Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[RödaBastärd]

Japanilainen ja korealainen kirjallisuus - ja nimenomaan fiktio - kiinnostaa kovasti, jonka vuoksi tiedustelenkin, että onko jollakin palstalaisella antaa lukuvinkkejä?
Haussa on siis klassikkoteoksia kummastakin kulttuurista.

Muutama tulee mieleen mitä viime vuosina lukenut. Tosin varsinaisia klassikoita en voi luvata kaikkien olevan.

Syytös, Seitsemän kertomusta Pohjois-Koreasta - Bandi
Novellikokoelma, käsittääkseni ensimmäinen Pohjois-Koreasta ulos salakuljetettu teos joka on saatu julkaistua. Koin hiukan hankalaksi lukea, arvaukseni on että vaatisi vähän ymmärrystä maan kulttuurista jotta aukeaisi paremmin. Kiva kuitenkin lukea ihan siksikin ettei yksikään Johtaja-Kim varmaan halua että tätä luetaan.

Uskollinen Naapuri - Keigo Higashino
Etsivä Galileo -dekkarisarjaa. Osa suomennettu, osa löytyy englanninkielisinä. Muistaakseni kummallakaan kielellä ei ole käännetty alkuperäisen julkaisujärjestyksen mukaan. Olen dekkarien/trillerien ystävä, ja olen pitänyt näistä todella paljon.

Kalvot - Chi Tai-Wei
SciFi-klassikko Taiwanista 90-luvulta.

Muistoja planeetta maasta Trilogia - Liu Cixin
SciFi-eepos Kiinasta. Välillä menee tieteily niin korkealentoiseksi, että oli vähän hankala ymmärtää joitakin käsitteitä ja teorioita yms, mutta silti oikein mukaansatempaavaa menoa.

 

[Ilmari Ahde]

Japanilainen ja korealainen kirjallisuus - ja nimenomaan fiktio - kiinnostaa kovasti, jonka vuoksi tiedustelenkin, että onko jollakin palstalaisella antaa lukuvinkkejä?
Haussa on siis klassikkoteoksia kummastakin kulttuurista.

Kazuo Ishiguro:
- Pitkän päivän ilta
- Haudattu jättiläinen

Haruki Murakamilta vaikka mitä, mainio tutustuminen voisi olla Kafka rannalla.

 

[Jymäkkä]

Kahlasin aika nopeasti läpi kolme ekaa kirjaa Helena Immosen Kettu-sarjasta. Viihdyttävää ja osin hyvinkin realistista jännäriä isona linjana Suomi kansainvälisten kriisien osapuolena. On sotilaan, tiedustelun, kotiväen kuin poliitikkojenkin vinkkelistä. Aiheen puolesta ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu, jää helposti koukkuun. Selkeää fiktiota siis kuitenkin, ja paljon tietysti epärealistista menoa ja toimintaakin mukana, osin häiritsevyyteen asti. Kevyenä lukemisena menee, mutta tarinan pituus, jotain yli 1500 sivua valmiina, tietysti karsinee kokeilijoita.

 

[Kyle]

Annie Jacobsonin Ydinsota: Näin maailma tuhoutuisi liikkuu kirjaston varausjonossa sen verran verkkaisesti, että sitä odotellessa voisi jonkun perusvarman Stephen Kingin tai Agatha Christien lukasta.

Kuuntelin kyseisen kirjan ja harvoin kirjat vetävät yhtä mietteliääksi kuin tämä.
Vaikkei varsinaisesti kirja uniin tullutkaan niin kaukana se ei ole, kirja on jopa hieman vastenmielinen. Itse monesti suosittelen hyviä lukemiani kirjoja ja äänikirjojani perheenjäsenilleni ja muutamille tutuille, mutta tämän kohdalla pitää kyllä harkita kenelle suosittelee. Ja se ei johdu siitä, etteikö kirja pitäisi otteessaan vaan siitä että ymmärrän, ettei kaikki haluaisi kuulla näin ahdistavaa kertomusta nyt kun muutenkin uutiset ovat täynnä sotaa.

"Ne jotka selviävät ydinsodasta toivovat, että eivät olisi selvinneet"

 

[RödaBastärd]

Itse monesti suosittelen hyviä lukemiani kirjoja ja äänikirjojani perheenjäsenilleni ja muutamille tutuille, mutta tämän kohdalla pitää kyllä harkita kenelle suosittelee. Ja se ei johdu siitä, etteikö kirja pitäisi otteessaan vaan siitä että ymmärrän, ettei kaikki haluaisi kuulla näin ahdistavaa kertomusta nyt kun muutenkin uutiset ovat täynnä sotaa.

Tämä on ihan totta. Itsekin ihan tosissani sanoin että pitää välillä vetää happea, ja lukasta jotain muuta. Vähän huuhtoa pahaa oloa pois.
Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin IT, joka on tutun turvallinen. Aiemmat kerrat lukenut suomeksi, nyt ensimmäistä kertaa menossa alkuperäisellä kielellä.

Vuoden sisällä tullut luettua muitakin ahdistavia, mutta hyviä tietokirjoja kuin nuo aiemmin mainitut;

The End of the World is just the Beginning: Mapping the Collapse of Globalization - Peter Zeihan
Samaan Virtaan, Putinin sota naisia vastaan. - Sofi Oksanen

Näidenkin jälkeen piti vetästä useampi teos jotain aivan muuta väliin. En halua että lukeminen menee doomscrollaamiseen verrattavaksi touhuksi.

 

[L. Öysä]

Kingin "Pimeällä puolella" tuli vuoroin kuunneltua, vuoroin luettua. Kyllä näitä novellikokoelmia on välillä miellyttävää koluta. Jokainen novelli on pieni paketti, josta ei päälle katsoen tiedä mitä sisältä löytyy ja miten pitkää tarinaa tulee tällä kertaa. Omaan makuun tällä kertaa ei mukana ollut yhtään oikeasti heikkoa tarinaa ja pari erittäin hyvääkin siellä oli. Mukavasti Lovecraft-viboja ja sokerina pohjalla eräänlainen jatkotarina Cujolle.

 

[Stolk-2]

Roseliuksen ja Silvennoisen kirja Villi Itä on luettu. Aukaisi suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen osallistumista heimosotiin Itä Karjalassa, Virossa ja Inkerissä. Kirja aukaisi paljon saksalaisten vapaajoukkojen, kommunistien, valkovenäläisten taisteluja Balttiassa ja Venäjällä.

 

[Kilgore Trout]

Luin Pajtim Statovcin Finlandia-voittajan Lehmä synnyttää yöllä ja sen perään Anneli Kannon Punaorvot. Pidin tästä Statovicin kirjasta enemmän kuin Bollasta, joka myös palkittiin Finlandialla, mutta mitään suosikkikirjallisuuttani se ei ole. Erilaisten traumojen kaivelu ja niillä lukijan huomion haku ja tunteiden herättäminen tavallaan toimii. Niiden osalta kirja oli kuitenkin turhankin täyteen ahdettu, ja lukukokemus ahdistava.

Punaorpojen lukemista epäröin jonkin aikaa siksi, etten ole erityisen kiinnostunut yli 100 vuotta vanhojen asioiden kaivelusta. Minusta niiden suhteen tiliä on jo tehty, ja voimme painaa eteenpäin. Kannon kirja antaa kuitenkin yhden vähemmän esillä olleen näkökulman asiaan. Kirjan onnellinen loppu tuntui hieman hakemalla haetulta, mutta jättäähän se lukijan paremmalle mielelle kuin Lehmä synnyttää yöllä.

 

[Falling Star]

Korvatunturilta lähetettiin aatoksi Movetronin tarinaa kuvannut Romeosta Juliaan. Jo kääreet avattuani hämmästelin teoksen ohutta ulkomuotoa. Nyt tämä satakaksitoistasivuinen opus on "kahlattu" läpi ja vähänlaisesti siitä jää suositeltavaa. Lituska on vaatimaton jopa perinteisiin pokkareihin verrattuna, fontti on suuri kuin myös otsikot ja kappalevaihdot. Kaiken kruununa 14 sivua on aivan jonninjoutavia fanien (kolme) jorinoita.

Bändi itsessään oli todella tärkeä teinivuosina ja kirja palautti tiettyjä muistikuvia nuoruudesta. Siihen se sitten pitkälti jäikin. Tämä tuntui oikeastaan vain pidemmältä haastattelulta jäsenten kanssa ja mihinkään ei oikein syvennytty kunnolla. Lineaarisesti tapahtumat oli nakeltu sinne tänne. Onneksi ei sentään käyty tyyppien lapsuutta läpi, siitä plussat. Olisin kaivannut ainakin vähän enemmän tarinaa biiseistä ja ennen kaikkea niiden takaa, mutta tätä herkkua ei ollut tarjolla. Löyvä jäi muutenkin vähäisempään roolin tarinankertojana, mikä taisi kuulua pitkälle hänen persoonaansa. Olisin toivonut myös enemmän hyviä sisäpiirijuttuja rundeilta ja takahuoneista. Kyllähän nyt bändistä saa enemmänkin irti mitä löyhän haastattelun, asiaa olisi varmasti löytynyt tuplat nykyiseen pituuteen. Todella ohkainen oli sisältökin, jos oli käsituntumakin.

Löyvän poismenoa ei käsitelty oikein ollenkaan. Voi olla aikataulullinen kysymys tai kirja jo painossa loppusanoja lukuun ottamatta. En tarkoita, että asiaa olisi pitänyt rääpiä, mutta jonkinlainen merkittävämpi tribuutti ja valotus tulevaisuuden ajatuksista olisi ollut paikallaan.

 

[tinkezione]

Glitter Bandin universaalien poliisivoimien kokeneemman edustajan Tom Dreyfusin seikkailuista kertova Prefect-trilogia jatkuu nyt vastikään ilmestyneellä päätösosallaan Machine Vendetta. Tämän myötä myöskin Revelation Space -universumi jää telakalle, kirjailijana siis Alastair Reynolds.

 

[Surukuku]

Olen tässä pikkuhiljaa kahlaillut läpi Taija ja Jani Sompin kirjoja Parantavat hormonit ja Parantava ruoka.
Minusta niissä on riittävän kansantajuisesti kerrottua faktaa ja esimerkkejä suomalaisten ruokauskomuksista ja -tottumuksista, jotka voivat johtaa kovin epätoivottuihin tilanteisiin.
Suomalaiset ravintosuositukset pohjautuvat vahvasti 70-luvun tutkimuksiin, olettamuksiin, mm. Pekka Puskan Pohjois-Karjala -projektiin eikä niihin ole tehty mitään suuria korjauksia pohjautuen mihinkään uudempiin tutkimuksiin. THL pitää tiukasti kiinni nk. käypäsuosituksista eikä hyväksy mitään eikä ketään, joka ei noudattele tarkasti niitä ohjeita. Se taas on johtanut, välillisesti ja välittömästi, siihen, että etenkin statiineja määrätään surutta vähän joka toiselle ja myös masennuslääkkeet ovat saavuttamassa tavallisten särkylääkkeiden statuksen ihmisten vaivojen hoidossa.
Ihan suositeltavaa lukemista niille, jotka painivat jaksamisen, ylipainon, kipujen, tjsp. kanssa ja haluavat toisenkin näkökulman mahdollisiin vaivojensa aiheuttajiin. Nykyinen terveydenhoito iähtee hyvin pitkälle oireiden lääkitsemisestä, ei niinkään juurisyistä, mistä oireet johtuvat.

 

[Rod Weary]

Glitter Bandin universaalien poliisivoimien kokeneemman edustajan Tom Dreyfusin seikkailuista kertova Prefect-trilogia jatkuu nyt vastikään ilmestyneellä päätösosallaan Machine Vendetta. Tämän myötä myöskin Revelation Space -universumi jää telakalle, kirjailijana siis Alastair Reynolds.

Ookkonää Kostaja-trilogian kahlannut? Se oli eri kiva.

 

[tinkezione]

Ookkonää Kostaja-trilogian kahlannut? Se oli eri kiva.

Oommää ja olen samaa mieltä. Eka osa meni vielä Kostaja-nimellä suomeksi, kaksi muuta osaa lontooksi.

Seuraavaksi jonossa houkuttelisi irto-opus Eversion, mutta lisäksi kaipailisin mielipiteitä Poseidonin Lapset -trilogiasta.

 

[Tarinankertoja]

Oommää ja olen samaa mieltä. Eka osa meni vielä Kostaja-nimellä suomeksi, kaksi muuta osaa lontooksi.

Seuraavaksi jonossa houkuttelisi irto-opus Eversion, mutta lisäksi kaipailisin mielipiteitä Poseidonin Lapset -trilogiasta.

Poseidonin laspet on selvästi heikointa Reynoldsia. Premissi on mielenkiintonen mutta tarina on pitkävetinen ku mikä.

Ilmestysten Avaruuteenhan viä liittyy novellikokoelma "Timanttikoirat, turkoosit päivät" ja samoin suomentamaton "Galactic North" novellikokoelma on Ilmestysten avaruus tavara.. siinä muistaaksieni mentiin unversumin loppuun asti :-D

"Jäänpuskijat" on itsenäinen teos, mutta imo erinomainen. Samoin "Aurinkojen huone" on mainiota luettavaa. Vaan paras näistä yksittäisistä on mun mielestä ehdottomasti "Pääteasema" jonka oisin toivnu jatkuvan maailmana laajemminin..

"Ikirouta" pienoisromaani ei jättänyt paljoa muistijälkiä, sen sijaan "Hitaat luodit" oli aika mainio. "Noidankehä" ei oikein tahdo toimia, se kertoilee moniajallisesti ja tapahtuu.. maassa!

Lisäksi enkuksi luin aikanaan "Century Rain" mutta siitä ei muistikuvia

 

[Ilmari Ahde]

Mikko Kamulan Ikimetsän kansa -sarjan osa neljä, Kalevan pojat. Kolmas osa Tuonela oli hieman vaisumpi makuuni, hyvää toki oli siinäkin ettei sentään mikään rimanalitus ollut.

 

[Kilgore Trout]

Ben Macintyre - Kova joukko, SAS ja erikoisjoukkojen synty.

Kirjassa käsitellään miten SAS syntyi ja toimi toisen maailmansodan aikana Afrikassa ja Euroopassa. Lopussa sitten lyhyesti, että miten SAS:n sotilailla meni sodan jälkeen.

Sain tämän kirjastosta melko pitkän jonottamisen jälkeen. Se on tietokirja, joka kulkee harvinaisen vetävästi eteenpäin. Sikäli sattui mukavasti, että HBO:n sarjan Rogue Heroes toinen tuotantokausi on parhaillaan meneillään.
Kyseinen sarja on tämän kirjan pohjalta tehty, ja kauden viimeinen osa tuli juuri ulos.

 

[Turder]

Mikko Porvalin kaukopartiokirjoja. Hyvää settiä ja aina vain hämmästyttää ne fyysiset rasitukset mitä miehet partioillaan koki. Eikä ollut merinovillaa ja goretexiä päällä. Ja kuoleman uhka läsnä koko ajan.

 

[Big Joe]

Jaahas, on näköjään päässyt reilu vuosi vierähtämään kun viimeksi tänne kirjoittanut ja täytyy hetki muistella mitä kirjoja sen jälkeen on tullut luettua.

Elikkäs tässä reilussa vuodessa tullut luettua (ei lukujärjestyksessä kun en itsekään enää ole varma):

-Silmarillion
Olihan tämä loistava kirja vaikka välillä vähän oli hakemista kuka kukin on. Kyllä Tolkienin Keski-Maa on itselleni ehdoton ykkönen fantasiamaailmoista.

-Stephen King - Kuvun Alla
Reilu tuhatsivuinen järkäle mutta tuli silti luettua erittäin nopeasti. Oli todella loistava, Jim Rennie yksi parhaimmista ja vihattavimmista hahmoista mitä vastaan tullut.

-Stephen King - Mitä Enemmän Verta
4 novellin kokoelma. Ensimmäinen tarina "Herra Harriganin puhelin" ihan ok, ei erikoinen. Toinen tarina "Chuckin Elämä" kirjan paras ja mielenkiinnolla odotan tästä tehtyä elokuvaa missä pääosassa Tom Hiddleston. Kolmas tarina "Mitä Enemmän Verta" jatkaa Holly Gibneyn tarinaa "Ulkopuolinen"-kirjasta. Tykkään näistä Holly-tarinoista ja tämäkin oli erittäin hyvä. Neljäs tarina "Rotta" ihan ok, ei mikään erityisen mieleenpainuva.

-Stephen King - Vihreä Maili
Olipahan lukukokemus! En onneksi paljoa muistanut elokuvasta kun niin pitkä aika kun tämän näin, auttoi tietty kuvittelemaan hahmojen ulkonäöt. Parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut, voin vahvasti kaikille suositella. Meni kyllä tunteisiin, en muista milloin viimeksi kirja saanut tipan linssiin samalla tavalla.

-Stephen King - Maantievirus Matkalla Pohjoiseen
14 lyhyttarinaa, ei kovin muistiinpainuvia. 1408 oli kyllä hyvä ja mielestäni hienosti niinkin lyhyestä novellista on toimiva elokuva saatu tehtyä.

-Stephen King - Tapahtumapaikkana Duma Key
Tämä taas oli aivan loistava kirja, paha sijoittaa kyllä listalla mihin väliin Kingin kirjoja osuu. Alku lähtee vähän hitaasti käyntiin kuten Kingin kirjoissa on tyypillistä mutta loppua kohden ei kirjaa pysty käsistään laskemaan. Myös muutamat kohdat kirjassa saavat kyyneleet virtaamaan.

-Stephen King - Holly
Taas jatkuu Holly Gibneyn tarina, ajallisesti tässä ollaan koronapandemian alkuvaiheilla. Hyvä kirja ja juoni mutta vähän liikaa ehkä oli tuota koronasta ja maskeista keskustelua. Toisaalta sopii hyvin kirjan kirjoittamishetkeen ja Hollyn persoonaan maskeista ja rokotuksista stressaaminen. Juoni oli toimiva ja tarinan viholliset todella hyvin kirjoitettu.

-Stephen King (Richard Bachman) - Vimma & Juokse Tai Kuole
Kaksi tarinaa mitkä King kirjoittanut salanimellä. Ensimmäinen eli "Vimma" erittäin hyvä tarina miehestä joka on menettämässä asuntonsa ja samalla päätyy traagisiin ratkaisuihin. "Juokse tai kuole", en paljoa muista Iso-Arskan elokuvasta Running Man mutta aika erilainen tässä oli tarina elokuvaan verrattuna jos oikein muistan. Todella viihdyttävä tarina dystooppisesta tulevaisuudesta.

Saattaa olla että joku kirja nyt pääsi unohtumaan tuosta listasta ja tuli ehkä vähän turhan pitkä luettelo tähän väliin.

Nyt luettavana Stephen Kingin Tukikohta (The Stand) eka osa ja on kyllä vienyt mennessään. Paljon kanssa tulee mieleen koronapandemian alkuajat, onneksi se ei sentään kehittynyt niin vakavaksi kuin "Kapteeni Trips". Katsotaan jos nyt muistaisi tännekin kirjoitella tasaisemmin väliajoin.

 

[Kilgore Trout]

Luin Brandon Sandersonin fantasiakirjan Lain pyörteissä. Sanderson näyttää olevan varsin tuottelias fantasiakirjailija, joka mm. kirjoitti loppuun Ajan pyörä -sarjan Robert Jordanin kuoltua. Siitä sarjasta luin joskus muutaman ensimmäisen osan.
Tuotteliaisuus on monen fantasiakirjailijan ominaisuus, iso työ on oman maailman keksimisessä, sen jälkeen sinne voi pudotella keskinkertaisia juonikuvioita, kuten tässäkin tapauksessa.
Aloitin Sandersonin Cosmere-universumiin tutustumisen jostain keskeltä, tämän kirjan alkusanoissa siitä oli jotain sekavaa selvitystä, ja lukeminen meinasi tyssätä jo siihen. Alkusanojen perään oli vielä pyötälaatikosta löytynyt irrallinen novelli. Niistä kun selvisin, niin itse kirja oli vetävää ja helppolukuista seikkailua. Suosittelen fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneille, muille ei niinkään.

 

[SM84]

Tällä hetkellä on menossa Andrew Childin yhdessä veljensä Lee Childin kanssa kirjoittama viimeisin Jack Reacher-kirja Ansassa. Koko Reacher-sarja on tullut luettua ja hankittua kirjahyllyyn. Tämä uusin on viides veljesten yhdessä kirjoittama, aiemminhan Lee on kirjoittanut yksin kaikki.

Nykyään tosi vähän tulee luettua fiktiota, ennemmin luen elämänkertoja tai jotain bändi/artistihistoriikkeja. Tämä Reacher-sarja taitaa olla ainoa, mistä on tullut luettua kaikki julkaistut kirjat ja osa jopa useaan otteeseen. Alkupään kirjat on tästä sarjasta ehdottomasti ne parhaat. Oma suosikki on Tulilanka. Tässä kirjasarjassa on ollut sopivasti toimintaa ja joku mysteeri, rikos tai vastaava mitä Reacher selvittää. Sopivasti täyttää viihteen tarpeen, kun haluaa lukea jotain sujuvaa helppoa.

Taso on pysyi pitkään hyvänä, mutta ne kolme viimeisintä Lee Childin yksin kirjoittamaa alkoivat olla jo aika väsyneitä. Andrew'n tulo mukaan piristi sarjaa ja nämä uusimmat on olleet taas ihan kelvollisia. Tämä uusin on ollut toistaiseksi ihan OK.

 

[Paloposti]

Tällä hetkellä on menossa Andrew Childin yhdessä veljensä Lee Childin kanssa kirjoittama viimeisin Jack Reacher-kirja Ansassa. Koko Reacher-sarja on tullut luettua ja hankittua kirjahyllyyn. Tämä uusin on viides veljesten yhdessä kirjoittama, aiemminhan Lee on kirjoittanut yksin kaikki.

Nykyään tosi vähän tulee luettua fiktiota, ennemmin luen elämänkertoja tai jotain bändi/artistihistoriikkeja. Tämä Reacher-sarja taitaa olla ainoa, mistä on tullut luettua kaikki julkaistut kirjat ja osa jopa useaan otteeseen. Alkupään kirjat on tästä sarjasta ehdottomasti ne parhaat. Oma suosikki on Tulilanka. Tässä kirjasarjassa on ollut sopivasti toimintaa ja joku mysteeri, rikos tai vastaava mitä Reacher selvittää. Sopivasti täyttää viihteen tarpeen, kun haluaa lukea jotain sujuvaa helppoa.

Taso on pysyi pitkään hyvänä, mutta ne kolme viimeisintä Lee Childin yksin kirjoittamaa alkoivat olla jo aika väsyneitä. Andrew'n tulo mukaan piristi sarjaa ja nämä uusimmat on olleet taas ihan kelvollisia. Tämä uusin on ollut toistaiseksi ihan OK.

Käsittääkseni Lee Childin nimi pysyy kannessa mukana, mutta Andrew nuo uudet on tosiasiassa kirjoittanut.
Eniveis, tämä on kyllä itselle ollut kiva sarja lukea. Tason heilahtelu ei ole isoa, huonoimmatkin lukee mielellään ja nopiasti.
Pätevää toimintaviihdettä ja kevyitä mystereeitä. Täyttää just sen tarpeen minkä pitääkin.

 

[Niilo]

Seppo Jokisen uusimman kirjan saa ostaa vaan S-ketjun kaupoista... VMP. Erittäin suosittuja kirjoja, joita monet pienemmät kirjakaupat olisivat varmaan mielellään myyneet ja saaneet niistä edes muutaman euron.

Tässä linkki uutiseen

 

[Stolk-2]

Mötiköiden Törkytehdas tuli luettua. Nyt on vuorossa Teemu Keskisarjan Viipuri 1918. Kirja keskittyy Viipuriin ja Karjalan alueen tapahtumiin 1918.

 

[Ilmari Ahde]

Stefan Spjut - Staalo

Huomasi kyseessä olevan ruotsalaisen kirjailijan, nuuskan mainitseminen tuli niin monta kertaa eteen, että alkoi jo kyllästyttää, ei joka kerta tarvitse kertoa kun joku tunkee paskaa yläbörjeen. Ei suomalaisissa kirjoissakaan joka kerta mainita kun käydään halkopinoa "mittailemassa" riittääkö puut talveksi.

En fantasian suurin fani ole, mutta tässä olikin pohjoismaista mytologiaa ja uskomusta, ei miekkaa ja magiaa. Ihan mainio tekele.

 

[Kilgore Trout]

Luin Martha Wellsin Network Effectin, jossa Murhabotin seikkailut jatkuvat tällä kertaa pidemmällä tarinalla (350 s.). Aiemmat lyhyet tarinat ovat tuntuneet siltä, että ne auttamatta loppuvat kesken, ja lukemista olisi halunnut jatkaa pidempään.
Tämä kirja on vastaus siihen, mutta ehkä ne lyhyemmät tarinat sittenkin sisälsivät vähemmän toistoa ja juonen jänne oli jämäkämpi. Näin se on, kohden ei ole koskaan. Joka tapauksessa nautinnollista scifiä, jonka lukemisesta tulee hyvälle tuulelle. Se on tässä maailmassa jo paljon se!

Tykkäsin myös @Ilmari Ahde :n yllä mainitsemasta Staalosta silloin, kun sen luin.