en ole itse asteikkoa keksinyt, mutta ilmeisesti 1 on rasisimia, jota rasismin tuottaja ei ole tarkoittanut, mutta joku haluaa sen rasismiksi tulkita. asteikko ei sisällä nollaa, koska...
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Ville Hämäläinen sai potkut Regensburgista – DEL2-seuran kuuden ottelun tappioputki oli liikaaLue lisää »
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
Milloin rasismi on oikeasti rasismia?
- Viestiketjun aloittaja Daespoo
- Alkaa
- 801 637
- 6 485
Koska kaikki olemme rasisteja ja syntisinä synnyimme. Jopa nämä "tiedostavat".
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, Utah Mammoth
Ihan hyvä meininki oli ainakin omaan silmään noilla Gullitin faneilla. Väriä katsomoon. Tosin toiminhan itse Muriaanina naamaani mustaten kultaisella kasarilla, joten koen olevani jokseenkin jäävi tällä aikakaudella.
Eihän tuo tosiaan välttämättä ollut parikymppisten tahi muuten vaan mieleensä paikan tullen pahoittaville.
Eihän tuo tosiaan välttämättä ollut parikymppisten tahi muuten vaan mieleensä paikan tullen pahoittaville.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Kannattaa seurata keskustelua ja kysyä oikeita kysymyksiä. "Onko blackfacelle eli naaman ihonväriä matkivan mustaksi maalaamisen rasistisuudelle joku asteikko?"
Tokihan pätee kaikkiin rasistisiin tekoihin. On vakavampaa ja sitten lievemmässä päässä vaikkapa jokin tiedostamaton tai lapsen oppima teko.
Koska blackface eli naaman maalaaminen mustaksi ihonväriä matkien on rasistinen ele. Helpompaa kun lainaa alkuperäistä viestiä.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Sinä ja muut ketjun jäsenet voitte tehdä omat tulkintanne.
On kuitenkin historiatonta teeskennellä että blackface ei nyt olekaan blackface ja ihan irrallaan historiasta näitä hommia viedään eteenpäin.
Kiitos tästä. Ehkä meissä kaikissa tosiaan piilee sisäinen rasisti.
Terveisin 5v RexHex, joka meni naamansa maalaamaan. Tosin silloin halusin vain olla Ben Johnson.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Mitä sinä sanoisit nyt 2024 jollekin viisivuotiaalle, joka haluaa mennä tarhaan tai urheilukentälle naama mustaksi maalattuna? Sanoisitko että voit olla idolisi ilman tätä mustaksi maalaamista vai ostaisit sitä varten naamavärit?
Olit viisivuotiaana syyntakeeton asiaan. Blackfacen ongelmallisuutta se ei poista, ja nykyisellään historian pitäisi jo olla laajassa tiedossa. Jos vanhempi päästäisi "Ben Johnsonin" nyt monikulttuurisille kaverisynttäreille niin ehkäpä joku älähtäisi vanhemmalle ihan syystä.
Kyllä minä ymmärrän sen, että jos annetaan rasisteille se kortti "no kato tuo penskakin pukeutu martin luther kingiksi ja maalasi naamansa mustaksi", "niin kyllähän minäkin saan maalata naamani mustaksi ja huutaa sitä uuga-buugaa".
Tässä pitää juurikin minusta ymmärtää se ero, että jos joku maalailee sen naamansa mustaksi ilman mitään rasistista ja pahaa tarkoitusta versus, että joku oikeasti vetää sitä blackface touhua.
Kuten jo pari kertaakin tässä ketjussa olen tuonut esiin, niin olen itse esittänyt lapsena mustaa henkilöä. Ja myös intiaania. Ikina noissa ei ole pahaa tahtoa ollut.
Jos nyt nykypäivänä esittäisin tummempaa kaveria niin siinä ei missään nimessä olisi mitään "blackface" touhua. Nimenomaan voisin kuvitella vetäväni juurikin noin "ruudgullit"-fanien hengessä.
Mutta nämä on nyt näitä. Rasismia nähdään myös siellä missä sitä ei oikeasti ole.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Kyllä minä ymmärrän, että näillä asioilla on ero, ja pyrin tätä tuolla numeroasteikolla ilmentämään. Erimielisyytemme on vain siinä, kun painotan ettei blackface eli naaman maalaaminen mustaamiseksi (2024) ole koskaan irrallaan historiasta, ja se on siten rasistinen ele, vaikkei haluaisi tehdä mitään pahaa tai sitä tiedostaisi.
Jostain syystä tämän toteaminen saa toisilla - en nyt niinkään viittaa sinuun - täydellisen torjuntareaktion aikaiseksi. Vaikka kyse on tosiaan siitä, että me täällä jutustelemme emmekä ole mitään oikeudenkäyntiä pitämässä. Kyseisille hollantilaisillekaan ei todennäköisesti seurannut mitään muuta kuin negatiivista huomiota.
Tuohon boldaamaani kohtaan, että tänään Turkki-Portugali -ottelussa yksi Portugalin fani esiintyi intiaanin kamat päällä. Täysin todennettavissa ja täysin tarkoituksella.
Oliko kyseessä rasistinen tarkoitus? Tämä kysymys siis ihan yleisesti, ei ollut tarkoitettu jäsenelle @RexHex
Viimeksi muokattu:
Se on sitten mielestäni myös keskustelun paikka, pitääkö tämän aina ja ikuisesti olla rasistinen ele. Pitäisikö normalisoida kasvomaalit juuri kunnioittavassa mielessä (Gullit-fanit) esimerkiksi?
Historiaa ei tietenkään voi uudelleen kirjoittaa, mutta uutta historiaa voi tehdä.
Tätähän se maailman meno on ja jotenkin se on minusta sääli, ettei halutessaan voi vetää naamaa mustaksi nykyaikana, jos haluat olla vaikka se Martin Luther King. Muuten olet rasisti. Tulee mieleen se rasisti Iiris Suomela ja mustat makkarat. Ei varmaan ollut rasistinen ajatus sillä pukeutumisella, mutta niin sitä vaan ns. toisesta ääripäästä väännettiin.
Ihan mielenkiintoinen keskustelu seurattavaksi.
Vastaan ensin tähän:
Se mitä sinulta toivon, on huomata keskustelun luonne: se, että kyseenalaistetaan jonkun asian ehdottomuus ei tarkoita sitä, etteikö ymmärrettäisi sen merkitys jossain toisessa kontekstissa. Minulle itselleni konteksti on yleensä hyvin tärkeä asian ymmärtämisen takia, ja minulla ei yleensä ole mitään ehdottomia totuuksia annettavaksi.
Lähinnähän tässä oli kyse hollantilaisten fanien tuomitsemista rasisteiksi pukeutumisensa takia, eikö niin? Ja minusta heitä ei voi näiltä osin tuomita rasisteiksi. Siksi minusta blackface ei ole aina ja ehdottomasti merkki rasismista.
Tässä lainaamassani pätkässä on minusta sen verran syvällinen totuus, että kannattaa miettiä sitä hetki:
Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kainuulaisen körttimuorin loukkaantuminen siitä, kun pappi on esitetty sketsissä ikävässä valossa, on joidenkin mielestä naurettavaa, kun taas sitten jonkun toisen loukkaantuminen siitä, että väärä ihminen käyttää sulkapäähinettä, on tuolle sulkapäähineen käyttäjälle lähes tappoon rinnastettava rikos: tapetaan kulttuuria tjsp.
Selektiivisessä tunteiden kunnioittamisessa ei sinänsä ole minusta mitään pahaa - niin ihminen toimii. Mutta jokainen, joka sitä harrastaa, kannattaa silloin myös hyväksyä se, että joku toinen selektiivisessä kunnioittamisessaan ei kunnioita heitä. Minä itse uskon vastavuoroisuuteen: kun minä kunnioitan ihmisiä ja heidän tunteitaan, he kunnioittavat minua ja minun tunteitani. Eikä tarvitse edes kysyä, ei, en ole täydellinen siinä suhteessa, vaan löydän itseni aina välillä uudestaan harrastamassa selektiivisyyttä.
Tämä liittyy suurempaan asiaan eli ihmisen laumavietteihin. Isossa kuvassa on aika merkityksetöntä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksipä ihminenkään ei sellaiseen pyri. Meillä on sosiaalisesti (lajitoverien välisessä kanssakäymisessä) ensisijaisesti kaksi tavoitetta: (1) löytää ihmiset jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me, ja (2) saada mahdollisimman iso joukko ajattelemaan samalla tavalla. Iso osa kaikesta aatteellisesta aktivismista ei itse asiassa pyri minkäänlaisten ongelmien ratkaisemiseen, vaan ainoastaan samanmielisyyteen.
Siksi meille onkin niin tärkeää kehitellä "ajatushäkkyröitä" (josta olen puhunut aiemmin), joiden avulla koestetaan sitä, ajatteleeko ihminen samalla tavalla vai ei. Nämä häkkyrät ovat sen kaltaisia, että vain indoktrinoitu ihminen läpäisee seulan: se käyttää uuskieltä ja montaa muuta tekijää paljastaakseen niin "ne muut" kuin huijaritkin. Tällaisten kehikoiden rakentaminen on ihmiselle "vanhaa kuin synti".
En nyt yhtäkkiä nopealla googletuksella löytänyt sopivaa tapakulttuuria kasvojen mustaamisesta (olen ihan 100% varma että sellainen jostain pienemmästä kulttuurista löytyy), mutta esimerkiksi japanilaisessa teatterissa ja geisha-kulttuurissa kasvojen maalaaminen valkoiseksi on aika yleistä.
Tuossa oli @Osmo Rapeli :lta viesti teatterista ja siitä, että jos teatterin sisällä on jotain rasistiseksi tulkittavaa symboliikkaa, niin konteksti pitäisi tehdä selväksi. Tämä on ajatuksena aika monen taiteenalan tekijän omia ajatuksia vastaan, ja tämä itse asiassa näkyy nykyajan taiteessa. Siinä missä persut haluavat näyttämöille vain suomalaiskansallista romantiikkaa, niin jotkut haluavat näyttämöille vain selkeästi sitä-tai-tätä vastaan / puolesta olevaa tavaraa.
Ei se mielestäni niin mene. Minusta paras taide on sellaista, joka laittaa miettimään ja siis oikeasti miettimään: ei niin, että se on kantaaottavaa, vaan niin, että se jättää mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muussa tapauksessa me saadaan sellaista "kädenlämpöistä" kulttuuria, joka vain noudattelee yhteiskunnan yleistä konsensusta, ja jonka tekemisen moni taiteen tekijä kokee ihan turhaksi.
- - -
Mutta sitten se asia. Tässä blackface-draamassa kuten suurimmassa osassa koko tätä ketjua sekä monia muitakin ketjuja ei sinänsä ole kysymys oikeastaan muusta kuin käytöstapojen luomisesta. On olemassa porukka, joka kokee tämän asian elämän ja kuoleman kysymyksenä. Eli että on olemassa oikeita ja vääriä sanoja, oikeita ja vääriä eleitä, ja ne kertovat sellaisenaan ihmisen tarkoitusperistä ja ovat kaiken yhteiskunnallisen pahuuden ja vääryyden takana, vrt. ajatushäkkyrät, joilla ajatukset todetaan oikeiksi tai vääriksi. Mitä mustavalkoisemmin, sen parempi häkkyröiden ylläpitäjille.
Näin asia ei kuitenkaan mielestäni ole. Tällainen ajattelu tuo minulle enemmän mieleen yläasteen, jossa sanoille ja lauseille annettiin ihan omat merkitykset omassa porukassa ja sitten itsekseen hihiteltiin, kun joku toinen "tietämätön" tätä sanaa tai lausetta käytti. Eivät tällaiset asiat kerro ihmisen sisäisistä draivereista yhtään mitään, ei enempää kuin ne hihittelyt yläasteella.
Mutta toisaalta koen tämän keskustelun tärkeäksi, ei vain sillä tavalla kuin moni ajattelisi. Nettiaika toi meille länsimaalaisille yhdessä rysäyksessä miljardi tai kaksi ihmistä kimppaan, ja meidän olisi löydettävä jonkinlainen konsensus siitä, että mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Minä luonnontieteilijänä näen tämän ihan välttämättömänä prosessina, jos me aiotaan saada koko länsimainen yhteisö pelaamaan yhteen. Se, että mitkä sanat ja mitkä eleet loppuviimeksi päättyvät hyvän käytöksen listalle, on toissijaista: ensisijaista on se, että meillä on yhteiset käytöstavat.
Vastaan ensin tähän:
Siis minun tulkintani käydystä keskustelusta ei todellakaan ole se, että tämä saisi aikaan täydellisen torjuntareaktion. Päin vastoin - koko keskusteluhan pyörii sen ympärillä, että voidaanko blackfacea pitää aina ja ehdottomasti rasistisena eleenä, ja minusta tässä muutaman sivun aikana on nostettu tosi hyviä argumentteja sekä puolesta että vastaan.
Se mitä sinulta toivon, on huomata keskustelun luonne: se, että kyseenalaistetaan jonkun asian ehdottomuus ei tarkoita sitä, etteikö ymmärrettäisi sen merkitys jossain toisessa kontekstissa. Minulle itselleni konteksti on yleensä hyvin tärkeä asian ymmärtämisen takia, ja minulla ei yleensä ole mitään ehdottomia totuuksia annettavaksi.
Lähinnähän tässä oli kyse hollantilaisten fanien tuomitsemista rasisteiksi pukeutumisensa takia, eikö niin? Ja minusta heitä ei voi näiltä osin tuomita rasisteiksi. Siksi minusta blackface ei ole aina ja ehdottomasti merkki rasismista.
Tässä lainaamassani pätkässä on minusta sen verran syvällinen totuus, että kannattaa miettiä sitä hetki:
Nyt se, mitä aika usein keskustelussa tulen nostaneeksi pintaan on varsinkin aatteellisesti aktiivisten ihmisten selektiivinen tunteiden kunnioittaminen. Toisen ryhmän tunteiden loukkaaminen on heidän mielestään rikos, toisen ryhmän loukkaantuminen on pikkumaisuutta, itkemistä ja sen kaltaista. Jotain ryhmää on suoranainen pakko pilkata - tai he eivät ainakaan koskaan ole oikeassa - jonkun toisen puolesta on puolestaan nostettava sotaliput ja käytävä yhteiseen rintamaan vääryyden korjaamiseksi.
Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kainuulaisen körttimuorin loukkaantuminen siitä, kun pappi on esitetty sketsissä ikävässä valossa, on joidenkin mielestä naurettavaa, kun taas sitten jonkun toisen loukkaantuminen siitä, että väärä ihminen käyttää sulkapäähinettä, on tuolle sulkapäähineen käyttäjälle lähes tappoon rinnastettava rikos: tapetaan kulttuuria tjsp.
Selektiivisessä tunteiden kunnioittamisessa ei sinänsä ole minusta mitään pahaa - niin ihminen toimii. Mutta jokainen, joka sitä harrastaa, kannattaa silloin myös hyväksyä se, että joku toinen selektiivisessä kunnioittamisessaan ei kunnioita heitä. Minä itse uskon vastavuoroisuuteen: kun minä kunnioitan ihmisiä ja heidän tunteitaan, he kunnioittavat minua ja minun tunteitani. Eikä tarvitse edes kysyä, ei, en ole täydellinen siinä suhteessa, vaan löydän itseni aina välillä uudestaan harrastamassa selektiivisyyttä.
Tämä liittyy suurempaan asiaan eli ihmisen laumavietteihin. Isossa kuvassa on aika merkityksetöntä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksipä ihminenkään ei sellaiseen pyri. Meillä on sosiaalisesti (lajitoverien välisessä kanssakäymisessä) ensisijaisesti kaksi tavoitetta: (1) löytää ihmiset jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me, ja (2) saada mahdollisimman iso joukko ajattelemaan samalla tavalla. Iso osa kaikesta aatteellisesta aktivismista ei itse asiassa pyri minkäänlaisten ongelmien ratkaisemiseen, vaan ainoastaan samanmielisyyteen.
Siksi meille onkin niin tärkeää kehitellä "ajatushäkkyröitä" (josta olen puhunut aiemmin), joiden avulla koestetaan sitä, ajatteleeko ihminen samalla tavalla vai ei. Nämä häkkyrät ovat sen kaltaisia, että vain indoktrinoitu ihminen läpäisee seulan: se käyttää uuskieltä ja montaa muuta tekijää paljastaakseen niin "ne muut" kuin huijaritkin. Tällaisten kehikoiden rakentaminen on ihmiselle "vanhaa kuin synti".
Aatteille on usein hyvin selektiivistä se, että kenen pitää omaksua kenenkin ajatusmaailma, koska niillä on lähes kaikilla oma kohdeyleisönsä. Blackface tulee Yhdysvalloista, ja yhdysvaltalaiset aktivistit tekevät työtään ulottaakseen sen myös muuhun maailmaan - mutta ei tietenkään kaikkialle.
En nyt yhtäkkiä nopealla googletuksella löytänyt sopivaa tapakulttuuria kasvojen mustaamisesta (olen ihan 100% varma että sellainen jostain pienemmästä kulttuurista löytyy), mutta esimerkiksi japanilaisessa teatterissa ja geisha-kulttuurissa kasvojen maalaaminen valkoiseksi on aika yleistä.
Minäkin olen niitä ihmisiä, jotka ajattelevat ensisijaisesti kontekstia. Se johtuu siitä, että minusta sanoissa, pukeutumisessa tai eleissä ei itsessään ole mitään viestiä sisäänrakennettuna, vaan se viesti tulee kontekstista.
Tämä on minusta hyvin syvällinen ajatus. Meillä nimittäin on kovasti taipumuksena tulkita asiat oman subjektiivisen tuntemuksemme kautta: se puolestaan ei välttämättä ole todellakaan se, mitä asialla on haluttu viestiä.
Tuossa oli @Osmo Rapeli :lta viesti teatterista ja siitä, että jos teatterin sisällä on jotain rasistiseksi tulkittavaa symboliikkaa, niin konteksti pitäisi tehdä selväksi. Tämä on ajatuksena aika monen taiteenalan tekijän omia ajatuksia vastaan, ja tämä itse asiassa näkyy nykyajan taiteessa. Siinä missä persut haluavat näyttämöille vain suomalaiskansallista romantiikkaa, niin jotkut haluavat näyttämöille vain selkeästi sitä-tai-tätä vastaan / puolesta olevaa tavaraa.
Ei se mielestäni niin mene. Minusta paras taide on sellaista, joka laittaa miettimään ja siis oikeasti miettimään: ei niin, että se on kantaaottavaa, vaan niin, että se jättää mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muussa tapauksessa me saadaan sellaista "kädenlämpöistä" kulttuuria, joka vain noudattelee yhteiskunnan yleistä konsensusta, ja jonka tekemisen moni taiteen tekijä kokee ihan turhaksi.
- - -
Mutta sitten se asia. Tässä blackface-draamassa kuten suurimmassa osassa koko tätä ketjua sekä monia muitakin ketjuja ei sinänsä ole kysymys oikeastaan muusta kuin käytöstapojen luomisesta. On olemassa porukka, joka kokee tämän asian elämän ja kuoleman kysymyksenä. Eli että on olemassa oikeita ja vääriä sanoja, oikeita ja vääriä eleitä, ja ne kertovat sellaisenaan ihmisen tarkoitusperistä ja ovat kaiken yhteiskunnallisen pahuuden ja vääryyden takana, vrt. ajatushäkkyrät, joilla ajatukset todetaan oikeiksi tai vääriksi. Mitä mustavalkoisemmin, sen parempi häkkyröiden ylläpitäjille.
Näin asia ei kuitenkaan mielestäni ole. Tällainen ajattelu tuo minulle enemmän mieleen yläasteen, jossa sanoille ja lauseille annettiin ihan omat merkitykset omassa porukassa ja sitten itsekseen hihiteltiin, kun joku toinen "tietämätön" tätä sanaa tai lausetta käytti. Eivät tällaiset asiat kerro ihmisen sisäisistä draivereista yhtään mitään, ei enempää kuin ne hihittelyt yläasteella.
Mutta toisaalta koen tämän keskustelun tärkeäksi, ei vain sillä tavalla kuin moni ajattelisi. Nettiaika toi meille länsimaalaisille yhdessä rysäyksessä miljardi tai kaksi ihmistä kimppaan, ja meidän olisi löydettävä jonkinlainen konsensus siitä, että mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Minä luonnontieteilijänä näen tämän ihan välttämättömänä prosessina, jos me aiotaan saada koko länsimainen yhteisö pelaamaan yhteen. Se, että mitkä sanat ja mitkä eleet loppuviimeksi päättyvät hyvän käytöksen listalle, on toissijaista: ensisijaista on se, että meillä on yhteiset käytöstavat.
Viimeksi muokattu:
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Hetkinen hetkinen. Kontekstin pitää ilmetä ympäristösssä missä niitä mainostetaan ja teatterin ovien sisällä laaja ilmaisunvapaus. Teatterin mainos =/= itse teatteri.
Näin tosiaan sanoit, mutta minä laajensin tuota, koska taiteeseen kuuluu myös shokeeraava mainostaminen. Tai tulee olemaan tosi hankala määritellä sitä, että miten kirjaa, elokuvaa, musiikkia tai teatteriesitystä saa mainostaa, että jotta "konteksti olisi selvä". Iso osa meidän taiteen historiasta (sekä mainostus että esitys) on tavalla tai toisella shokeeraavaa aikalaisilleen.
Minä puhun mieluummin kirjallisuudesta kuin teatterista, koska kirjallisuus on minulle itselleni tutumpaa pelikenttää. Otan esimerkiksi Paul Verhoevenin "Starship Troopers" -elokuvan: kyllä, se on elokuva, mutta sen taustalla on Heinleinin romaani. Tullessaan se sai melko murskaavan kritiikin, koska sitä pidettiin fasistisena. Itse kun kävin leffan katsomassa, olin pettynyt: Verhoevenin edellinen scifi-leffa oli "Total Recall", joka on minusta tosi ansiokas tarina unesta, valveesta, todellisuudesta ja kuvitelmasta, niinkin paljon, että aikanaan "Matrix" jätti minut kylmäksi.
En ollut valmistautunut näkemään sellaista leffaa kuin "Starship Troopers", eikä ollut valmistautunut moni muukaan. Tekeekö se leffasta fasistisen? Tekeekö itse asiassa Heinleinin romaaninkaan perusajatus edes alkuperäisestä kirjoittajasta fasistin? Heinleiniä voi kirjoittajana kritisoida monesta asiasta, mutta minusta hän pyörii enemmän tutkimassa sitä, mikä on valtaa, kuin kirjoittamassa fasistista utopiaa. Kyllä, Heinlein näkee väkivallan ultimaattina vallan muotona eli sillä tavalla, että se joka sitä voi käyttää, on vallassa - mutta ei hän silti mielestäni kirjoissaan niinkään kuvaa fasistista utopiaa kuin koettaa hahmotella väkivallan suhdetta ihmisten yhteisöihin. Verhoevenin elokuva on selvästi parodia, ja se olikin se syy, miksi en alun perin siitä pitänyt: minä odotin jotain syvällisempää tarkastelua ihmisestä, en parodiaa.
Joten siis, joka tapauksessa, väärintulkintojen mahdollisuus taiteen suhteen on ihan konkreettinen juttu, johon me sorrutaan sukupolvi toisensa jälkeen. En suoraan osta ajatusta siitä, että taiteentekijän pitäisi välittää kontekstista, vaan että kontekstin luo taiteen kuluttaja, kukin omalla tavallaan, ja kukin aikakautensa mukaan.
Viimeksi muokattu:
Tämä blackface on amerikkalaisen kulttuurin tuotos. Sillä on hyvin vähän yhteyttä esimerkiksi suomalaisen tiernapoikakulttuurin kanssa. Se tarkoittaa sitä, että annat toisen kulttuurialueen määritellä sen, mikä suomalaisessa kontektsissa on hyväksyttävää ja mikä ei.
Blackface – Wikipedia
fi.m.wikipedia.org
Sinänsä, kuten tuossa edellä kerron, tämä on ymmärrettävää, koska nyt tällä hetkellä olemme hakemassa hyvän käytöksen normeja koskien koko länsimaailmaa, ja siinä yhteentörmäykset ovat väistämättömiä. En usko, että blackfacesta tulee aikanaan hyväksyttyä, koska amerikkalainen maailma kattaa sen 400 miljoonaa ihmistä ja heidän kulttuuriperimänsä tullee dominoimaan länsimaailmaa vielä seuraavat 100 vuotta.
Se ei silti tarkoita, että he olisivat "oikeassa".
Lisäys: OIen käynyt pitkän väännön tuolla "Tasa-arvo ja poliittinen korrektius" -ketjussa aiheesta "rotu ei ole biologinen fakta" - joka siis on amerikkalaista alkuperää: "race is not a biological fact" - ja tässä, kuten olen keskustelussa moneen kertaan osoittanut, kyseessä on se, että amerikkalaisessa kielenkäytössä "race" viittaa Yhdysvaltojen valtiokoneiston tapaan merkitä ihmisistä "race = black, white, yellow". Se viittaa toteamuksena ainoastaan tähän yhdysvaltalaiseen tapaan, ei todellakaan rotuun siinä mielessä, miten sitä suomenkielessä käytetään (suomenkielen rotu on enemmän anglo-amerikkalainen "breed", siinä missä amerikkalaiselle "race" on se, mitä papereihin merkitään "ihonväristä"; lainausmerkeissä siksi, että merkintä on hirveän subjektiivinen).
Viimeksi muokattu:
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Mainoksen tunnistettavuus mainokseksi on se konteksti, mistä minä puhun. Mainoksia tekee mainostoimisto tai pienimmässä tapauksessa joku teatterinvetäjä. Minusta ei ole kovin vaikeaa järjestää tai määritellä sitä, että ihminen kadulla, lehdessä tai televisiossa ymmärtää, että kyse on mainoksesta. Siihen on mainonnan eettistä neuvostoa ja journalistin ohjeita.
*****
Starship Troopers on hyvä esimerkki monitulkintaisesta taiteesta. Onhan tuota elokuvaakin tulkittu suopeammin sen ensivastaanoton jälkeen. Sitä ei haluttu käsitellä satiirina, nyt se koetaan toimivampana juuri kritiikiltään. Verhoevenilta voisi myös Robocopin mainita samoja teemoja sivuavana.
*****
Onko Suomessa muutenkaan todella ongelma mainostaa shokeeraavaa teatteria? Toki jos shokeerataan vaikkapa mustalla Mannerheimilla. Vuonna 2024 mustan Mannerheimin kimppuun hyökättäisiin hallitusta myöten. Rasismi, se se vasta estää taiteen vapautta.
Konservatiivit ja äärioikeistolaiset ovat lähihistoriankin perusteella kovasti taiteen vapauden kimpussa milloin määritellessään "oikeaa taidetta" ja milloin vaatiessaan, ettei kulttuuria saisi tukea verovaroin. Seuraavana hetkenä samansuuntaiset tahot saattavat puolustavaa sitä, että kerran 10 vuodessa joku heidän tuttunsa saattaa käydä naamiaisissa keksimättä muuta kuin intiaanin tai mustaihoisen hahmon, joten tätä muistuttavan tilanteen kohdalla rasismin maininta on tappelun arvoinen.
Nyt takerrut kyllä yhteen sanaan, joka on toistunut tässä ketjussa lähinnä kuvaavuuden vuoksi. Hollannissa, josta tämä viimeisin tapaus sai alkunsa, on edelleen oma kolonisaatiohistoriansa ja Zwarte Piet. Suomessa piirretyt karikatyyrit mustista eivät ole historiassa yhtään sen siistimpiä.
Minä näen asian niin, että "Blackface" on rasistinen ilmiö koska siinä ideana on korostaa stereotyyppisiä piirteitä tummaihoisista negatiivisessa valossa (vaikkakin osittain huumorin kautta, niin kuitenkin hieman pilkkaavaan sävyyn). Mutta se missä pitäisi osata tehdä ero, on se että naaman maalaamisessa mustaksi ei ole aina kyse blackfacesta vaan se voidaan tehdä myös muunlaisessa tarkoituksessa (esim. tämä Gullitin tapaus, jossa kyse oli kunnianosoituksesta ulkonäön imitoinnin kautta).
Joku sanoi täällä aiemmin, että kun kyseessä on arka aihe, ja asiassa on helppo tehdä väärintulkintoja, niin silloin olisi parempi pidättäytyä kokonaan ettei tulisi väärinkäsityksiä. Mutta minun mielestäni tähän ei pitäisi alistua, vaan meidän pitäisi pystyä keskustelemaan asioista ilman että on vain Kyllä tai ei, musta tai valkoinen ja kaikki siltä väliltä pakotetaan jompaan kumpaan päätyyn. Väärintulkintoja tulee aina, joku ymmärtää asioita aina väärin, mutta minun mielestäni ei pitäisi alistua siihen että kaikesta vaietaan sillä verukkeella, että joku voi siitä pahoittaa mielensä. Meidän pitäisi sen sijaan kehittää asioista keskustelua, että ne väärinymmärrykset saataisiin selitettyä. Minä näkisin että ihminen oppii myös enemmän tällaisen järkevän keskustelun kautta kuin sillä, että vaaditaan täydellistä "oikeaoppisuutta" ja kaikki paha lakaistaan maton alle piiloon, ettei niistä saa puhua eikä mainita sanallakaan.
Joku sanoi täällä aiemmin, että kun kyseessä on arka aihe, ja asiassa on helppo tehdä väärintulkintoja, niin silloin olisi parempi pidättäytyä kokonaan ettei tulisi väärinkäsityksiä. Mutta minun mielestäni tähän ei pitäisi alistua, vaan meidän pitäisi pystyä keskustelemaan asioista ilman että on vain Kyllä tai ei, musta tai valkoinen ja kaikki siltä väliltä pakotetaan jompaan kumpaan päätyyn. Väärintulkintoja tulee aina, joku ymmärtää asioita aina väärin, mutta minun mielestäni ei pitäisi alistua siihen että kaikesta vaietaan sillä verukkeella, että joku voi siitä pahoittaa mielensä. Meidän pitäisi sen sijaan kehittää asioista keskustelua, että ne väärinymmärrykset saataisiin selitettyä. Minä näkisin että ihminen oppii myös enemmän tällaisen järkevän keskustelun kautta kuin sillä, että vaaditaan täydellistä "oikeaoppisuutta" ja kaikki paha lakaistaan maton alle piiloon, ettei niistä saa puhua eikä mainita sanallakaan.
Pekko Pelikaani
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Nykypäivä trendi on mielensä pahoittaminen. Kuten kirjoitit fanien naamansa mustaksi maalaaminen ja pukeutuminen Gullitiksi oli kunnian osoitus jalkapallo taituria kohtaan.
Mutta mutta mutta koska asian voi ymmärtää väärin ja kuten myös nykymaailmassa on tapana niin sehän tehdään.
Nykymaailman ilmiönä on myös että vähemmistöt sanovat mitä mieltä enemmistö saa olla. Esim nämä sukupuoli asiat….olkoon jokainen sukupuoleltaan vaikka vaahtosammutin mutta pitääkö siitä tehdä niin hemmetin suuri numero.
Itse ainakin tuommoista kirjoittelin. Olen aivan varma että hollantilaisfanit olivat viattomissa aikeissa liikkeellä, mutta silti valitsemansa keino idolin kunnioittamiseen on mielestäni siinä määrin herkästi hankaluutta aiheuttava (vaikkei semmoista tarkoittaisi), että olisi voinut jäädä tekemättäkin.
Aina välillä miettinyt joidenkin ihmisten mieltymystä nauttia myrkyllistä pallokalaa. Tuskin makuelämyksenä kaksinen ja syötävää kalaa taitaa olla alle kalapuikon verran annoksessa, mutta riski lipsahtaa fataalisti toksisen puolelle hyvinkin todellinen. Toki jos sitä tietämättään menee syömään, niin ei kai sille mitään voi, mutta tietoisesti näkisin fiksumpana jättää väliin.
Tuosta upeasta faabelista voi sitten halutessaan nähdä yhteydet naaman mustaamiseen. Toki tuosta puuttuu vielä se täysin todellinen "riski" mikä tästä tulee, eli kaikenlainen täydellisen ei-viattomissa aikeissa liikuskeleva rasistinen paskasakki tulee käyttämään myös sitä viatonta naaman mustaamista perusteena omalle nilkkeilylleen, vaikka vähiten bostikkia haistellut osasto niistäkin tiedostaa täysin hyvin että kyseessä on aivan eri asia ja nillityksensä on pelkkää kusipäisyydestä kumpuavaa tietoista tyhmän esittämistä. Toki tuolle käytökselle on semmoisella väellä harmillisen näkyviä esikuvia tällä hetkellä jopa kansakunnan kaapin päällä ministerineuvostoa myöten.
Konteksti edellä kun mennään niin bf-maalaus Gullitia kunnioittaen ei tietenkään ole rasistista. Kun somea vilkaisee, lähinnä vasemmistoliberaalien pieni osa kokee tässä rasistisen teon. Ja pitää kyllä melua asiasta, koska se on vielä tärkeämpi osa heidän identiteettiään kuin itse asia.
Eilen Belgian kannattajilla oli erilaisia Belgian historiaan viittaavia kasvojen sotamaalauksia. Niissä korostui Belgian lipun värit. Tiedostavat saattoivat silti nähdä aivan muuta. Belgian historia on hyvinkin verinen ja julmuuksista iso osa tapahtui Belgian Kongossa. Siellä alkuasukkailla - joita Belgian kuningas tapatti surutta - oli mahdollisesti sotaan viittaavia kasvomaalauksia, jotka olivat varsin lähellä Belgian kannattajien käyttämää tapaa.
Tiedostavat saattavat kokea Belgian kannattajien kasvojen maalaukset tukena kolonialismille ja rasismille.
Mihin siis raja vedetään. Belgian esimerkki oli toivottavasti kuvitelma, mitä tapahtuu kun kontekstia ei ymmärretä. Ja elämme aikoja jolloin ymmärtäminen jätetään aivan tarkoituksella väliin.
Ei me kuitenkaan voida lähteä siitä, että emme tee jotain ei-rasistista asiaa koska rasistinen paskasakki voi napata itselleen siitä oikeuden harrastaa rasismia. Fiksumpaa on käydä läpi, miksi joku asia on oikeassa kontekstissa OK ja toisessa ei. Ihmiset ymmärtävät tämän kyllä. Olen joskus käyttänyt rasismin ja ei-rasismin vertauksena sitä, että on OK lyödä vastustajaa nyrkkeilysalilla kehässä, mutta ei ole OK lyödä vastaantulijaa kadulla. Ero on ollut kaikille selvä. Oleellista on myös ymmärtää valkoisen asema ja meidän harjoittama kolonialismi. Gullitin kunnioittaminen ei ole rasistinen teko.
Valtioneuvoston osalta sanon sen, että sitä voi vähitellen kutsua rasistiseksi paskasakiksi. Tässä ei enää tarvitse peruutella yhtään Purran tännekin linkitettyjen äskettäisten juttujen jälkeen. Kansanedustajien osalta samaan sarjaan menee tuoreet Koposen ohjeet lupiinien hävittämisestä.
Eilen Belgian kannattajilla oli erilaisia Belgian historiaan viittaavia kasvojen sotamaalauksia. Niissä korostui Belgian lipun värit. Tiedostavat saattoivat silti nähdä aivan muuta. Belgian historia on hyvinkin verinen ja julmuuksista iso osa tapahtui Belgian Kongossa. Siellä alkuasukkailla - joita Belgian kuningas tapatti surutta - oli mahdollisesti sotaan viittaavia kasvomaalauksia, jotka olivat varsin lähellä Belgian kannattajien käyttämää tapaa.
Tiedostavat saattavat kokea Belgian kannattajien kasvojen maalaukset tukena kolonialismille ja rasismille.
Mihin siis raja vedetään. Belgian esimerkki oli toivottavasti kuvitelma, mitä tapahtuu kun kontekstia ei ymmärretä. Ja elämme aikoja jolloin ymmärtäminen jätetään aivan tarkoituksella väliin.
Ei me kuitenkaan voida lähteä siitä, että emme tee jotain ei-rasistista asiaa koska rasistinen paskasakki voi napata itselleen siitä oikeuden harrastaa rasismia. Fiksumpaa on käydä läpi, miksi joku asia on oikeassa kontekstissa OK ja toisessa ei. Ihmiset ymmärtävät tämän kyllä. Olen joskus käyttänyt rasismin ja ei-rasismin vertauksena sitä, että on OK lyödä vastustajaa nyrkkeilysalilla kehässä, mutta ei ole OK lyödä vastaantulijaa kadulla. Ero on ollut kaikille selvä. Oleellista on myös ymmärtää valkoisen asema ja meidän harjoittama kolonialismi. Gullitin kunnioittaminen ei ole rasistinen teko.
Valtioneuvoston osalta sanon sen, että sitä voi vähitellen kutsua rasistiseksi paskasakiksi. Tässä ei enää tarvitse peruutella yhtään Purran tännekin linkitettyjen äskettäisten juttujen jälkeen. Kansanedustajien osalta samaan sarjaan menee tuoreet Koposen ohjeet lupiinien hävittämisestä.
Juuri tämä! Erinomaisesti tiivistetty se, mitä itsekin ajoin takaa.
Kiitos hyvästä vastauksesta myös @Cobol , vaikka lainaankin sitä osaltaan tämän viestin kautta.
Olen ehkä luonteeltani konfrontaatiohaluttomampi, jolloin tykkään pelata ehkä turhankin varman päälle omassa tekemisessäni. Olen aiemmin harmitellut myös sitä, että voisin ihan mielelläni käyttää suomalaista vaakunaregaliaa osana lookiani vaikken muuten koruja käytäkään, mutta harmillisesti leijona-aiheisto jääkiekkotapahtumien ulkopuolella on saanut äärimmäisen vahvan leiman sen porukan kautta, ketkä ko. kuvaston on ominut.
Tavallaan mietin myös asioita sen kautta, miltä ne näyttävät ulospäin. Jos naaman mustaaminen voitaisiin irrottaa täysin kaikista konteksteista ja konnotaatioista, olisi se toki oletusarvoisesti viatonta. Toisaalta jos konteksti on ilmiselvä ja helposti löydettävissä (kuten tapauksessa hollantilaisfanit), "voittaa" se jonkun yleistason kontekstin jossa teko on epätoivottavien listalla. Toisaalta jos jokin asia on yleisimmin ymmärretyssä muodossaan äärimmäisen ei-toivottavaa, voi silti olla kyseenalaista edes selvissä tapauksissa sitä tehdä. Vaikka natsipuolelle meneminen onkin jo äärimmilleen kulahtaneen kuolleen hevosen monottamista (anteeksi anglismista), voisi sieltä kaivaa silti hakaristin ja miettiä, pistäisikö sitä näkyvästi esille edes hinduistisessa tarkoituksessa ja hindukalligrafian mukaisesti piirrettynä. Toki Intiassa merkki on oletusarvoisesti siinä heille alkuperäisessä merkityksessä niin ilmiselvästi, ettei kukaan lähde vaatimaan svastikoiden poistamista pyhätöistä tai muualtakaan, jolloin paikallinen konteksti on niin ilmiselvä, että ylittää globaalin yleiskäsityksen.
Tämä muuten ottaa jonkin verran päähän korukuvastoja selaillessa.
Tämäpä se :/ Jos käyttäisin koruja, niin harkitsisin vakavasti Kalevala-korun naarasleijonaa:
Suomen naarasleijona
Tämä on koru Suomen naarasleijonille. Menneille ja tuleville. Kesyttämättömille ja rohkeille. Heille, jotka tekevät suurtekoja, omassa elämässään ja maailmassa. Me voimme olla maailman itsenäisimpiä naisia, mutta maailma ei ole vielä valmis. Siksi jatkamme työtä jokaisen tasa-arvon ja...
www.kalevala.fi
Kyseessä on omanlaisensa yritys muuttaa tuohon leijona-symboliin takertuneita arvomaailmoja. Tiedän, että jos käyttäisin tuollaista korua, niin saisi olla ihmisille vähän väliä selittämässä symboliikkaa eikä varmaan väärinkäsityksiltäkään vältyttäisi.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy