Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Evil]

Luen! Kaikkea mahdollista rikollisuuteen liittyvää. Suunnittelen nimittäin täydellistä pankkikeikkaa :)

Sukkahousut päähän ja syppiin? Ei valitettavasti toimi enää, kun pankeissa ei ole käteistä. Täydellistä pankkikeikkaa ei enää tehdä haulikolla vaan tietokoneella. Niin ne ajat muuttuu, eikä välttämättä aina parempaan.

 

[Turha Kaukalo]

Sukkahousut päähän ja syppiin? Ei valitettavasti toimi enää, kun pankeissa ei ole käteistä. Täydellistä pankkikeikkaa ei enää tehdä haulikolla vaan tietokoneella. Niin ne ajat muuttuu, eikä välttämättä aina parempaan.

Väärä ketju. Kuuluu tänne: Asia, joka ”avautui” minulle

 

[Vahva tunne]

Älä neuvo isääsi nussimaan.

Mää tairan kuitenkin olla vanhempi, joten jos sittenkin.

 

[Ilmari Ahde]

Mark Galeotti: Valta ja voima. Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa.

Muhevasta aiheesta kuivakka kirja, odottelin enemmän, onneksi en omaksi hankkinut vaan kirjastosta hain. Kuvien puutteesta miinusta, kyllähän tämmöisessä opuksessa pitäisi olla kuvia niin teoista kuin tekijöistä, hurmehenkinen lukija olisi tahtonut.

Fiktion maailmaan seuraavaksi, Conn Iggulden - Spartan haukka. Lukemastani tuotannostaan olen tykännyt kovasti.

 

[Sämppäri]

Sukkahousut päähän ja syppiin? Ei valitettavasti toimi enää, kun pankeissa ei ole käteistä. Täydellistä pankkikeikkaa ei enää tehdä haulikolla vaan tietokoneella. Niin ne ajat muuttuu, eikä välttämättä aina parempaan.

Mä en olekkaan ihan normaali pankkiryöstäjä. En halua rahaa. Haluan sukkahousuja. Ihmisten sukkahousuja haistella haluan. Voin naamioida pankkiryöstön tarkoitukseen sopivaksi jäämättä kiinni. Jatimatiikki messiin. Kaikki lattialle ja sukkahousut pois!

 

[Wiljami]

Näinköhän tämä Nacci äännetään Nakki vai Natsi? Molemmat ovat mahdollisia.

Luulen että naski ts. possu.

 

[Wiljami]

Mika Waltarin Johannes Angelos, Nuoren Johanneksen jatkoteos. Nuo Waltarin tiiliskivet olivat aika raskasta luettavaa, meni monta viikkoa. Mielenkiintoista tapahtumaa, hienosti sotkettuna ajan tapahtumiin. Nythän televisiosta tulee Ruusun aika, joka kertoilee samoista asioista. Tuli jo mieleen, että onko tämä mukeltua tarinaa Waltarista, mutta ei kai.

Jaa katsoppas, tässä oli melkein sivu viestejä kun luulin viimeiseen vastanneeni.

Ruusun nimi tuli luettua olikohan toissa talvena. Ei mikään nopealukuisin teos, mutta Econ työksi oikeastaan aika suoraviivainen kuitenkin. Suosittelen kyllä lukemista.

Waltaria ei ole tullut luettua vaikka historiallista fiktiota tykkäänkin räknätä. Ehkä tuo Karvajalka pitäisi vaikka hakea joku kerta kirjastosta, vai mistä niihin kannattaisi ujuttautua sisään?

 

[Eddie]

Pakko kehua Anna Ekbergin kirjoja. Kyseessä ei ehkä ole varsinaisesti dekkareita, mutta vähän sinnepäin. Etsivät ovat sivurooleissa ja epäonnekkaat uhrit ja väärintekijät yms. henkilöt pääosissa. Ekbergin tapa kirjoittaa poikkeaa hieman yleisestä dekkarimaailmasta. Esikoisteos Salattu nainen oli varsinkin mielenkiintoinen. Myös toinen Uskottu nainen on hieno teos, joskin sisältää hieman liikaa jaarittelua ja tarina ei välillä etene. Erikoismaininta myös Ekbergin tavalle kirjoittaa erotiikasta/seksikohtauksista. Niillä ei mässäillä, mutta hänellä on kutkuttava tapa kirjoittaa niistä. Hän ei aristele kirjoittaa, kuten moni muu dekkarigenressä.

 

[-FNM-]

Oon nyt viikon aikana lukenut viisi Matti Röngän dekkaria. Ihan jees, vaikka ei hänkään mikään Pierre Lemaitre ole.

 

[Evil]

Jaa katsoppas, tässä oli melkein sivu viestejä kun luulin viimeiseen vastanneeni.

Ruusun nimi tuli luettua olikohan toissa talvena. Ei mikään nopealukuisin teos, mutta Econ työksi oikeastaan aika suoraviivainen kuitenkin. Suosittelen kyllä lukemista.

Waltaria ei ole tullut luettua vaikka historiallista fiktiota tykkäänkin räknätä. Ehkä tuo Karvajalka pitäisi vaikka hakea joku kerta kirjastosta, vai mistä niihin kannattaisi ujuttautua sisään?

Turms kuolematon. Ellei sitten ota Sinuhea, mikä olisi ilmeisin valinta. Myös Ihmiskunnan viholliset on hyvä paikka aloittaa.

 

[RecordBreaker25]

Joululahjoista lukenut seuraavat:

Pirinen Harri, Kultaleijonien tarina 2019
Miellyttävää luettavaa ihmeestä jäällä. Sen taustoista, joukkueen kasaamisen vaiheista ja tarinan kasvamisesta kohti lopullista huipentumista. Pieniä virheitä siellä oli, kuten Ovien pelaamien Habseissa.

Sovijärvi Matti, Carl Brewer - jääkiekkoelämä

Nappasi mukaansa välittömästi. Kausi kaudelta kerrottu tarina säilyttää mielenkiintonsa muutenkin, kun vain HIFK vuoden ajan. Peliuran jälkeinen taistelu pelaajien oikeusturvasta nostaa arvostusta edelleen miestä kohtaan.

Lukemista hyllyssä odottaa vielä:

Lempinen Marko, Hexi - Taistelija
Miettinen Kimmo, Laru #24
Branch John, Tappelija - Derek Boogaardin elämä ja kuolema
Kanerva Juha, Teemu Pukki - koko tarina
Hakala Olli, Sami Hyypiä - Voikkaalta Valioliigaan
Leppänen Keijo, Mika Häkkinen
Mika Myllylä, Riisuttu Mestari
Airio/Waden, Suomifutiksen sankariaika
Thomas Hauser, Muhammad Ali - suurin ja kaunein

 

[Vahva tunne]

Jaa katsoppas, tässä oli melkein sivu viestejä kun luulin viimeiseen vastanneeni.

Ruusun nimi tuli luettua olikohan toissa talvena. Ei mikään nopealukuisin teos, mutta Econ työksi oikeastaan aika suoraviivainen kuitenkin. Suosittelen kyllä lukemista.

Waltaria ei ole tullut luettua vaikka historiallista fiktiota tykkäänkin räknätä. Ehkä tuo Karvajalka pitäisi vaikka hakea joku kerta kirjastosta, vai mistä niihin kannattaisi ujuttautua sisään?

Karvajalka varmaan, kun kotiSuomen Turusta lähtee. On tavallaan helpompaa...

 

[Taskulamppu]

Tällä hetkellä nyt on menossa Juha Vainio - Sellaista elämä on, sekä Vankina Venäjällä: huumekuriirin uskomaton tarina. Kai tuolla on muutakin kesken, mutta olleet sen aikaa ettei viitsi mainita.

 

[Le Banner]

Helsingin poliisilaitoksen legendaarisen murharyhmän ex-pomosta Juha Rautaheimosta kertovan teoksen Hermo-murharyhmän mies. Mielenkiintoinen ja karukin kuvaus erilaisista tehtävistä, mitä reiluun 40-vuoteen miehelle mahtui.

Nyt on menossa Loiri ja diggaan myös tästä, vaikka se kohu ja hössötys ja kauhistelu kirjan ilmestyessä oli lähinnä naurettavaa kun nyt vajaa 500-sivua takana ja kerran taisi liukastua omaan spermaan.

 

[Sudden Death]

En tiedä olenko sattunut bongaamaan juuri ne muutamat poikkeustapaukset vai onko laajempikin ilmiö että Kalle Päätalon tuotanto eläisi jonkinlaista revivalia?
Ja ehkä vieläkin yllättävämpää on että kiinnostuneelta vaikuttaisi usein nimenomaan nuoriso kun taas Päätalolle naureskelu alkaa olla paremmin ikääntyvän sukupolven heiniä. Kaipa nämä juniorit sitten näkevät hänen tuotannossaan jotakin sellaista mitä heidän isänsä eivät ole nähneet.

 

[Useful Idiot]

Nyt luen Tapio Suomisen elämänkertaa ja Sami Aaltosen kirjoittamaa "Aavetaloja"

Urheilu ja pimeä puoli on siis aina kiinnostanut. Ja rokki. Ja kissat. Ja tissit.

 

[SamSpade]

Viime vuosi tuli täyteen ja luettua tuli uusi ennätys, 70 kirjaa, yhteensä 29.000 sivua, eli keskimääräinen kirja oli reippaat 400 sivuinen. Lähinnä Scifiä, fantasiaa ja muutamia historiateoksia. Viimeisenä tuli luettua Deter, Suppress, Extract. Royal military police close protection , The authorised history.

 

[Kilgore Trout]

Mika Waltarin Johannes Angelos, Nuoren Johanneksen jatkoteos. Nuo Waltarin tiiliskivet olivat aika raskasta luettavaa, meni monta viikkoa. Mielenkiintoista tapahtumaa, hienosti sotkettuna ajan tapahtumiin. Nythän televisiosta tulee Ruusun aika, joka kertoilee samoista asioista. Tuli jo mieleen, että onko tämä mukeltua tarinaa Waltarista, mutta ei kai.

Nuori Johannes -kirjasta kerrotaan sellaista tarinaa, että Waltari ryhtyi kirjoittamaan kirjaa Konstantinopolin piirityksestä. Jossain vaiheessa hän huomasi kirjoittaneensa satoja sivuja pääsemättä vielä Konstantinopoliin. Siinä kohtaa hän hylkäsi sen, mitä oli kirjoittanut, ja aloitti Johannes Angeloksen suoraan piirityksestä.

 

[Evil]

Nyt menossa Robert Sheltonin No Direction Home; The Life & Music of Bob Dylan.

Viimeksi lopetin Miles Davisin omaelämäkerran. Sen tosin luin jo toiseen kertaan.

 

[Reverent]

Hannu Lauerman Psykologin päänavaus tuli aamulla loppuun. Jotenkin odotin superälykkäästä miehestä vähän syvällisempää juttua, kun toi parisataasivuinen hutaisu. Pilluakin Hannu on joskus nuoruudessaan saanut mukavasti. Paljon aiheita, joita käsiteltiin pääosin hyvin kevyesti ja pintapuolisesti. Lääketieteellisten ammattitermien ja diagnoosien viljely ei anna tavislukijalle mitään lisäarvoa.

 

[Luke]

Teemu Keskisarjan Murhanenkeli - Suuren Pohjan sodan ihmisten historia. Hyvää yleiskuvaa 1700-luvun alun ihmeisten elämästä sodan aikana, jolloin miehiä vietiin lähes jokaisesta talosta veriverona sotiin ja sotajoukkojen muonitus- ja varustusvastuu ajoi isojakin tiloja ahdinkoon. Aika karua menoa oli sekä sotiminen että arki sen jaloissa tuohon aikaan.

Hyvää kerrontaa, jossa tulee kyllä hyvin esiin olosuhteiden kurjuus, sotilaiden toivottomuus ja upseereiden kyvyttömyys johtaa joukkoja. Paljon avattu myös asioita arkistoista löytyneillä tarinoilla, joiden avulla käyty läpi yksittäisten ruotusotilaiden vaiheita.

Kaikessa karuudessaan melko silmiä avaava lukukokemus. Keskisarjan tyyliin tekstikään ei ole mitään puisevaa virastokieltä.

 

[jäämies-70]

Sami Lopakan Loka. Alkuun vasta päässyt (n. 70 sivua), mutta vaikuttaa ihan helvetin hyvältä kirjalta.
Jos on lukenut aiemman Marras -kirjan, suosittelen lukemaan tämänkin.

 

[Ollakseni]

Max Hastingsin Das Reich tuli lopetettua tuossa. Olihan se mielenkiintoista saada selville enemmän ranskalaisten vastarinnasta miehitetyssä Ranskassa ja ihan siitä kuinka Saksa päätti lähettää SS panssaridivisioonan taistelemaan partisaaneja vastaan, sen sijaan, että se olisi ollut Normandiassa.

Nyt kuuntelen Simon Sebag Montefioren Stalin: The Court of the Red Tsar kirjaa. Paljon on tästäkin hirviöstä tullut jo uutta tietoa.

 

[regularflex]

John Grishamin Ilmiantaja tuli luettua ja samalla havahduin, että miten olinkaan voinut unohtanut yhden suosikkikirjailijani teokset monen vuoden ajaksi. Ehdoton lukusuositus tälle teokselle.

Heti perään luin Ilkka Remeksen Vapauden Ristin, josta jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. En ole noita paria edeltävää teosta lukenut ja kun tämä Vapauden Risti on selvästi jatkumoa niille, niin jonkin verran varmasti hävisin lukukokemuksessa. Ihan kelvollinen teos genressään, mutta tuskin luen noita paria aiempaa kirjaa.

Näiden lisäksi tänä vuonna on mennyt yksi johtamisen "ammattikirja" ja yksi vähän teoreettisempi kirja alustataloudesta on parhaillaan työn alla.

Pitkästä aikaa on ollut aikaa lukea ja se on kyllä virkistänyt mieltä. Pari vuotta on ollut töissä ja töiden ohessa vapaaehtoisesti opiskelijana aika haipakkaa, joten lukemani kirjat vuosina 2018 ja 2019 lasketaan yhden käden sormilla. Nyt kuukauteen tullut luettua about saman verran kirjoja kuin kahden edellisen vuoden aikana.

 

[Useful Idiot]

Nyt aloitan lukemaan Milla Peltosen kirjoittamaa kirjaa, aiheenaan ja nimenään erakot.

"Suomi on erakkojen luvattu maa, mutta erakotkaan eivät ole niinkuin ennen. Tai ainakaan niinkuin yksioikoiset käsityksemme heistä. Keitä ja mitä erakot ovat? Miksi he ovat valinneet elämän muiden ulottumattomissa, vai ovatko? Mitä he haluavat elämäntavallaan sanoa, vai haluavatko? Mitä erakkous meikäläisissä oloissa oikeastaan merkitsee?
Erakot kertoo yhteiskunnan “ulkopuolelle” vetäytyneistä yksineläjistä. Se tutustuttaa lukijansa omintakeisiin persooniin pohjoisen erämaissa, korpien kätköissä, kaukaisilla saarilla ja vuorilla, peräkylillä ja kaupunkien reunamilla. Se kurkkii menneisyyteen ja kulttuuriseen kuvastoonkin, mutta keskustelee ennen muuta suomalaisten nykyerakkojen kanssa. Ja kertoo heidän kiehtovat tarinansa."