Eilen aloitin lukemaan Aviciin elämäkertaa. Aiemmin kuuntelin sitä äänikirjana vähän, mutta eihän siitä mitään tullut, äänikirjat ei oo mun juttu. Paljon helpompi on pitää kädessä oikeata kirjaa.
Kuulostaa muuten hyvältä teorialta äänikirjoista. Ehkä tuo on minullekin syy, miksi haluan itse lukea enkä kuunnella kirjaa jonkun muun lukemana.Veikkaisin, että äänikirjojen toimivuus tai toimimattomuus riippuu pitkälti siitä, onko henkilöllä enemmänkin ns. luku- vai kuulomuisti. Itselläni on noista ensimmäinen selvästi parempi, minkä vuoksi kävin opiskeluaikoinakin varsin vähän luennoilla. Tajusin, että sisäistän asiat paremmin lukemalla itse, kun kuuntelemalla niitä toisen kertomana. Toisille taas jälkimmäinen toimi paremmin.
Sanasta syystä en myöskään ole äänikirjoja ikinä kokenut omakseni. Kirjoja taas tykkään lukea, ja nimenomaan vieläpä niin, että laitan jonkun vinyylilevyn pyörimään samalla taustalle.
Musiikin kuunteleminen samalla kun lukee on
ollut minulle aina hyvä keskittymismuoto. Se peittää kaikki epäsäännölliset äänet, joita saattaisi alkaa seurata huomaamattaan. Joskus 1990-luvun loppupuolella, kun olin vielä lapsuudenkodissa asuva lukiolaispoika, äitini ihmetteli aina, että miten pystyin keskittymään läksyjen tekemiseen musiikin soidessa. Vastasin aina siihen, että paremmin kuin ilman musiikkia. Ilman sitä alkaisin alitajuisesti seurata muita talon tapahtumia.
Ketjun aiheeseen: edellinen kirja oli Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen Loppu. Nyt luvussa on Rosa Liksomin Väylä.
Sama kirja meneillään ja hyvältä vaikuttaa.Tuli luettua Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan.
Hyvä kirja. Detaljidataa on erittäin paljon, joka tekee lukemisesta vähän raskasta. Belton työsti tätä kirjaa 7 vuotta.
Toisaalta aihe vaatii dataa, jotta kirja ei ole mitään "musta tuntuu, että asiat meni näin", vaan asioita on pyritty verifioimaan niin hyvin kuin on ollut mahdollista. Aiheesta johtuen kaikkea ei tietenkään ole saatu verifioitua, mutta riittävällä tarkkuudella, jotta yleiskuva on saatu kerrottua.
Lähdeviittauksia on kirjan lopussa yli sata (100) sivua.
On tämän lukemisesta kyllä kulunut niin pitkä aika, että muisti voi hyvinkin tehdä tepposet, mutta oma muistikuva on, että päähenkilö menetti tuossa lopussa järkensä ja jatkoi kävelyä hulluutensa syövereissä.
Edit. Lisätään oma lukukokemus kuukauden takaa: Kingin Billy Summers. Parasta Kingiä hetkeen, hieno tarina ja myös pieni viittaus erääseen aiempaan romaaniin lämmitti mieltä. Suositus.
Tämä onkin odottamassa, ostin kun halvalla Elisan e-kirjakaupasta sai. Kahdesta edellisestä osasta olen tykännyt, Tukholma on tyly kaupunki. Kun alekirjojen makuun pääsin, samalla hankin Pierre Lemaitren Kyykäärmeen, esikoisteos joka oli siellä kuuluisassa pöytälaatikossa odottelemassa julkaisuaan.- Niklas Natt och Dag: 1795 Petojen naamiaiset
Trilogian kolmas osa ei pettänyt odotuksiani. Hieno kirja. Kirjailija kirjoitti niin onnistuneen trilogian, että se riittää, mutta toisaalta jättää lukijan kaipaamaan lisää.
No, nyt on kuunneltu kaikki Scheppit. Kiitos tästä vinkistä, toimi työmatkakuunteluna aivan erinomaisesti. Oli todellakin myös hyvin koukuttava. Nyt pitää sitten ottaa työn alle nuo Ahnhemit.Jos Sarenbrant maistuu niin Ahnhem pistää vielä piirun verran paremmaksi. Kevyttä se ei toki aina ole. Nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Joskin lukisin sarjan tokaosan ensin, koska siinä palataan ajassa taaksepäin. Sarenbrantille on mielestäni suora verrokki Emelie Schepp. Tietysti tarina on eri, mutta yhtä koukuttava.
Yksi eniten mieleeni jäänyt on Saburo Sakain kirja "Samurai", omakohtainen kertomus Tyynenmeren sodasta japanilaisen Zero-pilotin näkökulmasta.Olisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.
Tässä kirjassa on mielestäni hyvä esimerkki kirjasta, joka ei oikein "toimi" äänikirjana. Asiaa on ihan tolkuttomasti ja muistettavia nimiä saman verran. Kuuntelin loppuun asti ja pidin itsessään hyvänä, mutta lukemalla olisi saanut varmasti enemmän irti.Sama kirja meneillään ja hyvältä vaikuttaa.
Lähdeviittauksia tosiaan niin runsaasti, että joutuu pitämään kahta kirjanmerkkiä: toinen itse tekstin kohdalle ja toinen vastaavaan kohtaan viitteissä. Viitteissä on myös todella paljon asiaa taustoittavaa tietoa, joten niitä kannattaa lukea.
Norman Mailer: Alastomat ja kuolleetOlisiko joillakin suositella toisen maailmansodan tyynenmeren taisteluihin sijoittuvia romaaneita? Jokunen on tullut luettua, mutta mieli tekisi lisää.
Hassu yhteensattuma. Varmistin netistä, että on faktat suorassa. Olin tulossa vihjaamaan Martin Caidinin sotakirjoista. Sillä on samanniminen teos. Mutta asiaan. Kaksi olen noita joskus teininä lukenut. Ruoska ei ole muistaakseni ihan paska. En kyllä uskalla lukea uusiksi, vaikka hyllyssä yhä onkin. Voi mielipide muuttua. Toisen kirjan nimeä en muista, ei ollut kyllä yhtä hyvä edes silloin.Yksi eniten mieleeni jäänyt on Saburo Sakain kirja "Samurai", omakohtainen kertomus Tyynenmeren sodasta japanilaisen Zero-pilotin näkökulmasta.
Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Davis Burke: Kuolema amiraalille