Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Big Joe]

Eilen tuli luettua loppuun Stephen Kingin Richard Bachman salanimellä julkaistu kirja "Raivo - Pitkä Marssi". Kirja sisältää kaksi eri tarinaa.

Ensimmäinen tarina, "Raivo", kertoo lukiolaisesta Charliesta joka pitää luokkaansa panttivankina ja käy läpi ongelmiaan ja elämäänsä luokan oppilaille. Ihan toimiva kertomus mielestäni muttei mitenkään erikoinen, annetaan arvosanaksi 3/5.

Toinen tarina, "Pitkä Marssi", kertoo Garratysta ja 99 muusta nuoresta miehestä jotka osallistuvat tulevaisuuden Yhdysvalloissa "Pitkään Marssiin". Marssilla kilpailijat kävelevät määrättyä vauhtia ja vauhdin hidastumisesta annetaan varoitus. Neljännen varoituksen jälkeen kilpailija ammutaan ja marssia jatketaan niin kauan kunnes on vain yksi kilpailija jäljellä. Onnistutunut tarina mielestäni, pienenä puutteena pidän ettei oikein mielestäni avattu miksi kilpailu järjestetään. Loppu jäi myös vähän arveluttamaan, laitetaan spoilereihin pohdinta.

Spoileri

Oliko musta hahmo kuolema mikä tuli hakemaan Garratyn. Vai jäikö hän vain jatkamaan marssia kun ei enää muuta elämää tiennyt.

Arvosanaksi 4/5.

 

[Big Joe]

Spoileri

On tämän lukemisesta kyllä kulunut niin pitkä aika, että muisti voi hyvinkin tehdä tepposet, mutta oma muistikuva on, että päähenkilö menetti tuossa lopussa järkensä ja jatkoi kävelyä hulluutensa syövereissä.

Edit. Lisätään oma lukukokemus kuukauden takaa: Kingin Billy Summers. Parasta Kingiä hetkeen, hieno tarina ja myös pieni viittaus erääseen aiempaan romaaniin lämmitti mieltä. Suositus.

Spoileri

Samaan lopputulokseen tulin lopulta ja mielestäni sopiva loppu kirjalle.

Tuo Billy Summers pitää ottaa lukujonoon, olen noista Kingin muista dekkareista pitänyt esim. Mersumies-trilogiasta.

 

[alwahla]

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla

Hieman yli kuukausi siihen meni, mutta vihdoin sain luettua tämän klassikon ja täytyy todeta, että kyseessä on yksi parhaimmista suomalaisista romaaneista, jonka olen koskaan lukenut. Erinomaisesti kirjoitettu ja huolimatta yli 1000 sivun sivumäärästään, todella koukuttava, joka piti otteessaan alusta loppuun.

Henkilöhahmoja, joita kirjassa on juuri sopiva määrä, ovat todella hyvin kirjoitettuja ja tulivat tavallaan jopa lähes eläväisinä mieleen. Koskelan perheen tarina on yksi koskettavimmista, parhaiten kuvatuista ja uskottavimmista fiktiivisistä tarinoista, jonka olen päässyt lukemaan. Kirjan sivujen kautta pääsee tutustumaan paitsi torppareiden arkeen, punaisten nousuun ja tuhoon sekä varsinkin tavallisten ihmisten elämään hiljalleen itsenäistyvässä Suomessa.

Noita aiheita ei juuri käsitelty sukuni vanhimpien jäsenten toimesta ja kun luonnollinen poistuma on siirtänyt kyseiset ihmiset ajasta ikuisuuteen jo vuosia sitten, oli tämä romaani tavallaan omanlaisensa aikamatka niihin aikoihin. Kirja tuntuu myös varsin henkilökohtaiselta, sillä osa suvustani on kotoisin Hämeestä ja heidän isoisovanhempansa olivat punaisia, jotka joutuivat Tammisaaren leireille, mistä he eivät selvinneet hengissä.

Linna on yhdessä Waltarin kanssa ehdottomasti Suomen parhaita kirjailijoita ja tämä kirja alleviivaa sen selvästi.

*****

 

[Patarouva]

Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut viisi kirjaa.

- Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Kirja sijoittuu 1800-luvun Turkuun. Pidin teoksesta ja luen varmasti myös sarjan seuraavan osan.

- Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava.

Tämä on Yksi meistä valehtelee- kirjan jatko-osa, ja on ihan ok, mutta pidin tätä jonkin verran huonompana kuin edellistä.

- Pascal Engman: Polttava maa

Sujuvasti kirjoitettu Ruotsiin ja Chileen sijoittuva trilleri, joka kertoo ihmiskaupasta. Engmania haluan ehdottomasti lukea lisää.

- Stephen King: Keveys

Pidin tästä vähän oudosta ja minua liikuttaneesta pienoisromaanista tosi paljon.

- Niklas Natt och Dag: 1795 Petojen naamiaiset

Trilogian kolmas osa ei pettänyt odotuksiani. Hieno kirja. Kirjailija kirjoitti niin onnistuneen trilogian, että se riittää, mutta toisaalta jättää lukijan kaipaamaan lisää.

 

[Ilmari Ahde]

- Niklas Natt och Dag: 1795 Petojen naamiaiset

Trilogian kolmas osa ei pettänyt odotuksiani. Hieno kirja. Kirjailija kirjoitti niin onnistuneen trilogian, että se riittää, mutta toisaalta jättää lukijan kaipaamaan lisää.

Tämä onkin odottamassa, ostin kun halvalla Elisan e-kirjakaupasta sai. Kahdesta edellisestä osasta olen tykännyt, Tukholma on tyly kaupunki. Kun alekirjojen makuun pääsin, samalla hankin Pierre Lemaitren Kyykäärmeen, esikoisteos joka oli siellä kuuluisassa pöytälaatikossa odottelemassa julkaisuaan.

Hjorth & Rosenqvist kaksikon Sebastian Bergman -sarjan uusin tuli luettua, toimivaa skandidekkaria.

 

[Eddie]

Tässähän tuli timanttiset muistutukset parissa edellisessä viestissä. (Natt Och Dag ja Hjort/Rosenqvist) Ukrainan sota vie ajatukset näköjään, kun jo reilu kuukausi sitten tiedostin noiden ilmestymisen äänikirjana, mutta olen unohtanut ihan täysin. Myös Yrsa Sigurdardottirirta on tullut aiemmin uusi kirja kuunneltavaksi. Tässä on kyllä nyt makeaa korvien täydeltä.

Adler Olsenia olen tässä kuunnellut ja ihan jees. Ei nouse suosikkien joukkoon, mutta ihan laatutavaraa.

Sanasta Sanaan oli erittäin mielenkiintoinen sukellus Suomen kielen syntyhistoriaan. Suosittelen lämpimästi, jos Suomen varhaishistoria missään muodossa kiinnostaa. 5/5.

 

[IVXIII]

Jos Sarenbrant maistuu niin Ahnhem pistää vielä piirun verran paremmaksi. Kevyttä se ei toki aina ole. Nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Joskin lukisin sarjan tokaosan ensin, koska siinä palataan ajassa taaksepäin. Sarenbrantille on mielestäni suora verrokki Emelie Schepp. Tietysti tarina on eri, mutta yhtä koukuttava.

No, nyt on kuunneltu kaikki Scheppit. Kiitos tästä vinkistä, toimi työmatkakuunteluna aivan erinomaisesti. Oli todellakin myös hyvin koukuttava. Nyt pitää sitten ottaa työn alle nuo Ahnhemit.

 

[Valapatto]

Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.

 

[Surukuku]

Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.

Yksi eniten mieleeni jäänyt on Saburo Sakain kirja "Samurai", omakohtainen kertomus Tyynenmeren sodasta japanilaisen Zero-pilotin näkökulmasta.

 

[Konson Antti]

Sama kirja meneillään ja hyvältä vaikuttaa.

Lähdeviittauksia tosiaan niin runsaasti, että joutuu pitämään kahta kirjanmerkkiä: toinen itse tekstin kohdalle ja toinen vastaavaan kohtaan viitteissä. Viitteissä on myös todella paljon asiaa taustoittavaa tietoa, joten niitä kannattaa lukea.

Tässä kirjassa on mielestäni hyvä esimerkki kirjasta, joka ei oikein "toimi" äänikirjana. Asiaa on ihan tolkuttomasti ja muistettavia nimiä saman verran. Kuuntelin loppuun asti ja pidin itsessään hyvänä, mutta lukemalla olisi saanut varmasti enemmän irti.

 

[J.C.S.]

Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.

Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Davis Burke: Kuolema amiraalille

 

[Rod Weary]

Yksi eniten mieleeni jäänyt on Saburo Sakain kirja "Samurai", omakohtainen kertomus Tyynenmeren sodasta japanilaisen Zero-pilotin näkökulmasta.

Hassu yhteensattuma. Varmistin netistä, että on faktat suorassa. Olin tulossa vihjaamaan Martin Caidinin sotakirjoista. Sillä on samanniminen teos. Mutta asiaan. Kaksi olen noita joskus teininä lukenut. Ruoska ei ole muistaakseni ihan paska. En kyllä uskalla lukea uusiksi, vaikka hyllyssä yhä onkin. Voi mielipide muuttua. Toisen kirjan nimeä en muista, ei ollut kyllä yhtä hyvä edes silloin.

 

[Valapatto]

Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Davis Burke: Kuolema amiraalille

Alastomat ja kuolleet on tuttu ja yksi suosikkeja, mutta tuo toinen menee lukulistalle kuten myös @Surukuku ehdottama Samurai.

 

[DarkTower]

Jos joku tykkää lukea hyvin kirjoitettua scifia, suosittelen Alastair Reynoldsia. Itse luen tällä hetkellä romaania "Susien Aika" kyseiseltä kirjailijalta. Like Kustannus on julkaissut Reynoldsin useita teoksia. Suosittelen aloittamaan kronologisessa järjestyksessä eli ensimmäiseksi: Ilmestysten avaruus

Itse olen joutunut etsimään hyvin kirjoitettua scifia, mutta toivottavasti joku löytää tämän viestin avulla.

 

[Ilmari Ahde]

Juuri nyt en lue mutta ostin kun Sammakon Kirjakauppa lähestyi tarjouksella. Parrakkaan Heikki Silvennoisen näköinen Heikki Kännö on kirjaillut uuden kirjan Ihmishämärä, aiemmin olen lukenut kirjat Mehiläistie ja Sömnö, Runoilija on hyllyssä vielä lukematta. Odottelisin Ihmishämärän olevan aika erikoista kamaa.

 

[Kilgore Trout]

Luen Jari Tervon kirjaa Pääskyt talvehtivat järven pohjassa. Se kertoo Mikael Agricolasta ja on ilmestynyt vuonna 2021. Lainaan tähän yhden kohdan kirjasta, siinä eletään vuotta 1557 eli Suuren Venäjän sodan aikaa.

"Venäläinen retkillään ryösti, poltti, hävitti, riehui, raiskasi, ruunasi ja murhasi. Sopimattomuuksiin tuo ei syyllistynyt. Hävittää piti kaikki se, mitä ei jaksanut kantamalla varastaa. Ellei hävittänyt, vahvisti vihollista. Se oli maanpettämistä. Mitä pidettiin ryssän luontona, olikin sodan laki."

Kirja ei ole kovinkaan sujuva lukea. Tervon yritys käyttää alkeellista Agricolan aikaista suomenkieltä ei ole minusta erityisen onnistunut ilmaisukeino, vaikka sitä onkin arvosteluissa kehuttu. Mutta tuo yllä mainittu kappale osuu kyllä kohdalleen, vaikka on kirjoitettu ennen Ukrainan sotaa.

 

[alwahla]

Seuraavaksi aion lukea George Orwellin kirjan 1984. Niin paljon olen kuullut puhuttavan kyseisestä kirjasta, että pakkohan se on lukea. Ihan vielä en kirjaa pääse lukemaan, koska sen pitää saapua lähikirjastoon. Odottavan aika on pitkä.

 

[Patarouva]

Viime kuussa ehdin taas lukemaan.

- Pascal Engman: Patriootit
Viihdyttävä trilleri ajankohtaisista asioista.

- Pascal Engman: Rottakuningas
Päähenkilöt ovat tuttuja Polttava maa- romaanista. Hyvä kirja. Tykkäsin henkilökuvauksesta, joka pystyi hienosti herättämään saman hahmon kohdalla sekä myötätuntoa että inhoa.

- Sofie Sarenbrant: Häpeänurkka
Tykkään näistä kirjoista. Asiat jätettiin taas niin jännään kohtaan, että pakko näitä on lukea.

- Nora Roberts: Unelma-trilogia
Välillä pitää lukea, miten toisilleen sopivia ihmisiä maailmasta voi löytyäkään.

- Stefan Ahnhem: Motiivi X
- Stefan Ahnhem: X tapaa kuolla

Luin nämä kaksi peräkkäistä teosta Fabian Risk-sarjasta. En ollut lukenut aikaisempia kirjoja, mutta ei se isommin haitannut. Viihdyttäviä kirjoja.

 

[Rod Weary]

Marko Kilpi, Undertaker-sarjan neljäs osa. Jokainen on ollut edeltäjäänsä huonompi. Tämä on jo niin huono, että seuraavaa en osta edes alennuksesta. Piti olla ostamatta jo tämäkin, mutta menin tutkimaan kirjan esittelyä ja todella omituinen juonenkäänne (spoilerissa) käänsi pään, kun halvalla sai. Se eka oli ihan siedettävä ja siihenkin sorruin lähinnä siksi, että Elisa antoi yhden krediitin ja joku e-kirja vaan piti valikoimasta valkata. Kaksi seuraavaa olivat alennuksessa (kuinkas muutenkaan) ja sinänsä onnistunut päähahmo houkutteli jatkamaan sarjan lukemista. Jostain kumman syystä tämä nyt menossa on kirjoitettu kuin pop-video ärsyttävän lyhyinä leikkauksina. Yhteen asiaan keskitytään keskimäärin alle sivun verran ja sitten pompataan jos seuraavien hahmojen kuulumisiin. En suosittele kellekään.

Spoileri: Spoilaan ko. kirjan alun

Yksi sarjan päähahmoista tapetaan kolmannen kirjan lopussa, mutta neljännen kirjan alussa hoidetaan todella kömpelöllä tavalla ylösnousemus.

 

[Eddie]

Kehutaanpa suomalaista, kun siihen aihetta on. Olen nyt kuunnellut Arttu Tuomisen deltasarjaa. Menee heittämällä jatkoon ja suomalaisten jännärikirjailijoiden ykköseksi omalla listalla. Mainittakoon, että minulle ei ole maistunut sitten yhtään mm. Mäen ja Remeksen kirjat (ne mitä olen yrittänyt).

Kirjasarjan tapahtumat sijoittuu Poriin. Jos sekään ei häiritse, niin kirjailijan täytyy olla hyvä :).

 

[Patarouva]

- Stephen King: Billy Summers

Tätä kirjaa oli kiva lukea. King osaa tehdä henkilöistään merkityksellisiä, joten ei ihme, että jälleen kerran lukija liikuttui.

- Pirjo Tuominen: Charlotan tarina

Tykkään Tuomisen kirjoista. Viihdyttävä historiallinen romaani, joka perustuu todellisuuteen (Anjalan liitto, Taalintehtaan ruukki).

- Petri Pietiläinen: Murha joka ei ollut rikos - Historiaa isku iskulta

Kirjassa käydään läpi erilaisia murhia ja rangaistuksia eri aikoina. Ihan mielenkiintoinen teos.

- Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Ei sarjan parhaita kirjoja, mutta riittävän hyvin edelleen viihdyin Björkin ja kumppaneiden seurassa.

 

[Ilmari Ahde]

Omalla lukutahdilla hyvä tovi tullut luettua Heikki Kännön Runoilijaa, tietoinen valinta tämä hidas tahti, jos tätä väsynein silmin lukee, ei siitä tule lasta eikä pökälettä. Ei tämä monimutkaista ole vaan hyvällä tavalla outo. Erityisesti yksi päähahmo on sangen kiehtova, olen sitä pyöritellyt että voisiko olla... tekemiset ja tapahtumat kertoo että voipa ollakin. En ole kirjasta mitään arvosteluja ja selityksiä lukenut ja selvästi oikean ratkaisun olen tehnyt, katsellaan sitten joskus lukemisen jälkeen.

Tämmöiset on hienoja tarinoita, ai että.

 

[mekabyte]

Anthony Beevor: Berliini 1945, Hyvä kirja, mutta välillä tuntui että lukee Ukrainan sotaa kun meininki ei ole muuttunut mihinkään.

 

[Everton]

Mulla on nyt luvussa useitakin Suomen historiasta kertovia yleisteoksia. Lukeminen on vähän hidasta, koska luen niitä osittain ristiin. Ja lisäksi näissä aina mainitaan jossain sivulauseessa joku mielenkiintoiselta vaikuttava tapahtuma tai henkilö, johon pitää sitten tutustua lisää kesken kirjojen lukemisen.

Tämän päivän bongauksia olivat kaksi minulle ennestään ihan vierasta historiallista henkilöä 1800-luvulta. Arvelen, että ovat tuntemattomia myös monelle muulle palstalaiselle. Vai osaisiko esim. @Wiljami kertoa ovatko kuitenkin Mikkelin seudulla tunnettuja ja muistettuja?


Ensinnäkin tällainen kaveri kuin Herman Liikanen. Ristiinalaisen haudankaivajan poika, jonka näköispatsas löytyy Roomasta!

Sääty-yhteiskunta oli vielä voimissaan 1850-luvun tienoon Suomessa, eli torpparin pojan ainoat mahdollisuudet saavuttaa jotain suurempaa elämässään olivat joko koulutuksen tai upseerin uran kautta.

Liikanen reputti ensin ylioppilastutkinnon. Armeijaan hän kyllä pääsi värväytymään ja palvelikin Krimin sodan (1855) aikaan Haminassa, mutta joutui jättämään myös tuon polun kesken terveysongelmien takia.

Vuonna 1861 Liikanen luki sitten sukulaisensa luona saksalaista lehteä ja sai siitä innoituksen lähteä Italian itsenäisyyttä tavoitelleen Giuseppe Garibaldin joukkoihin. Epäilen vähän Liikasen kielitaitoa, mutta niin vaan nuori mies matkasi omatoimisesti Euroopan halki Italiaan, onnistui liittymään joukkoihin ja osallistui myös sotatoimiin.

Suomeen palattuaan hän työskenteli Suomenlinnassa, josta lähti muutaman muun kanssa vapaaehtoiseksi Preussia vastaan sotaa käyneeseen Tanskan armeijaan 1864. Liikonen osallistui sotatoimiin, haavoittui ja sai Tanskassa kunniamerkkejä. Vielä vanhoilla päivillään hänet kutsuttiin tapaamaan Tanskan kuningasta.


C.A. Gottlund (1796-1875) oli puolestaan oman aikansa akateemisten piirien outsider, tai joidenkin mielestä jopa häirikkö. Hän oli syntyjään Itä-Uudeltamaalta, mutta kasvoi Juvalla, jonne hänen isänsä oli palkattu kirkkoherraksi.

Gottlund savolaistui niin tehokkaasti, että yritti ihan tosissaan saada savon runtatuksi läpi suomen kirjakieleksi. Jo tokkiisa ois tämäkin kirjoitus kovin erilaista kieltä, jos Gottlundin suunnitelmat olisivat menneet läpi.

Suomessa sukset olivat sen verran ristissä sekä korkeakoulujen että muiden oppineiden kanssa, että merkittävimmät tekonsa Gottlund teki Ruotsin puolella. Hän tutki Suomesta Ruotsiin ja Norjaan muuttaneiden ns. metsäsuomalaisten historiaa ja keräsi sieltä sanontoja ja runoja.

Lönnrootiin ja muihin verrattuna Gottlundin työ poikkesi siten, että hän ei sensuroinut aineistoaan, kuten fennomaanit tekivät. Sen sijaan hän keräsi runsaasti rivoja kansantarinoita talteen ja kirjoittelipa hän itsekin seksuaalisia runoja ja kertomuksia.

Myöhemmässä vaiheessa riidat sen kuin pahenivat ja katkeroitunut Gottlund oli mm. Kalevalan suurin kriitikko, mutta ei pystynyt henkilökohtaisista kaunoista johtuen tekemään kunnollista kritiikkiä, vaan tyytyi vaan solvaamiseen ja muuhun vastaavaan käytökseen.

Ruotsissa vietetään ruotsinsuomalaisten päivää Gottlundin syntymäpäivänä.

Hänen panoksensa on kuitenkin päivittäin läsnä kaikkien nykysuomalaistenkin keskuudessa. Wikipediassa listataan Gottlundin keksimiksi sanoiksi mm. aatos, ajanlasku, huutokauppa, kansalainen, kirjasto, opisto, papisto, puhekieli, puistikko, rahasto, toimittaja, uskomus ja veruke.

 

[Wiljami]

@Everton tuo ensinmainittu sotaisampi henkilö ei soita mitään kelloja, mutta jälkimmäisestä akateemikosta rivoine skogsfinnetarinoineen olen tainnut joskus lukea. En tosin muista olenko tiennyt siitäkään savolaisyhteyksiä (tai esim. tuota pyrkimystä saada savosta kirjakieli, mikä olisi toki ainoastaan hyvä ja oikein).

Ei ole tullut toviin raportoitua tähän ketjuun näköjään lukemisiaan, toisaalta tulikin pitkään kahlattua kotikirjastosta löytyviä läpi uusintakierroksella. Pratchetin koko kiekkomaailmatuotannon 42 teoksen lukemiseen meni (toki muutama välipaladekkari yms sekaan ripotellen) kymmenisen kuukautta. Sen jälkeen lueskelin hyllystä löytyviä novellikokoelmia mistä tuli vastaan George RR Martinin irrallinen spin-off Song of ice & fire -maailmaan ja Robert Jordanin Ajan pyörän irrallinen esiosa. Noista innostuin viimein hakea kootun Knight of the seven kingdomsin (ja vierestä Martinin scifinovellin Nightflyers) kirjastolta ja samalla muutama ensimmäinen kirja Ajan pyörää kun ko. saagaa ei ole tullut koskaan luettua tuota esiosanovellia pidemmälle.

Omaan alaan liittymättiömiä tietokirjoja ei ole tullut luettua ihmeemmin vapaa-ajalla viime aikoina (paitsi talvella mainiota Deveraux'n historiablogia muttei sitäkään pariin kuukauteen). Mietin voisiko johtua aikojemme aktiivisuudesta kun (sota)historiaa saa luettua ja seurattua livenä uutisten ja JA:n mainioiden ketjujen välityksellä.