Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Vino]

Eilen aloitin lukemaan Aviciin elämäkertaa. Aiemmin kuuntelin sitä äänikirjana vähän, mutta eihän siitä mitään tullut, äänikirjat ei oo mun juttu. Paljon helpompi on pitää kädessä oikeata kirjaa.

 

[Eddie]

Olen lukenut sattuneesta syystä tietokirjallisuutta liittyen naapuriin. Mutta ei siitä sen enempää.

Kevyemmällä puolella luin (kuuntelin) elämäni ensimmäisen Agatha Christien. Idän pikajunan arvoitus oli ihan positiivinen yllätys. Kyllä näitä voi kuunnella lisääkin. Maailma ilman kännyköitä ja superteknologiaa on aika kiehtova. Kirjahan on kirjoitettu n. 1935. Kirjassa oli tähän liittyen mieleen painunut kohtaus. Kirjan sivujuonteessa on Amerikassa tapettu nuori tyttö. Kun eräältä Saksalais rouvalta Poirot kysyy tähän liittyen kysymyksen, kuuluu vastaus suurinpiirtein seuraavasti: "Voi kuinka kauhea tapaus, me Saksassa emme ole onneksi yhtä kauheita."

 

[Kilgore Trout]

Luin Karin Smirnoffin Viedään äiti pohjoiseen. Se ei ollut ihan yhtä sävähdyttävä kuin trilogian ensimmäinen osa, Lähdin veljen luo, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen kuitenkin.

Sen jälkeen luin muutaman Osip Mandelštamin runon suomennoksen, mutta en tullut niistä yhtään hullua hurskaammaksi venäläisen kansanluonteen suhteen. Yhtä vaikeatajuisia molemmat.

Heitin runot sikseen ja luin Murakamin Tanssi tanssi tanssi. Se oli ok, mutta ei hänen parhaitaan. Ymmärrän miksi se suomennettiin vasta paljon ilmestymisen jälkeen (1988 -> 2019). Kovan suosion vuoksi kaivetaan vaatimattomammatkin kirjat esiin.

 

[Arnold]

Kale - Rautakansleri. Ihan luettuna. Ei äänikirjana.

 

[Hollanti]

Eilen aloitin lukemaan Aviciin elämäkertaa. Aiemmin kuuntelin sitä äänikirjana vähän, mutta eihän siitä mitään tullut, äänikirjat ei oo mun juttu. Paljon helpompi on pitää kädessä oikeata kirjaa.

Jännä miten jollekkin ihmisille tuo formaatti ei toimi. Mulle toimii taas kuin nenä päähän ja töissä tulee kuunneltua se kolmisen tuntia päivässä. Toki riippuu joudunko tekemään muiden kanssa töitä ja vaatiiko sen hetkinen tehtävä keksittymistä. Ja tuleeko niitä vitun juupailijoita höpöttelemään turhia. Enemmänkin toki kerkeäisi, mutta kuuntelen toisen puolikkaan päivästä radiota.

Jo Nesbon "Harry Hole"saagan Poliisi lähti aamulla kuunteluun.

 

[alwahla]

Pari äänikirjaa on tullut kuunneltua (Sofi Oksasen puhdistus oli yksi niistä) ja täytyy sanoa, että kyllä on häiritsevä formaatti. Ainoa aika elämässäni, jolloin nautin toisen lukemasta tekstistä, oli ollessani alle kouluikäinen ja minulle luettiin iltasatua.
Tulen aina suosimaan fyysistä kirjaa, koska siinä voi palata aina takaisin päin ja koska siinä pääsee paremmin sisälle itse tarinaan. Ja lisäksi kirja tuntuu paremmalta kädessä.

 

[Eddie]

Itselleni äänikirja on nykyään ihan ykkönen viihdetuotannon saralla. Töissä pystyn kuuntelemaan paljon töiden häiriintymättä. Lisäksi lenkillä, koiraa ulkoiluttaessa, siivotessa, ruohoa leikatessa jne ihan ykkösjuttu. Tietysti on jotain lukijoita, joita en pysty sietämään. Yleensä nämä ovat vähän tätimäisen tai jotenkin ylimielisen kuuloisia naisääniä. Eivät sitä varmastikaan tarkoituksella tee. Toki on paljon todella hyviä naislukijoitakin, mutta jotenkin yleensä tähän sopii paremmin miesääni. Jukka Pitkänen lienee paras. Yleensä parhaat lukijat itselleni ovat vähäeleisiä. Silloin mennään pahasti metsään, kun yritetään tuottaa lapsimaisia ääniä lasten kohdalla. Lisäksi jos nainen yrittää tapailla miesääntä tai mies naisääntä, niin 100/100 tulee David Brent fiilis (eli lähinnä myötähäpeä). Lisäksi olen huomannut, että naisten tuottamat äänen painatukset ja tunteet ovat joskus omasta mielestäni täysin vääriä kyseessä olevaan tilanteeseen tai ne ovat yliampuvia, siis kun yritetään puhua miehen roolissa miesmäisellä äänellä. Sama voi olla toisinkin päin, mutta tähän tarvittaisiin nainen se todentamaan. Liika eläytyminen ei mielestäni sovi äänikirjoihin.

Kotona taas nukkumaan mennessä tai sohvalla löhötessä äänikirja ei toimi ollenkaan, koska uni tulee hyvin nopeasti.

Voisi sanoa, että äänikirjat (ja podcastit) ovat tehneet töistä, kotitöistä ja liikkumisesta mielekkäänpää "ajanvietettä".

 

[aalto]

Itse kulutan nykyään kirjani myös lähes pelkästään äänikirjoina.
Alkuviikosta sain loppuun Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot. Se ei olisi ehkä perinteisenä kirjana ollut mikään merkkiteos, mutta äänikirjatoteutus oli hyvä. Äänikirjassa oli kaksi lukijaa, mies ja nainen ja he kävivät varsin aidon oloista dialogia. Kyse oli jo lähes kuunnelmasta, tosin ilman äänitehosteita. Tuota kuunnellessa pääsi tunnelmaan, jossa oli salakuuntelemassa kahden ihmisen henkilökohtaisia avautumisia.

 

[Dynamo]

Tuli luettua Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan.

Hyvä kirja. Detaljidataa on erittäin paljon, joka tekee lukemisesta vähän raskasta. Belton työsti tätä kirjaa 7 vuotta.

Toisaalta aihe vaatii dataa, jotta kirja ei ole mitään "musta tuntuu, että asiat meni näin", vaan asioita on pyritty verifioimaan niin hyvin kuin on ollut mahdollista. Aiheesta johtuen kaikkea ei tietenkään ole saatu verifioitua, mutta riittävällä tarkkuudella, jotta yleiskuva on saatu kerrottua.

Lähdeviittauksia on kirjan lopussa yli sata (100) sivua.

Kirja antaa hyvän kuvan siitä, miten Venäjän nykyinen hallinto toimii, ja valitettavan, suorastaan tyrmistyttävän kuvan siitä, kuinka helposti länsimaiden johtajat ovat lahjottavissa.

Kirjassa käydään läpi Putinin nousu, Jeltsinin "Perhe", oligarkit - heidän asemansa muuttuminen, Trumpin bisneksiä, länkkärimaihin ulottuvaa vaikuttamista, Ukrainaa (siis vuoteen 2020 asti), eli koko Putinin valtakautta käsitellään monipuolisesti.

Ehdoton lukusuositus. Sanoisin jopa, että jos luet vain pari kirjaa vuodessa, tämän pitäisi olla niistä toinen.

 

[Sistis]

Veikkaisin, että äänikirjojen toimivuus tai toimimattomuus riippuu pitkälti siitä, onko henkilöllä enemmänkin ns. luku- vai kuulomuisti. Itselläni on noista ensimmäinen selvästi parempi, minkä vuoksi kävin opiskeluaikoinakin varsin vähän luennoilla. Tajusin, että sisäistän asiat paremmin lukemalla itse, kun kuuntelemalla niitä toisen kertomana. Toisille taas jälkimmäinen toimi paremmin.

Sanasta syystä en myöskään ole äänikirjoja ikinä kokenut omakseni. Kirjoja taas tykkään lukea, ja nimenomaan vieläpä niin, että laitan jonkun vinyylilevyn pyörimään samalla taustalle.

Musiikin kuunteleminen samalla kun lukee on
ollut minulle aina hyvä keskittymismuoto. Se peittää kaikki epäsäännölliset äänet, joita saattaisi alkaa seurata huomaamattaan. Joskus 1990-luvun loppupuolella, kun olin vielä lapsuudenkodissa asuva lukiolaispoika, äitini ihmetteli aina, että miten pystyin keskittymään läksyjen tekemiseen musiikin soidessa. Vastasin aina siihen, että paremmin kuin ilman musiikkia. Ilman sitä alkaisin alitajuisesti seurata muita talon tapahtumia.

Ketjun aiheeseen: edellinen kirja oli Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen Loppu. Nyt luvussa on Rosa Liksomin Väylä.

 

[Patarouva]

Veikkaisin, että äänikirjojen toimivuus tai toimimattomuus riippuu pitkälti siitä, onko henkilöllä enemmänkin ns. luku- vai kuulomuisti. Itselläni on noista ensimmäinen selvästi parempi, minkä vuoksi kävin opiskeluaikoinakin varsin vähän luennoilla. Tajusin, että sisäistän asiat paremmin lukemalla itse, kun kuuntelemalla niitä toisen kertomana. Toisille taas jälkimmäinen toimi paremmin.

Sanasta syystä en myöskään ole äänikirjoja ikinä kokenut omakseni. Kirjoja taas tykkään lukea, ja nimenomaan vieläpä niin, että laitan jonkun vinyylilevyn pyörimään samalla taustalle.

Musiikin kuunteleminen samalla kun lukee on
ollut minulle aina hyvä keskittymismuoto. Se peittää kaikki epäsäännölliset äänet, joita saattaisi alkaa seurata huomaamattaan. Joskus 1990-luvun loppupuolella, kun olin vielä lapsuudenkodissa asuva lukiolaispoika, äitini ihmetteli aina, että miten pystyin keskittymään läksyjen tekemiseen musiikin soidessa. Vastasin aina siihen, että paremmin kuin ilman musiikkia. Ilman sitä alkaisin alitajuisesti seurata muita talon tapahtumia.

Ketjun aiheeseen: edellinen kirja oli Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen Loppu. Nyt luvussa on Rosa Liksomin Väylä.

Kuulostaa muuten hyvältä teorialta äänikirjoista. Ehkä tuo on minullekin syy, miksi haluan itse lukea enkä kuunnella kirjaa jonkun muun lukemana.

Lukioaikana käytin opiskellessani musiikin kuuntelua samalla tavalla. Luin esim. kokeisiin musiikki taustalla ja musiikki auttoi keskittymään ja olemaan huomaamatta taustahälyä. Sitten musiikin tauotessa havahtui, että kasetin toinen puoli on soinut loppuun. Biisejä en ole kuullut, mutta käännetään kasetti ja jatketaan lukemista.

 

[Jotva]

Tuli luettua Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan.

Hyvä kirja. Detaljidataa on erittäin paljon, joka tekee lukemisesta vähän raskasta. Belton työsti tätä kirjaa 7 vuotta.

Toisaalta aihe vaatii dataa, jotta kirja ei ole mitään "musta tuntuu, että asiat meni näin", vaan asioita on pyritty verifioimaan niin hyvin kuin on ollut mahdollista. Aiheesta johtuen kaikkea ei tietenkään ole saatu verifioitua, mutta riittävällä tarkkuudella, jotta yleiskuva on saatu kerrottua.

Lähdeviittauksia on kirjan lopussa yli sata (100) sivua.

Sama kirja meneillään ja hyvältä vaikuttaa.

Lähdeviittauksia tosiaan niin runsaasti, että joutuu pitämään kahta kirjanmerkkiä: toinen itse tekstin kohdalle ja toinen vastaavaan kohtaan viitteissä. Viitteissä on myös todella paljon asiaa taustoittavaa tietoa, joten niitä kannattaa lukea.

 

[Big Joe]

Eilen tuli luettua loppuun Stephen Kingin Richard Bachman salanimellä julkaistu kirja "Raivo - Pitkä Marssi". Kirja sisältää kaksi eri tarinaa.

Ensimmäinen tarina, "Raivo", kertoo lukiolaisesta Charliesta joka pitää luokkaansa panttivankina ja käy läpi ongelmiaan ja elämäänsä luokan oppilaille. Ihan toimiva kertomus mielestäni muttei mitenkään erikoinen, annetaan arvosanaksi 3/5.

Toinen tarina, "Pitkä Marssi", kertoo Garratysta ja 99 muusta nuoresta miehestä jotka osallistuvat tulevaisuuden Yhdysvalloissa "Pitkään Marssiin". Marssilla kilpailijat kävelevät määrättyä vauhtia ja vauhdin hidastumisesta annetaan varoitus. Neljännen varoituksen jälkeen kilpailija ammutaan ja marssia jatketaan niin kauan kunnes on vain yksi kilpailija jäljellä. Onnistutunut tarina mielestäni, pienenä puutteena pidän ettei oikein mielestäni avattu miksi kilpailu järjestetään. Loppu jäi myös vähän arveluttamaan, laitetaan spoilereihin pohdinta.

Spoileri

Oliko musta hahmo kuolema mikä tuli hakemaan Garratyn. Vai jäikö hän vain jatkamaan marssia kun ei enää muuta elämää tiennyt.

Arvosanaksi 4/5.

 

[Big Joe]

Spoileri

On tämän lukemisesta kyllä kulunut niin pitkä aika, että muisti voi hyvinkin tehdä tepposet, mutta oma muistikuva on, että päähenkilö menetti tuossa lopussa järkensä ja jatkoi kävelyä hulluutensa syövereissä.

Edit. Lisätään oma lukukokemus kuukauden takaa: Kingin Billy Summers. Parasta Kingiä hetkeen, hieno tarina ja myös pieni viittaus erääseen aiempaan romaaniin lämmitti mieltä. Suositus.

Spoileri

Samaan lopputulokseen tulin lopulta ja mielestäni sopiva loppu kirjalle.

Tuo Billy Summers pitää ottaa lukujonoon, olen noista Kingin muista dekkareista pitänyt esim. Mersumies-trilogiasta.

 

[alwahla]

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla

Hieman yli kuukausi siihen meni, mutta vihdoin sain luettua tämän klassikon ja täytyy todeta, että kyseessä on yksi parhaimmista suomalaisista romaaneista, jonka olen koskaan lukenut. Erinomaisesti kirjoitettu ja huolimatta yli 1000 sivun sivumäärästään, todella koukuttava, joka piti otteessaan alusta loppuun.

Henkilöhahmoja, joita kirjassa on juuri sopiva määrä, ovat todella hyvin kirjoitettuja ja tulivat tavallaan jopa lähes eläväisinä mieleen. Koskelan perheen tarina on yksi koskettavimmista, parhaiten kuvatuista ja uskottavimmista fiktiivisistä tarinoista, jonka olen päässyt lukemaan. Kirjan sivujen kautta pääsee tutustumaan paitsi torppareiden arkeen, punaisten nousuun ja tuhoon sekä varsinkin tavallisten ihmisten elämään hiljalleen itsenäistyvässä Suomessa.

Noita aiheita ei juuri käsitelty sukuni vanhimpien jäsenten toimesta ja kun luonnollinen poistuma on siirtänyt kyseiset ihmiset ajasta ikuisuuteen jo vuosia sitten, oli tämä romaani tavallaan omanlaisensa aikamatka niihin aikoihin. Kirja tuntuu myös varsin henkilökohtaiselta, sillä osa suvustani on kotoisin Hämeestä ja heidän isoisovanhempansa olivat punaisia, jotka joutuivat Tammisaaren leireille, mistä he eivät selvinneet hengissä.

Linna on yhdessä Waltarin kanssa ehdottomasti Suomen parhaita kirjailijoita ja tämä kirja alleviivaa sen selvästi.

*****

 

[Patarouva]

Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut viisi kirjaa.

- Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Kirja sijoittuu 1800-luvun Turkuun. Pidin teoksesta ja luen varmasti myös sarjan seuraavan osan.

- Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava.

Tämä on Yksi meistä valehtelee- kirjan jatko-osa, ja on ihan ok, mutta pidin tätä jonkin verran huonompana kuin edellistä.

- Pascal Engman: Polttava maa

Sujuvasti kirjoitettu Ruotsiin ja Chileen sijoittuva trilleri, joka kertoo ihmiskaupasta. Engmania haluan ehdottomasti lukea lisää.

- Stephen King: Keveys

Pidin tästä vähän oudosta ja minua liikuttaneesta pienoisromaanista tosi paljon.

- Niklas Natt och Dag: 1795 Petojen naamiaiset

Trilogian kolmas osa ei pettänyt odotuksiani. Hieno kirja. Kirjailija kirjoitti niin onnistuneen trilogian, että se riittää, mutta toisaalta jättää lukijan kaipaamaan lisää.

 

[Ilmari Ahde]

- Niklas Natt och Dag: 1795 Petojen naamiaiset

Trilogian kolmas osa ei pettänyt odotuksiani. Hieno kirja. Kirjailija kirjoitti niin onnistuneen trilogian, että se riittää, mutta toisaalta jättää lukijan kaipaamaan lisää.

Tämä onkin odottamassa, ostin kun halvalla Elisan e-kirjakaupasta sai. Kahdesta edellisestä osasta olen tykännyt, Tukholma on tyly kaupunki. Kun alekirjojen makuun pääsin, samalla hankin Pierre Lemaitren Kyykäärmeen, esikoisteos joka oli siellä kuuluisassa pöytälaatikossa odottelemassa julkaisuaan.

Hjorth & Rosenqvist kaksikon Sebastian Bergman -sarjan uusin tuli luettua, toimivaa skandidekkaria.

 

[Eddie]

Tässähän tuli timanttiset muistutukset parissa edellisessä viestissä. (Natt Och Dag ja Hjort/Rosenqvist) Ukrainan sota vie ajatukset näköjään, kun jo reilu kuukausi sitten tiedostin noiden ilmestymisen äänikirjana, mutta olen unohtanut ihan täysin. Myös Yrsa Sigurdardottirirta on tullut aiemmin uusi kirja kuunneltavaksi. Tässä on kyllä nyt makeaa korvien täydeltä.

Adler Olsenia olen tässä kuunnellut ja ihan jees. Ei nouse suosikkien joukkoon, mutta ihan laatutavaraa.

Sanasta Sanaan oli erittäin mielenkiintoinen sukellus Suomen kielen syntyhistoriaan. Suosittelen lämpimästi, jos Suomen varhaishistoria missään muodossa kiinnostaa. 5/5.

 

[IVXIII]

Jos Sarenbrant maistuu niin Ahnhem pistää vielä piirun verran paremmaksi. Kevyttä se ei toki aina ole. Nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Joskin lukisin sarjan tokaosan ensin, koska siinä palataan ajassa taaksepäin. Sarenbrantille on mielestäni suora verrokki Emelie Schepp. Tietysti tarina on eri, mutta yhtä koukuttava.

No, nyt on kuunneltu kaikki Scheppit. Kiitos tästä vinkistä, toimi työmatkakuunteluna aivan erinomaisesti. Oli todellakin myös hyvin koukuttava. Nyt pitää sitten ottaa työn alle nuo Ahnhemit.

 

[Valapatto]

Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.

 

[Surukuku]

Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.

Yksi eniten mieleeni jäänyt on Saburo Sakain kirja "Samurai", omakohtainen kertomus Tyynenmeren sodasta japanilaisen Zero-pilotin näkökulmasta.

 

[Konson Antti]

Sama kirja meneillään ja hyvältä vaikuttaa.

Lähdeviittauksia tosiaan niin runsaasti, että joutuu pitämään kahta kirjanmerkkiä: toinen itse tekstin kohdalle ja toinen vastaavaan kohtaan viitteissä. Viitteissä on myös todella paljon asiaa taustoittavaa tietoa, joten niitä kannattaa lukea.

Tässä kirjassa on mielestäni hyvä esimerkki kirjasta, joka ei oikein "toimi" äänikirjana. Asiaa on ihan tolkuttomasti ja muistettavia nimiä saman verran. Kuuntelin loppuun asti ja pidin itsessään hyvänä, mutta lukemalla olisi saanut varmasti enemmän irti.

 

[J.C.S.]

Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.

Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Davis Burke: Kuolema amiraalille

 

[Leon]

Yksi eniten mieleeni jäänyt on Saburo Sakain kirja "Samurai", omakohtainen kertomus Tyynenmeren sodasta japanilaisen Zero-pilotin näkökulmasta.

Hassu yhteensattuma. Varmistin netistä, että on faktat suorassa. Olin tulossa vihjaamaan Martin Caidinin sotakirjoista. Sillä on samanniminen teos. Mutta asiaan. Kaksi olen noita joskus teininä lukenut. Ruoska ei ole muistaakseni ihan paska. En kyllä uskalla lukea uusiksi, vaikka hyllyssä yhä onkin. Voi mielipide muuttua. Toisen kirjan nimeä en muista, ei ollut kyllä yhtä hyvä edes silloin.

 

[Valapatto]

Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Davis Burke: Kuolema amiraalille

Alastomat ja kuolleet on tuttu ja yksi suosikkeja, mutta tuo toinen menee lukulistalle kuten myös @Surukuku ehdottama Samurai.