Ihan mielenkiintoinen keskustelu seurattavaksi.
Vastaan ensin tähän:
Erimielisyytemme on vain siinä, kun painotan ettei blackface eli naaman maalaaminen mustaamiseksi (2024) ole koskaan irrallaan historiasta, ja se on siten rasistinen ele, vaikkei haluaisi tehdä mitään pahaa tai sitä tiedostaisi.
Jostain syystä tämän toteaminen saa toisilla - en nyt niinkään viittaa sinuun - täydellisen torjuntareaktion aikaiseksi.
Siis minun tulkintani käydystä keskustelusta ei todellakaan ole se, että tämä saisi aikaan täydellisen torjuntareaktion. Päin vastoin - koko keskusteluhan pyörii sen ympärillä, että voidaanko blackfacea pitää aina ja ehdottomasti rasistisena eleenä, ja minusta tässä muutaman sivun aikana on nostettu tosi hyviä argumentteja sekä puolesta että vastaan.
Se mitä sinulta toivon, on huomata keskustelun luonne: se, että
kyseenalaistetaan jonkun asian
ehdottomuus ei tarkoita sitä, etteikö ymmärrettäisi sen merkitys jossain toisessa kontekstissa. Minulle itselleni konteksti on yleensä hyvin tärkeä asian ymmärtämisen takia, ja minulla ei yleensä ole mitään ehdottomia totuuksia annettavaksi.
Lähinnähän tässä oli kyse hollantilaisten fanien tuomitsemista rasisteiksi pukeutumisensa takia, eikö niin? Ja minusta heitä ei voi näiltä osin tuomita rasisteiksi. Siksi minusta blackface ei ole aina ja ehdottomasti merkki rasismista.
Tässä lainaamassani pätkässä on minusta sen verran syvällinen totuus, että kannattaa miettiä sitä hetki:
Eihän toisten ihmisten tunteiden kunnioittaminen - ja toisten kulttuurien kunnioittaminen - ole mitään muuta, kuin hyvää käytöstä. Samoin oman toiminnan muuttaminen, jos vahingossa sattuu loukkaamaan muita.
Nyt se, mitä aika usein keskustelussa tulen nostaneeksi pintaan on varsinkin aatteellisesti aktiivisten ihmisten selektiivinen tunteiden kunnioittaminen. Toisen ryhmän tunteiden loukkaaminen on heidän mielestään rikos, toisen ryhmän loukkaantuminen on pikkumaisuutta, itkemistä ja sen kaltaista. Jotain ryhmää on suoranainen pakko pilkata - tai he eivät ainakaan koskaan ole oikeassa - jonkun toisen puolesta on puolestaan nostettava sotaliput ja käytävä yhteiseen rintamaan vääryyden korjaamiseksi.
Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kainuulaisen körttimuorin loukkaantuminen siitä, kun pappi on esitetty sketsissä ikävässä valossa, on joidenkin mielestä naurettavaa, kun taas sitten jonkun toisen loukkaantuminen siitä, että väärä ihminen käyttää sulkapäähinettä, on tuolle sulkapäähineen käyttäjälle lähes tappoon rinnastettava rikos: tapetaan kulttuuria tjsp.
Selektiivisessä tunteiden kunnioittamisessa ei sinänsä ole minusta mitään pahaa - niin ihminen toimii. Mutta jokainen, joka sitä harrastaa, kannattaa silloin myös hyväksyä se, että joku toinen selektiivisessä kunnioittamisessaan ei kunnioita heitä. Minä itse uskon vastavuoroisuuteen: kun minä kunnioitan ihmisiä ja heidän tunteitaan, he kunnioittavat minua ja minun tunteitani. Eikä tarvitse edes kysyä, ei, en ole täydellinen siinä suhteessa, vaan löydän itseni aina välillä uudestaan harrastamassa selektiivisyyttä.
Tämä liittyy suurempaan asiaan eli ihmisen laumavietteihin. Isossa kuvassa on aika merkityksetöntä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksipä ihminenkään ei sellaiseen pyri. Meillä on sosiaalisesti (lajitoverien välisessä kanssakäymisessä) ensisijaisesti kaksi tavoitetta: (1) löytää ihmiset jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me, ja (2) saada mahdollisimman iso joukko ajattelemaan samalla tavalla. Iso osa kaikesta aatteellisesta aktivismista ei itse asiassa pyri minkäänlaisten ongelmien ratkaisemiseen, vaan ainoastaan samanmielisyyteen.
Siksi meille onkin niin tärkeää kehitellä "ajatushäkkyröitä" (josta olen puhunut aiemmin), joiden avulla koestetaan sitä, ajatteleeko ihminen samalla tavalla vai ei. Nämä häkkyrät ovat sen kaltaisia, että vain indoktrinoitu ihminen läpäisee seulan: se käyttää uuskieltä ja montaa muuta tekijää paljastaakseen niin "ne muut" kuin huijaritkin. Tällaisten kehikoiden rakentaminen on ihmiselle "vanhaa kuin synti".
Amerikkalainen koodistoko määrittää sen, miten heille kohtalaisen vähämerkityksellisen urheilulajin Euroopan Mestaruusturnauksessa tulee yleisön käyttäytyä? ... Emme me vaadi jotain Tiibetissä tai Etiopiassa eläviä omaksumaan amerikkalaisten hyvisten ethosta kun he viettävät juhliaan (mistä EM-futiksessa on lopulta kyse).
Aatteille on usein hyvin selektiivistä se, että kenen pitää omaksua kenenkin ajatusmaailma, koska niillä on lähes kaikilla oma kohdeyleisönsä. Blackface tulee Yhdysvalloista, ja yhdysvaltalaiset aktivistit tekevät työtään ulottaakseen sen myös muuhun maailmaan - mutta ei tietenkään kaikkialle.
En nyt yhtäkkiä nopealla googletuksella löytänyt sopivaa tapakulttuuria kasvojen mustaamisesta (olen ihan 100% varma että sellainen jostain pienemmästä kulttuurista löytyy), mutta esimerkiksi japanilaisessa teatterissa ja geisha-kulttuurissa kasvojen maalaaminen valkoiseksi on aika yleistä.
Juuri tämä! Mikään yksittäinen sana, tai värjätty naam, peruukki tai vaatekappale ei ole rasistinen. Se rasismi tulee siitä kontekstista, missä niitä käytetään.
Minäkin olen niitä ihmisiä, jotka ajattelevat ensisijaisesti kontekstia. Se johtuu siitä, että minusta sanoissa, pukeutumisessa tai eleissä ei itsessään ole mitään viestiä sisäänrakennettuna, vaan se viesti tulee kontekstista.
Minusta ollaan vaarallisella tiellä, jos aletaan sensuroimaan kokonaan sanoja tai asioita pelkästään sillä perusteella, että niitä on usein käytetty rasistisessa kontekstissa, ilman että edes yritetään ymmärtää tai keskustella siitä kontekstista.
Tämä on minusta hyvin syvällinen ajatus. Meillä nimittäin on kovasti taipumuksena tulkita asiat oman subjektiivisen tuntemuksemme kautta: se puolestaan ei välttämättä ole todellakaan se, mitä asialla on haluttu viestiä.
Tuossa oli
@Osmo Rapeli :lta viesti teatterista ja siitä, että jos teatterin sisällä on jotain rasistiseksi tulkittavaa symboliikkaa, niin konteksti pitäisi tehdä selväksi. Tämä on ajatuksena aika monen taiteenalan tekijän omia ajatuksia vastaan, ja tämä itse asiassa näkyy nykyajan taiteessa. Siinä missä persut haluavat näyttämöille vain suomalaiskansallista romantiikkaa, niin jotkut haluavat näyttämöille vain selkeästi sitä-tai-tätä vastaan / puolesta olevaa tavaraa.
Ei se mielestäni niin mene. Minusta paras taide on sellaista, joka laittaa miettimään ja siis oikeasti miettimään: ei niin, että se on kantaaottavaa, vaan niin, että se jättää mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muussa tapauksessa me saadaan sellaista "kädenlämpöistä" kulttuuria, joka vain noudattelee yhteiskunnan yleistä konsensusta, ja jonka tekemisen moni taiteen tekijä kokee ihan turhaksi.
- - -
Mutta sitten se asia. Tässä blackface-draamassa kuten suurimmassa osassa koko tätä ketjua sekä monia muitakin ketjuja ei sinänsä ole kysymys oikeastaan muusta kuin käytöstapojen luomisesta. On olemassa porukka, joka kokee tämän asian elämän ja kuoleman kysymyksenä. Eli että on olemassa oikeita ja vääriä sanoja, oikeita ja vääriä eleitä, ja ne kertovat sellaisenaan ihmisen tarkoitusperistä ja ovat kaiken yhteiskunnallisen pahuuden ja vääryyden takana, vrt. ajatushäkkyrät, joilla ajatukset todetaan oikeiksi tai vääriksi. Mitä mustavalkoisemmin, sen parempi häkkyröiden ylläpitäjille.
Näin asia ei kuitenkaan mielestäni ole. Tällainen ajattelu tuo minulle enemmän mieleen yläasteen, jossa sanoille ja lauseille annettiin ihan omat merkitykset omassa porukassa ja sitten itsekseen hihiteltiin, kun joku toinen "tietämätön" tätä sanaa tai lausetta käytti. Eivät tällaiset asiat kerro ihmisen sisäisistä draivereista yhtään mitään, ei enempää kuin ne hihittelyt yläasteella.
Mutta toisaalta koen tämän keskustelun tärkeäksi, ei vain sillä tavalla kuin moni ajattelisi. Nettiaika toi meille länsimaalaisille yhdessä rysäyksessä miljardi tai kaksi ihmistä kimppaan, ja meidän olisi löydettävä jonkinlainen konsensus siitä, että mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Minä luonnontieteilijänä näen tämän ihan välttämättömänä prosessina, jos me aiotaan saada koko länsimainen yhteisö pelaamaan yhteen. Se, että mitkä sanat ja mitkä eleet loppuviimeksi päättyvät hyvän käytöksen listalle, on toissijaista: ensisijaista on se, että meillä on yhteiset käytöstavat.
