Tuossa kymmenisen päivää sitten sain viimeisimmän luku-urakan suoritettua ja seuraavassa on kyseisen kirjan arvostelu.
---
Naoise Dolan - Jänniä aikoja
Kyseessä on ensimmäinen 2020-luvulla ilmestynyt kirja, jonka olen koskaan lukenut. Tämä on myös ensimmäinen irlantilaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen koskaan lukenut, mikä näin kirjallisuuden suurena ystävänä painoi vaakakupissani enemmän kuin tuo vuosiluku.
Kirjan päähenkilönä on dublinilainen 22-vuotias Ava-niminen nainen, joka on muuttanut asumaan Hong Kongiin suunnilleen vuotta aiemmin. Hän on suorittanut opintonsa pienessä yliopistossa ja tulee muutenkin keskiluokkaisesta perheestä. Hän työskentelee englanninopettajana paikallisessa elitistisessä yksityiskoulussa, jossa hänen oppilainaan on varakkaiden paikallisten lapsia. Aivan kirjan alussa hän asustaa solukämpässä kahden muun nuoren naisen kanssa, joiden kanssa hän ei tule ollenkaan toimeen.
Kirjan toinen päähenkilö on pankkimaailmassa vaikuttava 28-vuotias britti Julian, jonka luo Ava muuttaa asumaan kyllästyttyään kämppäkavereihinsa. Toinen syy muuttoon on Avan ja Julianin suhde, joka on hiljalleen syventynyt seksisuhteesta hieman vakavammaksi suhteeksi. Julian on suorittanut opintonsa huippuyliopistossa Englannissa ja on huomattavasti varakkaampi kuin Ava, minkä johdosta hän lahjoo tätä isoilla ja pienillä lahjoilla. Palkinnoksi tästä hän saa Avalta seksiä, mutta kovin syvälliseksi heidän suhdettaan ei voi kuvata.
Kolmas päähenkilö on hongkongilainen nainen Edith, johon Ava tutustuu ja hyvin nopeasti rakastuu, kun Julian joutuu palaamaan Eurooppaan suunnilleen puoleksi vuodeksi. Edith on avoimesti lesbo ja suunnilleen vuoden verran Avaa vanhempi. Hän toimii lakifirmassa avustajana, on luonteeltaan täydellinen vastakohta Avalle ja herättää siksi tässä suurta mielenkiintoa, joka pian muuttuu seksuaaliseksi. Edith ei ole kertonut seksuaalisesta suuntautumisestaan perheelleen, koska pelkää konservatiivisten vanhempiensa reaktiota. Lisäksi hän asuu edelleen näiden luona.
Kirjan kantavana teemana ovat sarkasmi, jota erityisesti Ava viljelee lähes jokaisessa kommentissaan tai ajatuksessaan, mikä rehellisesti sanottuna on todella virkistävää. Toisena teemana on kulttuurien yhteentörmäys eli se, miten irlantilainen ajatusmaailma toimii hongkongilaisen ajatusmaailman kanssa. Eroja on luonnollisesti monissa asioissa, jotka Dolan tuo hyvin esille.
Kolmas teema on kolmiodraama, johon Ava sotkeutuu vieden mukanaan sekä Julianin että Edithin. Hän kun ei halua rikkoa suhdettaan kumpaakaan henkilöön, vaan koittaa jollain tavalla pitää kaikki langat käsissään ja elää näiden kummankin kanssa niin kuin ennenkin.
Neljäs teema on Hong Kongin arjen kuvaaminen eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna. Niin paikallinen arki, erikoiset tavat sekä kulttuuri esitellään mielenkiintoisella tavalla lukijoille. Myös irlantilainen tapakulttuuri tulee tutuksi, sillä Ava tuo niitä mielellään esille keskustellessaan Julianin tai Edithin kanssa.
Parasta antia kirjassa on nimenomaan sarkasmi sekä huumori, joka on juuri sellaista mustaa huumoria, mistä minä niin kovasti pidän. Toinen hyvä puoli kirjassa on se tapa, jolla Hong Kong esitellään: arki, nähtävyydet, tavat ja myös paikallinen politiikka käydään läpi kirjan sivuilla toisinaan hyvinkin suorasanaisesti.
Yllättävästi kolmas hyvä puoli kirjassa on sen tarjoama englannin kieliopin oppitunti, johon sekoittuu mukavasti iirin kielen kielioppi. Avan työnkuvan vuoksi tämä kun kertoo jatkuvasti lukijoille, miten nuo kaksi kieltä eroavat toisistaan.
Kirja on myös mukavan lyhyt eli alle 300 sivua pitkä, joten siihen ei ehdi kyllästyä.
Huonoista puolista voisi sitten mainita ensinnäkin sen, miten tasapaksuksi kolmiodraaman kerronta muuttuu kirjan loppupuolella. Aivan kuin kaikki ideat olisi jo kaluttu ja koluttu niiden runsaan 150 sivun aikana, joina tuo kolmiodraama kehittyi.
Puhekielen käyttäminen henkilöiden välisessä keskusteluissa oli toinen asia, joka ei missään vaiheessa iskenyt minuun, vaan se sai minut pikemminkin puremaan hammasta. Kun on tottunut lukemaan kirjakieltä, on se kaiketi ihan ymmärrettävää. Ja onhan kirjan kohdeyleisökin ilmeisesti nuorempaa kuin itse olen.
Avan henkilöhahmo osoittautuu varsin nopeasti narsistiseksi ja naiiviksi tyypiksi, jolla on kyllä terävä kieli, mutta jollaiseen henkilöön ei mielellään tutustuisi. Hän nimittäin vittuilee oikeastaan kaikille kirjan henkilöille, toisinaan jopa lapsille. Hän kyllä kehittyy jonkin verran tarinan aikana, mutta muutos on harmittavan vähäinen.
Lyhyt yhteenveto kirjasta: hyvä alku ja keskivaihe, reilusti sarkasmia sekä teräviä huomioita Hong Kongista ja myös Irlannista, mutta laimea loppu.
***
