Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Purkan Jauhaja]

Mä en toistaiseksi osaa kertoa oikeastaan kuin 1Q84:stä. Aivan ehdoton suositus tälle vielä kerran. Luin sen tässä loppuvuodesta uudelleen, kun se on vaan niin hyvä. Kafka rannalla on edennyt kohti puoliväliä ja vaikuttaa lupaavalta. Tosin Murakamin tapauksessa parempi olisi antaa arvosana vasta koko teoksen lukemisen jälkeen. Tämä kommentti perustuu siihen, miten koin tuon Pimeän jälkeen. Asetin sille ehkä liian kovat odotukset. Pitänee lukea sekin joskus uudelleen, jos se vaikka avautuisi hiukan paremmin toisella lukukerralla. En oikeastaan halua kertoa, mikä siinä minua häiritsi. Spoilaisin kuitenkin, jos joku sen meinaa lukea. Sen kyllä voisin sanoa, että siitä ei ehkä kannata aloittaa Murakamilta. Mä en olisi meinaan välttämättä tuon jälkeen kovin helposti jatkanut tuotannon koluamista. Ei se huono ole, mutta hiukan omalaatuinen. Tai sitten en vain tajunnut sitä.

Täytynee laittaa tuo 1Q84 lukulistalle. Aika moni sitä on kehunut. Harmillista, että tuota ei meinaa löytyä suomennettuna paperversiona oikein mistään. Tuntuu olevan loppu kaikkialta. Nyt menossa Murakamin Maailmanloppu & Ihmemaa. Tähän mennessä vaikuttanut varsin hyvältä teokselta, tosin ei tuo ihan kaikille ole. aika korkealentoista kamaa.

 

[Kilgore Trout]

Haruki Murakamia vaihteeksi, Kafka rannalla. Tätä ennen hänen kirjoistaan luettu 1Q84:t ja Pimeän jälkeen. Tuo jälkimmäinen jäi mulle hiukan etäiseksi, mutta 1Q84 on parhaita viime aikoina lukemiani teoksia. Kafka rannalla ei ole vielä oikein hahmottunut, kun neljäsosa on vasta luettu. Ehkä se kohta pääsee vauhtiin. Sitten on vielä odottamassa Vieterilintukronikka, mutta ehkä sitä ennen pitää vaihtaa kirjailijaa hetkeksi. Sen verran tullut hankittua matkaa varten noita e-kirjoja.

Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakami, ja ehkä siitä syystä se on säilynyt mielessäni parhaana hänen teoksistaan. Sen jälkeen luetuista Komtuurin surma tulee hyvänä kakkosena, jos näitä nyt edes pitää mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa. 1Q84 on myös hyvä.

 

[Ilmari Ahde]

Ken Follettin uran alkuaikojen teos Neulansilmä tuli luettua, vähän erilaista kamaa kuin historialliset eepoksensa, toisen maailmansodan vakoojatarina. Mukavasti kerrottiin tapahtumia suurilta osin eri näkökulmasta kuin tämmöisissä tuppaa olemaan, ei katsottu vakoojan jahtaajan vaan jahdattavan puolelta. Varsin toimiva lyhyt romaani, hahmoja kun ei ollut liieämmälti, heihin pääsi mukavasti kiinni ja tarina kulki sutjakasti.

Vuorossa on Anneli Kanto - Rottien pyhimys. Kannolta olen aiemmin lukenut kirjan Pyöveli ja siitä pidin kovasti, taustatyötä oli siihenkin tehty varmasti hurjat määrät, eikä tämä jääne jälkeen.

 

[Patarouva]

Sain tänään luettua loppuun Ken Follettin Vuosisata-trilogian (Kun suuret sortuvat, Maailman talvi ja Ikuisuuden ääri).

Olin tyytyväinen, että luin kirjat peräkkäin niin esim. eri sukujen henkilöt pysyivät tuoreena mielessä.

Ihan hyviä kirjoja, joiden lukemista voin suositella.

 

[Czescku]

Ensimmäinen oikea kunnon kirja, jonka ikinä luin vapaaehtoisesti oli Follettin Mies Pietarista. Kysyin isältäni jotain hyvää luettavaa ja hän sen kaivoi isosta kirjahyllystään muistaakseni 14 tai 15-vuotiaalle Czesckulle. Kaikki olen uusinta lukuun ottamatta lukenut ja tietenkin harhalaukauksia joukkoon sattuu eikä koko tuotanto mitään ihan priimaa ole. Mutta ehdottomasti lempikirjailijani omalla alallaan.

Seuraava kirjailija (jota isältä kysyin että jotain samanlaista) jota luin oli Frederick Forsyth. Tavallaan saman tyylistä, mutta asiallisempaa ja vakavampaa. En nyt ole viime aikoina lueskellut hänen teoksiaan, mutta isän kirjahyllystä löytynyt Neuvottelija (the Negotiator) oli aivan mahtava ja ahmin hänenkin kirjansa aikoinaan tehokkaasti.

Kunhan tänne vielä muutama ilmoittautuu @Ilmari Ahde ja @Patarouva lisäksi niin perustetaan Follett ketju :)

Edit: Pistään vielä kuva omasta (vähän järjestyksessä muokatusta) kirjahyllystä.

 

[axe]

No mulla on Follettia ainakin se Kingsbridge-trilogia ja sen esiosa, kun Kingsbridge ei vielä ollut Kingsbridge, ja sitten tämä 1900-luvun trilogia plus sitten vielä Hornet's Flight, joka kertoi toisen maailmansodan Tanskasta. En tiedä niistä minkään suomalaista nimeä!

Min favorit on toi viime vuosisadan kolmiosa. Varmasti vähän stereotypioitu juttu eikä mahdollisesti kaikessa historiallisesti ihan tarkka, mutta tykkään tollasesta ns. tavallisten ihmisten kautta kerrotusta tosipohjaisesta historiasta kun ne elävät sitä aikaa siinä ja silloin.

 

[Ilmari Ahde]

Anneli Kannon Rottien pyhimys luettuna. Pidin kovasti, eläväisiä hahmoja ja miljöön on kirjailija kehittänyt, historiallisiakin henkilöitä oli sivurooleissa mukana. Tulihan toki atk:n kautta Hattulan kirkon maalauksia katseltua ja niiden historiasta luettua, vähän lisää sivistystä lukemisen kyytipojaksi.

Lisäksi tässä oli mojovia haukkumasanoja, tulen niitä käyttämään jos olen arvon kirjallisuuden ystävien kanssa eri mieltä: kusihattu, vesiperse, käärmeensuolaaja, ruunan kullin imeskelijä...

 

[Ilmari Ahde]

Ihan uusi tuttavuus kouraan, alesta sain aiemmin huokeaan hintaan niin rohkenin ottaa, Karl Ove Knausgård - Aamutähti.

 

[Eddie]

Okei, niin monesti on tässä ketjussa mainittu Murakami, että sanokaas mikä hänen kirjoista kannattaa lukea ensimmäiseksi?

Suunnitteilla olisi myös Piruparka kirjan kuuntelu. Aasialaista tuotantoa siis(?).

Nyt otin kuunteluun Donna Leonin esikoiskirjan Brunettisarjasta. Vielä ainakaan en ole kokenut mitään erikoista. Anna Janssonin Kristoffer Bark sarja vaikuttaa kiinnostavammalta kuin hänen Wern sarja. Ei toki mitään uutta, mutta laatutavaraa.

 

[Mynsterin Makarov]

Edward Snowdenin kirjan luin äsken ja perään katsoin saman tarinan elokuvana. Yllättäen kirja oli parempi.

 

[Kiekkokatsoja]

Vanhoja aku ankan taskukirjoja.

 

[Ilmari Ahde]

Okei, niin monesti on tässä ketjussa mainittu Murakami, että sanokaas mikä hänen kirjoista kannattaa lukea ensimmäiseksi?

Oma avaukseni Murakamilta oli Kafka rannalla, siitä pidin kovasti. Osasta olen tykännyt ja muutama onkin ollut semmoisia, että luetaan loppuun kun on aloitettu, Pimeän jälkeen oli semmoinen. Jatkuvuutta tarinoissa taitaa olla vaan Suuri lammasseikkailu ja sille jatko-osa Tanssi tanssi tanssi.

 

[John Lidgett]

Taru Sormusten Herrasta- trilogia. Tulee aina luettua muutaman vuoden välein. Tähän ei kyllästy koskaan.

 

[Eddie]

Oma avaukseni Murakamilta oli Kafka rannalla, siitä pidin kovasti. Osasta olen tykännyt ja muutama onkin ollut semmoisia, että luetaan loppuun kun on aloitettu, Pimeän jälkeen oli semmoinen. Jatkuvuutta tarinoissa taitaa olla vaan Suuri lammasseikkailu ja sille jatko-osa Tanssi tanssi tanssi.

Koska itselläni on helpompaa olla äänikirjojen maailmassa ja olen panostanut siihen, niin otin kuunneltavakseni Norwegian Woodin, koska tuo ei ollut saatavilla. Ihan mielenkiintoiselta tämä vaikuttaa, enkä oikein osaa alun perusteella sanoa, mihin suuntaan tämä kirja lähtee. En ole ottanut yhtään selvää kirjoista ennakkoon.

Talvi ja kesälomalla olen päättänyt lukea ihan kirjoja, koska onhan siinä tietysti ihan eri fiilis. Ei nyt vaan sovi ruuhka-arkeen lukeminen, koska uni tulee alta viiden minuutin, kun kirjan saa käteen.

 

[Leon]

Kafka rannalla saatu onnellisesti loppuun. Varaukseton suosittelu sille täältäkin.

 

[Ilmari Ahde]

Koska itselläni on helpompaa olla äänikirjojen maailmassa ja olen panostanut siihen, niin otin kuunneltavakseni Norwegian Woodin, koska tuo ei ollut saatavilla. Ihan mielenkiintoiselta tämä vaikuttaa, enkä oikein osaa alun perusteella sanoa, mihin suuntaan tämä kirja lähtee. En ole ottanut yhtään selvää kirjoista ennakkoon.

Norwegian Wood on edelleen lukematta, mitään meriselitystä ei ole tarjota tälle puutteelle. Muistelenko omiani vai oliko joku kirja edes hieman jatkoa Norwegian Woodille? Tietääkö @Leon

 

[Turha Kaukalo]

Lueskelen erästä erittäin lupaavaa käsikirjoitusta, josta myöhemmin tulee kirja, joten laskettakoon että pysyn ketjun aiheessa. Olen jonkin verran lukenut käsikirjoituksia elämässäni, siis en paljon mutta jonkin verran, ja kyllä se on niin, että parin sivun jälkeen jo näkee että tuleeko tästä kirja vaiko ei. Nyt luennassa oleva käsikirjoitus alkoi hurjasti ja olin aivan ihmeissäni että mistä pystymetsästä tällainen kaveri onkaan löydetty. No vittu minähän sen löysin eikä kukaan muu. Soitin 30 liuskan jälkeen kustantamoon että nyt on syysmarkkinoille varma tapaus ja pösilöt vielä suostuivat kun ensin olivat hekin vähän käsikirjoitusta selailleet. Ensi viikolla kaveri allekirjoittaa elämänsä ensimmäisen kustannussopimuksen. Se on aika hienoa. Ehkä tämä sittenkin kuuluu humble brag -ketjuun?

 

[Jancky]

Murakamin Pimeän jälkeen tuli luettua Fredrik Backmanin Mies, joka rakasti järjestystä
jolle voin myös antaa vahvan peukun. Niin vahvan että tuli tilattua kirjailijalta myös Kiekkokaupunki niminen kirja, josta HBO-sarjakin tehty (Beartown). Ilmeisen suosittu kirjailija siis kyseessä naapurimaassa, yhdestä toisestakin kirjasta näköjään oli sarja vastikään tullut netflixiin.
Mies joka rakasti järjestystä toi jonkun verran mieleen Mielensäpahoittaja-kirjat mutta paljon parempana. Lähinnä siis päähahmon mielenmaisema ja asenteet loivat yhtymäkohtia.
Päähenkilöstä alkoi kirjan edetessä välittämään ja kirja oli myös erittäin hauska. Vaikka hahmojen tarinat välillä aika traagisia olivatkin. Meni kyllä omiin suosikkeihin kyseinen kirja.


Seuraavaksi olisi vuorossa Murakamin Norwegian Wood.

 

[Ilmari Ahde]

Karl Ove Knausgårdin Aamutähti luettu. Jäi ensin kaksijakoiset tunnelmat, tässäkö tämä nyt oli? Mutta kun luin interwebistä, niin selvisi tämän olevan vasta trilogian alku ja sehän selittää paljon. Hahmoja kun tuotiin esille hyvä määrä mutta muutamalla esiintyminen jäi lyhyeksi, alkoi kirjan loppu lähestymään ja kädessä on vaan nippu lankoja eikä mitään mihin ne voisi solmia kiinni. Loppupäässä oli jaarittelua minun makuun, mutta eipä kestänyt ihan mahdottomia.

Knausgårdilta en ole aiemmin muuta lukenut eikä Taisteluni autofiktiosekstetti kiinnosta alkuunkaan, mieluummin vaikka Hitlerin samanniminen pläjäys.

 

[heketsu88]

Luin Heikki Ylikankaan "Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa: Kristian II:sta Nils Dackeen". Ylikangas käsittelee Kustaa Vaasan hallintokauttaan ja tuo esille Kustaa Vaasan tyrannimaisuuden.

Seuraavaksi luen George Orwellin "1984".

 

[Ilmari Ahde]

Kahta kirjaa rinnatusten, ovat sen verran erilaisia ettei vaaraa sekoittumisesta.

Peter Frankopan - Silkkitiet: Uusi maailmanhistoria
Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä, kääntänyt Juha Hurme

Aleksis veljen Seitsemän kivestä olen aiemmin lukenut, Hurmeen käännös on uusi tuttavuus vaan tarinahan pysyy samana, helpompaa kieltä nykysuomalaiselle. Poikamiesporukassa on hurjaa eloa, palaa saunaa ja mökkiä kun lyödään kipakat löylyt ja innostutaan hönöpäissään painimaan, Toukolan mulkutkin aiheuttaa kiusaa. Meillä oli saman niminen kissa kuin veljeksillä, Matti, requiescat in pace.

 

[Patarouva]

Päivitän taas, mitä olen viime aikoina lukenut.

Jatkoin Sofie Sarenbrantin Emma Sköld-sarjaa (Kerjäläinen, Syntipukki). Tykkään tosi paljon näistä kirjoista, vaikka viimeisimmässä alkoi ärsyttää, miten tyhmä päähenkilö, joka on muuten niin fiksu nainen, on miesten suhteen.

Seuraavaksi luin rautaisannoksen romantiikkaa eli neljä ensimmäistä kirjaa Julia Quinnin kirjoittamasta Bridgerton-sarjasta, jotka olivat hyvää luettavaa omassa lajissaan.

Romantiikasta siirryin hyvin erilaiseen kirjallisuuteen ja luin Katariina Vuoren tositapahtumiin perustavan kirjan Erään tapon tarina. Ahdistavaa luettavaa, eikä vähiten siksi, että kamalat asiat kerrotaan lapsen näkökulmasta.

Viimeisin lukemani kirja oli Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt. Mielenkiintoinen kirja ja mikä parasta on aina hienoa lukea ihmisistä, jotka todella pitävät omasta työstään.

 

[Ilmari Ahde]

Tullut luettua sotaistakin tekstiä viime aikoina, esim. Ernst Jünger - Teräsmyrskyssä. Ansiokasta kuvausta ensimmäisen maailmansodan melskeestä, kakkososastahan on kirjaa niin perhanasti. Ei siinä paljon kaunistella ja romantisoida, usein on mies miestä vastaan ja kaksintaistelut käydään suunnilleen käsikranaateilla.

Kun tilanne on mikä on, vaikkei tässä rintamalla ollakaan, välillä pitää päästä johonkin mukavampaan paikkaan. Nyt sen paikan saa tarjota Veikko Huovinen Koirankynnen leikkaajalla. Sodan jälkimainingeissahan tässä ollaan, tarina on traaginen ja koominen, Mertsi on päästään läpi ammuttu invalidi, joka koettaa tulla toimeen sillä mitä on jäljellä.

 

[Glove]

Jääkiekon sääntökirjaa luin viimeksi. En sentään kokonaan.

 

[Patarouva]

Luin kaksi Suomen sisällissotaan sijoittuvaa romaania. Anneli Kannon Veriruusut ja Lahtarit on kirjoitettu sodan eri osapuolten näkökulmasta.

Kirjoissa on luonnollisesti ihmisten traagisia kohtaloita, mutta Kanto kirjoittaa niin, että asiat eivät ole mustavalkoisia vaan mukana on paljon harmaan sävyjä ja huumorillakin on tärkeä osansa.

Erityisesti nautin kirjojen värikkäästä kielestä.