Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[sekolust]

George Bush, Ratkaisun hetket on tällä hetkellä luvun alla. Miehen presidenttikauden ratkaisuja en kovinkaan laajasti tue, mutta pitihän tuo ottaa mukaan kun hintaa oli parin kolikon verran.

Alun (~120 sivun) jälkeen en oikein tiedä mitä tästä oikein ajattelisi. Kovinkaan itsekriittiseltä teos ei vaikuta tällä otannalla ja ainakaan tähän mennessä ei mitään kovin paljastavaa ole ilmennyt. Lyhyellä summauksella tässä vaiheessa on käsitelty uraa ennen presidenttiyttä ja presidentinvaaleja pikaisesti, käyty perhettä läpi, keskitetty henkilöstövalintoihin ja hoettu Jumalan mahtavuutta siellä täällä.

Eniten odotan tuleva kappaleita, muun muassa 9/11:n ja sotien aloittamishetkien tuntemuksia olisi kiva seurata näin "sivusta". Kyse on kuitenkin sen verran merkittävistä tapahtumista jo ihan maailman historiassakin, että keilavalossa olleen henkilön mietteitä ja tuntemuksia olisi myös mukava kuulla. Tosin pienenä pelkona on se, että asiat tullaan sivuuttamaan melko pikaisesti ja keskitytään Jumalan sanomaan, omiin onnistumisiin ja taas henkilösuhteisiin.

 

[fiftyeight]

Seppo Jokisen uusin Komisario Koskinen kirja, Vihan sukua tuli luettua. Loistavaa tykitystä jälleen kerran !! - - -

Itse asiassa puolivahingossa ostin kirpparilta Jokisen Hiirileikin ja kun otin sen eilen illalla käsiini, niin puolet meni helposti. Tänään kai sitten toinen puoli. Ihan ok.

 

[jäämies-70]

Seppo Jokisen uusin Komisario Koskinen kirja, Vihan sukua tuli luettua. Loistavaa tykitystä jälleen kerran !!

Varauksessa kirjastosta. Aiemmat Jokisen kirjat ovat sen verran mukavan rentoa luettavaa, että ei jaksaisi odottaa että tuon saa käsiinsä.

Nyt kesän aikana olen lukenut Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa kuusi kirjaa hiukan sikinsokin kun ei aina kirjastosta löydy peräkkäisiä teoksia.
Suosittelen jokaiselle kotimaisesta dekkarista kiinnostuneelle.

Reijo Mäen "Intiaani" pitäisi ottaa jossain vaiheessa työn alle kunhan kirjastoon saapuu..

 

[Bbird80]

Pari viimeisintä:

Douglas Preston & Lincoln Child: Two Graves
Eben Alexander: Proof of Heaven
Chris Kyle: American Sniper

Kylen kirjan loppupuolella googlasin tyypistä lisätietoja ja selvisi, että oli tapettu 2.2.2013. Selvisi 10 vuoden SEAL-urasta ja 4 Irak-keikasta kummemmin itseään satuttamatta ja sitten rauhalliseen perhe-elämään jo totuttautuneena tuli noutaja, ampumaradalla sotatraumoista kärsivää kaveria auttaessaan.

 

[Vanha Len]

Dan Brownin Inferno tarttui eilen kaupasta matkaan eli tuon tavaamisen aloitan tänään

 

[Hemingway]

Viimeaikaisia.

Aho. Lohilastuja ja kalakaskuja. Kivaa kieltä, kalastuksen hurman kuvausta. 4/5 kohderyhmälle. Novelleja, tai lastuiksihan niitä nimitetään.

Verne. Salaperäinen saari. Perinteinen seikkailukertomus selkeällä juonikuviolla. 5/5.

Murakami. Sputnik, rakastettuni. Simppeliä kieltä, kauniita kielikuvia, selvä tunnelma. Katkeaa kesken riittävän häilyvästi. 5/5.

Murakami. Norwegian wood. Simppeli tarina, aikoinaan suuri menestys. Liikaa seksiä, kuitenkin viehättävä vieroitettu tunnelma. 4/5.

Luen nyt. Pulkkinen. Totta. En pidä Pulkkisen kirjoitustyylistä. Liian jäsennelty.

 

[Hemingway]

Daniil Harms. Sattumia. Veikeä kaveri.

Tapaus kadulla

Mies hyppäsi kerran raitiovaunusta ja vielä niin epäonnistuneesti, että jäi auton alle.

Liikenne pysähtyi ja miliisi ryhtyi selvittämään, miten onnettomuus oli tapahtunut.

Kuljettaja selitti jotakin hyvin pitkään ja osoitteli auton etupyöriä.

Miliisi tunnusteli pyöriä ja kirjoitti kirjaansa kadun nimen.

Paikalle kokoontui melkoinen väkijoukko.

Muuan sameasilmäinen mies putoili koko ajan pölkyltä.

Muuan rouva vilkuili koko ajan toista rouvaa, joka vuorostaan vilkuili edellistä rouvaa.

Sitten väkijoukko hajaantui ja liikenne jatkui entisellään.

Sameasilmäinen mies putoili vielä pitkään pölkyltä, mutta lopulta hänkin näköjään tajusi lopettaa ja käydä muitta mutkitta jalkakäytävälle makaamaan.

Samassa raitiovaunun alle ryntäsi päätä pahkaa tuolia kantava mies.

Paikalle saapui miliisi, väkijoukko kokoontui ja liikenne pysähtyi.

Ja sameasilmäinen mies alkoi taas pudota pölkyltä.

No, sitten kaikki oli jälleen hyvin, jopa Ivan Semjonovitskin poikkesi ruokalaan.

 

[H.Incandenza]

No, nyt on Pynchonin Huuto 49 luettu. Hämmentävä sanoisin. Mutta kiinnostava. Ehdottomasti sellainen, joka tulee lukea toiseen kertaan ja malttavin mielin. Tämän jälkeen vasta voi sanoa tarkemmin oliko mistään kotoisin ja jos oli niin mistä.

Seuraavaksi Painovoiman sateenkaarta odotellessa on vuorossa joko Don DeLillon Alamaailma tai saman miehen Valkoinen kohina tai sitten David Mitchellin Pilvikartasto. Minkähön noista aloittaisi ensimmäisenä..

Edit. Päätin aloittaa Valkoisen kohinan.

 

[TosiFani]

Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija

Reijo Mäki: Intiaani

Molemmat hyvää ja kevyttä kesälukemista. Mäen uusin parasta Varesta pitkään aikaan.

 

[Toejoen Veikko]

Tällä hetkellä menossa Jaroslav Hasekin "Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa". Mennään noin sivulla 250. Yksi parhaimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut. Hauskimpia myös. Eilisiltanakin oli pakko keskeyttää lukeminen useaan otteeseen, kun hekottelin vedet silmissä.

 

[oskum]

Reijo Mäki: Intiaani

Molemmat hyvää ja kevyttä kesälukemista. Mäen uusin parasta Varesta pitkään aikaan.

Itsehän en tuosta Intiaanista taas pitänyt ollenkaan. Makuasia.

Muita kirjoja mitä viime aikana tullut luettua:

Seppo Jokinen: Vihan sukua
Timo Sandberg: Dobermanni
Liza Marklund: Uhatut
Juhani Numminen: Henkipatto
Ian McEwan: Makeannälkä
Leena Lehtolainen: Luminainen

 

[sonnychiba]

Itsehän en tuosta Intiaanista taas pitänyt ollenkaan. Makuasia.

Minunkin mielestäni uusi Vares oli heikko Varekseksi. Kirjan ensimmäisen puoliskon poukkoilu Turun ja USA:n välillä ei toiminut. Lisäksi Vareksen naisen perään itkeminen meni liiallisuuksiin. Dekkarihommiin ei mielestäni tässä kirjassa juurikaan uhrattu aikaa/sivuja. Seuraava Vares taitaa olla nimeltään Cowboy.

 

[Luulajanpuisto]

Antti Tuurin Talvisota tuli tuossa luettua, englanniksi tosin kun kirjastosta ei muuta löytynyt. Vaikea sanoa, paljonko tuossa Richard Impolan englantisoinnissa katosi alkuperäisestä.

Ja tuli sitten luettua saman sotaisen hengen mukaisesti myös Kalle Päätalon Myrsky koillismaassa. Aina tähän saakka olin sitä mieltä, että Päätalon tuotantoa lukevat vain kasikymppiset koillismaalaiset. Koska puolivälissä ollaan, ja puoleksi koillismaalainen, päätin ottaa varaslähdön. Taidan pysytellä tässä Koillismaasarjassa kuitenkin, vielä en uskalla loikata Iijoelle. Mutta yllättävänkin hyvää kerrontaa oli tässä romaanissa.

 

[TosiFani]

Seppo Jokisen uusin Komisario Koskinen kirja, Vihan sukua tuli luettua. Loistavaa tykitystä jälleen kerran !! Kirja kyllä tempaisi taas mukaansa ja se tuli luettua melkein yhtä soittoa, pari pientä taukoa välissä. Suosittelen lukemaan ko. kirjailijan tuotannon. Olen aika varma, että moni jää niihin koukkuun.
Mutta kannattaa aloittaa Siimamiehestä, se on eka kirja. Rikokset ovat aina uusia mutta perhe-elämän asiat etenevät kirjasta toiseen. Kirjoja on nyt ilmestynyt 18. Mutta ei pidä säikähtää, ovat helppoa luettavaa, n. 300 sivusia. Tuollaisen kirjan lukee kyllä helposti päivässä jos yhtäsoittoa lukee.

Tämän viestin ansiosta on menossa toinen Jokinen. Helppoa luettavaa, menee Reijo Mäen ja Ilkka Remeksen kategoriaan. Järjestys ei mennyt linjaan, Prismasta jäi käteen Hervantalainen, kirjastosta Piripolkka ja mökin hyllystä löytyy Kreikkalainen Kolmio.

 

[Vastuunpakoilija]

Reino Lehväslaiho S/S Bombata, loistava kirja ja poikkeuksellisen hyvä Lehväslaihon kirjaksi, ks. kirjailijan kirjoista hyviä ovat myös panssarisotaa sekä sotkalla sodassa.
Seuraavaksi tässä aloittelen Kyösti Pietiläinen, Kotkanpoika ja Albatrossi, saman kirjailijan Karl Peters - legioonalainen oli hyvä myöskin joten tuskin tulen pettymään.

Edit: TosiFanin mainitsema Seppo Jokisen - Koskinen ja Hervantalaisen luin myöskin vasta ja suosittelen!

 

[Sanainen arkku]

Harrastan toisinaan äänikirjoja, mikä on mukavaa kun voi vaimon kanssa "lukea" samaa kirjaa ja olla samassa kohtaa koko ajan. Viimeiseksi "lukemani" kirja on näin ollen Tuomas Kyrön Liitto. Todella erinomainen teos!

 

[H.Incandenza]

Luin Don DeLillon Valkoisen kohinan ja Cosmopoliksen. Valkoinen kohina oli teos, joka menee omassa parhaiden listassani korkealle sijalle. Kirjassa ei ollut mitään löysää vaan se oli huikeaa ilotulitusta alusta loppuun. Arvostin. Cosmopolis oli ok. Ei samalla tasolla Valkoisen kohinan kanssa, mutta ei huonokaan.
Nyt aloitin lukemaan saman kirjoittajan Mao II:sta. Tässä vaiheessa luulin lukevani ennakkotilaamaani Pynchonin Painovoiman sateenkaarta, mutta sen ilmestyminen on taas lykkääntynyt, tällä kertaa lokakuuhun. Tilasin sen toukokuun lopulla ja sen piti ilmestyä muistaakseni kesäkuun alussa, sitten se viivästyi elokuun alkuun ja nyt lokakuuhun. Nähtävästi käännöstyössä on vieläkin viilattavaa. Toivottavasti saavat ongelmat ratkaistua ja kirjan ulos. Toisaalta parempi näin, että käännös on viimeisen päälle viilattu eikä ulos lasketa keskeneräistä käännöstä.

 

[Turha Kaukalo]

Tässä vaiheessa luulin lukevani ennakkotilaamaani Pynchonin Painovoiman sateenkaarta, mutta sen ilmestyminen on taas lykkääntynyt, tällä kertaa lokakuuhun. Tilasin sen toukokuun lopulla ja sen piti ilmestyä muistaakseni kesäkuun alussa, sitten se viivästyi elokuun alkuun ja nyt lokakuuhun. Nähtävästi käännöstyössä on vieläkin viilattavaa. Toivottavasti saavat ongelmat ratkaistua ja kirjan ulos. Toisaalta parempi näin, että käännös on viimeisen päälle viilattu eikä ulos lasketa keskeneräistä käännöstä.

Aha, että nyt on virallisena lokakuu. Kävin pari viikkoa sitten kattomassa Teoksen sivuilta ja oli 11.8. Hyvä tietää. Hieman on huolestuttanut, kun pitäisi kritikoida opus ja dl on 1.9. eikä kirjaa ole näkynyt missään. Tietenkään en ole viittinyt kysyä Teokselta. Teoksesta. Hiukan ihmettelin aikoinaan käännösaikataulua, että noinkohan onnistuu, mutta ihan hiljaa mielessäni vain ihmettelin kun muut ovat niin paljon viisaampia kun ovat nilkit sanoneet olevansa niin paljon viisaampia. Ho-mot. Eli nyt pitää voi vittu lähettää s-postia ja avutua ettei kritiikki kerkiä seuraavaan X:n numeroon. Niin vihaan sellaista.

Luin tuossa mm-kisojen päälle loppuun R. Chandlerin Vanhan kultarahan. Kai se oli ihan hyvä. Sitä ennen luin T. Bernhardin Vanhat mestarit mikä oli loistava.

 

[H.Incandenza]

Aha, että nyt on virallisena lokakuu. Kävin pari viikkoa sitten kattomassa Teoksen sivuilta ja oli 11.8. Hyvä tietää.

Jep, Teoksen sivuilla päivämäärä taisi muuttua lokakuuhun tuolloin 11.8. Laitoin Teokselle ihan huvikseni kesäkuussa tästä aiheesta tiedustelun ja sieltä joku kesämarja vastasi, että käännös on "pahasti myöhässä".

p.s mulla odottaa Bernhardin Syy ja Kellari lukemista. En ole vielä uskaltautunut.

 

[sampio]

Selailen ja silmäilen kiinnostavia lukuja kirjasta "Kaunis turhuus", joka nimestään huolimatta ei kerro Kärppien tshekki-vahvistuksista, vaan Ranskan hovin ja aatelin elämästä 1700-luvulla. Pieniä tuokiokuvia saapi sitten oppilaille jakaa, kuinka tuohon aikaan elettiin pintaliitäjien maailmassa.

 

[Turha Kaukalo]

p.s mulla odottaa Bernhardin Syy ja Kellari lukemista. En ole vielä uskaltautunut.

Ne on kovia kirjoja. Raskaita. Loistavia. Bernhardin jälkeen on vähän sellanen tunnelma, että kaikki on sanottu.

Diggaan kans tosta Valkoisesta kohinasta ja Mao II on sopivan sekopäinen sekin. Cosmopolis ei oo huono, muttei noiden tasolla, eikä tän Oswald-opuksen, Vaa'an, Vaakan. Häpeällisesti en ole lukenut DeLillon Alamaailmaa, mutta Ellroyn Alamaailma-trilogian olen ja kolmososassa, minkä joskus ostin, on Ellroyn nimikirjaimet. Tais Suomen reissullaan vetästä initiaalinsa muutamaan kymmeneen kirjaan. Vasta kotona huomasin että mitästä paskaa tässä nimiösivulla on... Hyvä etten palauttanut että tuhrittu kirja.

 

[H.Incandenza]

Cosmopolis ei oo huono, muttei noiden tasolla, eikä tän Oswald-opuksen, Vaa'an, Vaakan. Häpeällisesti en ole lukenut DeLillon Alamaailmaa, mutta Ellroyn Alamaailma-trilogian olen

Vaaka on tässä DeLillo innostuksen myötä lukulistalla myös. Alamaailmakin pitäisi lukea, mutta se on jotenkin minua epäilyttänyt ja olen sysinyt sitä myöhemmäksi. Cosmopolis ei tosiaan anna samanlaisia täpinöitä kuin Valkoinen kohina vaikka ei sitä tosiaan huonoksi voi mennä haukkumaan. Parempi kuin useimmat.

Ellroyn Alamaailma-trilogia tuli luettua joitakin vuosia sitten. Silloin ainakin tykkäsin. Tiukkaa lausetta. Muistan pitäneeni erityisesti Howard Hughes- jaksoista.

 

[Isle of Man]

Kesälomalukemistopaketti tuli nyt viimeisteltyä ja siinä olivat teokset:

- Yann Martell: Piin elämä
- Peter Franzen: Tumman veden päällä
- Jonathan Safran Foer: Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä
- Walter Isaacson: Steve Jobs
- Dan Brown: Kadonnut symboli
- Chimamanda Ngozi Adichie: Puprpuranpunainen hibiskus

Hyviä teoksia oikeastaan Brownia lukuunottamatta kaikki. Jopa Franzen, vaikka olikin kehnosti kirjoitettu, mutta ajan kuvauksena todella muistoja herättävä.

Ylivoimainen ykkönen kuitenkin tuo Safran Foer. Tuli luettua alkuperäiskielellä eli englanniksi mutta jos käännös ei ole huono niin erittäin upeasti kirjoitettu, ajatuksia herättävä teos, jossa poikkeuksellisesti ei pikkuvanha, liian fiksu, lapsihahmokaan ärsytä alkua pidemmälle. Jobsin elämänkertakin oli muuten hyvä. Ei liian kaunisteltu.

 

[Vaughan]

Viimeksi luin sotahistoriallisen: Historian suurimmat panssarivaunutaistelut. Täytyi tulla tänne oikein varoittamaan. Sen verran heikkotasoinen tietokirja on kyseessä.

Teos on selvästi huitaisemalla kokoon kasattu. Se on täynnä pieniä virheitä, joista osa voidaan kuitata painovirheinä (esim. operaatio Barbarossa muka alkoi 11.6.1941 - tosin toisaalla kirjassa oli oikea 22.6.), mutta mukaan mahtuu myös puhtaita asiavirheitä (esim. Joachim Peiperia väitettiin 2. SSPsD:n komentajaksi Malmedyn verilöylyn aikaan, vaikka kaikkihan nyt sen tietävät, että hän ei komentanut mitään divisioonaa, vaan Kampfgruppe Peiper oli osa 1. SSPsD:aa). Parasta teoksessa oli kartat ja kuvat - ja se ei ole paljon kirjassa...

Nyt aloitin Ken Folletin historiallisen eepoksen "Kun suuret sortuvat". Se on alkuhidastelun jälkeen lähtenyt käyntiin mukavastit Folletin tutuilla linjoilla, eli henkilöhahmot ovat hieman yksiulotteisia (usein hyvät ja pahat, heikot ja vahvat erottuvat turhan selvästi), mutta tarina etenee ja historialliset faktat (lienevät) kohdallaan.

 

[Turha Kaukalo]

Viimeksi luin sotahistoriallisen: Historian suurimmat panssarivaunutaistelut. Täytyi tulla tänne oikein varoittamaan. Sen verran heikkotasoinen tietokirja on kyseessä.

Teos on selvästi huitaisemalla kokoon kasattu. Se on täynnä pieniä virheitä, joista osa voidaan kuitata painovirheinä (esim. operaatio Barbarossa muka alkoi 11.6.1941 - tosin toisaalla kirjassa oli oikea 22.6.), mutta mukaan mahtuu myös puhtaita asiavirheitä (esim. Joachim Peiperia väitettiin 2. SSPsD:n komentajaksi Malmedyn verilöylyn aikaan, vaikka kaikkihan nyt sen tietävät, että hän ei komentanut mitään divisioonaa, vaan Kampfgruppe Peiper oli osa 1. SSPsD:aa). Parasta teoksessa oli kartat ja kuvat - ja se ei ole paljon kirjassa...

Kiitos varoituksesta. Varoitanpa minäkin, tässä on aivan umpipaska ja naurettava kirja:

Simon Dunstan ja Gerrard Williams: Hitlerin pako. Kootut aihetodisteet.

Lukeminen oli pelkkää kärsimystä. Teosta väitettiin tieteeksi, mutta vitut on, se on täyttä hulluutta ja vielä ilmeisen tosissaan kirjoitettu.