Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Surukuku]

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)

Mulla se jäi tuo Iijoki-sarja kesken, ei vain jaksanut enää... Viimeinen osa, minkä luin, oli Tuulessa ja tuiskussa ja siihen vielä päälle Nälkämäki, joka kertoo Kallen kokemuksista Siiranmäen vankileirin talousaliupseerina, mutta ei omakohtaisesti kirjoitettuna. Koillismaa-sarjan luin jo näitä aiemmin.

 

[SherwoodinHartsa]

Luon äsken koneessa loppuun Timo Sandbergin uusimman Kuolontuoksu. Sitä ennen Jukka Niskasen Hevosenpääsumun.

Lennolla Helsinkiin aloitan Matti Laineen romaanin Kuolemanloukku.

Kuukaudessa tulee luettua keskimäärin neljä-viisi dekkaria tai romaania.

 

[alwahla]

No niin. Tänään aloitin sitten lukemaan yhtä historian merkkiteosta, nimittäin Sunzin Sodankäynnin taitoa. Sanalla sanoen mielenkiintoinen opus ja aion kyllä ottaa talteen ne tärkeimmät opetukset tästä kirjasta. Onneksi kirja ei ole sivuilla pilattu ja koska kohdeyleisö vuosituhansia sitten oli enimmäkseen lukutaidotonta, on tekstinkin määrä varsin vaatimaton. Mutta en anna sen häiritä itseäni.

 

[Luke]

Heitetään nyt muutama:

Jarkko Sipilä, Kahdesti tapettu. Ilmestyi postuumisti Sipilän kuoleman jälkeen, mutta mies ehti kirjoittaa sen käytännön tasolla valmiiksi. Taattua laatua loppuun asti. Kaikki ei tykkää, mutta itselläni nämä kuuluivat kotimaisten rikoskirjojen kärkeen.

Arttu Tuominen, Häväistyt. Jos Sipilä kuului omissa kirjoissani kotimaisen rikoskirjallisuuden kärkikahinoihin, niin Arttu Tuominen ja Tuomas Lius ovat sen kukkulan kuninkaita. Tuomisen kirjat ovat hyvin kirjoitettuja ja niissä on hyvät henkilöhahmot. Tämän kirjan kohdalla tuli silti ehkä hivenen fiilis, että tässä oli kirjailija päästänyt itsensä sekä hieman tavanomaista helpommalla että myös tarttunut vähän loppuunkaluttuun aiheeseen (lasten hyväksikäyttö). Upposi silti hyvin. Sellainen huomio on kuitenkin pistänyt silmään, että miehen jokaisessa kirjassa useammalla henkilöllä on syöpä. En sitten tiedä että mitä henkilökohtaisia traumoja purkaa tällä tavalla, mutta ehkä välillä voisi keksiä henkilöille jonkun toisenkin vastoinkäymisen.

Mirkka Lappalainen, Smittenin murha. True crime 1600-luvulta. Ehkä vähän niukasti faktaa pitkän kirjan siteeksi, mutta Lappalainen tuo tuttuun tapaan paljon yleistä ajankuvaa lihavoittamaan tekstiä. Tykkäsin, kuten kyseisen kirjailijaen teoksista aina.

Anneli Kanto, Rottien pyhimys. Kirja kertoo Hattulan kirkon sisäkuvituksen maalaamisesta 1500-luvulla. Kirja on vasta alussa, joten sen suuremmin en osaa vielä kommentoida. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa ja ajankuva tuntuu olevan tarkkaa.

 

[Cappe71]

Kirjan, jossa vertailtiin kumpi oli parempi, Lemieux vai Gretzky

 

[Ilmari Ahde]

Kirjastosta Steven Lee Myers - Uusi tsaari ja kirjakaupasta ihan omaksi Catherine Belton - Putinin lähipiirissä.
Tällä kirjakaksikolla otan tästä nykyajan mahtavimmasta kusipäästä selvää.

 

[Eddie]

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)

Niin itsekin pelkästään luin kirjoja ~20 vuotta ja pidin kirjastossa näkemiäni äänikirjoja hieman kummallisina. Lapset ovat toki kuunnelleet niitä lasten kirjoina ja itsekin muistan lapsuudesta joitain Disney c-kasetteja. Aluksi pidin streampalvelujakin outoina. Mutta, kun elämä on ruuhka-arkea ja lukemiselle ei tahtonut enään löytyä aikaa, alkoi äänikirja tuntumaan hyvältä. Jollain lailla podcastit lämmittivät ja tasasivat tien äänikirjoille. Töissä ja kotonakin kotitöitä tehdessä on äänikirja minulle ihan ykkösformaatti tätänykyä. Itse en lähde sitä vähättelemään millään tavoin. Kovakantinen kirja on hieno, mutta jos se lepää yöpöydällä lukematta, kun uni vie aina voiton, ei siitä ole mitään iloa.

Camilla Greben ja Keplerin uusimmat ihan ok. Ei mitään järisyttävää. Tietysti, kun kyseessä on pitkät sarjat, niin alkaa varsinkin Keplerin tapauksessa olla hieman toistoa. Greben uutukaisessa oli mielestäni heikoin tarina, mitä tulee tähän hänen sarjaansa. Mutta hyviä kirjoja nämä olivat.

 

[Uleåborgir]

Niin itsekin pelkästään luin kirjoja ~20 vuotta ja pidin kirjastossa näkemiäni äänikirjoja hieman kummallisina. Lapset ovat toki kuunnelleet niitä lasten kirjoina ja itsekin muistan lapsuudesta joitain Disney c-kasetteja. Aluksi pidin streampalvelujakin outoina. Mutta, kun elämä on ruuhka-arkea ja lukemiselle ei tahtonut enään löytyä aikaa, alkoi äänikirja tuntumaan hyvältä. Jollain lailla podcastit lämmittivät ja tasasivat tien äänikirjoille. Töissä ja kotonakin kotitöitä tehdessä on äänikirja minulle ihan ykkösformaatti tätänykyä. Itse en lähde sitä vähättelemään millään tavoin. Kovakantinen kirja on hieno, mutta jos se lepää yöpöydällä lukematta, kun uni vie aina voiton, ei siitä ole mitään iloa.

Camilla Greben ja Keplerin uusimmat ihan ok. Ei mitään järisyttävää. Tietysti, kun kyseessä on pitkät sarjat, niin alkaa varsinkin Keplerin tapauksessa olla hieman toistoa. Greben uutukaisessa oli mielestäni heikoin tarina, mitä tulee tähän hänen sarjaansa. Mutta hyviä kirjoja nämä olivat.

Juu, en minäkään niitä vähättele, vaan luettu kirja on tällaiselle visuaaliselle ihmiselle sellainen, josta asiat jäävät mielipuoleen (sanaleikki tarkoitettu). Kirja-kirjan - sallittakoon reduplikaatio tässä tapauksessa - etu on se, että siinä silmä-käsi-koordinaatio voi seurailla epäselvyyksiä ynnä kertauksia sangen kätevästi verrattuna korvaan. Tietysti vaikutusta on silläkin mitä kuuntelee.

Minähi olen podcastien suurkuluttaja, etenkin Yle Areenan podcastien. Siellä on erinomaisia historia-, tieto-, urheilu- ja politiikkaohjelmia. Politiikkaradio, Stiller, Ykkösaamu, 12 diktaattoria, ymsyms. Podcastit ovat kuitenkin sinänsä eri tyypin sisälmyksiä, että ne on tehty radio-ohjelmamaisiksi ja monesti niitä ovatkin. Tietyt kirjat eivät oikein istu helevetin pitkäksi kuunnelmaksi. Ainakaan minulle niiden sisällöstä eivät jää mieleen asiat samalla tavoin kuin lukukirjasta. No toinen tykkää äidistä toinen ei.

 

[Jof]

Rocky Road - Pekka Rautakallion tarina on viimeisin lukukokemus.

Mielenkiintoinen, joskin melko tavanomainen urheilijan uran kertaus. Kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät kohokohdat käydään läpi järjestelmällisesti. Itselläni mielenkiintoa tähän kirjaan lisäsi se, että päähenkilö on yksi nuoruuteni jos nyt ei ihan idoleista, niin aika lähelle sitä. Pekan pelejä tuli tietysti aikanaan nähtyä jokunen livenäkin.

 

[Wiljami]

Ajan pyörää edelleen, ihan jäätävä kivireki jo tuo kun tolkuttoman pitkäpiimäistä ja ylettömän jaarittelevaa tekstiä aivan liian laajalla henkilögallerialla ja vielä päälle typerillä ja tahatonta vastenmielisyyttä aiheuttavilla päähenkilöillä. Tuntuu todella usein kuin kirjailijalle olisi maksettu sanamäärän perusteella kun noita lukee ja tuota sarjaa on alkanut lukea jo melko pintapuolisesti välillä kokonaisia lauseita skippaillen kun tietää jo että siellä on ihan silkkaa sivuntäytettä ilman mitään relevanttia sisältöä. Suomennetuista teoksista mennyt nyt 17. Välissä luin yhden kirjan alkukielellä, mutta ei se juuri kokemusta parantanut. Jotenkin tuntuisi tyhmältä jättää tässä vaiheessa leikki kesken, mutta toisaalta vielä tyhmemmältä jatkaa semmoisten kirjojen lukemista joissa miellyttävää lukukokemusta on erittäin pieni osa ajasta.

Otin sentään välipalakirjojakin viimeksi kirjastolla käydessä. Etenkin Niklas Natt och Dag on vallan orgastisen hyvää luettavaa. Kieli on miellyttävää, tarina etenee ja lukujakoa suunniteltaessa ei ole ollut pääpainona "pakko saada venytettyä vähintään 10 sivua aiheesta", kun tarvittaessa asia on kerrottavissa vaikka puoleentoista sivuun. 1795 kirjalle siis varaukseton suositus historiallisen, graafista väkivaltakuvastoa sisältävän dekkarin ystäville. Pikavälipalanan napattu Virpi Hämeen-Anttijan Juhannusyön painajainen on myös toimivaa nopealukuista historiallista dekkaristoa, jos nyt ei mikään ajaton klassikko. Ihan pätevää jatkoa Karl Axel Björk -sarjaan.

 

[alwahla]

Tuulen viemää olen lukenut nyt muutaman päivän verran. Paksuhan tuo opus on, melkein 900 sivua, mutta se tuntuu paljon paremmalta ja innostavammalta kuin Humiseva harju, vaikka myönnän heti, että rasismi kukkii aika monella sivulla. Perhanan orjuus. Leffa teki erinomaisen suuren vaikutuksen, kun sen näin muutama vuosi sitten ja koska vieläkin pystyn muistamaan leffan tapahtumat pääpiirteissään, on hauskaa verrata kirjaa ja leffaa toisiinsa.

 

[SilentMan]

Lisa Stein Haven: The Rise and Fall of Max Linder

Elokuvaelämäkertojen suurkuluttajana päätin hankkia käsiini ensimmäisen kansainvälisesti supertähtiluokassa olleen elokuvakoomikon, ranskalaisen Max Linderin, elämäkerran. Linderin ura ja elämä päättyivät tylysti, mutta koska lähes kaikki siihen saakka on tuntematonta, täytyy ottaa selvää. Ihan perusteokselta vaikuttaa, alkupuolella ollaan vielä.

Kirja on jaettu kahteen selkeään osaan, elämäkertaan ja elokuvatietoon. Ratkaisu vaikuttaa selkeältä ja onnistuneelta.

 

[Stolk-2]

Muutama sivu jäljellä Kari Kallosen Törni kirjasta. Kertoo hyvin Törnin vaiheista loppuun asti. Perusteellisesti se on kirjoitettu, mutta vähän mysteeriksi Törni jää kun ei ole kovin monta kohtaa missä mies jotain omin sanoin kertoisi.

 

[Kiekkokatsoja]

Muutama sivu jäljellä Kari Kallosen Törni kirjasta. Kertoo hyvin Törnin vaiheista loppuun asti. Perusteellisesti se on kirjoitettu, mutta vähän mysteeriksi Törni jää kun ei ole kovin monta kohtaa missä mies jotain omin sanoin kertoisi.

Saman kirjan luin joskus. Nyt hyllyssä olisi Sirenin kirjoittamia Törni kirjoja luettavaksi (fakta/fiktio sekoituksia). Siren = entinen kiekko valmentaja.
Netistä löytynee tv dokumentti Törnistä (esim youtube). Kannattaa katsoa, jos aihe kiinnostaa.

 

[Aces High]

Kuusi edellistä:
Huonemiehen poika,
Tammettu virta,
Kunnan jauhot,
Täysi tuntiraha,
Nuoruuden savotat &
Loimujen aikaan.

Hetki sitten loppui tuo edellinen ja perään alkoi Ahdistettu maa.

Periaatteessa nämä kaikki on yhtä ja samaa teosta, kun yhteen on Taivalkoskella niputettu.

Lähes neljäkymmentä vuotta meni tiukasti vastaan taistellessa ja faijalle naljaillessa, mutta 1. osan satuin äänikirjana kuuntelemaan reissussa ja siitä tämä hulluus sitten lähti...

 

[Johnny B. Goode]

Muutama sivu jäljellä Kari Kallosen Törni kirjasta. Kertoo hyvin Törnin vaiheista loppuun asti. Perusteellisesti se on kirjoitettu, mutta vähän mysteeriksi Törni jää kun ei ole kovin monta kohtaa missä mies jotain omin sanoin kertoisi.

Saman kirjan luin joskus. Nyt hyllyssä olisi Sirenin kirjoittamia Törni kirjoja luettavaksi (fakta/fiktio sekoituksia). Siren = entinen kiekko valmentaja.
Netistä löytynee tv dokumentti Törnistä (esim youtube). Kannattaa katsoa, jos aihe kiinnostaa.

Itellä odottelee hyllyssä J. Michael Cleverleyn Lauri Törni-Syntynyt sotilaaksi.

Tällä hetkellä menossa Jussi Konttisen Siperia ja sen jälkeen lukuvuorossa Kai Myrbergin Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia.

 

[John Lidgett]

Silmarillion. Toki, kuuntelin kirjan läpi tuossa aiemmin äänikirjana, mutta jotenkin sitä sisäisti nyt kaiken paremmin tekstimuodossa. Ihan tajunnanräjäyttävä kokemus ja aukesi Tolkienin Keski-Maa aivan uudella tavalla, kun aiemmin on tullut luettua vain Hobitti ja Sormusten Herra.

Silmarillionista inspiroituneena tilasin alennusmyynneistä Gondolinin tuhon, Hurinin lasten tarinan, Keskeneräisten tarujen kirjan ja Kirjoituksia Keski-Maasta. Eiköhän tuossa ole nyt iltalukemista vähäksi aikaa.

 

[Useful Idiot]

Nyt lainasin kirjastosta Eric Perrinin Lavalin leijonan. Jos on hiljainen iltavuoro, niin ehkäpä tuota kehtaa kohta aloitella lukemaan.

 

[Dino]

Viimeksi luettu kirja Venäjän vakoojista/illegaleista: Gordon Corera - Vakoojajahti
Nyt menossa Mikko J. Lehtosen Hanskat tiskissä

 

[Gostisbehere]

George Floyd ” Elämä ja Kuolema

Kävin eilen suomalaisessa pyörähtämässä ja samalla bongasin tämän. Hyvin mielenkiintoinen teos jota voin suositella kaikille.

George Floydin elämä ja kuolema

Pulizer-palkinnon voittanut teos kuvaa veret seisauttavalla tavalla olosuhteita, joiden keskellä George Floyd kasvoi ja jotka lopulta veivät hänen henkensä. George Floydin traaginen kuolema poliisin käsissä nosti hänet ja Black Lives Matter -liikkeen maailman tietoisuuteen. Floydin ja hänen...

like.fi

 

[Rod Weary]

Muusikoiden muisteloista menossa tällä kertaa Thomas Dolby ja The Speed of Sound. Oikein leppoisaa ja helppolukuista luettavaa. Voin suositella.

 

[Ollakseni]

Mitäköhän tässä on tullut luettua/kuunneltua? Noh laitetaan lyhyttä listaa.

The Turn of the Screw

Erityisen rasittava kuunneltava, erittäin monipolvisine lauseineen joiden suunta oli sekava ja rakenne epämiellyttävä. Sinällään kiinnostava tarina, mutta hankala seurata.

The Haunting of Hill House

Huomattavasti miellyttävämpi kokemus ja tästä pystyi nauttimaankin ihan hyvin. Ahdistava teksti josta jäi monia asioita hieman avonaiseksi tai tulkinnanvaraiseksi. Oliko siellä oikeasti mitään aaveita? Joutuiko Eleanor riivatuksi, vai lähtikö hänen päästään ruuvit löysälle stressin takia?

The Strange of Dr. Jekyll and Mr. Hyde

Tämän tarinan tietävät varmasti miltei kaikki joilla on edes jonkinlainen yleissivistys. Lääkäri tekee kokeita joiden takia hän muuttuu hirviöksi ja alkaa tekemään rikoksia. Lopulta hirviö ottaa vallan. Yleistä kuvaa vasten Mr. Hyde onkin pienempi mies kuin pitkäksi kuvailtu Dr. Jekyll. Tässä ei ole mitään suurta lopputaistelua ja valtaosa tarinasta kuvaillaan kirjeiden kautta.

The Left Hand of Darkness

Ursula K. LeGuinin tuotanto oli minulle tuttua lähinnä Maameren tarinoiden kautta. Tämän kirjan kuitenkin muistan nähneeni äitini kirjahyllyssä ja sainpa nyt vihdoinkin aikaiseksi lukea sen. Olihan tämä pituuteensa nähden yllättävän työläs. Konsepti itsessään on mielenkiintoinen, eli mitä jos onkin yhteiskunta ilman sukupuolieroja ja miten meidän kaltaisestamme yhteiskunnasta tulevalle ihmiselle tuo maailma tuntuu täysin vieraalta. Tarina sitten kulki mukana riittävän hyvin.

 

[Kilgore Trout]

Olen aina lukenut monipuolisesti, Tex Willeristä Tolstoihin ja kaikkea siltä väliltä ja ulkopuoleltakin. Se näkyy näissäkin teoksissa, joita olen lukenut viime aikoina, tai jotka ovat nyt vielä kesken.

John le Carré: Viimeinen henkäys, jännityskirja joka julkaistiin kirjailijan kuoleman jälkeen. Olen pitänyt oikeastaan kaikista lukemistani le Carrén kirjoista, tämä ei kuitenkaan ollut parhaasta päästä.

Charlier – Giraud: Blueberry sarjakuvat, on ne vaan hyviä ja voi lukea aina uudestaan ja uudestaan!

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu, lainasin vaimon kokoelmista. Parempi kuin edellinen lainani sieltä suunnasta eli Delia Owensin Suon villi laulu, joka jäi minulla kesken.

Seamus Heaney: Ojanpiennarten kuningas, irlantilaisen Nobelrunoilijan eri aikakausilta koottu teos.

 

[Hollanti]

Lars Keplerin "Hämähäkki". Taattua Kepleria heikon Peilimiehen jälkeen

 

[Orman Mollis]

Lars Keplerin "Hämähäkki". Taattua Kepleria heikon Peilimiehen jälkeen

Tämä oli kyllä taattua laatua.

Ei pettänyt myöskään uusin Jo Nesbø: Verikuu.