Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Individual]

Vaikka on lukenut Stalingradin taistelusta, Berliinin luhistumisesta ja muista sodan raakuuksista, Huberin kirja on rankimmasta päästä mitä sodasta olen lukenut, jää mieleen pyörimään.

Juuri äsken sain tämän kirjan loppuun ja olihan se aikamoinen paketti. Hieman se jäi loppuneljänneksen alussa looppaamaan vuoteen 1933, joskin se ja sitä seuranneet vuodet olivat tärkeitä rakennuspalikoita kansan joukkopsykoosissa. Henkinen tyhjiö kansallissosialismin ja Natsi-Saksan romahtamisen jälkeen mainitaan kirjassa useasti. Ja kun ei ollut enää mitään, niin helpompaa oli unohtaa menneet hirmuteot, tai nostaa itsensä uhrin asemaan. Itse olin siinä uskossa, että Saksan kansan tilinteko menneisyytensä kanssa olisi alkanut paljon aiemmin kuin mitä se nyt kirjassa kuvataan. Oli kuitenkin Nürnbergin oikeudenkäynnit ja kaikki. Kaikkein hurjinta oli se, että kun arkistot vihdoin aukesivat myös idässä ja muistelu todenteolla pääsi käyntiin, niin itsemurhaepidemia jäi vieläkin reunamerkinnän asteelle. Kyllä ihminen on aika olento, niin toiselle mutta myös itselleen. Tietysti DDR:n virallisessa historiankirjoituksessa Neuvostoliitto kukisti sankarillisesti fasismin, eikä siihen tarinaan kuuluneet puna-armeijan törkeydet. Käy siinä sitten lähihistoriaa objektiivisesti läpi.

Stalinista kaikki taisi tietää, että se on paska jätkä, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Hitleriä palvottiin, vaikkei aina ollut leipäpalaakaan. En tiedä. :) Sellainen sädekehä Aatun ympärillä oli, etten ihmettele yhtään, että siitä valosta riitti pimeään pohjolaankin vähän kajastusta mieliä nostattamaan.

 

[HPL76]

Viimeisempinä on tullut luettua pari Anthony Beevorin kirjaa. Stalingrad oli toinen, ja Hitler´s Last Gamble toinen.

Mä olen kyllä tykännyt tämän herran tyylistä kirjoittaa. Ei ole kirjat niinkuin tietosanakirjaa lukisi, vaan ihan sujuvaa kerrontaa höystettynä aidoilla kirjeillä rintamalta sun muuta. Aika monta asiaa on tullut opittuakin, kun vähän tuo WW2 kiinnostaa.

En nyt lukenut koko ketjua läpi, joten hyvin mahdollista että tämä sälli on jo mainittu. Suosittelut kuitenkin jos joku aiheesta on kiinnostunut.

 

[Tukaton]

Luen nyt: Terry Pratchet: Fifth Elephant, Luin viimeksi: Ian M. Banks: The Algebraist

 

[Wiljami]

Luen nyt: Terry Pratchet: Fifth Elephant, Luin viimeksi: Ian M. Banks: The Algebraist

Pratchetteja lukee kyllä mielellään, tulee aina muutaman vuoden välein kahlattua läpi kaikki Discworld -novellit kun ne hyllystä löytyy. Alkukielellä noita on toki luettava, paljon esim. kääntämisen kannalta suht mahdottomia kielivitsejä.

 

[Krepo]

Viimeeksi luin Andy McCoy Rock'n roll star. Erittäin vaikealukuinen kirja mielestäni, kun todella paljon käytettiin slangia sisältävää puhekieltä. Ihan viihdyttävä teos kuitenkin.

Pidempään on ollut varauksessa kirjastosta Suomisen tapsan urheiluhullu, mutta ilmeisesti halukkaita lukijoita on niin paljon, että saapi odotella vuoroaan.

 

[Ykkössentteri]

Luin Jarkko Sipilän uusimman dekkarin. Ja olenkin lukenut koko Sipilän tuotannon. Kirjat ovat realistisen tuntuisia ja helppolukuisia jännäreitä. Paikat, joita kirjassa kuvaillaan, ovat oikeasti olemassa. Itse pidän juuri siitä todella paljon.

Luen tällä hetkellä Erkka, elämän peliä. Jossain kritisoitiin kirjaa kovasti, mitä itse ihmettelen. Kieltämättä kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita oli yllättävän paljon kirjan alkupuolella, mutta muuten olen nauttinut kirjasta. Erittäin hyvää tekstiä ihmislähtöisestä valmennuksesta

 

[Tukaton]

Pratchetteja lukee kyllä mielellään, tulee aina muutaman vuoden välein kahlattua läpi kaikki Discworld -novellit kun ne hyllystä löytyy. Alkukielellä noita on toki luettava, paljon esim. kääntämisen kannalta suht mahdottomia kielivitsejä.

Joo, joskus ostin Mortin suomenkielisenä. Ei se vaan oikein toimi, TP:llä on niin paljon englantilaiseen kulttuuriin liittyviä vitsejä, että niitä on mahdoton suomentaa + hän selvästi leikitteli sanoilla ja niiden merkityksillä, siitä häipyy kääntäessä paras terä pois. Minulla on kaikki Pratchetit (paitti lastenkirjoja ei ole) ja kun loppuun pääsen, pidän parin kuukauden tauon, sitten on aloitettava uudestaan. Täydellistä matkalukemista.

"Some humans would do anything to see if it was possible to do it. If you put a large switch in some cave somewhere, with a sign on it saying 'End-of-the-World Switch. PLEASE DO NOT TOUCH', the paint wouldn't even have time to dry " -TP

 

[HPL76]

Pratchettin kirjat on jäänyt meikäläiseltä lukematta. Yhden olen tainnut joskus aikoja sitten lukea, mutta jostain syystä ei ole ikinä tullut sen kummemmin perehdyttyä. Taidanpa yrittää löytää täältä jostain vähän herran tuotantoa ja aloittaa urakka. Alkuperäiskielellä totta kai, nyt kun niistä tajuaakin luultavasti paljon enemmän kuin vuosia sitten.

Olisi myös tuo Douglas Adamsin trilogia tuossa luettavana. Se on kyllä luettu jo moneen kertaan, mutta viimeisimmästä on jo aikaa. Viisi osaahan tässä trilogiassa on, mutta ei ne kaksi viimeisintä mun mielestä ole enää niin hyviä.

 

[Wiljami]

Joo, joskus ostin Mortin suomenkielisenä. Ei se vaan oikein toimi, TP:llä on niin paljon englantilaiseen kulttuuriin liittyviä vitsejä, että niitä on mahdoton suomentaa + hän selvästi leikitteli sanoilla ja niiden merkityksillä, siitä häipyy kääntäessä paras terä pois. Minulla on kaikki Pratchetit (paitti lastenkirjoja ei ole) ja kun loppuun pääsen, pidän parin kuukauden tauon, sitten on aloitettava uudestaan. Täydellistä matkalukemista.

"Some humans would do anything to see if it was possible to do it. If you put a large switch in some cave somewhere, with a sign on it saying 'End-of-the-World Switch. PLEASE DO NOT TOUCH', the paint wouldn't even have time to dry " -TP

Itse joskus aikoja sitten otin kirjastosta lainaan testimielessä Moving picturesin suomenkielisenä (onkohän käännösnimi ihan Eläviä kuvia?) ja n. kolmanneksen jälkeen päätin lopettaa lukemisen kun siinä tajusi osan ilmiselvimmistä kielivitseistä jo käännöstekstistäkin (tai lähti kääntämään niitä takaisin englanniksi mielessään) ja päättelin että suurimman osan missaa ja käännösversion lukemalla saisi lähinnä spoilattua sarjan suuret linjat itseltään, kuitenkin sisällön nyanssit missaten. Aika synkäksikin (tai ainakin vakavaksi) meni sanoma ajoittain sarjan loppua kohti, mutta Pratchett oli kyllä mestari pehmentämään sanomaa huumorin keinoin. Shepherd's crown tuli aikoinaan pistettyä ennakkotilaukseen ja samalla tilasin Shaking hands with Deathin. Miehellä oli aivan upea asenne elämään (ja kuolemaan).

Itsellänikään ei niitä lastenkirjoja ole, mikä on sinänsä ehkä puutos koska tuossa viimeisessä novellissa tunnutaan niiden tapahtumiin/henkilöihin viittaavan. Gaimanin kanssa yhteistyössä kirjoitettu Good omens sentään löytyy.

 

[Ilmari Ahde]

Viimeisempinä on tullut luettua pari Anthony Beevorin kirjaa. Stalingrad oli toinen, ja Hitler´s Last Gamble toinen.

Mä olen kyllä tykännyt tämän herran tyylistä kirjoittaa. Ei ole kirjat niinkuin tietosanakirjaa lukisi, vaan ihan sujuvaa kerrontaa höystettynä aidoilla kirjeillä rintamalta sun muuta. Aika monta asiaa on tullut opittuakin, kun vähän tuo WW2 kiinnostaa.

En nyt lukenut koko ketjua läpi, joten hyvin mahdollista että tämä sälli on jo mainittu. Suosittelut kuitenkin jos joku aiheesta on kiinnostunut.

Beevorin tuotannosta löytyy hyllystä jykevä Toinen maailmansota, Ardennit 1944 (Hitler's Last Gamble) ja Berliini 1945. Mukavan sutjakoita luettavia, varmaan hc-sotahistoriapentit ylenkatsoo helppoa luettavuutta. Joskus aikanaan yritin lukea George H. Steinin Waffen-SS -kirjaa, en päässyt paljon alkua pidemmälle kun alkoi numerot vilkkumaan silmissä.

 

[Evil]

Minä tykkään Beevorin kirjoista, olen varmaankin kaikki suomennetut lukenut. Minusta helppotajuisuudessa ei ole mitään vikaa. Vituttaa sellainen kryptinen salaseurakieli. Kyllä tietokirjoja pitää keskivertotampionkin ymmärtää, muutoinhan tieto ei välity ja kirja tekee olemassaolonsa turhaksi.

 

[HPL76]

Beevorin tuotannosta löytyy hyllystä jykevä Toinen maailmansota, Ardennit 1944 (Hitler's Last Gamble) ja Berliini 1945. Mukavan sutjakoita luettavia, varmaan hc-sotahistoriapentit ylenkatsoo helppoa luettavuutta. Joskus aikanaan yritin lukea George H. Steinin Waffen-SS -kirjaa, en päässyt paljon alkua pidemmälle kun alkoi numerot vilkkumaan silmissä.

Jep nämä tuotokset varmasti jakavat mielipiteitä. Itse olen tykännyt juuri tuosta helppolukuisuudesta, ja en mä nyt usko että multa on mitään ratkaisevaa jäänyt välistä vaikka en mitään faktaopusta luekaan.

Raskaat luettavat on sitten erikseen, mutta kyllä näillä Beevorin kirjoilla pääsee hyvin kärryille mitä tuohon aikaan tapahtui.

 

[sampio]

Jos sujuva sotatietokirjallisuus kiinnostaa, suosittelen Keskisarjan Raatteentietä ja Tolvajärveä.

 

[Evil]

Aloitin tänään Sami Lopakan Loka-romaanin, nyt olen noin puolivälissä. Eihän tuota voi kesken heittää. Helvetin hyvin tämä entinen Sentenced-kitaristi kirjoittaa. Päällisin puolin kirja kertoo kolmesta pohjoissuomalaisesta miehestä, jotka ovat elämissään käännekohdan äärellä. Yksi Venäjällä, yksi Oulussa, yksi Kilpisjärven kairassa. Luku kerrallaan näkökulma vaihtuu, ei mitään erikoista siinä, mutta tarina vetää mattoa jalan alta vähän väliä. Juuri kun luulet ymmärtäväsi jonkun henkilön sielunelämästä jotain, niin paljastuukin jotain ihan muuta. Ja kun miettii taaksepäin, niin olisihan se ollut nähtävissä, siinä ihan tarjolla, vaan ei osannut katsoa. Suosittelen, vaikka kesken vielä onkin. Toivottavasti ei latistu loppua kohden. Tuskinpa vaan.

 

[Ollakseni]

CMX:n Ad Nauseamia on tullut selailtua aina välillä. Ensimmäinen osa Encyclopedia Idiotica on lehteilty muutamaan kertaa läpi. Tietämättömille kerrottakoon kyseessä olevan kokoelma CMX:n kysy palstan parhaita paloja.

 

[Eddie]

Yrsa Sigurdardottirin teoksia on tullut kuunneltua viimeiseksi. Ihan kelpo skandidekkareita. Eivät mitään mullistavia ole, mutta on näissä jotain omaperäistäkin. Voin suositella, jos skandidekkarit maistuu. Nämä ovat ehkä siellä karummalla puolella asteikkoa, eikä romanttista shaipaa ole kuin haaleina häivähdyksinä. Elämät näissä teoksissa ovat arkisen tylsiä ja karujakin.

Viimeksi kirjoitin lukevani Kate Mortonin Kellontekijän tytärtä. Tämä nykyaikaan ja 1800-luvun takaumiin perustuva teos oli eittämättä mielenkiintoinen ja perusjuoni ihan mukava. Morton kuitenkin kirjoitti mielestäni välillä puuduttavan pitkiä pohjustuksia joillekin sivuhahmoille, joita ei mielestäni olisi tarvinnut niin pohjamutia myöten kaivaa. Välillä oltiin liian pitkiä aikoja sivuraiteilla ja sitä mietti, että jokohan palattaisiin itse tarinaan. Langanpäitä lopulta toki solmittiin, mutta tämän sinänsä hienon perusidean lamaannutti paikkapaikoin mielenkiinnottomat sivujuonteet. Loppuratkaisu olisi mielestäni kaivannut särmää ja ehkä mielikuvitusta enemmän. Se oli lopulta melkoisen tylsä. Haukuista huolimatta, suosittelen historiallisten romaanien ystävälle.

Miksi muuten tämä hieno topicci on kierrätyskeskuksessa? Kuuluisi kyllä ehdottomasti vapaan puolelle, onhan tämä käytännössä ainoa kirjallisuuteen liittyvä, joka on elossa ja aktiivinen. Joskus meni todella kauan löytää tämä, kun en tajunnut/muistanut sen olevan kierrätyksessä.

 

[Ilmari Ahde]

Beevorista oli puhe niin lähdetään taas kyseisen herran matkassa kohti sodan melskettä ja luotien laulua. Aiemmin syksyllä tuli luettua Normandian maihinnoususta, nyt jatketaan retkeä kohti Saksaa: Kohtalokas silta - Arnhem 1944.

 

[HPL76]

Piti lukea jotain kevyttä Beevorin kirjojen jälkeen. Sattui käteen David Crystalin The English Language. Tämä oli joskus vuosituhannen alussa pääsykoekirjana ainakin Helsingin yliopistossa. Tuli se silloin muutaman kerran luettua, mutta nyt taas monen vuoden jälkeen oli oikeinkin hauska opus.

Ei nyt mikään mullistava tietokirjallisuuden teos, mutta sopivalla tavalla huumoria ja asiaa limittäin. Kyllä tuosta nyt jotain oppiikin - muistan vieläkin pari asiaa joita on tullut jopa käytettyä.

Ja joo kai tämän voi työkirjallisuudeksi laskea kun englannin kielen kanssa joka päivä joutuu painimaan, mutta jos kaikki työkirjallisuus olisi tällaista, niitä lukisi jopa ihan mielellään.

 

[Frank McKee]

Aloitin tänään Sami Lopakan Loka-romaanin, nyt olen noin puolivälissä. Eihän tuota voi kesken heittää. Helvetin hyvin tämä entinen Sentenced-kitaristi kirjoittaa. Päällisin puolin kirja kertoo kolmesta pohjoissuomalaisesta miehestä, jotka ovat elämissään käännekohdan äärellä. Yksi Venäjällä, yksi Oulussa, yksi Kilpisjärven kairassa. Luku kerrallaan näkökulma vaihtuu, ei mitään erikoista siinä, mutta tarina vetää mattoa jalan alta vähän väliä. Juuri kun luulet ymmärtäväsi jonkun henkilön sielunelämästä jotain, niin paljastuukin jotain ihan muuta. Ja kun miettii taaksepäin, niin olisihan se ollut nähtävissä, siinä ihan tarjolla, vaan ei osannut katsoa. Suosittelen, vaikka kesken vielä onkin. Toivottavasti ei latistu loppua kohden. Tuskinpa vaan.

Kiitos tästä, tämähän pitää ottaa käsittelyyn jahka kerkeää. Yleensä menen Conelly, Child, Baldacci yms linjalla mutta aina on tullut jokunen poikkeus luettua enkä ole pettynyt.
Ja tämän haluan lukea ihan vaan nuoruuden muistoille.

 

[Valapatto]

Kiitos tästä, tämähän pitää ottaa käsittelyyn jahka kerkeää. Yleensä menen Conelly, Child, Baldacci yms linjalla mutta aina on tullut jokunen poikkeus luettua enkä ole pettynyt.
Ja tämän haluan lukea ihan vaan nuoruuden muistoille.

Lue myös Marras samalta kirjailijalta.

 

[Ilmari Ahde]

Sota se on ollut minun iltojeni ilo.

Kunhan Beevorin teos saadaan luettua, siirryn itärintamalle vuoteen 1943, Frankson/Zetterling - Kurskin taistelu. Kai ruotsalaisetkin osaa sodasta kirjoittaa vaikkei ne moista hupia ole harjoittanut herra ties miten pitkään aikaan, banaanien heikkoa saatavuutta vaan surkuteltu kun muut on sotinut niidenkin puolesta.

Jos on aina halunnut ahtaaseen, haisevaan tilaan aaltojen alle muiden samanhenkisten veikkosten kanssa, kannattaa tutustua Werner Herbert - Rauta-arkut teokseen, saksalainen sukellusvenekomentaja muistelee. Kirjan myötä voi mieli muuttua, ei sukellusvene-elämä niin mukavaa olekaan.

 

[Ilmari Ahde]

Enpäs vielä lähdekään Kurskiin telaketjujen kolinaan vaan jatketaan Normandiassa. Milano & Conner: Taistelu Normandiasta. Tässä esitellään tapahtumia toisesta suunnasta, saksalaisten puolelta kun sakkia rynnii rannalle kuin suomalaisia ilmaisten ämpäreiden vetämänä.

 

[Hokkarit]

justiinsa tuli luettua - Hämeenlinnalaisia kiekkotarinoita - Mika Lartama & Kimmo Miettinen
nyt luen - Matka muinaiseen Suomeen - 11 000 vuotta ihmisen jälkiä - Ilari Aalto & Elina Helkala

 

[Ollakseni]

Kunhan Beevorin teos saadaan luettua, siirryn itärintamalle vuoteen 1943, Frankson/Zetterling - Kurskin taistelu. Kai ruotsalaisetkin osaa sodasta kirjoittaa vaikkei ne moista hupia ole harjoittanut herra ties miten pitkään aikaan, banaanien heikkoa saatavuutta vaan surkuteltu kun muut on sotinut niidenkin puolesta.

Helvetin hyvä kirja kyseessä. Tein käytännössä tuon pohjalta esitelmän lukiossa.

 

[Evil]

In the Pleasure Groove; Love, Death and Duran Duran by John Taylor

Hienoa kerrontaa. Taylor kirjoittaa oikein hyvin, ilmeisesti vielä ilman haamukirjoittajaa.

Tässä Simon LeBonin kirjaa odotellessa. Äijä on kirjallisuusfriikki, lukusuosituksiaankin löytyy atk:sta. Anna palaa Simppa, kerro kaikki mitä jouduttiin arvailemaan vuonna 81!