Antamassasi koripallokoulu-esimerkissä olen varma, että sitä pidettäisiin yleisesti rasistisena, koska ihmiset tuppaavat yhdistämään rodun ja syrjinnän automaattisesti rasismiksi. Mutta mielestäni tämä siis on virheellistä, koska motiivit syrjinnän taustalla eivät ole ideologisia. Kyseessä on pelkkä syrjintä.
Mikä voisi olla peruste sille, että perustettaisiin mainittu NBA-koulu? Mitä tarkoittaa "mustien yliedustus?" Jos yliedustus tarkoittaa sitä, että on tietty rotu, joihin kuuluvia ihmisiä on kyseisessä liigassa liikaa, kyseessä on selkeästi rasistisen ajattelun pohjalta lähtevä syrjintä. Jos olemme luopuneet rotuajattelusta, silloin meille ei ole mitään väliä sillä, miten paljon kyseisessä liigassa pelaa mustia tai muunvärisiä. Varmaankin amerikkalaisessa jalkapallossa rotuedustus on toisensuuntainen, jääkiekosta puhumattakaan.
Ajatus tietysti kuulostaa viattomalta. Koska Yhdysvalloissa väestölaskennassakin huomioidaan rotu kiertoilmauksin, niin rodulla on siellä merkitys aika monille ihmisille. Oletettavasti ihmiset haluavat katsoa oman rotunsa edustajia urheilussa, joten pelkästään yhden rotuisista koostuva liiga ei keräisi katsojia muista roduista. Mutta tässä pitäisi luottaa vain ihmisten valintaan, ei mihinkään ulkoapäin tehtyyn sääntelyyn tai vaikuttamiseen.
Parempi ratkaisu olisi koriskoulujen vieminen eri asuntoalueille, jolloin väestön demografinen rakenne luontaisesti tuottaisi halutunkaltaisen tuloksen ilman, että taustalla oiisi voimakas rodullistava motiivi. Annetaan jokaiselle amerikkalaiselle mahdollisuus pelata korista NBA:ssa: jos vain lahjakkuus ja into riittävät. Joka tapauksessa, tämä systeemi on lähes puhtaasti meritokraattinen eli ansioihin perustuva, muunlaisia mahdollisuuksia valita ammattilaisliigaan pelaajia ei periaatteessa nykyaikana ole olemassa (sukupuoli poislukien).
Luonnollisesti paljon tärkeämpi pohdinta liittyy koulutusjärjestelmän epäkohtiin. Mustien ja latinojen mahdollisuus tulla hyväksytyksi huippuyliopistoon rotuun liittyviin perustein on hyvin vaikea kysymys, koska tähän kysymykseen kietoutuu yhteiskunnallisen epätasa-arvon lähtökohtaisoletus. Mustien opiskelijoiden mahdollisuudet pyrkiä huippuyliopistoihin ovat heikommat kuin valkoisilla, johtuen siitä, että mustat keskimäärin kuuluvat heikompiin yhteiskunnallisiin luokka-asemiin kuin valkoiset. On vaikeampi ponnistaa huippuyliopistoon köyhistä kuin keskiluokkaisista lähtökohdista.
Mustien ym. rotujen suosiminen yliopistovalinnoissa on syrjintää, vaikka sillä on hyvä tarkoitus, yhteiskunnallisten luokkaerojen poistaminen rotujen väliltä (ei rotujen sisältä). Kysymys on pohjimmiltaan siitä, kuinka syvälle rasismin huomioonotto yhteiskunnallisesti tärkeissä asioissa tulisi ulottaa. Jos rasismia on vain se, että musta ei pääse yliopistoon rotunsa perusteella, silloin amerikkalainen yhteiskunta ei ole rasistinen.
Mutta jos rasismia pohditaan rakenteisiin kuuluvana asiana, siis huono-osaisuuden keskittymisenä tiettyyn rotuun, silloin ns. positiivinen syrjintä on parempi ratkaisu kuin täysin syrjimätön, meritokraattinen valinta. Mutta hyvästä lähtökohdasta huolimatta, syrjintä on myös rasistista. Voimme toki ajatella niin, että tiettyyn huippuyliopistoon on olemassa 1000 paikkaa, joissa opiskelija valitaan täysin ansioiden eli SATin perusteella. Sen lisäksi yliopistoon on vaikkapa 200 lisäpaikkaa, jotka eivät ole poissa keneltäkään muulta, vaikka nämä paikat täytetään rodullisin perustein. Siitä huolimatta, koska 1000 paikkaa menevät kaikille opiskelijoille, joillakin roduilla on yliedustus yliopistoon.
Pitää myös muistuttaa toisesta epäkohdasta, joka itse asiassa puoltaa positiivista syrjintää, koska se tavallaan tasapainottaa valintaa. Yliopistoihin voi päästä, vaikka olisi suuri taulapää, jos vanhemmilla on tarpeeksi rahaa ja he tietenkin lahjoittavat sitä yliopistoon. Näin esimerkiksi Yhdysvaltain nykyinen presidentti pääsi arvostettuun yliopistoon. Ne, joilla on rahaa, ovat yleensä valkoisia. Nykyisin varmaan myös Aasiasta saattaa tulla hyvin rikkaiden vähemmän fiksuja jälkeläisiä opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Myös tällainen tie yliopistoihin tulisi täydellisessä maailmassa tukkia, mutta epäilen yliopistojen halukkuutta tähän.
Puhtaasti meritokraattinen valinta edellyttäisi huomattavan tasa-arvoista koulusysteemiä, jolloin kotitaustan vaikutus mahdollisuuksiin olisi mahdollisimman pieni, kuten Suomessa. Toisin sanoen, kaikille lapsille pyritään luomaan mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat jo syntymästä lähtien. Vanhempien suuri varallisuus ei merkittävästi paranna menestymisen mahdollisuuksia koulutusjärjestelmän sisällä. Kokonaan kodin taustaa ei kuitenkaan voi poistaa valintoihin vaikuttavana tilastollisena tekijänä. Köyhistä oloista lähtevän on vain sisäistettävä oma tavoitteensa, opiskeltava tarmokkaasti ilman kodin tukea opiskeluun.
