Hetkinen hetkinen. Kontekstin pitää ilmetä ympäristösssä missä niitä mainostetaan ja teatterin ovien sisällä laaja ilmaisunvapaus. Teatterin mainos =/= itse teatteri.
Näin tosiaan sanoit, mutta minä laajensin tuota, koska taiteeseen kuuluu myös shokeeraava mainostaminen. Tai tulee olemaan tosi hankala määritellä sitä, että miten kirjaa, elokuvaa, musiikkia tai teatteriesitystä saa mainostaa, että jotta "konteksti olisi selvä". Iso osa meidän taiteen historiasta (sekä mainostus että esitys) on tavalla tai toisella shokeeraavaa aikalaisilleen.
Minä puhun mieluummin kirjallisuudesta kuin teatterista, koska kirjallisuus on minulle itselleni tutumpaa pelikenttää. Otan esimerkiksi Paul Verhoevenin "Starship Troopers" -elokuvan: kyllä, se on elokuva, mutta sen taustalla on Heinleinin romaani. Tullessaan se sai melko murskaavan kritiikin, koska sitä pidettiin fasistisena. Itse kun kävin leffan katsomassa, olin pettynyt: Verhoevenin edellinen scifi-leffa oli "Total Recall", joka on minusta tosi ansiokas tarina unesta, valveesta, todellisuudesta ja kuvitelmasta, niinkin paljon, että aikanaan "Matrix" jätti minut kylmäksi.
En ollut valmistautunut näkemään sellaista leffaa kuin "Starship Troopers", eikä ollut valmistautunut moni muukaan. Tekeekö se leffasta fasistisen? Tekeekö itse asiassa Heinleinin romaaninkaan perusajatus edes alkuperäisestä kirjoittajasta fasistin? Heinleiniä voi kirjoittajana kritisoida monesta asiasta, mutta minusta hän pyörii enemmän tutkimassa sitä, mikä on valtaa, kuin kirjoittamassa fasistista utopiaa. Kyllä, Heinlein näkee väkivallan ultimaattina vallan muotona eli sillä tavalla, että se joka sitä voi käyttää, on vallassa - mutta ei hän silti mielestäni kirjoissaan niinkään kuvaa fasistista utopiaa kuin koettaa hahmotella väkivallan suhdetta ihmisten yhteisöihin. Verhoevenin elokuva on selvästi parodia, ja se olikin se syy, miksi en alun perin siitä pitänyt: minä odotin jotain syvällisempää tarkastelua ihmisestä, en parodiaa.
Joten siis, joka tapauksessa, väärintulkintojen mahdollisuus taiteen suhteen on ihan konkreettinen juttu, johon me sorrutaan sukupolvi toisensa jälkeen. En suoraan osta ajatusta siitä, että taiteentekijän pitäisi välittää kontekstista, vaan että kontekstin luo taiteen kuluttaja, kukin omalla tavallaan, ja kukin aikakautensa mukaan.