-trilogialla.

 

[Purkan Jauhaja]

Ostin sen joskus kesällä ja se on edelleen odottamassa vuoroaan, uskaltaako tuohon edes tarttua jos lukuhalut menee tyystin. Aiemminkin luettu Antony Beevor - Berliini 1945 on nyt luvussa. Sotahistoria kiinnostaa ja valitettavasti sitä tuotetaan taas lisää, sama sakki eri nimellä siellä on tuottamassa ja taktiikkakin tuntuu sangen tutulta.

Sama juttu kuin sinulla, dekkarit ei ollut aiemmin maistunut, sitten avasin pään Stieg Larssonin Millennium-trilogialla.

Kyllä se kannattaa ehdottomasti lukea! Hieno teos, kattavat lähdemateriaalit.

 

[Ilmari Ahde]

Ei olla lukemassa mutta hyllyyn on seuraava siirtynyt. Kirjakauppa ilmoitteli, että Karl Ove Knausgårdin Ikuisuuden sudet on ilmestynyt ja minähän sutena apajille. Jatkoa kerrassaan hiton hyvälle Aamutähdelle, olin siitä lopussa ihmeissäni, että tässäkö tämä oli, kunnes selvisi kysessä olevan trilogian ja huojennus valtasi mieleni.

 

[Patarouva]

Alkuvuoden aikana olen lukenut muutaman kirjan.

- Richard Osman: Torstain murhakerho
- Richard Osman: Mies, joka kuoli
kahdesti

Näitä kirjoja on luonnehdittu hyvänmielen dekkareiksi. Kirjat ovat tosiaan ihan viehättäviä. Seniorit ratkovat murhia ja huumoriakin on, mutta toisaalta myös vakavia aiheita käsitellään kuten puolison muistisairautta.

- Harriet Tyce: Veriappelsiini

Ihan mielenkiintoinen trilleri, jossa keskeisistä henkilöistä kukaan ei ole kovin sympaattinen. Koko ajan taustalla leijuu jokin määrittelemätön uhka.

- Emily Henry: Täydellinen päivä

Hauska, kesäinen rakkausromaani.

- Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

Viikilä on kirjoittanut humoristisia tarinoita suomalaisista ja suomalaisesta vuodesta, joissa moni asia on hykerryttävän hauskasti oivallettu ja kirjoitettu.

- Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Tämä on hieno kirja, jonka aihe on kiinnostava ja henkilöt taitavasti kuvattuja. Kannon kieli on rikasta ja erityisen kiitoksen kirja ansaitsee uskomattoman värikkäistä manaamisista ja käytetyistä haukkumanimistä.

- Tina Frennstedt: Lupaus

Cold Case- sarjan avaava kirja on kohtalainen rikosromaani. Kirjan juonen taustalla on oikean elämän tapaus, mutta muuten kirja on fiktiivinen. Aion jatkaa tämänkin sarjan lukemista.

 

[Stolk-2]

Tänään sain luettua tämän teoksen. Huomaa, että samanlaista menoa se on Venäjän touhu nyt Ukrainassa, kun se oli Venäjän sisällissodan aikaan: Raiskauksia, kidutusta yms.

Perjantaina sain saman kirjan luettua. Paikoin oli raskasta luettavaa kun osapuolia sisällissodassa oli paljon. Beevor kertoi kuinka Venäjän sisällisota oli paljon muuta kuin vain maan sisäinen asia kun se kosketti monia silloin itsenäistyneitä alueita ja kuinka paljon taisteluja esimerkiksi Balttian maissa ja Puolassa käytiin. Koulussa opetettiin ja muuallakin bolsevikkien lokakuun vallankumousta pidetään 1917 ottivat vallan. Todellisuudessa valtaannousu kesti sisällisodan ajan.

 

[Iisoppi]

Satu Jaatinen: Kuninkaallisessa seurassa
Tämähän oli kyllä luettava kirja. Kirjassa oli paljon erilaisia kuninkaallisia juttuja niin kruununperinnästä, kuninkaallisista nimistä, hovihankkijoista, sairauksista, linnoista ja häistä. Ja paljon anekdootteja. Kepeää ja hyvää luettavaa tekstiä.

 

[Evil]

Nyt lähtee David Mitchellin Utopia Avenue. Odotan hyvää.

Samalla sivussa vetelen Hunter S. Thompsonia, Yrjänän runoja ja Jorma Kaukosen elämäkertaa.

 

[MacRef]

Alkuvuoden aikana olen lukenut muutaman kirjan.

- Richard Osman: Torstain murhakerho
- Richard Osman: Mies, joka kuoli
kahdesti

Näitä kirjoja on luonnehdittu hyvänmielen dekkareiksi. Kirjat ovat tosiaan ihan viehättäviä. Seniorit ratkovat murhia ja huumoriakin on, mutta toisaalta myös vakavia aiheita käsitellään kuten puolison muistisairautta.

Luin juuri uusimman Osmanin samaan sarjaa kuuluvan kirjan, Hutiluoti nimeltään. Mukavaa luettavaa sekin.

 

[Iisoppi]

Richard Osman: Torstain murhakerho

Tämä kirja tuli minulle kun otin Lahden kirjastosta ystävänpäiväpaketin. Luonnehdintana oli jotain että jos pitää dekkareista, rennosta menosta ja on ikinuori niin tämä sopisi. En ole vielä aloittanut.... Mutta varmaan yritän lukea "suosituksesi" jälkeen.

Mari Jungstedt: Kuun pimeä puoli
Tämä kirja kuului Jungstedtin Espanjan Aurinkorannikolla sijoittuvaan kirjasarjaan. Vaikkakin kirja alkoi murhalla Ruotsissa. Rikoksia ja vähän romantiikkaa. Minä pidin vaikka pari minusta jonkin verran epäjohdonmukaista juonenkäännettä löytyi. Luin tämän parissa illassa (ei ollut hirveän paksu kirja).

 

[heketsu88]

Roman Sandgruberin "Alois Hitler: diktaattorin isä" tuli nyt muutama päivä sitten luettua. Ihan hyvä kirja siitä, että minkälaista Hitlereiden perheen elämä oli ja mitkä asiat vaikuttivat Adolf Hitlerin radikalisoitumiseen ja antisemitismiin. Tosin Sandgruber jättää Adolf Hitlerin ensimmäisen maailmansodan kokemukset vähemmälle.

Seuraavaksi olisi vuorossa Anne Frankin "Päiväkirja: 12. kesäkuuta 1942 - 1. elokuuta 1944", kunhan se saapuu kuljetuksesta tuohon lähikirjastooni.