Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Eddie]

Paljon on tullut taas luettua (kuunneltua).

Mainitaan dekkariosastolta, että Sarenbrandtin uusin Emma Skjöld dekkari oli pieni pettymys. Suojelusenkeli ei oikein lähde missään vaiheessa ja jää vaikutelma toivottavasti väsyneestä väliteoksesta.

Emelie Scheppin uusin Karhu nukkuu, on sen sijaan täyttä rautaa alusta loppuun.

Lone Theilsin Paluu pimeään sarja vaikuttaa kahden ekan kirjan perusteella mielenkiintoiselta.

Arne Dahlin Rajamaat jäi toistaiseksi kesken. Alku on ollut tylsän oloista jaarittelua tai sitten minulla oli väärä mielentila.

Muusta kirjallisuudesta

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni sarja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Toisen kirjan alussa oli pakko laittaa hetkeksi tauolle, kun alkoi tyyli hieman puuduttaa ja mennä liikaa tylsänpuoleiseksi ajatuksen juoksennaksi. Pitää tätä kuitenkin jatkaa. Ilmeisesti kertoo oikeasti omasta elämästään(?). Tuntuu, että jokin taika särkyisi, jos googlaisin varmistuksen asiaan. Tällöin lopettaisin ehkä lukemisen.. En tiedä.

True Crimen puolelta Kirja, joka avasi murhatutkinnan, oli ihan jännä tapaus Kemiläisen Elli Immon murhasta vuodelta 1955. Kiehtovinta oli Kemin Poliisin sisäiset asiat. Jäävit ihmiset ovat olleet tutkimassa murhaa ja siitä riittää ihmeteltävää nykypäiviin saakka. Kirjan kirjoittajat tuovat ehkä itseään esiin tarpeettoman runsaasti. Toisaalta pyrkivät kääntämään jokaisen kiven.

8xmurha on asianajajan kertomusta murhista, joissa hän ollut puolustus asianajaja. Murhista aika moni on Oulun alueelta. Yhden noista muistin aika hyvin, kun ne liekitkin aikanaan näin, kun kaverilla olin yön yli kylässä kyseisen alueen "lähistöllä". Nimet tapauksissa on muutettu, mutta helppo tämä oli tunnistaa. Asiassa oli sekin ehkä jopa karmiva piirre, että ystävälläni oli jokin aikausilehti, jossa oli juttua kyseisestä talosta. Itse en heitä tokikaan tuntenut. Ystäväni perhe jollain tasolla, mutta ei läheisesti. Kuuluisin tapaus kirjassa on Mikael Penttilä. Enpä tiennyt kyseisen sarjakuristajan olleen oululaislähtöinen. Hän on ainoa, jonka nimeä ei ole kirjassa muutettu. Joskin on itse sen tehnyt, mutta sekin kirjassa kerrotaan. Kirja oli paljon parempi kuin olisi uskonut.

 

[D.Santon]

Kotihyllystä nyt jotain lueskellut, kun on ollut enempi vapaa-aikaa nyt.

Sotaromaani- tulee yleensä muutenkin luettua kerran vuoteen, niin tuossahan se taas heilahti. Jotenkin näinä aikoina taas korostui koko kirjan merkitys- ja toki sekin, että suvussa on hyvinkin vahvoja kokemuksia koko sodasta.

Erehtymättömät- Aiemminkin tullut luettua, ns. "rapid fire" - tyyliin, mutta nyt tosissaan ajatuksen kera. En työskentele pankki/finanssialalla, mutta mielenkiintoista luettavaa näin lama-ajan lapsena. Historiasta, Suomen ja yleisestikin kiinnostuneena, sisäistävää ja oivallista luettavaa, miksi pankkialalla on toimittu kuten on ja mikä on mihinkin vaikuttanut.

Laitos- Myönnettäköön, että Kingin teokset ovat jääneet vähemmälle luvulle, mutta tämä oli oikein hyvä luettava. Kiinnostavat hahmot ja synkät olosuhteet, joita mielestäni kumpaakin rakennettiin hyvin, ja pikkukaupunkilais- Amerikan tunnelmaa luotiin myöskin kiinnostavasti. Maisemat kuvailtiin mielikuvia herättävästi pitkin tarinaa. Henkilöhahmot käsiteltin varsin hyvin herättäen myötätuntoa, paikoin jopa inhoa, jopa suoranaista vihaa. Hienosti rakennettu tarina mielestäni.

Hamstereita ja Simpauttajaa voisi mieltä keventääkseni lueskella piakkoin.

 

[Czescku]

Kevyttä kesälukemista. Ennen mökille lähtöä sain loppuun Dan Brownin Alku-nimisen kirjan. En ole ihan lähivuosina Brownia lukenut, mutta ei ollut ainakaan niin elokuvakäsikirjoituksen omainen kuin da vinci koodi vaan kappaleet olivat selkeästi pidempiä. Ehkä hän on vähän kehittynyt kirjailijana. Tarina perusbrownia, sinänsä mielenkiintoinen ja piti kyllä otteessaan, mutta vähän ennalta-arvattava (ainakin jos hänen aiempaa tuotantoaan on lukenut).

Nyt menossa Dirk Pitt seikkailu myös pitkästä aikaa. Ihan sattumalta tuli kirjastosta poimittua Mustanmeren Hauta sen tarkemmin miettimättä (katsoin vain että on nimeen omaan Pitt seikkailu eikä muu Cusslerin hahmo). Sattumalta aika ajankohtainen kun on vihaa venäläisiä kohtaan heidän vallattuaan Krimin ja Itä-Ukrainan (kirja sijoittuu vuoteen 2017).

 

[Ilmari Ahde]

Alelaarilta löytyi jotain, parempi puolisko on ollut kirjakaupassa töissä ja hänen entinen työkaverinsa kauppasi vaikka mitä ja myynnin pauloihin ajauduin, kaksi sieltä ja kaksi toisaalta.

Jens Henrik Jensen - Jäätyneet liekit (Oxen sarjaa)
Karo Hämäläinen - Kansalliskirjailija (Tästä olen nähnyt näytelmän, saatiin teatterifestivaalilla privaattinäytös kun ryhmä tahtoi, että olisi läpivedossa yleisöä. Oliko meitä viisi päätä katsomassa)
Bo Svernström - Uhri ja pyöveli (Tuntematon tuttavuus on Bo, kättäpäivää hänelle)
Juha Seppälä - Syntymättömän testamentti (Seppälä on aikas hyvä)

 

[vetti]

Born a crime. Katsotaan onko Trevor yhtä hyvä kirjallisesti kun suullisesti.

 

[Patarouva]

- Jane Harper: Kadonnut mies

Australian takamaille sijoittuva perhedraama, jonka keskeinen juoni kietoutuu yhden veljen autiomaassa tapahtuneen kuoleman ympärille. Hyvä kirja.

- Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Hammarby-sarjan toinen osa. Pidän kirjailijan kyvystä luoda kiinnostavia ja samaistuttavia henkilöhahmoja. Välillä joidenkin henkilöiden kokemukset menivät varsin voimakkaasti tunteisiini.

- Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva

Greben dekkari oli jälleen niin hyvä, että luin sen yhden päivän aikana. Eri henkilöiden näkökulmasta kirjoittaminen sopi kirjaan hienosti. Grebe on mainio.

 

[Kiekkokatsoja]

Bon Scott, elämä ja kuolema. (Ac/dc)
Kovaa oli meno 70-luvulla. Vaikutti että (myös) hän olisi tarvinnut muutamia elämän peruspilareita. Näin olisi turhautuminen ja päihteet jäänyt vähemmälle. Ei ollut ihmisenä sellainen, jonkalainen laulajan roolissa tuli/toi esille.

 

[Eddie]

Satu Rämö - Hildur

Minulle ihan erikseen suositeltiin tätä irl, mitä harvoin tapahtuu. Kovat pisteet on saanut myös käyttämässäni striimauspalvelussa ja lukijoita/kuuntelijoita "hirveä" määrä normilukuihin verraten. Kirja on hyvä ja sen kuunteli mielellään. Suomalainen kirjoittaa uskottavasti islantilaista skandidekkaria. Henkilöhahmot ovat ihan mukavia, joskin en mitenkään pysty samaistumaan suomalaisen henkilön harrastukseen, jota hän harrastaa poliisilaitoksellakin. En sano, etteikö miehetkin tuota tee, mutta jotenkin.. No pieni nyanssi. Islantilaisen luonnon karuus ja kauneus tulee hyvin esiin. Hyvä kirja tämä on, mutta täyttikö ennakohypen, niin ei 4/5.

Anders Roslundin Mistä tunnet sä ystävän kirja saa minulta lähes vitosen. Roslund Alkaa nousta suosikkidekkaristien joukkoon. Kirjassa on rankkuutta ja se on erinomaisesti kirjoitettu. Koko tämä Roslundin Gräns sarja tuntuu vain paranevan.

 

[Sue]

Muutamia viimeaikaisia, jotka ovat jääneet mieleen:

Dag Solstad ~ Ujous ja arvokkuus. Ei helpoin päästä sisälle, mutta kun sen vaivan jaksaa nähdä, teos haukkaa käsivartta myöten. Yleensä en voi sietää sivun kestäviä virkkeitä, mutta tässä ne olivat osa viehätystä.

Yaa Gyasi ~ Maa ja taivas. Kävin ostamassa omaksi aamulla, kun olin yöllä saanut loppuun, koska halusin palata tähän alleviivausten kanssa. Ainutlaatuinen, tarkkanäköinen sulatus riippuvuudesta, mielen sairastumisesta, tieteen ja uskon symbioosista. Yksi tämän vuoden merkkipaalukirjoistani.

Iris Hanika ~ Menneisyydenhallintalaitos. Kertomus miehestä, joka kantaa työkseen holokaustin taakkaa. Ystävän rakkaushuolet saavat hänet havahtumaan, onko menneisyyden kollektiivinen rikos sen arvoinen, että sen kannattaa antaa pilata nykyhetki. Yritin toden teolla päästä jyvälle, nauttia, aihe on tärkeä ja nimi rakastettava, mutta tämä ei uponnut minuun.

Juuri nyt luvussa William S. Burroughsin Interzone. Beatnikeistä hurjin ja rivoin, brutaali ja ilkeä, etova ja mahdoton. Tässä kokoelmassa on erittäin valaiseva esipuhe. En ihmettele, miksi sensuuri iski aikanaan niin pahasti. Omaan hyllyyn hankittavien listalle.

 

[Czescku]

Toissa päivänä tarttui kirjastosta mukaan Ken Follettin Ei Koskaan ja eilen se oli jo luettu. Sinänsä perusfollettia, mutta jäi ihan kesken. Yleensä kaikille Follettin näkökulmatekniikan kautta kirjoittamille hahmoille saadaan jonkinnäköinen loppu, mutta nyt tarina ei mielestäni päättynyt yhtään siten vaan kohtalot jäivät aika lailla täysin avoimeksi. Usein myös kuvattu pahiksen kautta tarinaa ja sekin puuttui. Sinänsä kyllä koukuttava tarina ja eteni kuten mielestäni pitikin, mutta kaipaisin tuolle jatkoa.

Toinen kirjastosta mukaan tarttunut oli Frederick Forsythin The Fox (en tiedä onko suomennettu, otin enkkuhyllystä). En ole alkua (noin 50 sivua tms) pidemmälle ehtinyt, mutta vähän laiskalta vaikuttaa kun taas on ullakolla ulkomaailmasta eristäytynyt tietokonenörtti isossa roolissa. Tänä vuonna vasta luin hänen kirjansa, missä oli täysin sama juttu. No on tuossa kyllä alussa ollut hyvääkin, 2018 ilmestynyt kirja ja vaikka Puuttinia ei olekaan vielä nimeltä mainittu kertaakaan niin hyvin on hänen touhunsa kuvattu (enkä tiedä mainitaanko jatkossakaan oikealla nimellä, mutta vaikka nimi olisi kirjaa varten keksitty uudestaan niin varsinkin tällä hetkellä kirjaa lukeva kyllä tietää kenestä puhutaan).

 

[Valapatto]

Toissa päivänä tarttui kirjastosta mukaan Ken Follettin Ei Koskaan ja eilen se oli jo luettu. Sinänsä perusfollettia, mutta jäi ihan kesken. Yleensä kaikille Follettin näkökulmatekniikan kautta kirjoittamille hahmoille saadaan jonkinnäköinen loppu, mutta nyt tarina ei mielestäni päättynyt yhtään siten vaan kohtalot jäivät aika lailla täysin avoimeksi. Usein myös kuvattu pahiksen kautta tarinaa ja sekin puuttui. Sinänsä kyllä koukuttava tarina ja eteni kuten mielestäni pitikin, mutta kaipaisin tuolle jatkoa.

Aika samat ajatukset. Tykkään Follettin tavasta näissä järkeleissään luoda kunnolla taustaa henkilöhahmoille. Alku oli tässäkin hyvä, mutta loppu töksähti. Toki mukana oli myös vähemmän kiinnostavia henkilöitä. Olisi varmaan kannattanut kirjoittaa se tuhat sivua ja miettiä loppu uusiksi tai oikeastaan kirjoittaa se loppu. Väliteoksen maku jäi.

Lukaisin tuossa alkuviikosta pikatahtiin Olli Hietalahden kirjan Maisteluni - Romminmakuinen tarina yrittäjyydestä. Kirja siis kertoo tarinaa Ron de Jeremy rommin takaa ja vähän muustakin. Todella helppolukuinen ja aika pintapuolinen, mutta ihan viihdyttävä.

 

[IVXIII]

Täältä poimittujen, erinomaisten suositusten perusteella tuli kuunneltua kaikki tarjolla olleet Sofie Sarenbrandtit, Emelie Scheppit ja Stefan Ahnhemit - ja siihen jatkoksi sopi hyvin kuunneltavaksi Kristina Ohlssonin Fredrika Bergman sarja, joka nyt on siis menossa.

Mutta, seuraavaa kuunneltavaa vailla alkaisin taas aika pian olla. Jos vaihtaisi vähän tyylilajia - edelleenkin haluan, että työmatkakuuntelemiseni on suhteellisen kevyttä ja mieleeni juolahti, että joskus aikanaan luin kirjoina ihan innolla Donald E. Westlakea, mm. Dortmunderin seikkailuja. Rikossarjaa tuokin, mutta tyylilaji nyt kuitenkin vähän eri. Olisiko kellään ideoita vähän samankaltaisista kirjoista, joita olisi siis myös äänikirjana. Westlakea ei hirveästi äänikirjana ole - itsellä on toistaiseksi ainakin Elisan kirjasto käytössä, niin siellä ei ole edes tarjolla niitä englanninkielisiä, joita olisi olemassa.

 

[Eddie]

Täältä poimittujen, erinomaisten suositusten perusteella tuli kuunneltua kaikki tarjolla olleet Sofie Sarenbrandtit, Emelie Scheppit ja Stefan Ahnhemit - ja siihen jatkoksi sopi hyvin kuunneltavaksi Kristina Ohlssonin Fredrika Bergman sarja, joka nyt on siis menossa.

Mutta, seuraavaa kuunneltavaa vailla alkaisin taas aika pian olla. Jos vaihtaisi vähän tyylilajia - edelleenkin haluan, että työmatkakuuntelemiseni on suhteellisen kevyttä ja mieleeni juolahti, että joskus aikanaan luin kirjoina ihan innolla Donald E. Westlakea, mm. Dortmunderin seikkailuja. Rikossarjaa tuokin, mutta tyylilaji nyt kuitenkin vähän eri. Olisiko kellään ideoita vähän samankaltaisista kirjoista, joita olisi siis myös äänikirjana. Westlakea ei hirveästi äänikirjana ole - itsellä on toistaiseksi ainakin Elisan kirjasto käytössä, niin siellä ei ole edes tarjolla niitä englanninkielisiä, joita olisi olemassa.

Ei varmaan ihan samankaltaista, eikä suoraan osu tähän, mutta mieleen tuli kuitenkin Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Pendergast sarja. Tämä on aika jännä sarja, sillä vaikka tämä ei sinänsä kevyttä ole, niin jokin jännä pilke silmäkulmassa tässä kirjoitustyylissä ja agentti Pendergastin käytöksessä on. En ole itsekään kuunnellut kuin vasta pari kirjaa. Ehkä tässä on vähän kuivakkaa piilohuumoria, mikä toimii varsin hyvin.

 

[vetti]

Stephen Fryn Aikakirjat on aloituksessa.

 

[IVXIII]

Ei varmaan ihan samankaltaista, eikä suoraan osu tähän, mutta mieleen tuli kuitenkin Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Pendergast sarja. Tämä on aika jännä sarja, sillä vaikka tämä ei sinänsä kevyttä ole, niin jokin jännä pilke silmäkulmassa tässä kirjoitustyylissä ja agentti Pendergastin käytöksessä on. En ole itsekään kuunnellut kuin vasta pari kirjaa. Ehkä tässä on vähän kuivakkaa piilohuumoria, mikä toimii varsin hyvin.

Kiitos, ihan pakko kuunnella seuraavaksi tätä, kunhan saan Ohlssonit kuunneltua.Kuvaus tuntuu jo heti sen verran osuvalta, että arvelisin toimivan.

 

[alwahla]

Arabianrannan kirjastossa oli eilen varsin nihkeä valikoima kiinnostavia kirjoja, joten nappasin hyllystä ensimmäisen vähääkään kiinnostavan kirjan, joka sattui olemaan Stephen Kingin Laitos. Kyllähän tuon lukaisee, vaikka tuskinpa kyseessä mikään erikoinen klassikko on.

Pasilassa tuntuu olevan parempi kirjavalikoima ja ilmeisesti myös Oodissa, mutta tuo viimeksi mainittu paikka ei houkuta yhtään. Kai se on jossain vaiheessa koettava, mutta en pidä asian kanssa mitään kiirettä. Ydinkeskusta ei vaan tunnu minun paikaltani.

 

[Kuuppa Jumissa]

Stephen Kingin Se. Tämä merkkiteos oli jäänyt lukematta, olipa hyvä että otin kuunneltavaksi. Jämäkkää pikkukaupunkitarinaa ja varsin hyytävää kauhua. Herran parhaita teoksia.

 

[Ilmari Ahde]

Niklas Natt Och Dag - 1795

Tukholma-trilogia tuli päätökseensä. Hirveydet ja raakalaismaisuudet oli vähentynyt kahdesta aiemmasta vuosikirjasta, ei Tukholma siltikään ollut kanelipullan tuoksuinen, helmiäishampainen Allsång på Skanssen, paska siellä haisi ja köyhälistö pyöri liejussa. Mickel Cardell oli oma tuttu itsensä, vittumainen ja kova koville, hieno mies. Tycho Ceton puolestaan, no ei niin hieno mies, vittumainen kyllä.

 

[hege]

Robert Conquestin Stalin tuli napattua hyllystä, näin idässä vallassa olevan Stalinin kiveksen kunniaksi.

 

[Sue]

Atso Haapanen ~ Läpiammutut. Haavoittuneiden hoito talvi- ja jatkosodassa. Otin tämän tänään kirjastosta välipalaksi, mutta yllätyin itsekin, miten kiinnostavasti teos oli kirjoitettu. Ihan jokaista sairasjunan veturityyppiä tai lentokoneella tehtyä sairaskuljetusta en tunnusta lukeneeni rivi riviltä, mutta muuten kyllä.

Esimerkiksi Kalastajatorpan eteisaula on ollut leikkaussali, mutta pommitusten aikana leikkaukset tehtiin miesten käymälässä. Talvisodan jälkeen mm. koulut (ja muut julkiset uudisrakennukset) pyrittiin rakentamaan siten, että ne olisivat helposti muunnettavissa sotasairaaloiksi. Ja tietämys röntgensäteistä oli niinkin vaillinaista, että ennen röntgenkuvausta tutkivan lääkärin tuli suojautua olemalla vähintään 10 minuuttia pimeässä...

Teos tuki ennakko-odotuksia paremmin myös aiemmin lukemaani huikeaa tutkimusta sodanaikaisista psyykkisistä vaurioista (Ville Kivimäki ~ Murtuneet mielet).

Viime yönä viimeistelin Marie Bengtsin dekkarin Murha muotinäytöksessä. Kirja on jatkoa henkilökehittelylle, joka alkaa dekkarissa Murha maalaiskylässä. Aikakausi ja tyylikin sijoittuu 50-luvun Ruotsiin, mutta mukaan on jokseenkin kiusallisesti ja päälleliimatusti tuotu modernia feminististä otetta. On niin kovin mainittavan arvoista, kuinka vaatesuunnittelija ja amatööridekkaristi Hannah Lönn taistelee pökkelöherrakerhoja vastaan - ja kuitenkin hänellä puntti vispaa komean konstaapelin edessä. Muu henkilö- ja miljöökuvaus on kuitenkin siedettävää, joten annan Bengtsille yhden pisteen viidestä. Syy: olen lukenut Maria Langini puhki. Korvaajat ovat huonoja, mutta edes jotakin...

 

[alwahla]

Stephen King - Laitos

Lukaisin reilussa viikossa kyseisen kirjan ja se oli juuri sellainen kuin arvelinkin sen olevan: keskivertoa heikompaa Kingiä, jossa liikuttiin telepatian ja telekinesian maailmassa. Ei mikään klassikko vaan pikemminkin jonkinlainen väliteos, jonka 570 sivua lukaisee varsin nopeasti, jos ei muutakaan tekemistä ole.

Kirjan päähahmo ilmeisesti oli joku 12-vuotias lapsinero, jolla oli telekinesian tapaisia ominaisuuksia, minkä takia joku epämääräinen joukkio ihmisiä oli päättänyt kidnapata hänet ja rahdata hänet samanlaisten telekinesiaa ja telepatiaa omaavien lasten joukkoon keskelle Mainen metsiä. Kyseisestä laitoksesta ja vastaavanlaisista ympäri maailmaa kyseiset lapset sitten suorittivat murhia aikuisten käskystä. Lievästi pettynyt kyseiseen kirjaan, mutta toisaalta Kingiltä löytyy useita vastaavia tekeleitä. Varsinaista muistijälkeä kyseinen tekele ei jättänyt.

**

 

[Kilgore Trout]

Luin viimeksi Charles Bukowski: 234 runoa : Valitut runot 1946-1994.

On se vaan kova.

 

[Ilmari Ahde]

Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Olen tämä lukenut aiemmin ja luulin, että tämä hyllystä löytyy vaan enpä löytänyt, olen harjoittanut kirjaston kierrätyshyllyn täyttöä ja olen varmaan vienyt sinne joku kerta. Lainalle piti ottaa.

 

[Eddie]

Viljo Raudan Isoviha tuli kuunneltua. Kirja kirjoitettu kai jo aikoja sitten 1900-luvun alkupuoliskolla, kun kirjoittajakin kuollut 1944. Eipä sitä isommin huomaa. Arkistoja on pengottu jo silloin. Eipä meno tunnu muuttuneen paljonkaan eräässä valtiossa. Toki vastapainoksi löytyy epäilyttäviä suomalaississejäkin. Jatkoajan löylyhuoneen aktiivit olisivat varmasti iloisia erään jatkoajassa kielletyn sanan luontevasta käytöstä kirjassa. Sana esiintyy hyvin usein. Meno on ollut silloisessa Suomessa kyllä melkoista. 300 vuotta sitten. Jos sitä oikein ajattelee, niin onko se sitten paljon vai vähän..

 

[nummenkallio]

Alice Echols: Janis Joplin - Paratiisin arvet

Olin lukenut tämän toki ennenkin, ihan omasta kirjahyllystä löytyy. Mutta tämä on kyllä todella maukas ja älykäs elämäkerta, joka todella tavoittaa jotain Janisista, lähipiiristään, sen ajan rockista ja myös sen aikaisesta yhteiskunnasta. Tämän pariin on aina pakko palata, yksi parhaita rokkikirjoja ikinä. Vahva suositus.